Vaalien läheisyys näkyy levottomuutena ja siinä on jotain samaa kuin pallopeleissä. Nykyisin otteet ovat koventuneet ja lentopallosta on siirrytty kontaktipeliin, jääkiekkoon. Sen on havainnut myös Helsingin Sanomat (23.10) haastattelemalla lahtelaisia valtuustoehdokkaita työssään keräämässä itselleen ääniä Päijät-Hämeen pääkaupungin torilla.
Mikä kuntarakenneuudistus?
Väsynyt ja kiireinen kaamosajan alun ihminen ei jaksa oikein innostua Lahdessa itseään tyrkyttävistä tulevista luottamuskansalaisistamme. En oikein jaksa uskoa, että aggressiivisuus sinänsä olisi lisääntynyt. Sen sijaan kiire ja monet maalliset harmit eivät oikein annan aikaa innostua kunnalliselämän kiemuroista. Vaaleja on ehkä jo liikaakin ja niiden merkitys on viihteellistynyt. Demokratian toimivuus nykyisellään on kyseenalaistettu ja moni on tarjoamassa suorempia vaikutusmahdollisuuksia. Mutta miten tulisi lahtelaisten vastata sote-vastuualueeseen?
Kirjoitin aiheesta neljä vuotta takaperin ennen silloisia kuntavaalejamme. Malli ei ole valmis vieläkään. Miksi?
Yhteiskunta- ja valtiotieteilijänä, yhdyskuntasuunnittelijana, demokratiaan suhtautuu suurella hartaudella ja sen toimivuutta seuraa tutkijan näkökulmasta. Viimeiset päivät ennen vaaleja ovat poliitikolle liki samaa kuin jääkiekkoilijalle viimeiset minuutit ennen pelin viheltämistä poikki. Taktiset kuviot ja strategia on toteutettu sovitulla tavalla. Ilmaveivimaaleja ei haeta. Tavoite on ottaa ainakin torjuntavoitto. Mutta missä kunnassa ja mistä päättäen?
Varoitin tästä katastrofista yli neljä vuotta sitten omassa ohjelmassani vaaleja varten vuonna 2008. Aikaa olisi ollut. Miksi mitään ei tehty?
Mikä sote-alue?
Kiekkopelissä aggressiivisuus kasvaa loppua kohden ja kaksi viimeistä minuuttia pelataan ikään kuin hurmoksessa. Jos kuviteltu pelitilanne on maalin päässä kilpailijasta viimeiset minuutit pelataan ketjulla, jonka taidot tehdä maali on muita parempi ja maalivahtikin pelaajaksi vaihtaen.
Esitin tätä peliä jo vuonna 2008 ettei paniikkia tulisi ja ajauduttaisi kaoottiseen talouteen, seinää vasten. Miksi olemme nyt seinää vasten ja johtajamme pelaavat kuin mielipuolet kaksi päivää ennen vaaleja? Jälleen kerran näytellen.
Huoltojoukot eivät voi enää auttaa ja maalia yritetään tavalla, jossa vastapuoli voi rangaista tyhjään maaliin. Jos taululla ovat olleet jo gallupien osoittamat masentavat 6-0 lukemat, maalivahdin olisi hyvinkin voinut pitää veräjänsä suulla ja säästää itseään seuraavaan peliin. Mutta mikä on tämä keskustan maakuntamalli ja peruskuntamalli rinnakkain? Pitäisikö siitä viheltää jäähy? Miksi ei toimittu vuonna 2008? Miksi ei toimittu silloin kun pääministerinä oli Matti Vanhanen?
Epätoivoisia tekoja näkee nykyisin kaikkialla. Tyypillinen tällainen teko on toimittajan plagioima teksti ja lainatut haastattelut viikonvaihteen Helsingin Sanomiin. Kilpailu on kovaa ja juttuja on tehtävä.
Kun kirjoitan itse päivittäin, joskus useita artikkeleja, ymmärrän toimittajan tuskaa siinä missä kirjailijan tapaa täyttää tyhjiä paperiarkkeja, joita nykyisin ei pääse edes ruttaamaan paperikoriin ja purkamaan aggressionsa ilkeilemättä pahaa oloaan yhteisiä asioitamme hoitavalle poliitikolle. Mutta mistä asioista poliitikomme nykyisin päättävät? Siitä voisi kirjoittaa jutuntynkää ja ilkeillä oikein kunnolla. Miksi kuntapoliitikkomme ajautuivat tällaiseen kaaokseen? Forssan kriisi on muuttumassa akuutista krooniseksi. Kiteellä ja Rovaniemellä käänne tapahtui hyvin nopeasti. Kyse ei ole enää pelkästään yhdyskuntien vararikosta, vaan paljon pahemmasta, jossa innovaatiotoiminta pysähtyy miltei täysin.
Keskitetty vai hajautettu malli?
Urheilijat tekevät parhaansa ja katsovat mihin se riittää. Poliitikko ei ole koskaan tehnyt parasta suoritustaan ja viimeinen puristus on jäänyt aina vähän puolitiehen. Siinä on samaa tuskaa kuin toimittajan työssä, joka kokee tekevänsä aina vähän puolivillaista tai puoliluovaa työtä, pääsemättä sellaiseen suoritukseen, jossa vaikkapa tutkija voi keskittyä kunnolla aiheeseensa ja viedä se viimeisteltyyn loppuun plagioimatta, mutta kuitenkin lainaten kymmeniä, joskus satoja kollegoita ja heidän hengentöitään. Kopioivatko poliitikot toisiaan? Imitoivasta poliitikosta voisi kirjoittaa ihan hyvän kertomuksen. Mutta ketä imitoida silloin, kun syntyy kokonaan uusi paradigmainen tilanne, josta kirjoitin ohjelmassani vuonna 2008? Miksi kirjoittaa kirjoja, jos kukaan ei niitä Hämeessä lue? Miksi ne on lähetettävä Harvardiin? Miksi uusi ajattelu on Yhdysvalloissa helppoa ja Suomessa kunnissamme mahdotonta? Mihin systeeminen innovaatiopolitiikka katoaa jo ennen yhdyskunnan täydellistä vararikkoa?
Plagiointi on lähellä käsitettä kopioida tai imitoida. Me kaikki opimme lopulta vain imitoimalla muita ja sanatkin ovat muiden keksimiä. Koko oppimisjärjestelmämme on rakenteeltaan kaikkea muuta kuin oivaltavaa ja poliittinen kieli, retoriikka, on sekin mahdollista oppia ja harjaantua tuossa ammatissa. Mutta mitä ovat nämä himmelit ja kuka keskittää ja kuka ei? Tästä voisi tehdä vertailevan tutkimuksen. Enkö varoittanut tästä tilanteesta vuonna 2008 ennen kuntavaalejamme? Mitä hyötyä on varoittaa, jos kukaan ei lue saati pane lukemaansa käytäntöön, tee oikeita valintoja ajoissa? Sitä varten kunnissa on luottamusjohto ja poliittiset virkanimitykset. Onkohan tällainen nimitys juuri ongelman ydin? Kaksi samoinajattelijaa ei ajattele lainkaan.
Mitä kunnille ja palveluillemme on tapahtumassa?
Imitoiva tai jäljittelevä, innovaatiota diffuusion kautta suodattuva kulttuuri on tavallisempi kuin koko ajan uutta tuottava ja lähellä tiedeyhteisöä oleva kulttuuri. Olemme oppineeet sen imitoimalla Ruotsia ja Venäjää. Tiedeyhteisö ei pyri ankarasti vakuuttamaan totuudellaan muita, kuten poliittinen kulttuurimme. Tieteessä totuus löytyy, jos on löytyäkseen, ja se on aina subjektiivinen. Se voidaan osoittaa myöhemmin vääräksi ja usein niin toki tapahtuukin. Retorinen kieli ei ole tieteen kieltä ensinkään. Hallituksen selonteko oppositiolle sote-mallista oli yhtä tyhjän kanssa ja kuntarakenneuudistus levällään. Miksi? Ongelmahan tunnettiin jo vuonna 2008. Mihin haaskattiin neljä vuotta? Kreikkaan, Portugaliin, palomuureihin? Hallitusta ja sen virkamiehiä olisi kaivattu kotimaassa. Nyt pelataan kahta viimeistä minuuttia kuin hakien ihmeitä ilmaveiveinä ja näytellään tekoreipasta. Poliittinen virkamies ja hänen johtajansa, hänet nimennyt poliitikko. Hyvä kun ei sentään nimennyt vaimoaan uuteen virkaan. Vai löytyykö Lounais-Hämeestä tällaisiakin tapauksia? Keskiajalla ne kiellettiin nepotismina Paavin hovista alkaen. Täysin umpioituneen ja omalakisen, anarkistisen ja itseriittoisen yhteisön kokemuksia on hyvä tutkia, jotta laajamman yhdyskunnan ja yhteisön tautia voidaan jäljittää.
