Uncategorized

Vaalit alkoivat. Se miten ne päättyvät, on sinusta ja minusta kiinni. Kun kumpikaan meistä ei ole ehdokkaana itseään ei voi äänestää. Ketä sitten äänestäisin? En mene tyrkyttämään mitään puoluetta enkä ketään erityisesti. Itse kuitenkin teen näin hakiessani omaa ehdokastani vaativaan tehtävään. Maailma ei ole koskaan valmis Olen työskennellyt EU:n palvelussa jo ennen jäsenyyttämme ja kouluttanut suomalaisia jo 1980-luvun puolella varautumaan tähän jäsenyyteen. Dokumentit löytyvät kotisivultani ja sadoista lehtiartikkeleista. Oli syytä kertoa suomalaisille, mistä voisi olla kysymys ja miten Eurooppa alueiden Eurooppana ei avaudu pelkästään englanniksi. Ei saa olla sinisilmäinen ja omat ehdokkaat on osattava löytää silloiseen parlamenttiin  opiskellen jo tulevaa.…

Eurovaalien ehdokkaat, 251 toiveikasta maailmanparantajaa, liikkuvat  turuilla ja toreilla sekä eksyvät joskus myös maaseudulle ja sen varattomiin kuntiimme. Nyt ei saisi puhua sotesta eikä kuntarajoista vaan laajemmista ympyröistä europarlamentaarikon elämässä. Osa kiertäjistä on vanhoja tuttuja, joka viides vuosi Suomen oikulliseen kevääseen eksyviä Brysselin ja Strasbougin kiertäjiämme. Heihin voi tutustua EU:n omilla sivustoilla ja opiskella samalla sen kolmikantaista vallankäyttöä, komissaareja, ministereitä ja sitten näitä parlamentaarikkoja. On toki paljon muitakin ja muistan heidät ajoilta, jolloin itse vietin siellä aikaani ja parasta miehuuttani siirtäen kokemuksia myös Suomeen. Opi puhumaan ja verkottumaan Kun valtaa käytetään 5 miljoonan, 50 miljoonan ja 500 miljoonan joukoille, välineet…

Oppositio on jättämässä välikysymystä työllisyyden hoidosta hallitukselle, jota ei oikein tahdo enää löytyä. Sellainen on poikkeuksellista Suomen oloissa. Pääministerin ja varapääministerin paikka ovat avoimia siinä missä valtiovarainministerinkin samalla. Osa ministereistä hakee uutta virkaa ikään kuin pakolaishallituksesta Brysselistä. Se ei anna hyvää kuvaa hallituksemme ministereitten sitoutumisesta lama-Suomen asioiden hoitajina. Ainut sitoutunut on eläkkeellä oleva SAK:n entinen puheenjohtaja ja työministeri Lauri Ihalainen, jolle kysymys on esitettykin. Hänen mielestä taas kaikki on kunnossa, kun puolueet, siis kansanliikkeet, ovat sitoutuneita hallituksen jatkamiseen. Ei se ministereistä ole kiinni, he voiva poistuakin areenalta ja luovuttaa tehtävät uusille virkamiehille, jotka ovat valan vannoneita virkansa hoidossa. Ovatko kansanliikkeet…

Tänään juhlitaan sitten järkivihreän ja lapsiystävällisen Forssan kaupungin 50-vuotisjuhlaa perusteellisen valmistelutyön jälkeen. Juhlan ovat järjestäneet itselleen forssalaiset - yhteisöt, yritykset, kaupunkilaiset ja toki siinä kunnan oma hallinto on ollut mukana, mutta ei toki pelkkää byrokratiaansa esitellen ja kukkoillen. Toki valtuusto on strategialle siunauksensa antanut. Forssa on ihmisen mittainen kaupunki. Riittävän pieni jokaisen äänen kuultavaksi ja riittävän suuri maakuntansa ja talousalueensa keskukseksi laadukkaine palveluineen. Logistiikka ja sijainti on loistava, ainutlaatuinen Suomessa, ympäristötietoisuus laajan maaseudun kautta luonnollinen valinta strategian ytimeksi. Se ei ole vain hokema vaan koko ajan uusiutuvaa ja kehittyvää arjen elämäämme. Tänään juhlassa esitellään järkivihreä Tyykikylä, Forssan visiot, avoimuus, rohkeus…

Helsingin Sanomissa (18.4) oli tänään runsaasti rinnastuksia, vahingossa syntyneitä. Urheilusivuilla oli upeasti kuvattu nekrologi Aulis Rytkösen, “Monsieur Magic”, matkasta Kuopion Työväen Urheilijoista sekä  Kuopion Palloseurasta (KuPS), “naatiskelevasta” jalkapallon taituruudesta kohti ensimmäisen suomalaisen jalkapalloilijan ammattilaissopimusta Toulouse Football Clubin (TFC) riveissä Euroopan kentillä. Pohjoisen miehestä, hauraaksi ja heiveröiseksi tiedetystä, hoikkajäsenisestä mutta monella tapaa sisukkuuden ja lahjakkuuden neroudesta, oli nousemassa legenda. Hän tanssi jalkapallon kanssa ja peippaili vastustajansa eksyksiin brasilialaisen Garrinchan tapaan nauttien poikkeuksellisista taidoistaan. Yhteistä tähän brassien  “karitsaan” oli myös fyysiset heikkoudet, pieni koko ja vammautumisalttius, riisitautisen olemus. Eroina taas olivat Rytkösen  poikkeuksellinen herrasmiesmäisyys, kun brasilialainen  alkoholisoitui ja eli hyvinkin epäsosiaalisen elämän…

