Kuukausi: syyskuu 2020

Yhdysvaltein presidentti antoi ohjeita Kalifornialle metsiensä hoidossa. Taisi olla samalla eniten asiaa sisältänyt osa  Yhdysvaltain presidentinvaalien ensimmäisessä ehdokkaiden kohtaamisessa. Trump kertoi oppineensa aiheesta jossain metsäisessä maassa Euroopassa vieraillessaan. Nimeä ei maininnut ja hyvä niin. Maailman onnellisimmaksi mainittu kansakunta kun ei pidä siitä, että heidät mainitaan republikaanien ja demokraattien välisessä mutapainissa Yhdysvalloissa. Oman eduskuntamme välikysymys ja hallituksen vastaukset opposition järeimpään aseeseen,  ja samalla epäluottamuslauseeseen,  ovat ehkä opittukin Yhdysvaltain vaaleista? Euroopan amerikkalaisin valtio, ja itäisimpänä monen pitämä osavaltio, oli taas elementissään eduskunnan käsitellessä tätä välikysymystä. Miten sattuivatkin somalla tavalla yksiin nämä kaksi lähetystä televisiossamme. Olemme oppineet paljon demokratiasta ja medioista, globaalin maailman…

Löysin sivustoltani kirjoituksen, joka oli laadittu  postuumina Ilkka Koivistoa siinä muistellen. Sen yhteydessä oli mainittu myös nimeni kolmen muun joukossa. Kerrotiin, kuinka Ilkka Koivisto oli vahvasti vaikuttamassa uravalintaani heidän rinnallaan. Se pitää varmasti paikkansa rinnan joidenkin täynimikaimojeni kanssa. Tiedän, että joku meistä on myös poikkeuksellisen taitava lintujen maailman tuntijana. Kun suvussa on yli 2000 edustajaa ja parikymmentä täysnimikaimaa, luonto on varmaan Suomessa asuen kaikkiakin lähellä oleva elementti. Omaa kotisivuani ja Wikipedian käyttämää ovat vuosien varrella hämmentäneet niin amatöörit kiusaajina kuin ammattinsa osaavat maalittajat sekä muut sosiaalisen median rötöstelijät. Kyse on Homo Sapiens lajin alalahkosta, jota en nyt tässä yhteydessä ala…

Tiede perustuu ateismiin, kirjoittaa Raimo Rintamäki Forssan Lehdessä (28.9. 2020) ja unohtaa, kuinka merkittävä osa tiedemiehistämme ovat olleet hartaita uskovaisia ihmisiä. Jostakin syystä myös kirkkomme sisällä on piispoja, pappejamme, jotka on koulutettu tiedeyliopistoissamme. Rintamäen tapa jakaa tieteet kirjoituksessaan on tuttua oman nuoruuteni filosofisen tiedekunnan ikääntyneen professorin luennosta. Ne oli tentittävä ja tentit läpäistävä, mutta ei niihin uskoa kuulunut narraatioina, tarinoina muiden joukossa. Otan esimerkin. Takavuosina revontulet Etelä- ja Pohjoisnavalla kuvattiin läntisen tieteen saavutuksina jäistä syntyvinä roihuinamme. Etelänavalla jäät olivat komeammat kuin pohjoisessa ja niinpä tieteellinen nimikin (aurora australis) kuvasi juuri näitä jäistä syntyviä suurempia revontuliamme erona pohjoisen vähäisempiin valoihin (aurora…

Vuosien ja vuosikymmenien kuluttua kysytään, mistä tapahtumasta nämä kuvat Venäjältä voisivat olla ja miksi ihmeessä ihmiset käyttävät tummia maskeja kasvoillaan? Sotshin kisat ja Valtteri Bottas muistetaan muustakin kuin kisojen komeasta voitostamme. Palataan syksyn 2020 tunnelmiin ja vuosisatojen saatossa tämä aika ja vuosi, vuosikymmenen alku, kulkee globaalina ja paradigmaisena uuden aikakauden avaajanakin. Tai koko aika on hautautunut unholaan. Joku kuva vain elää meillä Suomessa muita kuvia paremmin aikakauden avaajana. Voisiko se olla tämä? Venäjä ja formulat, suomalainen voittaja ja kasvoilla mustat maskit? Jotain tapahtui, joka muutti kaiken ja leimasi juuri tuotakin hetkeä. Otimme velkaa, tosin kuin ennen oli opittu, kaikki muutkin…

Tänään puhutaan jälleen kiusaamisesta kouluissa. Toki sitä tapahtuu myös työpaikoilla ja kotona, kaikkialla. SE on siis osa sivilisaatiomme kulttuuria ja sellaisena hyväksytty silloin, kun noin 10-20 % lapsista joutuu sen kohteeksi päivittäin. Miten tämä on mahdollista? Sivistysvaltiossamme. Olemme vaatineet kiusaamiselle nolla toleranssia.Kullervon kirous kuvaa Kullervon tarinan käännekohtaa. Kullervo on suuret voimat saanut orpo. Hän on metsässä paimenessa, ja isännän Seppo Ilmarisen ilkeä vaimo, Pohjolan tytär, on leiponut eväsleivän sisään kiven. Kivi katkaisee isän antaman puukon. Kullervo kerää laulamalla susista ja karhuista oman karjansa, joka syö emännän. Kalevalassa ei mainita Kullervon kirousta, vaan todetaan vain lyhyesti hänen puhjenneen itkuun nähtyään katkenneen veitsensä. Juuri tämä Gallen-Kallelan maalaus lienee…

