Sopulisilppua ja mediakratian hoitoa
Antti Blåfield onnistuu analysoimaan Hesarissa fasismia tunnetilana, joka saa voimansa voimattommuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Vaaditaan myös talouden taantumaa, vastakkainasettelua ja yhteistä vihollista. Pelkillä tunteilla pelaaminen johtaa kuitenkin vaarallisille vesille ja Blåfield ottaa esimerkikseen Olavi Paavolaisen poukkoilun tällä aallokolla. Onneksi Suomessa sentään valtaosa uskoi niihin, jotka puhuivat laillisuudesta, sovinnosta, kohtuudesta osana yhteiskunnallista uudistumista. Näin Suomessa fasismi perääntyi. Ei kiihkoa, ei tunteilua vaan vaan reaaliteetin tajua, sitoutuminen uudistuksen antamaan näköalaan. Olemme tänään tämä saman tehtävän edessä…