Saska Saarikoski kirjoittaa Helsingin Sanomien (17.4) kiirastorstain kolumnissaan, kuinka yhteiskuntatieteet eivät ole samalla tavalla arvostettuja kuin välineelliset luonnontieteet. Taustan hän hakee narratiiviselle kerronnalleen 1950-luvulta, C.P. Snown kirjasta ja jatkaa Margaret Thatcherin ja J.P. Roosin elämänkaareen. Synteesi tulee muutaman populaarin tiedetoimittajan töistä. Kun olen valmistunut opiskellen ja tutkijana sekä ihmis- että luonnontieteissä, toiminut opettajana molemmissa ympäristöissä ja myös loppuun saakka väitöskirjaksi saakka tutkijankoulutukseni vienyt, olen Saarikosken kanssa eri mieltä. Väite kun on vanhakantainen, vie perusteluineenkin takavuosien riitoihin, eikä ota huomioon oman aikamme arkea ja sen koulutustarjontaa sekä kysyntää myös yliopistojen ulkopuolella. Yliopistot kun työskentelevät yhteiskunnassa kilpaillen samoista rahoista muiden kouluttajien, tutkimusta…

Valtakunnallisen lukuviikon teemana on tänä vuonna “Kohtaamispaikkana kirja”. Se on viisaasti valittu aihe hermeneuttiselle tapahtumalle, jota ohjaa symboli-innovaatioiden ja luovuuden jumalatar. Se on aivan muuta kuin käytäntöä koko ajan palveleva ja usein meitä kauempaa sivuava vaikkapa tiede, yliopistot ja tutkimuslaitokset, sekä niiden innovaatiot. Lähiyhteisön oma innovoivuus syntyy symboleista ja sana on niistä kuvataiteen rinnalla tärkein, väheksymättä vähääkään musiikkia ja teatteria, kädentaitojamme. Onomatopoeettinen, luontoa matkiva kielemme, ja myös taiteemme, on lähiyhteisön tasolla samalla ainut paikalleen juurtuva,  ja  tuottaessaan uutta, se löytää myös pysyvää vaurautta ja hyvinvointia, onnen tunteita, määriteltiin onni siten miten tahansa. Kannettu vesi ei pysy siinä kaivossa. Lukuviikon lähitaitajat…

Eduskunta on foorumi, jossa esiinnytään arvokkaasti. Se on kansanvallan  ja demokratian pyhättö. Hallitus ja oppositio edustavat siinä parlamentarismia, jonka juuret ovat syvällä monen kansakunnan sosiaalisessa pääomassa ja normistossa, moraalissamme. Sen sijaan puoluelaitoksemme on nuorta ja instituutiona välillä myös hajallaan ja kriisissä.  Puolueemme ovat kokeneet puoluehajaannuksia ja hakeneet paikkaansa parlamentissa, nyt myös yleiseurooppalaisessa parlamentissa. Aina se ei suju ilman kommelluksia ja tinkimättä vanhoista arvoistaan tai ideologioistaan. Sen sijaan moraalista olisi pidettävä silti kiinni ja ainakin hyvistä tavoista. Oppositon merkittävin ase Eduskunnan välikysymykset ovat opposition  merkittävin ase ja torstaina sen välikysymys koski perhepolitiikkaa, taloutemme koko perusteita ja leikkauksia. Se oli hyvä aihe…

Sunnuntain  lehti on harvoin niin hyvin ja huolella koottu kuin Helsingin Sanomat sunnuntaina 6.4. 2014. Lehden pääuutinen on pääministerin antama pommi erostaan ja luopumisesta tehtävistään kuluvan kevään aikana. Kun samaan aikaan valtaosa avainpoliitikoistamme ministereinä on hakemassa EU-parlamenttiin, ikään kuin pakolaishallitukseen, äärivasemmisto on hallituksen jo jättänyt sekä valtiovarainministeri joutuu puolueensa (sdp) johdon mahdollisesti myös jättämään, rammat ankat ministeristöissämme ovat eräänlainen maailmanennätys. Työelämän muutoksen kuvaus Kataisen tarina pääministerinä eroineen muistuttaa Matti Vanhasen eroa. Vanhasen tarina vain sattui kovin erilaiseen aikaan ja hallituksen syntykin oli kovin erilainen kuin jytkyn jälkeinen Kataisen hallituksen omalaatuinen pohja kommunisteista porvareihin. Kun ideologinen liima puuttuu, syntyy ongelmia koko…

Opposition ei yleensä kuuluisi auttaa hallitusta, mutta nyt näin tehtiin kaikkien puolueiden sote-mallissamme. Syy on ymmärrettävä sekin. Oma ja maailman tilanne ajautui sellaiseksi, jossa Suomen sisäinen ja ulkoinen tila vaatii myös seuraavalta hallitukselta laajaa yhteistyön henkeä. Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia. Putinin malliksi tätä ei voi kuitenkaan ristiä eikä häntä siitä myöhemmin moittia. Tätä tapaa maassamme käytettiin takavuosina, jolloin sisä- ja ulkopolitiikka tahtoivat puuroutua keskenään. Tällöin presidentti Kekkonen huomautti kuinka, jos maassa on jommankumman oltava rempallaan, sisä- tai ulkopolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka. Ei kuitenkaan molemmat ja samaan aikaan. Kun näin uhkasi käydä, kasvoi myös yhteinen kriisitietoisuus. Kohti keskitettyä johtoa…