Suomalaisen identiteetin pintakuvaajat
On kahdenlaista alueellista identiteettiä. Lapsena hankittua ja sisäsyntyistä sekä myöhemmin sepitteellisesti annettua ja näkyy aikuisena symboleissa. Siis lipuissa, lauluissa, maakuntakirjallisuudessa ja maakuntalauluissa, maakuntalehdissä ja niiden sepitteellisissä tarinoissa. Jaamme siinä myös tunnustusta ja palkintojamme. Miksi suomalaiset ovat kiinnostuneita sepitteellisistä narratiivisista kertomuksista enemmän kuin sisäsyntyisestä? Onko se nuoren, ja vain muutaman sukupolven kautta syntyneen tarinan palvontaa, kun muutakaan ei oikein ole tai synny? Juuret ovat siis huonosta itsetunnosta syntyviä, kateutta ja kaunaa ruokkivia, ja törmätään sitten kaduilla…