Vastaus palautteeseen – miten kuntaohjelma syntyy Forssaan
Olen saanut runsaasti kyselyjä vastaako Bulevardissa kirjoittamani kunnallisvaaliohjelma myös omaani tai omaa näkemystäni Suomen Keskustan ohjelmasta.
Tieteen korkeat eettiset arvot
Ohjelma on laadittu Bulevardille ja sen runkona on lehteä ja sähköistä verkostomediaa ylläpitävän mainostoimiston oma huolella laadittu toimintastrategia ja se arvot. Ne ovat oikeastaan hyvin lähellä oman työnantajani MTT:n vastaavia arvoja ja hyvin helppo omaksua. Yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla, yliopistoilla ovat hyvin korkeat eettiset toimintaohjelmat ja niitä myös käytännössä toteutetaan. Tutkimuslaitoksilla ja yliopistoilla nämä vaatimukset ovat vielä erityisen korkeat johtuen jo puhtaasti nuorten kasvatukseen ja tieteen tekoon liittyvistä tehtävistä. Olen joskus kirjoittanut siitä ristiriidasta, joka vallitsee politiikan teon ja tieteen teon välillä koskien etenkin totuuden hakua ja sen merkitystä sekä eettisiä ohjeistuksia tässä.
Politiikan ja tieteen eroavat totuudet
Politiikassa totuus on usein retorinen ja omasta totuudesta on saatava muut vakuuttuneeksi. Tieteessä totuus tulee jos on tullakseen eikä sitä voi vakuuttelulla synnyttää. Riski luiden siirtelystä haudasta toiseen kasvaa ja usein nuori tutkija löytää ne luut, joita on ollut itse ensin hautamassa. Toki tuohon narsismin ansaan menee helposti varttuneempikin tutkija, jolloin taustalla ovat kohtuuttomat tulosvastuun paineet. Uuden tiedon ja tieteen löytäminen on kuten tiiliseinän rakentamista, jossa jokainen lisättävä tiili on ensin joutunut käymään läpi hyvin tarkan tiedeyhteisön oman valvonnan eikä virheitä juurikaan pääse syntymään. Jos virheitä syntyy, taustalla on usein koko oppirakennelman virhe (esim. väärä teoria) ja seinä joudutaan purkamaan. Kovin harvoin läntisessä tieteessä näin tapahtuu.
Salaa syntynyt syömävelka
Elämme laman tai ainakin taantuvan talouskierron alkua ja se on luonnollisesti ensimmäinen lähtökohta vaalien ohjelmaa pohdittaessa. Yli 150 kuntaa tekee nyt syömävelkaa ja niiden sijainti on toinen kuin takavuosina. Leikistä on jättäytynyt sitten viime vaalien liki 60 kuntaa. Sama määrä tekee talouttaan yli tuhannen euron alijäämällä kutakin asukastaan kohden. Sellaisen talouden varaan ei voi luvata ainakaan mitään kun alkava lama pudottaa verokertymiä, vanhusten määrä kasvaa ja työvoiman rekrytointi vaikeutuu koko ajan.
Laskukausi nostaa esille visionäärit ja innovaatioita toteutetaan
Nousukausina voi äänestää ketä tahansa, mutta syvän laman alkaessa ja taantumassa korostuvat asiantuntemus ja nyt etenkin yhteisten organisaatioiden rakentaminen sekä maankäytön hoito käsittäen koko seutukunnan. Ehdokkaiden tulisi tuntea kohtuullisen hyvin kuntatalous, kuntien palvelurakenteen tulevat muutospaineet, maankäytön säätely ja kaavoitus sekä aluetalouden muutospaineet. Regionaalinen alue ei ole spatiaalinen alue eikä mentaalinen alue ole kaavoitettavissa. Niitä ei pidä sotke nyt toisiinsa. Olen niistä runsaasti maantieteilijänä ja yhdyskuntasuunnittelijan kirjoittanut ja julkaissut myös tieteellistä tekstiä väitöskirjaa myöten. Se ei ole retorista vakuuttelua vaan kansainväliseen käyttöön mennyttä totuutta.