Oletko havainnut tällaisia kuvioita pellollasi? Näin loppukesästä niitä näkee ammattinsa osaavan ja leikkimielisen puimurinkäyttäjän jäljiltä. Taideteokset eivät tahdo oikein päästä oikeuksiinsa, ellet nouse hieman ylemmäs niitä ihailemaan. Jos meitä monin verroin fiksummat alkaisivat ottaa yhteyttä ja neuvoa meitä kosmoksen kansalaisinamme, syntyisi ilmiö, josta tiede varoittaa yhtenään tutkijoitaan näiden liikkuessa alkuperäiskansojen ja vaikkapa kylätoimintaa tutkivien yhteydessä. EI SAA PUUTTUA heidän työhönsä, se kun pilaisi samalla koko kulttuurin, vuosituhantisen tavan talkoisiin ja ratkaista itse pulmansa myös muuttuvassa ympäristössä elinkelpoisuutensa näin säilyttäen. Auttamaan ryhtyvä kun samalla tekee karhun palvelun ja perinteinen kulttuuri alkaa rapautua, slummiutuu. Ufo joka leikkii pelloillamme on todellakin joko poikkeuksellisen…

Raja railona aukeaa. Launtain Hesarissa (19.9) maantieteen professori, vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi Oulusta puhuu rajoista. Hän jakaa ne neljään historialliseen vaiheeseen. Paasin pohdinta kannattaa rajoja tutkivana professorina lukea. Kuvaus kun on oikea ja avaa historiaa maantieteilijän silmin katsottuna. Itse näkisin poliittisen maantieteen ja geopolitiikan sekä kartat nykyisin kuitenkin jo hiven toisin kuin Paasi. Elämme kokonaan uutta vaihetta, jossa käsite "fiktiivinen" on tapa käyttää hyväksi juuri elämäämme aikaa ja sen internetin luomaa ilmiötä rinnan sosiaalisen median aiheuttamien ilmiöiden kanssa näitä toisiinsa algoritmien avulla liitellen. Tänään "Suomen syöjäksi" kutsuttu Zhirinovski on tässä venäläisessä ruletissa poikkeuksellisen taitava ja herää henkiin aina kun…

Kirjoitin vuosikymmen sitten joulun alla vuonna 2011 kirjaani johdantoa (Hybridiyhteiskunnan kouristelua). Kirja on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Jostakin syystä menetimme asiaan perehtymättä vuosikymmenen. Oikeammin neljännesvuosisadan. Aloimme sosiaalisen median metelin ja tyhjän puhumisen viihteellisen viljelyn liki lukutaidottomina. Palasimme isovanhempiemme aikaan ja vain teknologia oli muuttunut ja mahdollisti tämän internetin aikaansaaman sosiaalisen median metelin. Miljoonat ihmiset kun käyttäytyvät toisin kuin muutama ihminen yhteisössään saaden aikaan meille nyt käsittämättömät ilmiöt viruksineenkin. Käsite hybridistä ja sen monitieteisestä merkityksestä jäi siten täysin vieraaksi ja vain muutaman alan asiantuntijan väliseksi viestinnäksemme. Tällaista viestintää tavattiin toki jo keski-ajalla. Hyvin harvojen välistä vuoropuhelua. Tosin tuolloin sosiaalinen media ja…

Tyyntä myrskyn edellä otsikoi Hesari (17.9) gallupin, jossa perussuomalaiset on nostanut kannatustaan eniten ja on nyt demareitten kanssa liki tasoissa ja virhemarginaalin sisällä. Sen sijaan Kokoomus ei ole kyennyt hyödyntämään oppositioasemaansa ja Keskustan kannatus on enää prosentin osia yli kymmenen. Kansanedustajina mitaten se tarkoittaa 15-20 edustajaa. Se on nyt apupuolue hoitamaan konkurssiamme sinisilmäisessä punavihreässä idealismissa johtajanaan kokenut Matti Vanhanen. Hän kertoi olevansa käytettävissä hetken, mutta ei enää tulevissa vaaleissamme. Ymmärrän häntä hyvin ja menneen maailman "lautakasoja" tuppilautoineen. On aika vetäytyä muihin töihin ja taloa rakentamaan, toista jo järjestyksessä. Ensimmäinen oli harjoituskappale ja politiikka lajina on hänelle tuttua jo oman isän…

Tämän päivän Helsingin Sanomat käynnistää sunnuntainumeronsa (13.9) yllättävällä tavalla. Siellä päätoimittaja ottaa aiheekseen kuvataiteet ja niiden aseman oman aikamme Suomessa. "Taide tarjoaa uhkaa ja lohtua" kirjoittaa lehti ja jatkaa kuten Maasedun Tulevaisuus 1960-luvulla. Vahvasti politisoitunut aika tuotti silloin ja tuottaa nyt niukasti kestävää taidetta, pohtii toimittaja myös tänään. Taiteesta on tullut väline ilman asiaa ja samalla se on latistunut, arkipäiväistynyt. Anna Tuori saa nimensä näkyviin kertoen kuinka taide on vasemmiston väline ja minkäs teet kun Suomessa elät. Näin se oli myös 1960-luvulla ja sen jälkeenkin. Taidemuseoissa ei ole turhaa tungosta ja ovet voi avata yleisölle oli pandemiaa tai sitten ei.…