Tulossa ovat todella poikkeukselliset vaalit. Puoluekenttä on pirstaloitunut ja hallitus vaatii tuekseen yhteistyöhön kykeneviä ihmisiä, ei vain instituutiota tai takavuosien arvoympäristöjä ja maailmankuvia. Nyt edetään asialinjalla, jossa ketään ei voi jättää sivuun kevyin perustein.
Emme ole likimainkaan kaksipuoluejärjestelmä emmekä Ruotsin malli eikä meille käy ranskalaisten tapa tehdä politiikkaamme. Maailman onnellisin maa ja kansakunta hakee oman mallinsa, jossa verkostoituminen ja klusterit ovat meille tuttuja käsitteitä. Tunnemme oman tilamme mutta annamme arvon toisellekin ja jopa tarkalla korvalla kuunnellen.
Nämä vaalit ovat taitekohta politiikassamme (politics) mutta myös rakenteiden muuttamisessa ja uuden innovaatiopolitiikan kehittelyssä (policy). Kun hoidamme tämän suomalaiseen tapaan ja pragmaattisesti, sosiaaliseen pääomaamme luottaen ja sitä kunnioittaen, jokainen vaaleissa kävijä on varmasti myös voittaja.
Emme puhu enää populismista ja protestivaaleistamme vaan Suomen mallista ja konsensuksesta, joka kulkee myös globaalisti edelläkävijänä maailmalla.
Koulutusjärjestelmämme on sen tuottanut ja koulutetuilta äänestäjiltämme ei voi odottaa muuta kuin vaatimusta muuttaa poliittinen järjestelmämme vastaamaan oman aikamme vaatimuksiin.
Kaikki ovat vaaleihin lähtiessään samalla lähtöviivalla ja vaalien jälkeen pulinat pois. Kansa on puhut ja siltä pohjalta myös maata hoidetaan. Ei pienten radikaaliryhmien ja yksittäisten ihmisten mielihaluja kuunnellen. Valta kun kuuluu kansalle vaikka se ei kaikkia miellytäkään.
Vaalit ovat suuri asia ja demokratiamme perusta. Vaaleissa käynti on asia jonka merkitystä ei aina muisteta. Palmusunnuntaina valta on kansalla. Suomessa se on oivallettu ensimmäisten joukossa maailmassa sekä myös oikein naisten tullessa mukaan vaaleihin ja nyt suurena joukkona myös valtaa käytävään tärkeimpään elimeen, parlamenttiimme.
Kanta-Hämeessä jopa kaikki valitut edustajamme saattavat hyvinkin olla naisia. Se ei voi olla sattuma.
Olen itse kouluttanut akateemisia naisia ja tiedän, mihin he kykenevät maassa, jota pidetään maailman onnellisimpana ja jossa koulutusjärjestelmämme on meille arvoista ensimmäisiä ellei tärkein.
Minulle se on tärkein ihmisenä olemisen perustana tieteen ja taiteen, kulttuurin rinnalla. Minulle kaikki on politiikkaa, myös tiedepolitiikka tai ympäristöpolitiikka, mikä tahansa politiikka (politics) mutta etenkin näihin liittyvä kehitystyömme ja osaaminen (policy).
Lasten tai vanhusten, eri sukupuolten, korostaminen erikseen on tässä elinkaaren mittaisessa ilmiössä tarpeeton ja vain korostaa sen jakamista sektoreihin. Hallinnossa sektorihallintoon se pirstaloiden.
Sen kehittämisestä ei pidä laskea luikuria laiminlyömällä tärkeimmässä. Sivistysvaltio arvoineen huolehtii kyllä muista arvoistamme sukupolvelta seuraavalle, sosiaalisen pääomamme tuotteena, normistona ja moraalina, kun se on lapsena SELLAISEKSI LÄHIYMPÄRISTÖSSÄ OIVALLETTU.
Maailma kun on sellainen, jollaiseksi sen lapsena lähiyhteisöissämme koemme. Muita vaihtoehtoja ei ole. Vaalit ja niiden merkitys on niistä tärkein. Politiikan (politics) ja sen luovuuden sekä innovaatiopolitiikan (policy) ymmärtäminen kansakunnan yhteisenä voimavarana.
Siitä ei saa laskea leikkiä, tehdä siitä viihdettä ja pilailla valemedian kautta sitä rapauttaen tai hakien valheilla valtaa, jota ei aio käyttää uskottavalla ja lupaamallaan tavalla.