Media-ajan väärinymmärrys

Kuljet valon tiellä. Kiitos isä! Tarkoitin että olet valon tiellä, paskiainen. Juttu on Fingerporista, sarjakuvasta. Sen ymmärtämistä auttaisi kyllä kuvitus. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta samalla se myös valehtelee. Rakastamme tulla valehdelluiksi ja huijatuiksi. Fingerpori on kuvallisena miehille tarkoitettu, ei verbaaliselle naiselle niinkään. Mies tykkää leffoista ja peleistä, nainen kuunnelmista ja kirjoistamme. Ne ovat kaksi aivan eri maailmaa.

Poliitikko ja puhelinmyyjä ärsyttävät. Filosofi ja tutkija ovat mukavia ihmisiä. Näin kertoo kesäinen tutkimus ja hakee myös kaikkein ärsyttävimmät suomalaiset.

Ärsyttävät ihmiset ovat sellaisia, jotka rikkovat päivämme rutiinit soitoillaan ja tunkeutuvat elämäämme puoliväkisten. Lupailevat tähdet taivaalta ja hakevat itselleen julkisuuttakin hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan mukavia ihmisiä ovat sellaiset, joista ei mitään tiedä, pysyvät omissa kammioissaan ja tekevät siellä harmitonta mutta haastatellun elämään täysin hyödytöntä työtään. Voisiko olla harmittomampaa ihmistä kuin filosofi ja tutkija?

Forssan Lehti esittelee tutkimuksen vakavassa mielessä, mutta Hesari pitää sitä kesäajan kevyenä viihteenä. Kesäaikaan siis ihmiset vastaavat kyselyihin toisin kuin talvisin ja marraskuun keleillä. Se pitää paikkansa. Etenkin jos kysyt luonnosta ja sen merkityksestä sekä pehmeämmistä arvoistamme.

Koviinkaan arvoihin liittyvää ei ole hyvä mennä heinäkuun helteillä ja mökille, uimarannalle kyselemään. Epäsuosituimmat ihmiset Suomessa ovat nykyinen ja edellinen pääministeri, oppositiojohtaja. Hesarin toimittajan mukaan näitä kesäkyselyjä ei kuulu ottaa vakavasti. Valtaosa kun on kuitenkin ihan järkeviä vastatessaan eikä vastaa lainkaan.

Ärsyttäviä ihmisiä ei ole lainkaan. On vain ärsyttäviä kesäloman keskeyttäjiä kyselyineen. Palataan syksyllä ja työajan puitteissa. Trump nyt on luonnollisesti ärsyttävä ja miehille punavihreät feministit, naisisille taas persut ja rasistit, tosin persujen maininta on jäänyt aiempaa vähemmälle.

Hallituksessa olo ottaa kohta kompromisseineen koville ja silloin omaa asennetta on muutettava neutraalimpaan suuntaan, ettei kannatus romahda alkiolaisen keskustan tapaan peruskannattajien maaseudulla kadotessa rinnan liberaalien kanssa samaan aikaan. Kun yhteen suuntaan hallituksessa kumartaa, toiseen suuntaan pyllistää.

Hallitusvastuu kompromisseineen maalaisliiton kanssa on kova paikka radikaali punavihreällä punaisen lihan vihaajalle. Yhteiskuntamme kun on polarisoitunut mutta ei hallitusvastuuta kantaen. Trumpin kaltainen presidentti ymmärtää tämän ja pitää huolen, ettei polarisoituminen ainakaan ala korjautua vaaleihin valmistautuessaan. Ensimmäiset alkulöylyt on lyöty ja jatkoa seuraa myöhemmin. Tarkoitus on hajottaa myös vastustajan leiri pelin kovetessa. Suomessa perussuomalaiset jaettiin kahtia hekin. Se ei vain auttanut, päinvastoin. Polarisaatio syveni. Trump ymmärtää tämän. Suomalaiset eivät. Suomalaisten yhteiskunnallinen ajattelu on vasta kypsymässä ja etsii muotojaan. Kriisi jatkuu niin medioissamme kuin puolueitten sisällä.

Annoin itsestäni lähtemättömän vaikutelman ensitapaamisellamme. Kello onkin jo paljon. Mitä mahtaakaan olla kun vieras on kotonaan? Fingerporin ymmärtäminen edellyttää myös kuvan näkemistä. Valtaosa medioistamme on nykyisin kuvien katselua. Sähköinen media on juuri sitä. Teksti luettuna täältä ei ole sama asia kuin kuva teksteineen. Näin printtimedia alkaa menettää asiakkaitaan.

Meitä koulutetaan nyt Stand up koomikkojen tapaan ja uusilla sarakuvillamme. Aku Ankkakaan ei ole se sama kuin 1970-luvulla. Se on tosikkomaisen lapsellinen ja vailla alkuperäisiä tekijöitään. Sitä ohjataan elokuva, ei niinkään tekstin kautta. Se on Hollywood ilmiö ja ravistelee mediayhteiskuntanamme meitä kaikkia, myös ikääntyvää mielensä pahoittajaakin.

