Vanhat miehet ovat vaarallisia.

Seuraan taas kerran Yhdysvaltain vaaleja ja vahojen miesten kamppailun kuvausta. Samalla meille kerrotaan miten toinen aalto koronan pandemiaa on tuloillaan ja olemme sitä itse hakemassa. Huonon pään takia koko ruumis kärsii tässäkin näytelmässä. Ikääntyvä ihminen tietää mistä on kyse mutta ei voi vaikuttaa nuorempien virheisiin.

Vanhat miehet ovat taas vaarallisia; heille on lopulta yhdentekevää miten meille käy. Emme teeskentele vanhetessamme. Jokaisella iällä ovat omat leikkikalunsa ja ikäihmiselle muistot. Tosin et ole vielä vanhus, jos pystyt pettymään. Nyt moni näyttäisi koko ajan pettyvän ties mille ajassa liikkuvalle ja purkaa sen medioihimme. Ikään kuin hänen asiansa siitä paranisi.

Oletko tavannut yli satavuotiaan, joka olisi jotenkin muutenkin merkittävä? Rappio kun alkaa täyden kukinnan hetkellä ja pelkäämätön elämä on juuri kypsyyden ja vanhuuden mitta. Tosin vahuksen nauvot ovat kuin talvinen aurinko: valoa ilman lämpöä. Lue nitä muiden viisauksia ja elä silti omaa elämääsi. Lihakset tulevat ja menevät mutta ei läskikään ole ikuista.

Vanhana se, mitä on aimmin voittanut, ei tunnu ikävä kyllä miltään. Se minkä olet hävinnyt tuntuu taas kaikelta. Meistä siis tulee vanhetessamme sekä viisaampia että hölmömpiä. Valitse siitä itsellesi mieluisampi. Hölmöjen kohdalla nuoruutta riittää pidemmälle kuin mitä nuoret arvaavatkaan. Tämä ei ole sukupuoliasia, kuten niin monet asiat nykyisin Suomessa. Varo tällaisia muodikkaita ilmiöitä pilaamasta elämääsi.

Ne jotka käyttävät koko ajan aikansa huonoimmin, ovat ensimmäisenä väittämässä sen lyhyyttä. Eivät ole saaneet oikein mitää aikaan ja metelöivät vielä vanhuksina nyt sosiaalisissa medioissammekin. Forssan lehdessä yksi vanhus kertoo lääkärinä, emerituksena, kuinka toista aaltoa pandemiaa ei tule.

Viisas ihminen pitää tällaista vanhusta hupsuna ja varautuu pahimpaan. Kun poliitikko joutuu murhayrityisen kohteeksi, se on pahinta mihin kykenemme. Siitä kirjoittaminen on HeSarille vaikeaa. Toimittajana, viisaana ja vanhana onnistuminen, on liian kova hinta kypsyydestä eikä kukaan sellaisesta maksa. Ei ainakaan HeSarissa kirjoitellen ja mielipiteitään Forssan Lehdessä jakaen. Sellainen on ajan haaskausta. Älä haaskaa aikaasi turhuuteen.

Kolme vuotta sitten täytti Suomi tasavuosia. Ajatelkaapa jos korona olisi levinnyt maahamme juuri silloin alkuvuodesta. Olisi juhlat juhlittu hiljaisuuden vallitessa. Mutta olisiko presidentti valittanut silloin, kuinka joku tai jotkut pyrkivät tukkimaan hänen suunsa? Olisiko poikkeuslaki ja pääministeri sen vetäjänä vai presidentin mainitsema “nyrkki”. Miten olisimme valmistautuneet silloin EU:n kokoukseen jakamaan miljardeja, satoja miljardeja maanosassamme? Olisiko tuolloin kaikki hoidettu kokonaan toisin? Varmasti olisi mutta minkäs teet sille, että aika on ihmisen keksinnöistä se kehnoin.

Televisio esittää Jari Tervon irvailua menneen maailman menosta muuttaen jotain historiamme kulussa. Se on viihdettä ja kielletty alan tutkiojoiden työssä. Poliitikot ja heidän muistelmansa sekä kirjailijat ja toimittajat ovat eri lukunsa. Viihde tulee sieltä siinä missä kriisimmekin. Mediayhteiskuntamme jäi kiinni hybridiin ja kouristelee nyt siinä. Se ei ole sinun ongelmasi ensinkään.

Etätyönä hoidettu viihteellinen historian tulkinta kiinnostaa minua Tervon ohjelmassa lavasteineen. Kirjailijoiden taustalla on kotiympäristössä lunnollisesti kirjahylly täynnä kirjoja. Se on perua ajalta, jolloin kodeissamme oli kirjahylly ja siinä hämäläisten lasimestareiden töitä kukkavaaseina, perhealbumista kehystettyjä kuvia. Toki joku kirjakin. Jörn Donner aloitti tavan esitellä itsensä kirjojen kehystämänä ikääntyessään.

Oma kirjahyllyni on normaalia syvempi ja antaa tilaa kirjojen ohella esitellä myös lasitaidetta. Kirjat jäävät taustalle. Kuvataide on klusteritaidetta. Kerään klusterin osat ja mukana ovat omat kirjanikin ja usein kuvitettuina itse tekemilläni vesitoksilla puutarhassani. Kertomus jatkuu siellä. Kirjahylly ei ole lavaste vaan osa taidetta, taiteen klusteria.

Kirjat ovat lisäksi luettavissa sähköisinä, artikkeleina, esseinä ja myös perinteisessä asussa, mutta lähinnä kirjoja rakastavia ja niitä keräileviä arvostaen ja heitä ajatellen. Näin kotini ja puutarhani on samalla työympäristöni mutta myös laboratorioni. Jos joku käy siellä kuten Liisa Ihmemaassa, se on tarkoituskin.

Olen tehnyt aina etätyötä. Se on rankkaa puuhaa verrattuna duuniin, jossa edessä on oppilaita joille luennoida, työhuoneessa ja kahviossa kavereitakin, joita tavata päivittäin, lentää kongresseihin ja tutkijatapaamisiin kuukausittain. Mukana on toki muitakin kuin tutkijoita. Verkostotalous ja klusteritalous, innovaatiopolitiikka yleistyi jo 1970-luvulla Oulussa opettaen. Turussakin vain muutaman vuoden jäljessä. Politiikan tutkimus tuli sekin tutuksi hyvin varhain, yli puoli vuosisataa sitten. Poikki- ja monitieteisenä se oli antoisaa aikaa tuon ajan tieteessämme.

Älä ikinä yritä elää ikuisesti. Ei se taida onnistua. Vanhuus on perinteisesti opittu tuntemaan siitä, ettei se uutta opi eikä entistä unohda. Opiskelet sitten bio- ja luonnontieteitä tai ihmistieteitämme, niiden sovelluksia, kaikkia niitä yhdessä kokeillen.

On tästä säännöstä poikkeuksiakin mutta et sinä. Niin harvinaista se on. Monelle kun ikä on aivan liian korkea hinta kypsyydestä. Heti kun minulle tulee riittävästi aikaa, alan vakavissani pohtia vanhuuden olemusta, mutta en nyt vielä. Se kun ei ole tauti eikä sitä voi siten diagnostisoida muut kuin nuoremmat, minua nuoremmat.

Sellaiselle ihmiselle vanhuus tulee olemaan elämän parodia. Kyse kun ei ole siitä, miten vanha olet, vaan siitä MITEN OLET VANHA. Juuri tähän kysymykseen soisin amerikkalaisten nyt hakevan vastausta etsiessään itselleen presidenttiä kahdesta vanhuksesta valiten. Kun valitset ruton ja koleran väliltä, käteen voi jäädä silloin korona ja pandemian tuomat vaivat.

Mies on sen ikäinen kuin miltä tuntee olevansa, nainen sen ikäinen kuin miltä näyttää, väittävät minua paljon viisaammat. Täyteen elämänkaareen kuuluu vanhuus, siinä missä nuoruus ja kypsä ikäkin. Mitä vanhemmaksi miehet tulevat, sitä parempia he olivat nuorina. Vanha mies näyttää nuoresta ikuiselta, ikään kuin olisi syntynytkin vanhana. Tätä viisautta olen nyt todistamassa ja se hämmentää minua.

Aika on suuri opettaja. Valitettavasti vain tappaa lopuksi kaikki oppilaansa. Nuorempana minulla oli mielipiteitä. Vanhana ei ole järkevää pitää mielipiteitä. Joskus on myös jotain osattavakin ja tiedettävä. Silloin muistojen paratiisi on ainoa mistä ketään ei voi karkoittaa. Pidä se mielessäsi ennen kuin vanhenet. Et voi muuttaa historiaa toisin kuin Jari Tervo ja kirjailijat teksteissään tekevät. He huijaavat sinua siinä missä toimittajat medioissaan. Kouristeleva mediayhteiskunnan hybridi on nyt huijaamassa kun muuhun ei vielä kykene. Tämä aika menee ohi.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts