Helsingin Sanomien viikkoliite “Nyt” kertoo millaista olisi olla ja elää Jorma Uotisen elämää. Uotinen on julkisuuden mediatuttu kaikille, entisen kansallisbaletin jo ikääntynyt tanssitaiteilija. Hän on seurustellut neljän miehen ja yhtä monen naisen kanssa ja kokenut kriisejä joista vaikein oli ero baletista ja vaimo Helenasta liki samaan aikaan. Koti oli tyhjä ja tarpeettomuuden tunne sietämätön.
Pienellä kortilla suuria elämyksiä
Kun lukee Jorma Uotisen tarinan, matkustamisen työpaikalle Töölöstä Stocalle, suurin elämys näyttäisi olevan myöhään hankittu lupa käyttää henkilöautoa ja hankkia sellainen. Syntyi tunne vapaasta miehestä ja mahdollisuudesta mennä ja tulla myöhäisessä keski-iässä. Koko ajan pelkoa, epävarmuutta ja huolta kantanut mies, kroppaansa palvova ja työvälineenä suojeleva ihminen, intiimiä ihmissuhdetta liki välttelevä, on saanut syntyessään selvästikin huonot kortit. Näitä kortteja kutsutaan hanttikorteiksi. Hanttikortit saadaan äidiltä ja isältä, ympäristöltä johon synnytään.
Ujo itsensä paljastaja
Jorma Uotisen äiti kuoli miehen ollessa jo reippaasti viisikymppinen ja äiti on jo unohtunut. Hanttikortin saanut ihminen unohtaa oleelliset asiat nopeasti ja ympäristö opettaa olemaan suvaitsevainen ja sietämään vastoinkäymisiä. Oppi tulee kantapään kautta, ei oivalluksena saati opiskellen.
Rakastuneena ja huomion keskipisteenä hanttikortin saanut on kuin Uotinen lapsena ensirakkautensa Aulikin kanssa, näytellen salaa sukuelintään ja Aulikin omaansa peittonsa alta Ritva tädiltä salaa. Murrosiän lopulla Uotinen sai hermotulehduksen ja joutui opiskelemaan liikkumisen ja puhumisen uudelleen, kävi lähellä kuolemaa. Se kokemus korjasi kortteja oleellisesti, asetti ne oikeaan järjestykseen. Ainakin hetkeksi.
Jorma Uotisen isä oli esiintyjä ja nautti viihdyttäjän taidoistaan. Kalliita leluja ei ollut lapsille, mutta nyt on toki varaa ostaa muotivaatteet ja sisustaa kotia, hoitaa mieliharrastustaan. Kalja ei tanssitaiteilijaa ja lopulta monilahjakasta miestä kiinnostanut ja näin Uotisen hanttikortit olivat lopulta hyvin käytettyinä tie näyttävään ja onnelliseen elämään.
Ujo itsensä salaaja
Kun Matti Vanhanen syntyi tiedemiespoliitikko Tatu Vanhasen pojaksi, geenit olivat riittävät ja ympäristö kohtuullinen. Ennusteet olivat hanttikortteja paremmat. Juopottelevan poikajoukon pitkänä autonkuljettajana, raittiina miehenalkuna, Matti Vanhanen oppi olemaan oman onnensa seppä. Kavereihin ei oikein voinut luottaa ja se näkyi pääministerinä. Matti Vanhasen ympärillä ei ollut sellaista tukijoukkoa, joka olisi avustanut silloin, kun edessä oli ero vaimo Merjasta ja avioeron jättämä tyhjyys, tapa hakea uutta naista ja hän eksyi Suomi24 sivuille hakemaan ruusustaan. Sellainen oli pääministeriltä virhe. Vanhanen teki pieniä arkielämän virheitä pyrkiessään salaamaan olematonta ja se kiinnosti medioita harmaassa pitkässä miehessä.
Kaapissa piilotteleva vaikuttaja
Ajautuminen pääministeriksi ja medioitten aloittama myöhäisherännyt tapa hakea syyllisiä poliitikkojen rahankeruuseen, sekä maan tavan muuttaminen paremmin maailman tapaa vastaavaksi, oli sattuma ja siinä Matti Vanhasen hanttikortit olivat ongelma vielä senkin jälkeen kun hän oli jättänyt tehtävänsä pääministerinä ja hakenut tapansa mukaan jääviydestään piittaamatta töitä politiikan ulkopuolelta vääriltä sidosryhmiltä hattu kourassa. Sellainen on nöyryyttävää pääministerille.
Liki lehtolapsen teko
Se sama hanttikortin heitto pöydälle tuli myös ympäristöministeri Paula Lehtomäen osaksi. Oman kylän kaivososakkeita ei pitäisi hankkia silloin, kun niillä on vaikutusta median tapaan seurata politiikan teon sidonnaisuutta. Sidonnaisuus kun ei poistu kertomalla sellaisen syntyneen. Oikeammin se vain pahenee ja kertoo ihmisen harkintakyvyn pettämisestä vaativassa virassa ja syntyy vaikutelma hanttikorteista, tuppilaudoista kivitalon seinässä.
Politiikan moraalia opetteleva puolue on kömpelön maalaisisännän oloinen takavuosien Matin ja Liisan tapaan Lapinlahdella rautatietä ihmetellen, saati Helsingissä, ja se on suomalaisista hanttikorteista hankalin ja medioille keskustan kohdalla rakkain jutun aihe muun aiheen puuttuessa.
Keskustalla puolueena on nyt hanttikortit ja niistä olisi päästävä eroon pikaisesti ennen kevään vaaleja. Kun puolue ja sen näkyvimmät ministerit, nyt myös uusi pääministeri, joutuvat puolustamaan ja selittelemään sidonnaisuuksiaan ja niiden salaamista, kädessä on hanttikortit. Sellaisia hanttikortteja vanhojen puolueiden käsissä Timo Soini rakastaa, kun ne jo hyvissä ajoin vielä esitellään ja kömpelösti selitellään. Poliitikon ei pidä joutua selittelijän asemaan silloin, kun muut jo hyökkäävät ja tekevät vaalityötään. Se on aina hanttikortti kädessä.
Hanttikorttien luvattu kansa
Suomalaiset ovat hanttikorttien kansaa, itsetunto on heikko ja virheitä tehdään nyt siellä missä ne voisi vältellä. MTV 3 osti kalliilla Bernie Ecclestonin myymän formuloiden oikeudet ja maailman nopein kansa romahti juuri silloin kun Eccleston vilautteli mahdollisuutta Räikkösen ja Kovalaisen kovista tallipaikoista pian päättyvällä formulakaudella.
Eccleston on saanut syntymässään kokonaan toiset kortit kuin suomalaiset hanttikortit ja käyttää niitä taiten, vedättää ja vaatii päätöstä ennen kuin paljastaa ketkä ajavat ja missä tallissa. Heikki Kovalaisen 19. paikan saalistus ei jaksa kiinnostaa formulafaneja ja katsojaluvuissa romahdus on kaikkien aikojen ennätys. Nyt kisoja ei kukaan katsoisi edes ilmaiseksi ja jälkilähetyksenä ei oikein jaksa kiinnostaa Webber vai Vettel, Buttonko vai ehkä sittenkin Alonso tai joku viides ehdokas piikkipaikalla.
Ujo työtön poikamies
Matti Vanhanen haki töitä pääministerinä aivan kuten naista Suomi24 sivuilta. Ainut, joka siitä ehkä hyötyi, oli sivuston pitäjä ja ilmainen mainostila medioissa. Hanttikortin jo syntymässään saaneet ihmiset eivät ole oikein pääministerin tai hänen käyttämänsä vallan edellyttämiä persooonallisuuksia ja kansalaisyhteiskunta näyttäytyy politiikan kohdalla hanttikorttien kanssa pelaavien elämältä nyt kautta linjan. Politiikka ei kiinnosta kansakunnan huippuja. Demokratiavaje ja kömpelön pelin elkeet ärsyttävät.
Seuraavissa vaaleissa yhä useammalla on jaossa kädessään hanttikortit ja niiden merkitys edes valituksi tulon jälkeen ei ole häävi edes pääministerillä, ympäristöministerillä. Median tapa muuttaa demokratia kriisin päänäyttämöksi oman printtimedian kriisinsä osana on juuri hanttikorteilla pelaavien elämää niin politiikan toimittajana kuin poliitikkonakin. Saman marinadin hanttikortit ovat vuosikymmenten saatossa tahriintuneet ja tahmeat käsissä.
