Kuukausi: maaliskuu 2013

Kun suomalainen hiihtäjä ja juoksija sai arvokisoissa mitalin, kansa ei paukutellut henkseleitään, vaan tyytyi rauhallisena odottelemaan ensin dopingtestin tulokset. Suomalaiset ovat oppivaista kansaa ja varovat pettymyksiä.  Samalla kun pettymyksiä tuli yhtenään, toistuvasti, kiinnostus lajeihin alkoi kadota. Ironia, satiiri ja sarkasmi tuli aiemman ilonpidon pilaajaksi. Syntyi moraalivaje ja koko kansainvälinen maineemme rapautui, menestyksemme muuttui vaatimattomaksi. Niin tärkeää on kansakunnalle moraali ja sen sukupolvelta toiselle siirtyvä ja kasvava pääoma. Meillä se rakentuu kistilliseen normistoon ja pääsiäinen on sen suurin tapahtuma. Ihminen saa uskonsa mukaan mutta ei ohi armon ja sovituksen, kärsimysnäytelmän. Luterilaisilla nämä käsitteet ovat tiukasti kiinni myös työelämässä ja taloudessa, pragmatismissa,…

Ovatko suomalaiset ruotsalaisia kuten meille väitettiin propagandassa. On väitetty aina. Vai ovatko suomalaiset lähtöisin Uralilta, kuten olemme koulussa joskus oppineet. Volgan mutkasta, vanhoja Volgan lauttureita Ilja Repinin maalauksen tuttuja hahmoja, ryysyläisiä. Joskus ehkä muuttaneet näille seuduille. Osa kuitenkin myös lännestä ja osa asui täällä jopa yli viimeisen jääkauden saamelaisina, alkuperäiskansana. Ikään kuin odottaen suomalaisten saapumista luvattuun  maahan mutta ilman Moosesta johtajanaan. Hän johti maan Brysselin ytimeen ja syliin, alusmaana. Ja samalla meni ruotsalaisten maahan tuoma puolue alamäkeen. Aina savolainen supliikki ei onnistu. Inhorealismi iskee kasvoille, kansa kaikkivaltias perustaen oman puolueensa, perussuomalaiset. Sellainen ottaa pannuun vanhaa puoluetta, eliittiä. Mitä tämä rahvas…

Forssa Lehden päätoimittaja Kari Grahn kirjoittaa lehdessään (21.3), kuinka Agropoliksen tarina on kaluttu loppuun ja ideoista ei tullut mitään. Samaan aikaan lehti kertoo, kuinka Jokioisille halutaan koko luonnonvara-alueen kansallinen tutkimus ja sen hallinto. On omituista haukkua omat hankkeet ensin maan rakoon, maakunta tumpeloksi, ja herätä sitten hakemaan maakuntaan uutta luovaa osaamista pyrkien keskittämään Jokioisiin koko luonnonvaratutkimuksen hallinto. Mitä päätoimittajan mielessä mahtoi liikkua? Ei uutta maan pelastamisessa Tausta päätoimittajan kirjoitukselle löytyy maan päälehdestä. Ei niinkään omasta maakunnasta ja sen saamattomuudesta harmaan talouden ja rouvan kartanossa. Kun hallituksen kehysriiheen ei ole tulossa muuta kuin ruumenia, se muistuttaa Urjalan taikayötä. Varstat lyövät maihin,…

Suomalaisen yhdyskuntarakenteen historian toinen karttaharjoitelma paikallishallintomme järjestelyiksi sote -alueina on valmiina. Selvitysryhmässä ei näe alue- ja yhdyskuntasuunnittelijan sormen jälkeä, mutta poliittinen tarkoituksenmukaisuus näkyy. Uusin Suomen poliittinen kartta ei noudata saavutettavuuslukuja, sijaintiehtoja, lokalisaatioteorioita eikä edes kulttuuri- tai luonnonmaantieteellisiä rajojamme. Pitkien etäisyyksien keskusalueita Sen sijaan se arvostaa pitkiä etäisyyksiä ja siitä esimerkkinä ovat vaikkapa Lappi ja Pohjois-Suomi, jossa kolmasosa maasta on tyhjenemmässä kohti Ounas- ja Kemijoen yhtymäkohtaan tai sen suistoa Tornionjoen suistoalueen rinnalla. Ihmiset kun arvostavat palvelukeskittymiä ja jokien suistot vetävät väkeä ilman rajojen apuakin juuri näille alueille, deltoille. Näin harvaan asuttu maa ja sen tuhansien vuosien tuloksena syntynyt yhdyskuntarakenne kylineen ja…

