Kuukausi: heinäkuu 2020

Professori Päivä Haapasaari kirjoittaa HeSarin vieraskynässä, kuinka maailmaa ja meitä uhkaavat riskit ovat yhä monimutkaisempia, eikä niiden tulkintaan riitä pelkkä luonnontiede, teknologia tai taloustieteet. Lisäksi ne ylittävät valtioiden ja kulttuurien rajojakin. Ne ovat monimutkaisia, poikki- ja monitieteisiä, hallinnonaloista piittaamattomia, syy-seuraussuhteet ovat hankalasti ymmärrettäviä sulkemalla ihminen ja hänen yhteiskuntatieteinen ulkopuolelle ja pitäytyen vain luonnontieteissämme. Talous, kansanterveys, ympäristö ja sen sosiologia, psykologia, talous, juridiikka, lääketiede, biotieteet, estetiikka jne. ei ole pelkästään korona viruksen biologiaa, terveyden hoitoa, vaan…

Kirjoitin täyttäessäni 69 vuotta lainaten kirjaa, joka on julkaistu vuonna 2007. Samana vuonna julkaisin lukuisia esseitä, jotka kertoivat tulevasta mutta samalla menetetystä maailmastamme, menetetystä vuosikymmenestä. Pilasimme sen saamattomuuttamme. Niitä luetaan edelleen ja ne selittävät myös miksi pandemian leviää biologisena ilmiönä Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Brasiliassa mutta ei Taiwanissa, Uudessa Seelannissa, Suomessa tai Saksassa. Jokaisessa näistä on naisia johdossa ja se kertoo jo paljon yhteiskunnan saavuttamasta vaiheestakin. Tästä huolimatta mennyt vuosikymmen oli meille menetetty ja…

Kun lähestyy 70-vuoden ikää aiemmat tunteet ja tiedostaminen alkavat muuttua oireiksi ja niiden hoidoksi. Samalla mukaan tulee nostalgista halua palata aiemmin kirjoittamaansa. Niinpä eilinen päivä, syntymäpäiväni ja onnittelijani sekä pandemia-aika ja sen rajoitukset maailmalla, toivat monestakin syystä esille tämän kirjan ja sen kansilehden. Samalla myös tyttäreni Outin ja poikani Veli-Matin osallistumisen kirjan syntyyn. Syy oli lapsenlapseni. Oli syytä avata sitä, miksi oma aikamme kulkee eräänlaisen digiloikan maineessa ja kuinka se on heille jo vähän vanhahtava…

Miksi me suomalaiset käytämme murteita tai korostamme kielessämme sellaisia käsitteitä tai painoja, jotka ovat hyvin kaukaa historiasta? Ei kuitenkaan omastamme silloin kun ilmiö on syntynyt oman aikanamme ja etenkin kirjailijoiden, kielen taitajien, toimittajien ja poliitikkojen sekä ammatikseen kielellä leikkivien uutena ammattia. Suomessa näitä henkilöitä kerätään televisioon kirjailijoista ja näyttelijöistä, kielipelien ammattilaisista, joille kieli ei ole emotionaalinen väline vaan sanat kesytetty pelkäksi tyhjän puhumisen leikiksi, jossa stand up koomikot ovat oman aikamme narreina tyypillisin. Miksi brittien…

Tasan kuusi vuotta sitten sain elämäni omituisimman kalan. Aluksi en sitä tunnistanut. Se oli valtavan kokoinen ja muistutti jättikokoista särkikalaa, ruutanaa. SE oli karppi ja toki sen tunnistin heti veneeseen saatuani. Pyhä kala ja paastoajan herkku mutta harvinainen näistä vesistä saatuna. Saati yli 40 kiloa painavana ja liki yhtä vanhanakin. Syntyi keskustelu joka levisi Iltalehtiin ja sain vastaani oman aikamme sosiaalisen median kaiken karvaiset ilkimykset ja sivustojeni tärvelijät, rikolliset. Tästä hetkestä on nyt kulunut kuusi…

