Vuosi: 2020

Vuoden vaihtuminen merkitsee myös ennustamista tulevasta. Tinojen, hevosenkenkien, valaminen uuteen asuunsa on hauskinta taiteen symboliikkaa, mitä muistan lapsuudestani. Isäni oli erehtymätön epämääräisten pintojen ja muotojen tulkitsijana lapsille. Vielä tuolloin en aavistanut, miten merkittävästä aiheesta ja unesta hän meitä silloin herätteli, uudenvuoden aattoiltana. Joulun mystinen taika avautui juuri sillä hetkellä ja muuttui käsin kosketeltavaksi taiteeksi. Koronavuotta edeltänyt vuosi 2019 oli ennuste tulevalle. Siinä mainittiin jo viimeisimmän vuoden 2019 kirjani kannessakin tuleva vuosi ja koronavuotenamme näin se…

Jari Tervo haastatteli kirjailijakollegaansa, siviilinimeltään tuiki tuntamtonta Pohjois-Suomesta, Tornionjokilaaksosta syntyneenä ja siellä kasvaneena, johdatellen häntä tuttuun tyyliinsä ikään kuin ohjaten huonosti harjoiteltua elokuvaa. Häneltä puuttuvat kuitenkin ne käsitteet, joilla ohjaaja kouluttaa tai professori opettaa joutumatta turvautumaan puppusanageneraattoriin ja kirjailijalle tyypilliseen toimittajana jo opittuun sanojen käytön parodiaan, josta myös suomalaiset takavuosien kirjailijat on tunnistettu juoupuneena uurastuksestaan. Sekoilu sanoilla päättyy lopulta päihteisiin ja mielisairaalaan. Ilmiöllä on toki tieteellinen nimikin, taudin kuvana etenkin läheisille surullinen, mutta samalla tuiki…

Apostoli Johanneksen päivänä Ihminen voittaa, ilmastomuutos on jo täällä, Britannia pärjäsi veikattua paremmin ja Jenni Haukio raivaa kiinnostavaa arvolokeroa, ovat tämän päivän Helsingin Sanomien (27.12)  koronavuoden viimeisiä otsikkojamme. Ensimmäinen otsikko on kirjailija Risto Ihamäen mittavasta haastattelusta ja kirjailijan elämäntyöstä tehty positiivinen lopputulos. Pian loppuva vuosi kuvataan siinä suuren onnettomuuden vuotena mutta samaan aikaan ihmiskunnan historian hienoimpina hetkinä. Olen taipuvainen hyväksymään tuon kirjoituksen perusteet ja myös sen lopputuloksen. Tosin se tarkoittaa samalla poikkeuksellisen syvää ymmärrystä siitä,…

Oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa Jouluaaton Helsingin Sanomat (24.12) pohtii ulkomaat sivuillaan, mitä me tiedämme tieteen keinoin arvioiden Jeesuksen elämästä yli kahden vuoistuhannen takaa. Jotkut asiat ovat ehdottoman varmoja. Jeesus todellakin eli ja vaikutti tuona aikana. Hänestä kun on enemmän myös ehdottoman luotettavia kirjoituksia kuin vaikkapa Aleksanteri Suuresta, joka sai nimensä kaupunkien nimiin ja kuvansa kolikkoihin. Uskottavimpina tietoinamme kriittisimmätkin tutkijat pitävät niitä kohtia Jeesuksen elämässä, jotka esittävät hänet häpeällisessä ja erityisen loukkaavassa valossa. Niinpä tieteen…

Jos toimittaja tai kansanedustaja pääsee niin pitkälle kuin omaan toverituomioistuimeen, hän on tosi rautainen ammattilainen ja panee saamansa tuomion diplomina seinälleen kehystäen. Se on se viimeinen ja komein saavutus.Kansakin arvostaa näitä rohkeita tyttöjä ja poikiaan. Siinä on rautaisia suomalaisia ja puoluetovereita. Jos tuomiovalta siirrettäisiin tuomareille, juristeille, se olisi sitten jo toinen juttu. Linnakundi kun oikean tuomioistuimen kautta tuomittuna saa arvostuksensa toista kautta ja nämä arvostajat eivät ainakaan toistaiseksi ole kansakunnan kermaa. Saati poliittinen enemmistömme. Siksi…

Forssassa 14. joulukuuta 2020 Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut. Ajanlaskumme kolmannen vuosikymmenen toinen vuosikymmen päättyi Suomessa kolmeen hallitukseen saman vuoden aikana. Vuosikymmenen aikana olemme kokeilleet seitsemää hallitusta. Kirjoitin vuosi sitten kirjan otsikolla ”Menetetty vuosikymmen”. Toki 1950-luvulla näitä hallituksiamme oli jopa kaksinkertainen määrä, mutta hyvin vaikeissa oloissa ja sotiemme jälkeen paikkaamme Euroopassa etsien ja demokratiaa harjoitellen. Näistä paikallishallinnosta kirjoitin etenkin kirjassani ”Agropolis strategy” jonka Lounais-Hämeen kunnat palkitsivat saapuessani Forssaan ja MTT:n, nykyisen Luken, palveluun viiden tähden ideakilpailunsa…

Kuopiolainen kirjailija Simo Puupponen, Aapeliksi kutsuttu, kirjoitti kirjassaan kuinka nainen muistuttaa Pandoran lipasta. Avasi niistä lippaista minkä tahansa, aina on synti silmien edessä. Tein tästä naisesta jo vuosikymmeniä sitten veistoksen. Myöhemmin kirjan, jossa rohkenen hivenen raottaa hallitusta, jossa suomalaiset ovat valinneet ministereikseen pelkkiä nuoria naisia. Kansilehdessä osoitan tämän kaiken käynnistyneen Anaxagoraan ajasta ja myös luostarilaitoksen syntyneen samoilta sijoilta siinä missä rahakin syntyi mutta myös tiede ja taide, läntinen kulttuurimme. Oma sukuni on ylläpitänyt tuota laitosta…

Paikallinen media ja Helsingin Sanomat (12.12) hoitavat osuutensa ja lainaavat myös presidentin latteuksiksi kutsumiaan itsestäänselvyyksiä pääkirjoituksessaan. Tarvitaan nyrkkiä tai sitä vastaavaa hoitamaan hommat kuntoon kun perustuslakivaliokunta ei siihen poliitikkoineen kykene ja pilaa oman kärkiehdokkaansa mahdollisuudet. Cityvihreä keskusta johtajineen on sekin palaamassa juurilleen. Väkiluku Itä-Lapissa on kasvussa sekin ja Rovaniemellä vastaillaan Joulupukin saamiin kirjeisiin. Perustuslakituomioistuin vuosisata myöhässä on kuitenkin hankala aihe käsiteltäväksi kriisiin joutuneen mediayhteiskunnan toimesta. Valmiit organisaatiot kun eivät kilpailua kaipaa ja pitävät kiinni omasta…

Olemme palanneet ties monennenko kerran sitten Urho Kekkosen aikojen pohtimaan, onko poliitikko henkilö, joka kertoo mitä media kirjoittaa ja mistä toimittaja tietonsa hankkii. Perustuslaki unohtuu mutta niin myös valiokunnan työn luonne perustuslakiamme ymmärtäenkin ja juristien kieltä käyttäen. Ei poliitikon hankkimaa omaa emotionaalista kieltämme ja sen murteita. Median merkitys vallan vahtikoirana on Suomessa uusi ilmiö. Vielä Kekkosen aikana ja maakuntalehtiemme toimiessa puolueensa pää-äänenkannattajina uutiset olivat poliittisia, maakuntalehden puolueen näköisiä, jolloin Kekkosen myllykirjeet saattoivat lähteä hyvinkin olemattomasta…

Nyt syntyi kriisi jossa kysytään valtiomiestaitojakin. Olen VAATINUT jo vuosikymmenet maahan täysin puolueetonta PERUSTUSLAKITUOMIOISTUINTA. Nyt varmaan jokainen oivaltaa miksi meille ei riitä alkuunkaan poliittinen perustuslakivaliokunta hoitamaan vaativinta tehtäväämme. Ymmärrämme toki myös miksi täysveriset poliittiset pelurit eivät tästä vallasta hevin luovu. Perustuslakivaliokunta kun on tärkein valiokunnistamme juuri poliitikoillemme mutta samalla myös Suomen kansalle ja medioillemme. Vallasta kilpaillaan ja perustuslaki on siksi ankkuroitava tuomioistuimelle. Vallan kolmijakoon ei pidä tehdä muutoksia jotka johtavat katastrofeihin. Samalla perustuslakimme on tehtävä…