Löydökset ovat pieniä mutta arvokkaita
Kun omalla kohdalla takana on jo runsas 600 julkaisua tai laajaa monografiaa, useita professuureja ja väitöskirjoja, näihin artikkeleihin suhtautuu yhä kriittisemmin, johtuen uusmedian ja nettiympäristön tuottamasta valtavasta tiedon tulvasta. Pääsääntöisesti tieto on kuitenkin kertautuvaa ja toistaa samaa eikä uutta toki hevin löydy. Perustieteet uusiutuvat melkoisen hitaasti ja löydökset ovat pieniä joskin äärimäisen arvokkaita.
Asiantuntijako vai mandaatin täyttäjä
Luottamustehtävät kansainvälisissä tiedeyhteisöissä tai yrittäjien, elinkeinoelämän ja yliopistojen yhteisissä verkosto-organisaatioissa ovat kovin toisen tyyppisiä kuin poliittiset luottamustehtävät kunnissa, kuntainliitossa tai vaikkapa valtioneuvoston kutsumassa korkeakouluneuvostossa.
Asiantuntijatehtävät tiedeyhteisöjen sisällä ja niiden työtä soveltavissa organisaatioissa ovat monikansallisia ja jäseneksi kutsutaan henkilöitä, joiden tiedetään tuntevan tietyn eritysalueen problematiikka erityisen hyvin. Ne eivät ole siten poliittisia tai demokraattisia mandaattipaikkoja kuten kutien ja valtion luottamustehtävät ja usein myös mandaattivirat. Olen molempia hoitanut, mutta myös jälkimmäisessä aina vain asiantuntijana, en mandaattipaikan täyttäjänä. Olen vaaleissa käytettävissä asiantuntijatehtävään. Kun neuvoja tarvitsen, haen ne kansainväliseltä kärjeltä.
Itsensä jalkauttaminen kentälle välttämätöntä
Etenkin nuorempana jalkautin itseni liki vuosittain tutkijan tehtävästä seuraamaan kentällä miltä maailma näyttää sieltä katsottuna ja hoidin mm. kuntien virkoina suunnittelijan, elinkeinomiehen ja ajoittain myös kunnanjohtajan postia. Viimeisin oli pyydetty asiantuntijatehtävä laatia malli kuntayhteistyölle Karjalassa (myös Itä-Karjala) ja malli on siellä nyt uudelleen ajankohtainen, kun verkostot ja klusterit ovat pysyneet tiukasti innovaatiojärjestelmämme organisaatioissa ohjaavina järjestelminä. Samoihin rakenteisiin joudutaan tutustuman myös Lounais-Hämeessä uudemman kerran avaamalla kirjoittamani Agropolis-strategia ja sen kansainvälisesti levinneimmät uusimmat osat uudelleen käyttöön. Tiede ei tältä osin ole vanhentunut lainkaan tai koskee vain Porterin joitakin tulkintoja, joita olen oikaissut mm. viimeisimmässä IASP:n maailmankonferenssin juhlajulkaisussa (IASP “International Association of Science Parks” on tiede- ja teknologiakeskusten maailmanjärjestö, johon myös oma Agropolis -tiedepuistomme kuuluu)
Nuorilta vaaditaan entistä enemmän – pelissä koko ihmiskunta
Yliopisto-opiskelijoiden ohjaus mm. aluetalouden ja kuntahallinnon sekä yritys- ja kuntatalouden saloihin on samaa työtä kuin vuosikymmenet takaperin. Parhaiten sen oppii kentällä ja menetelmät on syytä hallita kansainvälisen tason kärkiosaajien tapaan myös maaseudulla. Tutkijan työn ohella myös yliopistojen opettajana toimien on syntynyt käsitys, jossa nuorilta vaaditaan tänään ehkä vieläkin enemmän kuin mitä vuosikymmen takaperin. Erityisesti tämä koskee laaja-alaista poikkitieteistä asioiden hallinnan kypsyyttä sekä ympäristötieteiden oivaltamista osana koko ekologista ja sosiaalista, kulttuurista elämäämme, omaa selviytymistämme lajina.
Valon sytyttäjä vai siinä työskentelijä
Itse olen liittänyt tähän mukaan myös kuvataiteet ja nimeämäni klusteritaiteen (cluster art) sekä kirjallisuuden. Uusmedia “jyrää” reaaliaikaisuudellaan ja on tutkijan ja opettajan työssä paljon tärkeämpi kuin takavuosien hidas paperimedia ja sen osaaminen, mutta myös alan jatkuva tutkimus sekä kehittäminen on välttämätöntä tieteen ja sen koulutuksen reaaliaikaisessa levityksessä (diffuusio). On kokonaan eri asia rakentaa innovaatioympäristö kuin tietoa vastaanottava diffuusinen yhdyskuntarakenne. Jälkimmäinen työskentelee siinä valossa, jonka edellinen on sytyttänyt. Ero on valtavan suuri.
Harvinainen innovaatioympäristö
Meillä on mahdollisuus rakentaa Lounais-Hämeeseen erittäin harvinainen innovaatioympäristö, kiitos MTT:n osaamisen ja Agropoliksen, ja saavuttaa sillä globaali asema myös uuden tiedon vastaanottajana. Jos siinä onnistumme, meillä ei tule olemaan jatkossakaan ongelmia aluetaloutemme hoidossa. Innovaatioympäristöjen ei annetta “kuivua” ja niitä tuetaan kokonaan toisin ja eri rahastoista kuin diffuusisia. Niitä on vain pari prosenttia koko yhdyskuntarakenteesta.
Kuuden kohdan ohjelma
Seuravalle valtuustokaudelle asetan itselleni kuusi tavoitetta, joiden toteuttaminen on monen tekijän ja yhteistyön summa.
1) Ensiksi joudumme huolehtimaan kuntayhteistyön organisaation toteuttamisesta ja koko aluetalouden tervehdyttämisestä. Lounais-Hämeen historiasta olen kirjoittanut ja se on ainutlaatuinen Suomessa. Samalla kun sen kunnia palautetaan on huolehdittava sen innovaatiorakenteen traditiosta. Alue kuuluu siihen 2 %:n joukkoon joita maailmalla on toki satoja, mutta meillä Suomessa vain yksi tällainen osaamisympäristö hoidettavana.
2) Toiseksi joudumme muuttamaan koko palvelurakenteemme vastaamaan muuttuvaa väestörakennetta ja sen vaatimuksia. Tässäkin rima on asetettava korkealle ja vaadittava itseltämme uusien ideoiden ja visioiden käyttöönottoa kaikilla sektorihallinnon osa-alueilla.
3) Kolmanneksi yritys- ja elinkeinoelämän palvelut sekä koko talousalueen tutkimus- ja koulutusjärjestelmä on saatava valjastettua innovaatiotoiminnan veturiksi. Siinä ovat mukana myös ikäihmiset ja lapset, eivät vain työelämään koulutettavat. Verkostoituminen klusterirakenteen sisällä on varmin ja lopulta ainut tapa modernin yhteiskunnan uuden yhteisöllisyyden kokoajaksi. Sitä ei pidä paeta ja pelätä vaan on otettava rohkeasti käyttöön ja haltuun. Mottoni on ollut koko ajan: sen saat mitä pakenet.
4) Neljänneksi kuntapalvelut on saatava lähemmäs käyttäjää tai asiakaista. Yksityinen ja julkinen on verkotettava ja luotava tätä kautta osaamista ja sellaista organisoitumista, jossa luovuutta ja yrittäjyyttä “sisäistä sankaruutta” tuetaan ja rohkaistaan. Kun työt tehdään sydämellä ja unelmia toteuttaen eikä vain rahasta, olemme jo paljon paremmalla tiellä laman voittamisessa.
5) Viidenneksi laadukkaat palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat kaikkien alueiden ja kuntien imagon näkyvin osa ja tärkeintä myös kunnan elinkeinopolitiikan hoidossa. Ne eivät mitenkään kilpaile keskenään vaan tukevat aina toisiaan.
6) Kuudenneksi poliittisen vaikuttajan ja päätöksentekijän on tuettava omalla työllään ja osaamisellaan kuntien ja aluetalouden laadukasta virkamiestyötä. Oma kunta, alue ja kylä on tunnettava, mutta samalla tavalla myös kuntatalous ja virkamiestyön luonne. Osaava luottamusmies ja asiantuntija on hyvän virkamiehen tapaan painonsa arvosta kultaa omalle talousalueelleen ja sen hyvinvoinnille.
Kunnan on oltava kilpailukykyinen työnantaja ja se on nyt sen imagollisen tehtävän tärkein avain. Samalla kestävä kehitys on ymmärrettävä sekä biologisena, teknisenä että sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Meillä ei ole siellä enää aikaa tuhlattavana pelin politiikkaan.
Katso