Hyvät, pahat ja rumat II

Hyvät, pahat ja rumat (The Good, the Bad and the Ugly) on vuonna 1966 ensi-iltaan tullut italialainen lännenelokuva, jonka on ohjannut Sergio Leone. Elokuvan pääosissa esiintyvät Clint Eastwood, Eli Wallach ja Lee Van Cleef. Hyvät, pahat ja rumat on Leonen niin sanotun dollaritrilogian viimeinen osa.

Vaikka Hyvät, pahat ja rumat ei valmistuttuaan herättänytkään suurta huomiota, se kuuluu nykyisin tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin lännenelokuviin. Elokuva on innoittanut monia nykypäivän elokuvaohjaajia, ja vuonna 2005 Time-lehti valitsi sen sadan merkittävimmän elokuvan joukkoon. Elokuvan saamasta suosiosta kertoo sekin, että se on Internet Movie Databasessa 250 parhaan elokuvan joukossa yhdeksäntenä ja se on tietokannan arvostetuin Yhdysvaltojen ulkopuolella tuotettu elokuva, kertoo Wikipeediamme.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1862 New Mexicoon, joka on joutunut Yhdysvaltain sisällissodan kouriin. Elokuva seuraa kolmea päähenkilöä, jotka tavoittelevat Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Elokuva on miltei kolmituntinen eepos, jossa on hyvin monivaiheinen juoni, jonka Wikipedia liki paljastaa pitkässä juonen kuvauksessaan yhteiskunnallisena elokuvana.

Hollywood kun kykeni tuottamaan leffoja, jotka olivat elämää suurempia tarinoita. Samaan aikaan Suomessa ne tahtoivat olla elämää pienempiä. Nyt pyritään parantamaan ja mediat ovat täynnä tätä tavoitetta. Välineetkin ovat muuttuneet ja monin verroin parempia. Ihminen ja hänen yhteisönsä, arvot ja aatteet ovat vain samat ja kuvattava on psykologisesti sama otus kuin ennenkin. Näin kaikki on jo ikään kuin sanottu ja moneen kertaan kirjoitettukin. Vain välineet ovat uusia, reaaliaikaisia ja kertojatkin kertomusten taustalla niitä tutkivia ja asiansa osaavia.

Tämän päivän Hesarin pääaiheena ovat juuri, jälleen kerran, Merkel ja Macron sekä oikeistopopulistit ja ikään kuin yhteenvetona jutusta salaliittoteorioiden pääpiru, miljardööri George Soros. Hyvien, pahojen ja rumien esittelyssä median tärkein rooli on juuri löytää oikeat hahmot ja nimet narratiivisen kerrontansa toteutukseen. Se tehtävä jää lukijalle olkoonkin, että toimittaja avaa sitä kohtuuttomasti.

Tehtävänäsi on kuitenkin edelleen miettiä, kuka hahmoista on hyvä, kuka paha ja ruman arvaamisesta sen voisi aloittaa. Se on medioissamme aina helpoin ja sormella sekä avainsanoilla osoitettu. Se esitetään stereotyppisenä ja mainitaan myös kuinka hän on kaiken muun ahneuden ohella juutalainenkin. Unkari auttaa sekin ja Viktor Orban sekä Trump samassa kappaleessa esitellen.

Tyhminkin alkaa epäillä, kuinka kyseessä on todella ruma tapaus. Hyvä ja paha, Ranska ja Saksa, ovat sitten kuvattu kannattelemassa samaa sopimuskansiota toisilleen hymyillen, kuten niin usein ennenkin, pahaenteisesti. Kuva lehdessä tästä Merkerlin ja Macronin virnistyksestä puistattaa.

Mielessä toisen maailmansodan ja toki myös ensimmäisen muistot, juutalaisten kohtalot. Kertoen kuinka vaalien tulos voi muuttaa EU-politiikan dynamiikan. Ruma voi hyvinkin voittaa, oikeistopopulistit ja Soros heidän aseenaan ja hänen rinnallaan todella rumat, Trumpin ja Orbanin kaltaisten voimien synkät varjot. Taustalla soi Ennio Morriconen musiikki.

Näin kansakunnat saavat stereotyyppiset kasvonsa ja Soros-salaliitto talouseliitin tuen, nativismin ytimen sekä Suomessa ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan astumisen suoraan miinaan kertomalla, kuinka hänkin on osa kiihtyneitä puhelinsoittojen kohteita ja epäilty Sorosin juoksupoika ja rahoittama ruman suomalainen juoksupoika.

Näin harmittomalla miehellä on hänelläkin laitoksineen mukamas osuus suuressa salaliitossa ja juuri ruman roolissa, lukien Hesarin talous ja ulkomaansivut samaan aikaan, eikä jääden urheilusivuille ja sarjakuvia selaamaan. Medianlukutaito on osa suomalaista kasvatusta ja koulutusta sekin. Ei vain Fingerporin hauskuuden oivaltaminen sitä sormella osoittaen tai suomalaisen stand-up koomikon esiintymistä myötähäveten.

Mitä yhteistä sitten on äärioikeistolla ja äärivasemmistolla? Molemmat ruokkivat salaliittoteorioita ja tekevät Sorosin kaltaisesta varakkaan. Varallisuus kun vaatii vastavoimia ja maailman muutama varakas miljardööri saa voimansa juuri näiltä ääriliikkeiltämme.

Siinä media, joka syö miljardöörien kädestä, etenkin Hesarin kohdalla kaiken aikaa ja syntymästään alkaen, istuu toimittajana porvarin taskussa, on heidän tärkein avustajansa. Unkarilainen Soros on tyypillinen oman aikamme miljardööri ja osaa tämän pelin myös globaalisti.

Epäilemättä hän on mediapersoonana tämä “ruma”, jolle hirsipuu olisi oikea paikka, mutta jonka enkelisilmäinen, tai mies vailla nimeä, aina pelastaa, ampumalla kaulaa hiertävän köyden poikki. Vai onko Soros muuta kuin ahne median kuvaamana miljardöörinä, juutalaisena, mediaamme seuraten, sen narratiivista kerrontaa?

Se että media menee ja paljastaa myös pahan, toisen maailmansodan natsit sekä enkelisilmäisen blondin, on juonen avaamista ilman Venäjää ja Kiinaa. Tämä on oman aikamme globalisaation ongelmista suurin. Ennio Morriconen musiikki kun oli sävelletty sekin kannattelemaan ikivanhaa kolmiodraamaa.

Ei sellaista näytelmää, jossa mukana on määrätön määrä kriisipesäkkeitä ja joista Ranska ja Saksa eivät olisi Suomesta katsoen ne hyvän ja pahan tiedon puun pääroolin näyttelijät imperialisteina, ja britit sitten se imperialisteista rumin, mutta samalla Yhdysvaltain Troijan puuhevonen kohti Eurooppaa, Charles de Gaullen Euroopassa vielä eläen.

Ja hakien omalle presidenttiydelleen mallinsa Suomesta ja Urho Kekkoselta. Eikä kaikkea tätä voi kertoa paljastamatta juonen niitä kerrostumia, jotka on kerrottu tutkijoiden romaaneissa, Arctic Babylonin tai Media- ja hybridiyhteiskunnan kouristelussa kirjassani “Social media economy and strategy” sekä käsitteessä Cluster art tai Art of Clusters.

Niiden avaaminen kun ikivanhalla kolmiodraamalla oli ja meni eikä Shakespeare antanut hänkään oppeja tämän maailman medioillemme. Kertomus ei saa jäädä elämää pienemmäksi, suomalaiseksi sepitteeksi, enää vuonna 2019.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts