Sari Miriam Essayah valittiin mediakyselyssä Suomen luotetuimmaksi poliitikoksemme. Hänet muistetaan helluntaiseurakunnan evankelistana, kansainvälistä menestystä hankkineena kävelyurheilijana, etenkin Stuttgartin ja Helsingin kultamitalit muistetaan, mutta muistetaan toki myös yhtenä niistä viidestä henkilöstä, jotka ovat olleet kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana, Euroopan parlamentin jäsenenä sekä presidenttiehdokkaanamme. Muut neljä ovat Paavo Väyrynen, Elisabeth Rehn, Heidi Hautala ja Timo Soini. Lisäksi kaikki ovat olleet monessa mukana ja näkyviä mediahenkilöitämme, myös puolueensa puheenjohtajia, joku useankin puolueen. Persoonina nämä henkilöt ovat kuitenkin kuin eri puusta veistettyjä. Pohditaanpas lisää, miten ääripäät eroavat toisistaan.
Timo Soini yhdessä Paavo Väyrysen kanssa kuuluu tähän jälkimmäiseen joukkoon poliitikkojamme. He ovat olleet perustamassa useampaakin puoluetta ja kuitenkin koko ajan samoin eväin eläen. Itseään kun ei voi miksikään muuttaa. Puolue elää sekin omaa elämäänsä, teit vaikka millaisia temppuja yksilönä. Väyrynen tietää tämän mutta ei siitä välitä. Hänellä kun ei ole enää mitään hävittävääkään. Soinin kohtalon ratkaisevat taas nyt muut ja se on nöyryyttävää hänelle. Tilanne on hänelle uusi ja tehtyjen virheiden summa. Ylimielisyys on niistä pahin poliitikkona. Soinin arvo on pörssissä romahtanut hetkessä.
Raumalla syntynyt Soini nousi poliittiseen menestykseen pitkän hakemisen jälkeen europarlamenttivaaleissa 2009 ja eduskuntavaaleissa 2011. Äänimäärät olivat ennätyksellisiä oloissamme. Toki enteitä menestyksestä oli havaittu jo 2006 presidentinvaaleissa ja 2007 eduskuntavaaleissamme. Mukana oli myös värikkäitä avustajia. Myöhemmin mukaan tuli Jussi Halla-aho ja loppu on sitten menneen vuoden lähihistoriaamme. Meillä on taipumusta muistaa politiikasta vain tämä hetki ja muutama kuukausi historiaa. Poliittinen muistimme on lyhyt.
Mitä maailmalla tapahtui hetkellä, jolloin jytkyt pohjustettiin? Alabamassa Montgomeryssa vuonna 1850 perustettu baijerinjuutalaisten veljesten pankki sai alkunsa. Se oli sama kesä, jolloin oman sukuni omistama kirkkovene hukkui Kallaveteen myrskyssä ja onnettomuudesta pelastui isoisäni isä kymmenvuotiaana lähtemällä kävelemään naisjoukon mukana kymmenien kilometrien metsätaipaleen. Joskus on viisasta varoa riskejä, jotka voivat olla lopullisia. Kantaa vastuuta myös meistä myöhemmin syntyneistä. Sari Essayah puhuu lähimmäisyhteiskunnasta ja tulevien sukupolvien edellytyksistä hyvään ja tasapainoiseen elämään. Helluntaiseurakunnan kasvatin ero katoliseen Soiniin näkyy kaikessa, vaikka välillä on oltu myös vaaliliitossa. Se on ollut kuitenkin vain tekninen ratkaisu.
Onnettomuus vei Kallaveden syvyyksiin juhannuspäivän kirkkomatkalta menneen maailman sukuani 28 ihmistä. Lapinlahdella, Sari Essayahin kotipitäjässä on tästä muistolaatta ja sukuni viettää siellä muistojuhlaansa kesäisin. Mari ja Olli Luostarisen jälkeläisistä minulle läheisimpiä ovat omien vanhempieni ohella heidän vanhempansa.
Heistä Ilmari Luostarinen on ehkä tunnetuin vaikuttaja Enso Gutzeitin johdossa ennen sotia ja niiden jälkeenkin. Olemme keskustelleen usein ja törmään sellaisiin ilmiöihin, jotka hän on pannut aikanaan alulle. Yksi sellainen on Pohjolan Voima Lapin jokien rakentajana. Oma osuuteni kun oli pohtia myöhemmin tutkijana miten koskisodat saadaan loppumaan, vahingot korvattua ja jäljellä olevat kosket suojeltua. Ylä-Savo sai Ayrshire karjansa niin ikään Gutzeitin navetasta Imatralta isäni ne sieltä hakiessa. Se oli huomattava lisä Ylä-Savon talousalueen vaurastumiselle.
Lehman Brothers vaurastui sekin maailmanlaajuiseksi investointipankiksi. Kaikki näytti vielä marraskuussa 2007 hyvältä. Osakkeen arvo oli 67.73 14. marraskuuta. Muistan tuon päivän oikein hyvin ja olen siitä kirjoissani kertonutkin. Sen sijaan 12. syyskuuta 2008 osakkeen arvo oli enää 3.65 dollaria ja vain hetki myöhemmin vain muutaman sentin. Se muistutti omaa pankkikriisiämme.
Maailma ajautui kriisiin, jota Suomessa on jatkunut vuosikymmen. Timo Soini alkoi käyttää ilmiöstä käsitettä ”Missä EU siellä ongelma”. Aiemmin hän oli tehnyt gradunsakin populismista ja nyt oli aika toteuttaa sen oppeja.
Jytkyt me jo muistammekin, mutta niiden tausta on jäänyt usein pohtimatta, sekä vuoden 2017 Jyväskylän kokouksen ja kuinka Soini hyvästeli puolueensa. Soinin tapa ratsastaa historian mukanaan tuomilla tuulilla on tuonut voittoja ja tappiota, joista voi myös ennakoida koska on seuraavan soinismin ja hänen kaltaisten tuulella ratsastavien vuoro menestyä tai ajautua vararikkoon.
Juuri nyt pohditaan, moni medioissamme laskee, onko aika osoittaa peukaloa alaspäin ja havaita, kuinka Soini on arvioinut asemansa katolisen ja protestanttisen, luterilaisen Suomen välissä väärin ulkoministerinä aiemmin luterilaista kirkkoamme parjaten ja katolisten pappien toimia samalla siunaten ja näkyjä nähden. Tehden samalla tietoisesti Juudas kavaltajan tempun ja siitä jopa medioissamme ilkkuen hopearahoineen, ministerin salkkuineen.
Ovatko nämä Essayahin ja Soinin kaltaiset henkilöt sellaisia, joiden käyttäytymisestä voi arvioida myös yhteiskuntamme sen hetkistä tilaa, arvoja, normeja ja moraaliamme. Olisiko niin että kyse onkin ilmiöstä, jossa sutkaus onkin käännettävä nurinpäin ollakseen lähempänä totuutta ja Veikko Vennamon myös Soinille antamia neuvoja; ”Aivan oikein Timo mutta päinvastoin.” Siellä ongelma missä Soini.