Konservatiiviset puhurit
Yhdysvallat ja Eurooppa ovat konservatiivisten tuulten armoilla. Yhdysvalloissa kaikki vaikuttaa tehdyltä ja Hollywoodelämältä, mutta taustalla on syvä kriisi. Euroopassa puolustetaan omia vanhoja arvoja ja suvaitsevaisuus on viemässä ne perikatoon. Saksassa äärioikealla on laskettu oleva 20 %:n puolueen mentävä aukko. Ruotsissa tuo aukko oli vain 6 %:n mittainen, mutta sitäkin yllättävämpi suvaitsevana pidetyn kansankodin kohdalla. Jotain on sellaisessa maassa pielessä, jossa vaalitilaisuudet on suojattava poliisivoimin.
Globaalit hanttikortit ja kriisit, syvä lama ja pelot, johtavat hanttikorttien jakoon ja niiden piilotteluun köyhtyvän keskiluokan kohdalla. Kun se alkaa ulottua myös vauraampiin ja ylempään keskiluokkaan syntyy levottomuutta korttien uusjaosta ja syntipukkien hakeminen on jo käynnissä. Presidentti Barack Obamaa osoitetaan sormella, joka on kuin kaukaa puuvillapelloilta. Obamaa syytetään sellaisesta, joka on hänen ihonvärissään, ei hänen politiikassaan.
Suomessa politiikka opiskelee uutta moraalia ikään kuin vanhus yhteisömedioitten Facebookin käyttöä vaiheessa, jolloin jo liki 2 miljoonaa suomalaista elää sen sisällä. Ilmiö on kuin pörssiosakkeiden ostoa hetkellä, jolloin muut myyvät niitä jo paniikissa. Suuret eläköityneeet sotien aikana syntyneet ja kaiken aikanaan politisoineet eivät ymmärrä omia lapsiaan saati heidän lapsiaa.
Jopa heidän käyttämä sosiaalisen median yhteisöllinen tunnekieli on jäänyt vieraaksi. Sellaista laiminlyöntiä ei saa anteeksi käyttämällä väärää kieltä, väärällä vuosisadalla opittua, tai puhuen sopimattomia lasten omalla tunnekielellä heitä samalla loukaten. Sellainen politikointi ei vie vain ääniä, vaan myös vanhan yhteisön aikanaan tarjoaman sosiaalisen pääoman takaaman turvan. Näin lapsille jää käteen hanttikortit.
Olli Rehn vaatii Euroaluetta kuriin sanktioitten ja sakon voimalla, kuten mediat suomalaista kansanedustajaa, joka kertoi pitävänsä tietonsa salassa sanktioitten puuttuessa. Sellaisen kertova edustaja on hankkinut itselleen ja puolueelleen hanttikortit vuosiksi eteenpäin.
Kortit sopivalle, suosikille, tutulle ja sukulaiselle
Suomen Sinfoniaorkesterin suosikkisolistit ovat vuodesta toiseen samoja. Helsingin Sanomat on selvittänyt näkyvimmät nimet ja todennut kuinka parhaiten menestyvät sopivat, pätevät ja etenkin tutut nimet. Hanttikortteja jaettaessa konsertin järjestäjällä ei ole väliä, mutta konserttikaupungilla jo on, ja siellä käydään korttien jakoa.
Kun kortit jaetaan kuten 1970-luvun Suomessa, lahjakkaimmat jäävät nuolemaan näppejään. Heille jaetaan hanttikortit samalla kun toveria tai kaveria ei jätetä. Se muistuttaa takavuosien tapaamme jakaa stipendejä ja apurahojamme, valtion ja kuntien virkoja. Jopa Jumala ja seurakunta tuli politisoida.
Suuria maailmantähtiä Suomessa on vain kourallinen ja Soile Isokoskea tai Karita Mattilaa täällä ei oikein näy, hintapyyntökin olisi oltava kohtuullinen, Helsingissä alle 20 000 euroa. Ilmiö ei poikkea mitenkään kiekkoilijoiden tavasta rahastaa ja pyrkiä elämään lyhyen uran aikana hanttikorttejaan viimeiseen saakka piilotellen. Säälittävintä hanttikorttien käytön seuraaminen on kamppailu-urheilussa, nyrkkeilijän elämänkaaren seurannassa rinnan kansallisbaletin Jorma Uotisen elämäntuskan kanssa.