Lyyrinen kieli poikkeaa proosasta tuomalla asiansa tunnekielessämme tiivistetysti ja usein teemaansa toistaen, joskus myös nuotteja käyttäen ja tanssiksi muuttaen. Virret olivat alkujaan meille tutuin tapa tutustua tähän kieleen siinä missä retorisen kielen oppineiden pappien tapa puhua ja usein vielä pyhää kieltä käyttäen. Unilukkarin tehtävänä oli pitää miehet hereillä. Hyvässä puheessa tiivistetään ja toistetaan, lyyrinen kieli tukee siinä sanomaa, joka on kuulijalle entuudestaan tuttua, mutta harvoin muutamaan sanaan tiivistettyä. Jeesuksen Vuorisaarnaa pidetään yhtenä maailman parhaista puheista…

Ohessa lainauksia Leinosta sanottuna Wikipediata ne lainaten. Olen lausunut lapsesta hänen runojaan enkä mene enää miestä enemmän ruotimaan ohi sen minkä olen aiemmin jo Leinon päivänä tehnyt.. Ikääntyessä hänen tuotantonsa tuli tutuksi muiden tulkintana ja se ei ole hyväksi Leinoa lapsena lukeneelle. Tulkitsen häntä edelleen lapsen mielellä ja kielellä, en poliittisen pelin välineenä ja oman aikamme median tapaa haastaen hänen visailukisoihin tai pohtimaan pitäisikö meidän olla huolissamme. Ei vain Eino Leinosta vaan myös oma aikamme…

Joutsenpari poikueineen vierailivat Kaukjärven vastarannalla heti ukkosateen jälkeen. Tunsivat meidät toki eivätkä suotta ujostelleet. Ainut vene joka päivittäin lähtee Forssan puolelta kohti Tammelaa. On tehnyt sitä pian kahden vuosikymmenen ajan. Nykyisen joutsenparin isovanhemmatkin tulivat toki jo tutuiksi venettä soutaneille. Lokkien määrä sen sijaan on laskenut liki tuhannesta lokista muutamaan pariin. Nekin ovat alkaneet viihtyä puissa. Luonto pyrkii sopeutumaan hämäläiseen elämään eikä päinvastoin. Veneistä ei ole toki luonnolle harmia silloin, kun ne lojuvat homehtuen paikallaan vuosikymmenet.…

Hesarin liite kuvaa Sanna Marinin hyvinkin tavalliseksi suomalaiseksi nuoreksi naiseksi. Kiroilee kun sille päälle sattuu. Siivoaa silloin kun ei muutakaan keksi. Ilkeä ihminen ja kiusantekijä hän ei ole. Politiikan huipulla ei jaksa luonnevikaisena ja epäsosiaalisena. Narsismin häiriöt näkyvät nekin ja ollakseen sankari on komennettava ensin itseään. Ihmisen elämä kun supistuu ja laajenee suhteessa hänen rohkeuteensa ja pääministerillä on oltava rohkeutta Suomessakin. Menestys kuuluu intomielille jotka pitävät päänsä kylmänä. Kun ahdistuneisuus yhteiskunnassa lisääntyy, voi viihdemedia ja…

Kaukjärvi on keskellä nauhakaupunkia ja sen sydän Lounais-Hämeessä. Kalastan siinä liki yksi kesäisin ja saan Suomen suurimmat kuhat, hauet, lahnat ja karpit. Ravustusaikana ravut. Tällä pitkällä ruhjejärvellä, lähdepohjaisella ja harjujen reunustamalla, Tammelaa ja Jokioista rakennettaessa Forssa kohtaa omat juurensakin ja syntyy toiminnallisesti yhtenäinen yhdyskunta. Sotien jälkeen Muolaan karjalaiset kohtasivat siellä maiseman, joka oli heille tuttu. Juuret kasvoivat savialueen hiesuun. Aivan kuin olisi kotiinsa tullut. Tammelan emäpitäjä ja Willebrandien Jokioinen, nykyisen LuKen maat ja mannut kartanoineen…