Ekologinen lokeromme on uhattuna – CLUSTERART

Ekologinen lokeromme on uhattuna

Home / Uncategorized / Ekologinen lokeromme on uhattuna

Tiesitkö miksi pohjoisen eläjillä, nisäkkäillä, kuten pingviinit, on pyöreä muoto, ruumiin ulokkeet miltei puuttuvat kokonaan, värikin on vaalea, valkoinen ja korvat, huulet olemattomat.

Pakkanen ja ympäristömme, ekologinen lokeromme, muokkasi meistä tällaisia patukoita, muodoltaan pyöreitä. Se estää turhan lämpöä kadottavan pinnan ja se peittyy lisäksi jonnekin turkin sisälle. Me puhummekin vähän ja säästeliäästi. Sanotaan oleellinen. Varotaan virheitä julmassa pakkasessa.

Sitä kutsutaan tolkun ihminen elämäksi, pragmaattiseksi. Uskontokin muokattiin ja maailmankuvat, arvot ja normit palvelemaan arktista elämää. Kieli on sen tuote. Pitkiä päätteellisiä sanoja ja sanajärjestystä voi muuttaa, luontoa matkivaa ja siis onomatopoeettista.
Näin me myös ajattelemme ja toimimme, näemme jopa unemme, rationaalisesti rinnan luontomme kanssa. Se on vuosituhantisen, miljoonien tulosta ja tuotekehittelyä, darwinistista sopeutumista ekologiseen lokeroomme ja sen ankariin oloihinmme.

Pingviinit etelä mantereella ovat vieneet tämän äärimmäisen pitkälle, mutta löytyy näitä eläjiä myös pohjoisnavan ja Jäämeren tuntumastakin. Kuten Alaskasta, Grönlannista ja Suomesta. Jos sinne viedään tolkuttomasti jenkkien rahtaamaa rahaa ja viinaa, kulttuuri rapautuu ja muuttuu hetkessä.

Käykääpä katsomassa mitä Alaskassa tai Grönlannissa on tapahtunut. Tai pingviineille tapahtuu, jos niiden todella pitkälle viety ja arktiseen elämään tarkoitettu elämä muutetaan muuksi kuin mihin tuo ekologinen lokero ja evoluutio on se ohjannut. Pedot syövät pingviinit hetkessä. Vaeltaminen sulan meren ja perimispaikan välillä loppuu sekin. Tuhansia kilometrejä naaraat ja koiraat vuorotellen yksiavioisina eläjinä.

Jokainen erikoistunut kulttuuri planeetallamme pyrkii säilyttämään oman ekologisen lokeronsa. Norjassa se on erityisen lähellä meitä ja helppo ymmärtää. Me arvostamme heitä ja he meitä. Venäjältä näitä kulttuureja löytyy sadoittain. Pääkulttuuri ei jyrää alleen kaikkea mahdollista Siperiasta Kaukasian aroille. Joku järki sielläkin oli oltava myös Neuvostovallan aikana. Yhdysvallat on sotkenut surullisimmalla tavalla viidenkymmenen osavaltionsa elämää ja kouristelee nyt tuskissaan.

Pulaan joutuneita kulttuureja autetaan heidän omassa ekologisessa lokerossaan. Ei pingviinejä aleta rahdata Saharan eteläpuolelle. Ei se oikein onnistu. Me ymmärrämme myös Pandojen elämää Kiinassa. Se on hyvin pitkälle vietyä suojelua ja erikoisen ympäristön tuotetta. Kun saamme heiltä pandoja lahjaksi, se on erityisen suuren arvostuksen osoitus meille kyetä oivaltamaan mistä on kysymys.

Miksi joillakin meistä on toisaalta mahdottoman vaikeaa ymmärtää biologiaa ja ekologiaa edes hieman, kun kyseessä on omasta kansallisesta onomatopoeettisesta kielestämme ja ekologisesta lokerostamme Jäämeren kainalossa ja pakkasten keskellä? Miksi meillä aletaan saarnata monikulttuurisesta pandasta tai pingviinistä? Eihän se ole tolkun ihmisen puhetta ollenkaan.

Miksi me emme taistele tulisesti neljän vuodenaikamme puolesta säilyttääksemme oman elinympäristömme ja ekologisen lokeromme, oman oudon kielemme oikeutusta saamelaisten tapaan, siinä missä pingviinin tai lepakon kaltaisten lajitoveriemme nisäkkäiden elinympäristömme oikeutusta myös ihmisinä, kansakuntana ja maakuntinamme omassa ekologisessa lokerossamme eläen?

Miksi meidän olisi annettava itse, oman kansamme, tuhota oma ekologinen lokeromme ja samaan aikaan taistella vihaisesti liito-oravien puolesta? Mikä meitä ihmisinä oikein vaivaa ja mukamas, ekologiaa, biologiaa ymmärtävinä antropologeina?

Emmehän me mene antropologeina muuttamaan alkuperäsikansojenkaan elinympäristöä ja varomme tarkoin myös muinaismuistoja tutkiessamme ettemme pilaa kaikkea kaivauksia tehdessämme. Numeroimme jokaisen kiven oikealle paikalleen. Arvostamme ja kunnioitamme sitä. Mistä nämä moukat, jotka vihaavat omaa ekologista ympäristöään, antropologiaa, ovat syntyneet ja rantautuneet maahamme?

Mikä meitä riivaa, kun kyse on omasta Suomesta, suomaasta, suomalaisuudesta, kielestämme ja ekologisesta lokerostamme ja oikeudestamme antaa vaikkapa saaristo-Suomessa syntyneitten säilyttää sen erikoisuudet lähtemättä muuttamaan sitä “monikulttuuriseksi” tuhoten se samalla.

Kuka sellaisen oikeutuksen on antanut perustuslakiamme samalla koko ajan pilkaten ja elinympäristömme hävittäen ihmisoikeuksistamme piittaamatta suomaalla syntyneinä Jäämeren kainalossa? Saamelaisten tapaan tästä oikeudesta taistellen.

Mistä tällainen vimma ja sivistyksen katoaminen, ekologisen lokeron ulkopuolinen oppimattomuus, on päässyt rantautumaan Suomeen? Vieraiden metropolien slummeistako netin ja sosiaalisen median, perinteisen median avustamana ympäri maailmaa tätä saastaa levittäen? Kyllä slummikin suojelee rajojaan. Kokeilkaapa mennä sisälle ilman henkivartioita.

Kuka sitä levittää ja miksi se on niin sallittua ja hyväksyttyä mutta sulkee kuitenkin samalla ulkopuolelleen samaan aikaan muun luonnon kohdalla tapahtuvan oivalluksen ja halun säilyttää niiden koskemattomuus liito-oravina, pingviineinä? Vai onko kyseessä pelkkä vedätys ja huijaus, jossa nainen ei oikeasti äänestä presidentiksi toista naista, vaikka heitä olisi vaaleissa useampiakin.

PDF24    Send article as PDF   

Leave a Reply