Kun muutos on poikkeuksellisen merkittävä, vanhat rakenteet alkavat muuttua laajemminkin kuin vain yhden teorian tai mallin kautta, tieteessä käytetään käsitettä paradigmainen muutos. Huomaamme sen myöhemmin tavalla, jossa maailmankuvamme on alkanut vaihtua. Olisiko nyt tällainen hetki käsillä ja uskaltaisiko siitä kirjoittaa joutumatta pilkan kohteeksi tai ymmärretyksi tahallaan väärin savolaisten kirjanoppineitten hengentöissä perhelehteen kirjoittaen Simo Puupposta matkien uuden ajan Aapelina? Poliitikko kun on vapaata riistaa ja pilkattavaksi tarkoitettu ammatti ja Suomi kiusaajien yhteiskunta. Karkotettakoon kirjoittaja tyhjenevästä kaupungista ja työpaikaltaan. Kiusattakoon kuten aikananaan Muolaan karjalaisia kiusattiin. Siihen tarvitaan luovaa energiaa ja siihen se sitten lopuukkin.
Ensimmäisenä tässä prosessissa, siis uuden paradigman ymmärtäjinä, ovat mukana luovat innovaattorit ja poliittisen kentän radikaalit ryhmät ja usein myös vasemman tai oikean laidan liberaalit. Missä nämä piileksivät tänään? Entä vuonna 2008? Kuoliko viimeinen taisteilija Somerolla Mauri Salon mukana?
Innovaattori persoonallisuutena ei ole kuitenkaan sama asia kuin poliittinen maailmakuva tai arvoliberalismi. Konservatiivinen ihminen voi toki olla hyvinkin luova ja ottaa vastaan myös ideoita, jotka ovat uusia. Mutta mikä on tämä hallituksen hyväksi kutsuma malli kuntarakenteista ja sotesta? Onko se uudella tavalla luova ja innovatiivinen ilmiö hallituksemme tuotteena? Miksi sitä ei laadittu vuonna 2008? Silloin meillä olisi ollut siihen jopa varaa ja kunnat toimintakykyisiä, Mauri Salo elossa.
Kuka jarruttaa ja kuka vauhdittaa uudistusta?
Kuntavaalit Forssassa ovat muuttamassa poliittisen kartan vanhaa rakennelmaa. Siihen on syytä suhtautua vakavasti ja varautua ikään kuin paradigmaiseen muutokseen tieteessä.
Vaalien hektiset hetket korostavat pikkupolitikoinnin viimeisimpiä kiusauksia ja niistä on syytä nyt ottaa irti kaikki se riemu, joka vanhan oikeiston ja vasemmiston jakokulmaan takavuosilta kuului. Tuolla kartalla suunnistaminen kun ei ole jatkossa mahdollista jytkyn muuttaessa vanhan oppirakennelman. Kuinka paljon Perussuomalaisten olisi petrattava edellisen kunnallisvaalin tulostaan enne kuin tulos olisi jytkyksi laskettava? Voivatko muut puolueet tehdä jytkyä? Miksi jytky oli ennustettavissa jo vuonna 2008?
Jytky on paradigmainen ilmiö Forssassa oli tulos Lounais-Hämeessä mikä tahansa. Perussuomalaisia kun äänestetään joka tapauksessa siinä suunnassa maatamme, johon kakkostiemme tai kymppitiemme johtaa. Ilmiö on sama kuin aiemmin vihreällä liikkeellä, joka muutti Forssan järkivihreäksi kaupungiksi. Pääkaupunkisedun ilmiöt kun leviävät Forssaan tahdomme me sitä tai emme. Oli kyse sitten jyvistä tai akanoista. Forssassa on löydettävä välineet, joilla selittää kaikkien puolueittemme kuntarakennemallit, sotesuunnitelmat, maakuntamallit, himmelihoito hallintoomme, kaikkien poliittisten suuntiemme mallit ja niiden mielettömyys. Forssa on viiden maakunnan leikkauskohdassa ja Turun, Tampereen sekä Helsingin kolmion keskiössä. Siellä kaikki mallit ovat yhtä hyviä ja samalla yhtä mahdottomia. On tehtävä oma mallimme.
Jytky on osa globaalia paradigmaista yhteiskunnallista muutostamme. Me tiedämme jo kuinka teknisesti valmiit nuoret, ja vähän varttuneemmatkin, ovat sen sisällä. Niinpä vanhan maailman tyrkyttäjiin suhtaudutaan joko välinpitämättömästi tai aggressiivisesti. Kun tapaat nuoren uutta jytkyä äänestävän, tämä suhtautuu sinuun ystävällisesti, ymmärtävästi, mutta torjuu tarjouksen, joka liittyy vanhaan maailmankuvaasi. Oli se sitten himmeli, maakuntamalli tai mikä tahansa sellainen tapa hoitaa sosiaali- ja terveyshallintoa, jossa ihminen unohtuu rakenteitten sisään ja katoaa byrokratiaan. Internet muutti maailmamme ja nuoret nyt ovat siinä jo kasvaneita aikuisiamme, eikä sosiaalista mediaa voi enää sivuuttaa vanhoissakaan puolueissamme. Uusi mediayhteiskunta ja sen paradigmainen vaihe on hoidettava oikealle sukupolvelle sopivaksi. Sosiaalinen media, viides valtiomahti, valvoo neljättä, työnsä laiminlyönyttä perhelehteä ja viihdejouranalismia plagiointeineen. Maan päämedia ei ole siltä mitenkään suojassa, päinvastoin.
Perussuomalaisuuteen ei kuulu tyrkyttää maailmankuvaansa, jos se ei miellytä. Oleellista on, että käyt äänestämässä, ja jos vanha maailmasi puolueineen on mielestäsi oikea, poliittinen kotisi on todennäköisesti peritty.
Peritty puolue ja maailmankuva
Konventionaalinen vanha maailmankuva ja sen poliittinen rakennelma on pääsääntöisesti vanhemmilta tai lähiympäristöstä hankittu. Siinä on jotain samaa kuin Barack Obaman vastauksessa kilpailijalleen Mitt Romneylle tämän moittiessa Obaman aikana Yhdysvaltain aseistuksen muuttuneen, ja se ei ole ennä se mitä joskus aiemmin opittiin odottamaan. Sieltä puuttui raskaita aseita, lentotukialuksia ja mannertenvälisiä ohjuksia.
Obaman vastauksessa sieltä puuttui nyt myös hevoskulkupelit, haupitsit ja Forssassa sellaiset rajat, joita jo Muolaan ja Laatokan-Karjalan kivennapalaiset ihmettelivät, mutta vaikenivat. Pienen vähemmistön on vaiettava kokemuksistaan, jotka eivät ole normistoltaan ja eettisesti oikeita sen kokemana. Näin kävi sodan jälkeisen siirtolaisuuden yhteydessä ja monissa pakkomuutoissa, joiden tutkiminen on nykysin laiminlyötyä aluetta. Perussuomalaisia muutto ja sen vaikutukset koskettavat läheltä, usein asuinpaikan vuoksi, ja he tuntevat siihen elävää kiinnostusta aidosti.
Lounais-Hämeessä, Somerolla ja Loimaalla, on Laatokan-Karjalasta muuttaneita siirtolaisia, joiden maailmankuvaan ei mahdu sellaisia rajoja, joita hämäläinen heimo pitää karjalaisten tuomana ja epäilee omia poliitikkojaan. Puhuu Portaan kunnasta kun olisi puhuttava Uudesta Muolaasta. Karjalainen heimo pitää pimeää Hämettä edes jotenkin liikkeellä. Akuuttiin kriisiin ja sen kroonistumiseen on alettu reagoida terveellä tavalla ja se on osa Perussuomalaisen liikkeen heräämistä. Puolueen juuret ovat sodan jälkeisen Suomen karjalaisen väestön asutustoiminnassa.
Olisiko mahdollista, että karjalainen ja hämäläinen heimo ovat ymmärtäneet toisiaan väärin? Onko mahdollista että hallitus malleineen ei ymmärrä keskustaa ja heidän himmelimalliaan, maakuntamallia. Tai ehkä onkin päinvastoin? Ehkä gallupeissa keskustan pientä nousua selittää ymmärrettävä malli ja kieli? Ikivanha malli. Pitäisikö demareitten jo suutahtaa kokoomuksen tavalle siirtää kaikki epämiellyttävä demareille? Olisiko demereitten kerrottava, kuinka uuden kunnan nimi onkin Muolaa, eikä joku kylänimi Portaan suunnalta? Koska hämäläinen kantaväestö alkaa reagoida Forssan ja Lounais-Hämeen pahoinvointiin?
Kotikuntamalli vai kuntauudistus
On parempi antaa hämäläisten elää, kuten ovat vuosituhannet eläneet, eikä ärsyttää heitä kysymyksillään, karjalaisen heimon pohdinnoilla ja ikuisella ikävällä juurilleen. Kun Forssasta voi muuttaa pois sen teki tuhannet valopäät ja heidät työllistäneet yrittäjät.
