Journal

Ahlströmistä Sukariin ja Kakkoon

Innovaatioyliopisto sai nimensä Alvar Aallon mukaan. Se oli harvinaisen onnistunut valinta. Kolmen korkeakoulun yhdistävä rakennelma muistuttaa Alvar Aallon omasta henkilöhistoriasta ja työurasta. Se oli hyvin suomalainen ja isänmaallinen.

Itse yhdistän Aallon aina ensimmäisenä Walter Ahlströmin tyttäreen. Maire Gullichsen veti aikanaan Ahlström yhtiön pääjohtajan ja puolisonsa Harryn kanssa nuoren Alvar Aallon suunnittelemaan suolaisen lähiön prototyyppiä - Sunilan asuntoaluetta.

Tavoite oli lieventää yhteiskunnallisia ristiriitoja Ahlström -yhtiön laajalla asuntotuotannolla. Aallon mallissa ylemmät toimihenkilöt asuivat omalla nurkallaan rivitaloissaan ja työväki sinänsä viehättävissä kerrostaloissa. Gullichsenin kodin Villa Mairean Aalto suunnitteli tavoitteena kunnianhimoinen loikka barokista funkkikseen.

Noormarkussa rakentaminen oli mahdollista joutumatta tehdasalueiden ja kasvavan kaupungin puristuksiin. Villa Mairea valmistui vuonna 1939. Nykyisin Villa on arkkitehtien pyhiinvaelluskohde ympäri maailmaa. Forssan vanha teollisuusalue voisi olla vielä tätäkin enemmän.

Aalto oli jo tuolloin nimekäs arkkitehti. Maire Gullichsen johti kauan Aallon huonekaluja markkinoivaa Artekia ja hänen miehensä Harry tilasi Aallolta asemakaava- ja rakennussuunnittelua uusille tehdaspaikkakunnille. Forssan ydinkeskustaa kukaan ei kuitenkaan pilannut. Se toimii edelleen!

Viiden sukupolven Ahlströmien juuret ovat suomalaisessa talonpoikaistossa. Kolme perättäistä onnistunutta avioliittoa vauhditti Antin käynnistämää konsernin syntyä merenkulusta metsäteollisuuteen. Jo Antin isoisä nousi naimakaupalla ensin torppariksi ja sitten talolliseksi. Erkki-isä pääsi puolestaan kotivävyksi isompaan taloon ja pitäjän kirkonisännäksi.

Antti itse nai, käytyään ensin kolme luokkaa porilaista triviaalikoulua, Isotalon rikkaan Greta-lesken. Valmiina oli vesimylly ja saha, lumppupaperia valmistava koski. Alkoi metsien osto ja myynti, pienimittakaavainen merenkulku purjealuksilla. Todellinen sysäys syntyi suomalaisen teollistumisen vuosikymmenellä ja lama iskiessä 1870-luvulla.

Antti osti Noormarkun, Lepinerin, pieniä ruukkeja ja tehtaita Porista. Leskeksi jäätyään hän nai Kristiinankaupungista kauppiaantyttären Eva Holmströmin. Tästä avioliitosta polveutuu Ahlströmin suku.

Ahlström lähti mukaan teollisuuteen Suomen taloushistorian suuressa käänteessä. Sahatavaran vienti alkoi kannattaa Britanniaan ja puun nollaraja siirtyi pohjoisemmas. Otettiin hurjia riskejä yhdessä Enso Gutzeitin kanssa. Matkaa oli kuitenkin vielä Lapin markkaan ja Kemijoen altaisiin, koskisotiin Kuusamossa. Pojan Walter Ahlströmin työtä helpottivat sota-ajan voitot. Matka Efta-kaudelle ja kansainvälistymiseen oli kuitenkin vielä kaukana edessä. Sahatavara vaihtui selluun ja paperiin. Laivanvarustuksesta oli luovuttu aiemmin.

Kehitys maailman johtavaksi erikoispaperin valmistajaksi ei ole ollut mutkaton. Viime vuonna pudottiin lähes nolla tulokseen. Tästä huolimatta olisin syvästi huolissani, jos joku Ahlström konsernin tai niiden muiden tunnettujen ” kahdenkymmenen perheen” jäsen olisi ollut yhteydessä tämän päivän vaaliskandaaliin tai järjestelmän arvovallan murentamiseen, suomalaisen demokratian uskottavuuden järkyttämiseen ja legitimiteettikriisiin.

