Maskin taakse kätkeytyvää sympatiaa ja empatiaa.
On väitetty että pandemian aikana meidän kyky tuntea sympatiaa on kasvanut. Vai oliko se sittenkin korona, joka lisäsi empatiakykyämme? Mutta eikös nämä molemmat ole myötäelämistä? Kysytäänpä tätä Nina Rinteeltä mitä hän vastaisi: "Olen seurannut läheltä hyvin erilaisia, hyvin hankalia elämäntilanteita muutaman vuoden ajan ja pohtinut usein ihmisten suhtautumista niihin. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota niiden ihmisten suhtautumiseen, jotka eivät ole olleet osallisia tilanteisiin, joihin joutuvat ottamaan kantaa." Hyvä johdanto. Meissä suomalaisissa on piirre, jossa myötätunto syntyy hyvinkin uskottavasti silloin, kun meillä ei ole osaa eikä arpaa koko tapahtumaan. Samaan aikaan itse hankalan tilanteen kohdanneet ovat täysin mykkiä ja muistuttavat maskin taakse…