Mikä saa liki 3000 ihmistä tavoittelemaan pätkätöitä kansanedustajana?

Lottovoittajia on vuosittain enemmän kuin nyt vapautuneita kansaedustajan tehtäviä. Ja lotota voit joka viikko. Ei vain joka neljäs vuosi. On muitakin vaativia töitä. Vaikkapa professorin. Tai lääkärin. Professoreita on kymmenen kertaa enemmän kuin kansanedustajiamme. Pyri professoriksi tai lääkäriksi. Heitä vasta paljon onkin ja palkka parempi. Eikä kukaan ole koko ajan haukkumassa tai nimittelemässä. Päinvastoin. Kiittelevät avustasi.

On näitä muitakin hyvin palkattuja tehtäviä, miljoonia. Suomessa uskomaton määrä meilläkin. Mikset panosta näihin, ala lukea ja opiskella, varoa joutumasta “kusitolpaksi” ja elämään muiden ihmisten äänistä ja hyväksynnästä. Nöyristellä heitä ja medioitamme, toimittajia.

Hämeessä avoimia paikkoja on lopulta vain luopujien paikat, eli noin 3 paikkaa. Hakijoita useita satoja. Yhden äänen hinta on noin 10 euroa keskimäärin. Paikka on auki haukuttavaksi ja muistuttaa todellakin “kusitolppaa”. Jo ennen hakua joudut tekemään töitä, jotka ovat nöyryyttäviä ja lopussa ilkeilyn ja vihapuheen sietämistä. Jos viran saisit, ikävä kohtelu jatkuu. Riski on kuitenkin tosi pieni. Kansanedustaja ja poliitikko kun ei näytä olevan kaikkein arvostetumpien ammattien joukossa.

Vaalit muistuttavat joukkopsykoosia. Ikivanhaa traditiota. Valta sokaisee siinä missä suuri lottovoittokin. Täydellinen valta täydellisesti. Kyse on harhasta. Kilpailuvietistä ja vallan yhteisestä liitosta, voitosta joka ei maistu millekään sen jälkeen kun olet sen saavuttanut. Huippupoliitikot ovat hyvin sosiaalisia ihmisiä ja jaksavatkin työssään vain tulemalla keskenään toimeen, verkostoituen. Se ei ole häiriintyneen narsistin ammatti ensinkään.

Monelle nuorelle vaalit ovat kasvutarina. Jotkut eivät vain kasva lainkaan.
Myös poliitikon elämässä menestymiseen on vain yksi metodi – on oltava lahjakas. Toisen antamat äänet eivät sitä metodia täytä. Lahjakaskaan ei osaa antaa arvoa sille mitä on saanut – vain sille mikä puuttuu. Ja usein se on juuri valta. Nykyisin valtaa saa helpommin muuten kuin hakien ihmisten ääniä. Se on onnen kauppaa. Heikot uskovat onneen – vahvat syyhyn ja seuraukseen. Se auttaa myös vaaleissamme. Seuratkaa Jussi Halla-ahon uraa ja tapaa esiintyä. Se poikkeaa muusta poliitikkojen massasta.

Mikä tekee Halla-ahosta erilaisen poliitikkonamme?
Poliittinen menestys, enemmän kuin muu menestys, on kuin heroiiniannos. Jokainen voi siinä itse päättää jatkaako neulan työntämistä käsivarteensa. Monelle nyt luopujalle vieroitusoireet ovat todella ankarat. Pahoittelen. Teille politiikan päättäville kaikki julkisuus on ollut paikallaan – etenkin kuolinilmoitus. Brendan Behania muotoillen. Halla-aho kertoo luopuvansa kun tulokset ovat näkyvillä. Tiedemies puhuu tutkijan kielelläkin.

Miehistä parhain on hän joka ei pidä vallasta, lausui Muhammed.

Politiikassa, kuten elämässä yleensäkin, suurimmat ja mahtavimmat putoavat pisimmän matkan. Heille kaikki maallinen maine on ollut koko aja vaarallista: hyvää seurasi aina kateus, huonoa häpeä. Onni on kehno korvike lahjoille. Poliitikkona muistutat usein hiirtä joka pyrkii rotaksi.

Jokainen kapakoissa viihtyvä poliitikko tietää, kuinka paras kuulijakunta on hiven älykäs, hiven koulutettu – ja vähän juopunut. Siinä seurassa kukaan ei kuuntele ketään, jollei tiedä itse pääsevänsä seuraavaksi puhumaan. SE muistuttaa valtuuston kokousta tai eduskunnan suuren salin näytelmäämme. Älä ota siellä oikeutena sellaista jonka voit saada tai pyytää suosionosoituksina.

Tärkein syy 3000 ihmisen ponnisteluun edustajiksemme on luonnollisesti valta ja ei ole valtaa ilman vihaa. Ne kuuluvat aina yhteen. Valta turmelee heikkoja, heikkous turmelee kaikkia ja valta on lopulta monelle tärkeämpää kuin suosio.

Niinpä kun lopulta pääset sopuun vallanpitäjien kanssa, sinusta tulee itsestäsi vallanpitäjä. Se on noidankehä, jossa sankarin kultti on pelkästään hyvän onnen kultti. Varaudu siihen että sankarin kultti on lyhytikäisin ammatti maan päällä.

Bertol Brecht kirjoitti kuinka onneton on se maa, joka tarvitsee sankareita. Siinä kun ei riitä pelkästään se että menestyt. Toisen on epäonnistuttava.

Poliitikko ei muistuta johtajaa. Oikean johtajan kun ei tarvitse johtaa lainkaan – hän tyytyy vain näyttämään tietä. Sen voi tehdä parhaiten pysymällä poissa näyttämöltä ja hakeutumalla kulisseihin.

Setäni, Enso Gutzeitin johdossa, mainitsi kuinka hänelle on tarjottu arvonimiä, mutta oli jo aikoja sitten havainnut, kuinka niiden kanssa joutuu huonoon seuraan. Hän oli lukenut Bernard Shawn filosofiaa. Arvonimet kun hivelevät keskinkertaisuuksia, nolottavat parempia ja sapettavat huonompia.

On hyvä käydä vaaleissa myös epäonnistumassa. Siitä oppii paljon enemmän kuin menestyksestä. Jos olet luova taiteilija samalla, tai tieteen tekijä, tiedät hyvin kuinka epäonnistuminen ja sitä seuraava kurjuus on tehokkain luomisvoima niin uudelle innovaatiolle kuin luovuudelle yleensäkin.

Silloin asetat samalla itse päämääräsi, toisin kuin vaaleissa, politiikassa, et pysy paikallisia kuten poliitikkona pysyisit, vaan kehityt, et taannu poliittisessa virassasi.

Politiikassa mies, joka hymyilee asioiden mennessä pieleen, on tullut keksineeksi jonkun, josta siitä voi syyttää. Sellainen ei ihmistä kehitä saati jalosta. Suhtaudu siis menetykseen kuten herrasmies ja epäonneen kuin mies. Älä luota mediaan, julkisuuteen, ne jotka media on luonut, ne se myös lopulta varmasti tuhoaa.

Jos taas haluat kuuluisuutta, nimeä itsellesi narsistiseen tapaan elämöiden, muista että jokainen kuuluisa ihminen on kuuluisa vain kuuluisuudestaan. Siinä kunnianhimoksi kutsuttu on vain jalostettua turhamaisuutta.

Ja jos sinusta tulee lopulta tähti, et sinä muutu, kaikki muut muuttuvat. Jos et ole nero, ja harva poliitikko on sellainen, jos kukaan, ei sinulla ole varsinaisia vihollisiakaan. Neroudessa kun on aina mukana pisara hulluutta, mutta ei nyt pelkästään hulluutta.

Menestyneenä poliitikkona ja viisaana johtajana annat virheesi ja erehdyksesi kansallesi anteeksi. Menetyksesi kirous on ikävystyä entisten väheksyjien piirityksessä ja suurten miesten paheita pidetään hyveinämme. Pohtikaa Urho Kekkosen aikaa ja hänen “hyveitään”, jotka olivat paheita.

Muista olla myös ystävällinen ihmisille, joita tuupit matkalla huipulle, sillä tulet taatusti tapaaman heidät uudestaan palatessasi pohjalle. Jos taas olet rakentanut itsellesi imagon, muista kuinka vaikeaa on elää imagonsa mukaisesti.

Jos taipumuksenasi on antaa lupauksia, paras tapa pitää sanansa on olla antamatta sitä lainkaan. Sunnuntain vaaleissa, vaalien tulosta kuunneltaessa, politiikassa on herkkiä hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja hävittävä. Siinä paksu nahka on Jumalan lahja.

Muista myös kuinka hallitukset eivät koskaan opi, kuten Suomessakin on kai jo havaittu. Vain ihmiset oppivat ja nyt reaaliaikaisesti sekä jäämättä odottamaan. Niinpä kun alat juhlia voittoasi, olet jo hävinnyt.

Varaudu siihen kuinka meitä on kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niitä jotka kulkevat aina jäljessä ja arvostelevat. Viisaat taas syntyvät vasta kuoleman jälkeen eikä voittajat luota sattumaan.

Oman aikamme todelliset häviäjät ovat heitä, joiden odotettiin voittavan. Näissäkin vaaleissa on myös näitä todellisia häviäjiä. Älä matki ainakaan heitä.

Matkimalla ei menestystä saavuteta, jolloin menestyjän ainut keino on suututtaa ihmiset. Siitä he oppivat sinut muistamaan. Monilla poliitikoillamme on synnynnäinen kyky kesää huonoa onneaan ja menestys onkin heille vain viivästynyttä epäonnistumista.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts