large product photo  

Universumin valot

89 cm x 122 cm
Materiaalit: Kivi, pellavamassa (komposiitti), öljyväri

 (ks. Luostarinen,M. 2005, Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti, s.10)

 

Palaa

Universumi on värien liikettä. Tämän värien maailman vangitseminen on yhtä mahdotonta kuin ymmärtää ajan ja paikan suhteellisuus tai maailmankaikkeuden  useat ulottuvuudet. Sen jäljittelyssä on samaa tuskaa kuin luolamaalaajan työssä muutama sata tai tuhat ihmisikää takaperin. Kolmeen ulottuvuuteen rajatut aistimme ovat kaukana maailmasta, jossa mukana on mahdollisesti jopa kaksitoista ulottuvuutta. Varmasti kuitenkin ainakin kuusi nykytietojemme valossa.

Meillä on kiintoisa tapa sekoittaa toisiinsa maailmankaikkeuden logiikka ja mystiikka. Niinpä siinä missä tieteen rajat tulevat vastaan alkaa vasta taiteilijan työ. Näin oli myös asuessamme luolissa ja tukeutuessamme luolamaalaajan kertomukseen. Jo tuolloin värit ja karkeat veistokset avasivat näkemyksen maailmaan, jota arjen logiikka ei voinut saavuttaa. Taide alkoi erotta ihmisen muusta luomakunnasta. Siinä on sen ovia avaava ja innovatiivisuuden suurin salaisuus. Sen tulee olla  myös tulevaisuudessa kaikista konventioista ja rajoita vapaata.

Galaktinen tapa ajatella estää meitä pohtimasta jokaista askelta ja riittävän kauas katsoen löytää varmasti aina perille. Valo tulee kuitenkin myös tieteessä takaapäin. Näkyvä universumimme on kaukaista historiaa. Parhaimmillammekin me teemme taidetta, joka on vain oman aikamme tulkki. Olemme ajan vankeja vaikka aika onkin suhteellinen.

Tulevaisuudessa työmme tulkitaan kokonaan uudessa viitekehyksessä. Ne jotka näkevät sinne jo nyt ovat tulevaisuuden neroja mutta  eivät näy lainkaan tässä ajassa.
Jos näkyvät, nerous on siitä kaukana ja usein kyseessä on jopa jälkiomaksujienkin hyväksymä kaupallinen ilmiö. Siinä ei ole muuta mielenkiintoista kuin sen innovaatioaallon myöhäisvaiheesta kertova tarinansa. Tapa tehdä taidetta, jonka kuka tahansa ymmärtää ja hyväksyy. Tieteellä on aina edessään sama tehtävä ja vaiheet. Ladun avaajat ja kritiikin vastaanottajat, innovaattorit ja pieni joukko ensiomaksujia, visionäärit, suuri keskiluokka, jälkiomaksujat ja viimeiset vitkastelijat.

Tänään taiteen tehtävä on löytää universumin valot. Chaplin löysi aikanaan kaupungin valot ja oli ladun avaaja. Darwin kertoi kuinka emme olekaan Jumalan kuvia vaan apinan. Ja Freud kertoi kuinka unemme onkin apinan uni ja pelkojemme varjostavan luolassamme koko aikuisikämme.

Oscar Wilden mukaan meidän tulisi katsoa tähtiin vaikka tallaammekin loassa. Rakastamme elämää koska olemme tottuneet rakastamaan, ei niinkään koska olemme tottuneet elämään. ”Mitä tekisit jos tietäisit maailman tuhoutuvan huomenna?” Luther istuttaisi sanojensa mukaan omenapuun.