Sain kotisivulleni vieraita valtiosta, jossa kysyttiin julkaisujani ja kuvia käännettynä ko. valtion viralliselle kielelle. Englanniksi kääntäminen oli jo onnistunutkin. Heitä, käännöstä pyytäviä, oli muutama kymmenen. Olin pyynnöstä otettu. Arvelin olevani ensimmäinen suomalainen, jolta tällaista kysyttiin. Kahdeksan saaren kieli, Tuvalu, on kuin yhdeksän miehen saappaat historialtaan. Eurooppalaiset kutsuivat protektoraatin saaria Ellicesaariksi löytöretkien aikaan. Vaakunassa on  paljon puhuva teksti “Tuvalun mo te Atua”, Tuvalu Jumalan puolesta. Se toistuu usein myös Tuvalu Echoesa, hallituksen julkaisemassa lehdessä. Sain siitä tuvalunkielisen version “Sikuleo o Tuvalu”. Turisti saa sen käsiinsä joko Air Fijin tai Air Pacificin lentoyhtiöiltä tai viimeistään Vaiaku Lagi Hotellissa. Matkalla sinne tapaa katuvarsien…

Taloustieteilijä, nobelisti, Paul Krugman on napit vastakkain savolaisen talouskomissaarin Olli Rehnin kanssa. Olli Rehn on tunnettu vakauttamispoliitikko ja näkee euroalueella tehtyjen leikkausten olleen vaihtoehdottomia. Se, että Italiassa äänestetään niitä vastaan ja Espanjassa metelöidään kaduilla, ei häntä huolestuta. Paul Krugman näkee leikkaukset julmina ja veronkorotukset kauhistuksena. Kriisimaat on tuomittu säästöihin, jotka eivät ole uskottavia, kun samaan aikaan myös muut euromaat tekevät samaa. Velkataakka syntyi vasta kriisin myötä ja syvenee koko ajan. Kun kaikki säästävät, vientivetoinen talous ei Euroopassa toimi. Mitä on tällainen politiikka, kysyy Krugman? Nobel väärälle talousopille? Olli Rehn pitää Krugmania jälkiviisastelijana ja torakkaoppeja Nobel palkinnon saaneen ihmisen suuruudenhulluutena. Tuloksia…

Kun Sven Dufvaa komennettiin Iisalmen Koljonvirralla tekemään täyskäännös oikeaan, hän teki sen vasempaan. Samaa voisi sanoa Helsingin Sanomien  pääkirjoittajasta (11.3). Hänellä on tapana olla oikeassa, mutta kääntäen juttu 180 astetta toiseen suuntaan. Ensimmäisenä häntä olisi takavuosina ollut ohjaamassa juuri kuollut diplomaattimme ja nobelehdokas Max Jakobson. Jakobson jaksoi kantaa huolta myös politiikamme moraalin rappiosta. Hän jos kuka oli suomalaisen puolueettomuuspolitiikan 1960-luvun avainhenkilöitä. Liitän Max Jakobsonin aina samalla ulkoministeriön tohtorikoplaan ja etenkin Ralph Enckelliin. Muita ovat Hyvärinen, Karhilo, Korhonen, Pajunen ja Pastinen. Ja tietysi Urho Kekkonen jonka suosiossa Jakobson kykeni vaikuttamaan. Jakobson oli aikansa suurimpia intellektuelleja, EU- ja Nato jäsenyyden ymmärtäjiä, Ahti…

Kunnat hakevat päättäjineen askelmerkkejä. Odotetaan avauksia. Niitä odotellessa sote -uudistus tahtoo viivästyä odottaen kuntarakenneuudistusta tai päinvastoin. Näin odotellessa omat kehäpäätelmät hidastavat vääjäämätöntä tarvetta tehdä päätöksiä, kantaa vastuuta. Pääkaupunkiseudulla vastuun kanto on kovin erilaista kuin vaikkapa Lounais-Hämeessä ja Koillismaalla, tunturi-Lapissa ja  Pohjanmaan lakeuksilla. Optimaalisia rajoja haetaan Kunnat ovat uusien vaatimusten edessä kovin erilaisessa asemassa. Lisäksi kovin asiakeskeiseen organisaatioon oppineet kaupunkikunnat eivät aina ymmärrä lähempänä yhdessäolo-organisaatiota operoivia pieniä maalaiskuntia. Kuntakulttuuri on kovin erilaista. Toisessa on helpompi panna pää pensaaseen ja odottaa tämän ajan menevän ohi. Ei se nyt mene. Sotea seuraa keskiasteen koulutuksen rakenteet ja lopulta pienille kunnille jää vain tekninen virasto.…