Ilppo Aaltonen kirjoittaa Forssan lehdessä, Lounais-Hämeen Noormarkussa, kuinka ministerit pääministerin johdolla saavat puhua mitä milloinkin. Päätoimittajan ja lehden omistajan mieleen hiipii pirullinen ajatus: jospa kansanedustajaksi valikoituukin opportunistisia pyrkyreitä, joita ajaa eteenpäin riivaava kunnianhimo, joka raivaa tieltään turhan nuhteettomuuden. Helsingin Sanomissa saman pukee hieman toiseen asuun Lontoosta Riina Yrjölä. Hän kertoo kuinka politiikasta on tullut meillä vain ajanvietettä, vaalikampanjat ovat pelkkiä talenttikisoja. Missejä ja kansallisia urheilusankareita nousee politiikan estradeille ja vallan kahvaan.

Aiemmin Ilkka Joenpalo kirjoitti Forssan Lehdessä kuinka nyt olisi syytä pohtia eduskunnan hajottamista ja uusia vaaleja. Joenpalon mukaan edustajien moraali ei vastaa alkuunkaan kansan moraalia.

Helsingin Sanomat pohti aivan samaa pääkirjoituksessaan. Ongelmana koettiin kuitenkin mahdollinen heikko äänestysvilkkaus, protestimieliala ja kyynisesti oletettiin lopputuloksen olevan joka tapauksessa nykyisenkaltaisen. Siinä nostettiin kädet pystyyn. Se on pahinta mitä media voi nyt tehdä.

Tutkimuksen mukaan enää 23 % suomalaisista luottaa kansanedustajien nuhteettomuuteen. Yli 72 % oletti edustajiemme ottavan vastaan vilpillistä korruptoivaa nostetta lainsäätäjän työlleen. Kyseessä on taatusti legitimiteetti- ja uskottavuuskriisi. Se koskee nyt koko järjestelmää ja samalla maatamme, sen talouden perusteita ja moraalista selkärankaa.

Joenpalo ei usko hänkään uusii vaaleihin. Nopeasti kyhätty kierros puolueiden kesken antaa vaikutelman asioiden olevan hoidossa.

Pohjoisten koskisotien yhteydessä yli 70 % jokilaaksojen asukkaista ei enää luottanut demokratian toimintaan. Syntyi luottamuspula ja se johti käytäntöön, jossa oikeuslaitos otti tehtäväkseen käyttää valtaansa, joita paikallinen väestö edellytti elinolojensa turvaksi. Poliitikot ja voimayhtiöt eivät siihen kyenneet.

Se legitimiteettiongelma ratkesi eikä siihen ole tarvinnut puuttua muuten kuin kerran Pekkarisen puhuessa jälleen koskiensuojelulakien kaatamisesta. Jotkut eivät ymmärrä historiaa ja sitä miksi lait todella tehtiin ja missä järjestyksessä. Kun valtaosa asukkaista sitä vaatii eikä edustajiinsa enää luota, Ahlström ei ala rakentaa sinne altaita saati korruptoi politiikkoja. Se ei ole yhteiskunnallisesti viisasta eikä edes mahdollista.

On mahdollista, että nyt enemmän kuin 25 % kansasta luottaa vielä virkamiehiin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Tällöin korruption estävä laki olisi mahdollista laatia uskottavasti näiden (=virkamieshallitus) toimesta ja pidettäisiin hajotusvaalit. Sillä voidaan vielä ehkä jotain pelastaa. Ei paljoa, mutta ehkä kuitenkin jotakin. Medialle ei kuitenkaan voida jättää velvoitetta hoitaa kaikki mahdollinen moraalin valvonta edustajistamme alkaen. Sellaisesta puhuva ei tunne mediaa ja sen tehtävää. Ei uutta eikä vanhaa mediaa. Korruption estävästä laista on tehtävä aukoton koskien myös valvontaa ja sanktioita.

posted by Matti Luostarinen  # 10:20 PM