Hallituksella on suunnitelmia, mutta ei mitään operaatiota. Ei kotiuttamisoperaatiota, ei yhtään mitään. Vain suunnitelmia. Salaisia asiakirjoja. Vaihtoehtoisia suunnitelmia, mutta ei toki sellaista, joka johtaisi johonkin. On turvallisempaa ettei ole mitään. Kun et tee mitään et tee virheitäkään.
Tee siis vältteleviä ja monitulkintaisia vastauksia. Puolueet vain käyvät keskusteluja ja al Holi on jotain outoa ja vierasta. Koillis-Syyriassa lähellä Irakin rajaa on outo paikka. Ei siellä kukaan ole käynyt. Miksi olisi? Yli 20 000 huonosti organisoitua ihmistä, joita kukaan ei tunne.
Huutelevat onko joukossa joitakin suomalaisia. Mahtaako löytyä? Olot ovat absurdit muutenkin. Kuka tahansa voi kertoa olevansa suomalainen. Valtava leiri, valtava määrä ihmisiä, kuka sieltä jonkun suomalaisen voisi löytää? Heitähän on vain kourallinen. Vaarallistakin sellainen huutelu olisi. Kuka ministereistä lähtisi huutelemaan?
Tai ehkä alkavat ministerit elää ikään kuin viralta pantu keisari? Jatkavat virassa vaikka heitä ei kukaan edes huomaa ministeriössä. Keskusta ja Demarit eivät taatusti tajua kuinka heidän kannatuksensa lähestyy nollaa. He jatkavat sinisten tapaan ministereinä vaikka kannatus oli kokonaan kadonnut.
Lukion rehtoriksi sopii parhaiten henkilö, joka ei ole ikinä koulun ovea avannut ja yliopiston tutkijan tai opettajan rehtori on hänkin usein siellä ikinä käymätön ja mitään osaamaton olento. Sellainen harvoin puuttuu tutkijan tai opettajan työhön.
Meillä on aina ollut ministereitä, jotka eivät ole vaivautuneet ministeriönsä sisälle. He kun tietävät, ettei heistä siellä oikein pidetä. Hehän eivät ole muuta kuin ammattipoliitikkoja, joilla ei ole hajuakaan, mitä ministeriönsä sisällä tapahtuu.
Sen hoitavat osasatopäälliköt ja kansliapäälliköt sekä muut ammattinsa osaavat ympäri maata. Ministerillä on asiantuntijoita, jotka kyllä hoitavat hänen tehtävänsä ja hän varmaan osaa kirjoittaa nimensä papereihin. Niinpä ministeriä voidaan myös kierrättää ministeriöstä toiseen. Brittien farssi, ”Kyllä herra ministeri”, oli hauska mutta samalla totta.
Kun Suomen hallitus teki päätöstä rakentaa tekoaltaita kauas pohjoiseen, Sompion Lappiin, kukaan ei ollut siellä ikinä edes käynyt. Valtavia Oulujärven tai Saimaan kokoisia tekoaltaitamme.
Outoja lappilaisia jossakin Sodankylän soilla. Kuka näitä kyliä sieltä löytäisi?
Kun altaat oli rakennettu, alettiin pohtia, mediat kirjoitella, kuinka altaan alta muuttamaan joutuneet porot, tuhannet eläimet, tulisi sijoittaa ympäri jänkiä.
Tai ottivat kuvia altaista, joissa turve ja metsät nousivat veden pinnalle aavemaisessa maisemassa. Kuten meressä uivat saaret.
Allasaluelaiksi kiitelty syntyi liki vuosikymmen myöhemmin. Ei se ketään enää auttanut. Se on hyvin suomalainen tapa tehdä poliittisia päätöksiämme Helsingissä koskien Lappia tai sotea, maakuntamallejamme.
Ei ne valmistu, kuten yksilön tai asiansa osaavan yrityksen, perheen tapa rakentaa talo ja asua siinä. Talkoilla tehty seurojentalo.
Kunniltakin vie aikaa päättää rakentaako koulu ja mihin, millä rahoin ja kuka rakentaisi. Sairaala voi viedä vuosikymmeniä tehdä edes uskottava päätös maakunnassa tai kaupungissamme.
Päättäjäthän voivat olla nuoria naisia, joilla on kokemusta vain istua koulussa tai kutoa sukkia, lukea kirjoja ja käydä kaupassa, viettää aikaa kirjastoissa tai hoitaen lapsia, vanhuksia ja pitää kokous, olla mukana vaaleissa ja pitää puhe. Miten sellaiset tekisivät päätöksiä sodasta ja rauhasta?