Se, että poliittinen ilmasto ja ihmiset, uuden maailman rakentajat, muuttuvat demokraattisesti, on parempi vaihtoehto kuin plagioida muiden tekstejä ja pyydellä sitä anteeksi Helsingin Sanomien päätoimittajan tapaan eläen ja saaden säälivät nuhteet entiseltä oululaisen Kalevan päätoimittajalta, nykyisin Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) vetäjältä. Kun maan päämediat plagioivat juttunsa, miten sitten pienet pitjälehdet, perhelehdet? Miten pitkälle oireiden on edettävä, jotta itse tautiin aletaan hakea hoitoa? Nythän on puhuttu vain oireiden hoidosta.
Aiempi vetäjä, Pekka Hyvärinen, hyvä ystäväni ja koulukaverini Iisalmesta, erosi virastaan vaiheessa, jolloin vielä tosiasioita medioissamme yritettiin peitellä. Nyt neljäs valtiomahti on voimaton viidennen, sosiaalisen median, paljastaessa sen virheet ja plagioinnit. Olisiko poliitikon opittava tästä jotakin? Obama osasi jo liki vuosikymmen takaperin. Chicago ja sen yliopisto opettaa, Suomessa Siperia. Obama on Yhdysvaltain 44 presidentti. Olisko tuossa numerossa jotain taikaa?
Olemme siirtyneet uuteen yhteiskuntavaiheeseen, jossa asiantuntemusta ei voi, eikä pidä, politisoida. Vanhuspalvelulaki on yksi tällainen tapaus ja toinen eduskunnan kuultavana parhaillaan oleva sote-uudistuksemme. Olisiko siinä kerrottava totuus avoimesti? Pelastaisiko se jonkun maalin rökäletappiolta? Kuka tuota mallia enää käyttää kun se olisi tullut hoitaa vuonna 2008? Mutta kun oli se minuttiaikataulu ja palomuurit. Onko mahdollista, että poliittinen ja taloudellinen eliitti, mediaeliitti, ei koskaan edes havainnut kansakunnan pahoinvointia?
Riippumaton asiantuntemus on elintärkeää ja sellainen tilanne on vaarallinen, jossa poliittinen paine tai krooninen rahan puute alkaa viedä uskottavuuden riippumattomilta lausunnon antajilta tai ahdistella yksityisiä ihmisiä, yrityksiä, ja myös peruskuntiamme perustuslaillisissa tehtävissään. Kun nekin aletaan laiminlyödä, mitä koko innovaatiojärjestelmämme ytimelle, kirjavalle joukolle peruskuntia, sen jälkeen teemme? Ketä sitten kiusaamme? Kun Kreikka on kuivilla, missä me olemme silloin? Luuleeko joku että kreikkalaiset ja välimereiset maat auttavat? Miksi tai miten he auttaisivat tautiin, joka on suomalainen ja heille tuntematon?
Rovaniemen maalaiskunta liitettiin vajaa vuosikymmen Rovaniemen kaupunkiin. Nyt kuntaliitos on liki vararikossa. Äyrin hintaa nostetaan kerralla 10 prosenttia. Se on kehno esimerkki kuntaliitoksista.
Olin laatimassa laajalle kunnalle suunnittelukartastoa oppilaitteni kanssa 1970-luvulla. Toiminnan aika oli silloin. Ei 30 vuotta myöhemmin. Se on mainittu tuossa suunnitelmassa.
Olin kertomassa Tohmajärvellä ja Rääkkylässä kuinka toimia vuonna 1989. Nyt on myöhäistä.
Silloin Kiteen äyrinhinta oli 16 % eikä 21,75 %, kuten nyt. Rovaniemen äyrihinta saavutta tänään saman tason ja voin kuvitella, kuinka Mikko Jokela, entinen kunnanjohtaja ja sisäministeri, kääntyy haudassaan.
Olin 26 vuotias nuori väitöskirjan valmistelija kun pohdimme, olisiko Ounasjoki suojeltava, kunnat yhdistettävä ja Levi kaavoitettava matkailukäyttöön, tehtävä maalaiskunnalle suunnittelukartasto Sveitsin mallia kehitellen Suomeen sopivaksi. Kittilän kunnanjohtajana oli Aarne Nikka ja Sodankylssä Lasse Näsi. Kaikki aikansa legendoja. Mistä sellaisia miehiä sinne tänään löytyisi?