Olen kirjoittanut runsaasti kapitalismin kriisistä ja sen seurauksista luontomme pahoinvointiin, ilmastomuutos osana tätä syvää globaalia ongelmaa, jolla on paikalliset, lokaalit kasvotkin. Tämän kaiken ymmärtäminen on lopulta helppoa tukeutumalla luonnon perustuslakeihimme, perutuslakeihimme siellä missä ihminen on kaukana vihreistä kasveistamme energian tuottajina, hengittäjinä hapenkin meille tuottaen. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromisseja, eikä käyttää poliittista rakenteellista korruptiotamme tai poliittisia puolueitamme valiten määräajoin poliittisia henkilöitä hoitamaan perustuslakivaliokunnassa niitä lakeja, joilla käsitellä luontoa ja SEN LAKEJA. Luonto ei ikävä kyllä kuuntele heitä.
Kapitalismin kriisi syntyi tavalla, johon meidän on myös kyettävä vastaamaan. Kun tiedämme missä sen heikkoudet ovat, mistä luovuutta ja ihmisarvoa, normeja ja moraalia rikkovat rakenteet koostuvat, ne on mahdollista myös voittaa. Se on AINUT keino pyrkiä tulokseen myös globaalissa kriisissä, median kriisissä sekä ilmastomuutoksen voittamisessa.
AHNEUS on tauti, joka tekee yksilöstä sokean. Geneettiseen perimäämme ja luonnonlakeihin emme voi vaikuttaa. Sen sijaan OPITTUUN ilmiöön ja sepitteellisiin rakenteisiin voimme tehdä korjauksia. Toimimalle toisin kuin mitä normaali ahneus, taloudellinen voitto, edellyttäisi. Olisi kyse sitten mikro- tai makrotaloudestamme, psykologiasta tai sosiologiastamme.
Luovuutta, ihmisen innovointia, voi olla myös ilman ahneutta ja pyrkimystä taloudelliseen tulokseen ja VOITTOON. Voiton maksimointi ei voi olla osa luonnon lakejamme. Luonto pyrkii kypsyysvaiheessa mahdollisimman energiaa säästäviin muotoihin. Siihen on pyrittävä myös omassa kulttuurissamme. Muita vaihtoehtoja kun ei ole. Luonnon lait ovat ikävä kyllä meitä varten ja olemme osa näitä lakeja. Tutkainta vastaan ei voi potkia. Tästä kapitalismin kriisi syntyykin. Nyt on menty väärään suuntaan. Pyrimme rakenteisiin, jotka ovat mahdollisimman epätaloudellisia ja nuoria, koko ajan uusiutuvia ja energiaa, voittoja, yksiin käsiin kasaavia.
Kyllä me sen havaitsemme, mutta emme vain tiedä, miten korjata virheellinen toimintamalli, oma perimämme tai opitut virheet, sepitteelliset tarinamme, olivat ne sitten sosiaalista pääomaamme, kielestä syntyviä tai dogmeja, teorioita tai malleja, mitä tahansa virhekäyttäytymistämme.
Otan esimerkin luonnosta. Olen kertonut tämän ennenkin. Et vain ole sitä lukenut, olet unohtanut ja se tulee nyt eteesi ilmastomuutoksen lopullisena globaalina onnettomuutenamme. Jotkut ovat jo hukkuneet sen mukana ja toiset palaneet tropiikin metsiin.
Jokisysteemi saavuttaa kypsyysvaiheen mitä lähempänä se on suistoaluettaan ja mereen syntyviä deltoja. Valtaosa meistä ihmisistä asuukin siellä. Siellä me hukummekin ensimmäisenä. Suuret metropolis kun rakennetiin sinne. Samoin viljavat keitaat.
Joki kuljettaa ja kuluttaa, eroosio kuluttaa ja veden kuljetus sedimentoi hiekanjyväsiä. Yksikään jyvänen ei mene paikkaan, joka ei ole luonnonlakien ohjaama. Jumalat eivät heitä noppaa. Luonto ei ole sattumien summa ja kaaos. Luonto ei ole sattumien summa, kuten ihmisen kuvittelema ajatusmaailmamme ja sekavat tekomme, medioitten viihde ja propaganda, noin 50 000 päätöstä, jotka ihminen tekee joka päivä ja ilman luonnonmukaista järkeä. Syntyi sanojensa vankina pelaava laji. Vain ihmisen oma tiede, sen symbolit ja uskomukset ovat propagandana, satua ja viihdettä. Eläimet ovat osa digiajan sähköistä ja kemiallista prosessia, suunnistavat lintuina maailman ääriin ja takaisin tutulle lammelle pesimään. Ne ovat osa luontoa ja sen LAKEJA.
Syntyvät eroosiorannat ja sedimentaatiorannat, jokisysteemit ja vuorijonojen katoaminen kulutuksen ja kuljetuksen myötä ei ole sattumien summa. Ihmisen omat rakennelmat ovat sitä ja kaukana optimaalista elämää säästää energiaa. Teemme poliittisia rajoja ja elämme hupsulla tavalla myös sotien. Selitämme niiden syntyä ja rajojen siirtelyä. Kaukana luonnon tavasta rakentaa luonnolliset rajansa.
Luonnon tarkoitus on MINIMOIDA painovoiman tai auringon tekemää työtä. LUONTO TEKEE AINA NÄIN. Näin syntyy mahdollisimman luonnolliset rakenteet minimoiden myös sitä ilmiötä, josta ilmastomuutos syntyy. Luonto minimoi aina energiaa, jota se käyttää. Se pyrkii muotoihin jotka säästävät auringon energiaa.
Sama pätee vaikkapa havumetsiimme. Nekin ovat vanhoina ja kypsinä minimoimassa auringon energian kultusta. Meidän tarkoitus on hakata niitä ja tehdä peltoa, jotta voisimme sitoa tätä energiaa omaan käyttöömme. Se on siten mahdollisimman tuhlaava rakenne tarkoituksena sitoa meille auringon energiaa ruokana tai kuitupuuna.
Teimme sen miten tahansa, se muuttuu lopuksi lämmöksi. Fysiikan lait ovat epämiellyttäviä. Niiden kanssa ei voi neuvotella eikä tehdä kompromisseja, kuten ihmistieteissä teemme. Jos luonto ja sen lait eivät ole näissä kompromisseissa mukana, ne ovat itsepetosta ja huijausta. Edes luonnon peruslait olisi hyväksyttävä. Ne on peruskoulussa jo lapsena opittu.
Aivan riippumatta siitä, miten ruokamme tai sähkömme tuotamme. Se ei ole salaliitto meitä vastaan, vaikka toimittaja näin väittäisikin mediassaan. Taitavana itseään pitävä kapitalisti kokoaa vain syntyvät voitot omaan käyttöönsä ja ohjaa näin myös koko kulttuurin ja luonnon ekosysteemin toimintaa ja käyttäen psykologisia ja kulttuurisia heikkouksiamme voittoja kootessaan.
Emme ole irrallinen osa luontoa, vaikka kuinka näin eläisimme ja lisäisimme itsepetosta oman politiikkamme kautta. Sekin kun on puolueineen syvässä kriisissä. Eivät mediat tuottaen propagandaa auta meitä muussa kuin viihteessä ja saavat meidät uskomaan uniimme, muiden tuottamaan valheeseen.
OPI AJATTELEMAAN ITSENÄISESTI. Olemme osa universaalia rakennetta ja aurinkokuntaa. Emme irrallinen osa siitä omine satuinemme ja onomatopoeettisen kielemme kansa taiteillen maailmankuvamme haluamaamme muotoon. Luonnon kanssa ei voi neuvotella. Se kun pitää ihmistä terroristina.