Filosofi ja tutkijakin alkaa ärsyttää, jos aiheena on politiikka. Politiikan tutkimuksen laitos on Suomessa vaihtanut nimensä pelkäksi sosiologian laitokseksi Turun yliopistossa. Miksi? Ihmiset ymmärsivät politiikalla vain tätä epämiellyttäväksi kokemaansa ja ärsyttävää. Eduskuntatyötä tutkiva laitos on erikseen ja sen tutkijat hyväksytäänkin asiantuntijoinamme. He eivät tutki politiikkaa (politics tai policy) eivätkä tunkeudu elämämme arvovalintoihin. He tutkivat vain ulkopuolista, eli eduskunnan työtä ja sen merkitystä puolueittemme kannatukseen. Tutkija pysyköön filosofina lestissään. Kriittinen tutkimus kohdistettuna eduskuntayöhön on ok.

Jokainen tutkija haluaisi salaa olla myös filosofi voidakseen näin saada mahdollisuuden piiloutua median huomiolta mutta pönkittää samalla itsetuntoaan. Taustalla on perisuomalainen heikko itsetunto ja riittämättömyyden kokemukset.

Riittämättömyyden tunne on aikamme taudeista se pahin. Mediayhteiskunta tunnistaa tämän ja käyttää sitä koko ajan hyväkseen markkinoinnissa. Huono itsetunto, halu olla esillä, julkisuuden kipeys, narsistiset elkeet ja oireet ovat aikamme tauteja. Se on etenkin varhaista aikuisuutta elävien ihmisten riesana.

Uupumus iskee niin vanhemmuudessa, työelämässä ja opiskelussa. Riittämättömyyden tunne on uupumuksen syy, ei toki oire, kuten Hesari on sen kokenut toimittajineen. Ero on valtava.

Väsymys ja masennus oivat toki oireita oman aikamme kirouksesta. Eniten apua hakevat auttavien puhelimien kautta äidit, jotka eivät kykene panostamaan riittävästi työhön, lapsiin, kodin siisteyteen, ruuanlaittoon ja parisuhteeseen.

Kuten alussa kerroin, miehet ovat mediayhteiskunnan elokuvaihmisiä ja naiset radioihmisiä. Toinen on verbaalinen olento ja toinen katselee leffoja, pelaa, mutta ei lue vaikeita kirjojamme. Toisen ihmisen koukuttavia hetkiä on filosofin ja tutkijan helppo seurata. Rajat ovat niin selvät.

Kukaan ei onnistu työssään, vapaa-.ajassaan, puutarhan hoidossa, formulakuskina ja opiskelijana, proffana täydellisesti. Vanhemmuus on kuitenkin vaativin asia pyrkiä täydellisyyteen. Kukaan ei voi ulkoapäin määritellä millainen on riittävän hyvä vanhempi. Vielä teini-ikäinenkin tarvitsee vanhemmuutta ja turvallisen tavan käsitellä ja purkaa tunteitaan.

Ikäihminen on näiden tunteiden käsittelyssä kokonaan oma lukunsa. Läikähtelevä ja tunnesanojaan kadottava ikääntynyt mielensä pahoittaja on ilmiönä kiinnostava teini-ikäisen rinnalla. Palataan lapsuuteen ja käsitteisiin, jotka eivät ole olleet ongelmia aikuisena, toisin kuin joskus oletettiin, päinvastoin. Löytyy yhteisiä kokemuksia. Poikkeuksellisen lämmin suhde. Ikääntyneen ihmisen laimenneet tunteet ja tunnesanat keventävät tätä ystävyyttä. Elämänkokemus on kokonaan eri asia.

Riittämättömyyden tunteen saa purettua jo pelkästään kertomalla tunteensa toiselle. Se ei ole poikkeus vaan hyvän ihmisen merkki. Elämää, vanhemmuutta, ei voi etukäteen opetella, tilanteet tulevat odottamatta ja sama pätee työelämään, omaan ikääntymiseen ja sen tuomiin riittämättömyyden tunnetta ruokkiviin rajoihimme. Ole armollinen itsellesi. Ulkona on upea heinäkuinen helle.

Lapsivaltuutettu puuttuu lasten ongelmiin jutussa joka on vanha. Kesäjutuista osa on vanhentunut ja asiaa on myös pyritty korjaamaankin. Kurttilan jutun kirjoittaja on kesälomatoimittaja. Tällaiset jutut eivät välttämättä auta asiassa, jota on kaikin tavoin pyritty korjaamaan. Ainakin Forssassa, lapsiystävällisessä kaupungissamme.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts