Amerikkalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisten onnesta. Luin Iltalehdestä heidän havaintojaan haasattelemalla alan osaajia ja irvileukojamme. Olen aiheesta kirjoittanut aiemmin, jolloin meidät valittiin ensimmäisen kerran maailman onnellisimmaksi kansakunnaksi. Nyt tartuin aiheeseen muun puuhan puutteessa ja lainaillen muitten kirjoituksia. Mitä nyt vähän omiani laitoin lisäksi. Kun ikää tulee enemmän, käsite onnesta muuttuu. Luotan siis enemmän nuorempien kirjoituksiin ja tunteeseen, joka on ikääntyessä ja tunne-elämän tasaantuessa hiven muuta kuin nuorempana.
Mitä tarkoitetaan kun puhutaan onnesta? Millainen kansakunta on maailman onnellisin? Ovatko suomalaiset onnellisia vain koska huonomminkin voisi olla. ”Kel onni on se onnen kätkeköön”. Olen onnellinen mutta suhteessa mihin? Jopas olimme onnekkaita kun synnyimme Suomeen. Elämä on kuin marraskuista maanantaita, pandemia sulkee kotiin vaikka kukaan ei ulos lähtisikään. Kahden metrin etäisyys on vähemmän kuin mihin olin tottunut, neljään metriin.
Kiva kun on nämä etätyön välineet ja kaveritkin. Halaaminen ja kättely tuntui ahdistavalta. Jos tänään meneekin vähän kehnosti niin paremmin kuitenkin kuin mitä huomenna. Lopetellaan nyt näitä poikkeusolojen tuomia rajoituksia mutta ei nyt mitenkään riehaantumalla. Oikeastaan eihän tässä muuta tapahtunut kuin mitä rokotus toi oireita, joita toki sietää muitten oireitten jatkona. Tuntee taas elävänsä ja tapaa ihmisiä roktousjonossa.
Huonomminkin voisi olla. Kaipaako ihminen lopulta muuta huomiota ja julkisuutta kuin kuolinilmoituksen? Sitä kun ei ole enää itse lukemassa. Onneen on lopulta vain yksi tie – on oltava lahjakas. Lahjakas ja viisas ihminen ei tahdo paljoa. Tehokkuus kun on aina epäoikeudenmukaista ja vie mukanaan muilta onnen tunteen.
Onnellinen ihminen ei usko onneen ensinkään vaan on suomalaisittaan pragmaattinen, luottaa syyhyn ja seuraukseen. Sitä hän kutsuu onneksi. Kun ei muille kelpaa voi myös poistua tyylikkäästi ja juuri oikealla hetkellä. Onnellinen suomalainen pystyy lopulta kaikkeen, koska lahjakkaana uskoo pystyvänsä. Onnettomat ihmiset, nämä ulkosuomalaiset, eivät kehity, kasvavat vain suuremmiksi. Sellaiset voivat ollakin onnettomia.
On suuremmoista olla suomalainen, mutta vielä suurempaa on olla inhimillinen, iloinen olemassaolostaan. Sellainen suomalainen ei pidä vallasta ja ymmärtää kuinka taivaassa enkelitkin ovat ihan tavallisia. Hunajan perässä juoksevat saavat vain mehiläisten pistoja ja kunnon miehet pelaavat pelit ja naiset näkevät sitten tulokset, jos nyt sitten niistä välittävät. Harva aikuisen oikeasti välittää. Naiset ovat taitavia tekemään miehistä onnellisia ja onnettomia samaan aikaankin.
Tasa-arvoisia olemme kuitenkin pian kuoltuamme ja syntymä nyt on jo sellaisenaan kuolemantuomio. Ei sitä kannata kiirehtiä. Oikeasti onnea ei ole olemassakaan, jos sitä oikein alkaa pohtia, sen oivaltaakin hitaammin kuin epäonnen. Ilo olemassaolosta riittää suomalaiselle onnen mitaksi. Onni on sitä ettei ole onneton, tulee etsimättä ja ymmärtäen elää. Onni yksillä, kesä kaikilla.
Suomen mielenterveys ry on määritellyt onnen mielestäni suomalaiselle sopivalla tavalla. Lainaan sen suoraan heiltä.
Onni ja onnellisuus ovat olotiloja ja tunteita. Voimme olla hyvin onnellisia vaikka emme asiaa juuri ajattele, samoin voimme olla onnettomia ja alavireisiä vaikka elämä muuten menisikin aika normaalia rataansa. Ihminen sopeutuu nopeasti pitkäkestoisiin olo- ja tunnetiloihin. Vasta muutokset elämässä saattavat herätellä huomaamaan niiden merkityksen hyvinvoinnille.
Onnellisuus ei ole ainoastaan ulkoisista ympäristötekijöistä kiinni. Tutkimukset ovat paljastaneet sen, mitä monet ovat jo pitkään epäilleet, onnellisuus on osaksi henkilökohtainen ominaisuus, perimän ja kasvatuksen tulosta. Tilapäiset onnenpotkut ja takaiskut muuttavat olotilaa hetkellisesti. Lottovoittaja tuntee itsensä valtavan onnekkaaksi jonkin aikaa, mutta pian onnellisuus palautuu voittoa edeltäneelle tasolle. Vaikeissakin olosuhteissa elävät ihmiset voivat taas tuntea itsensä yhtä onnellisiksi, kuin helpommalla pääsevät kanssaihmiset.
Kannattaako onnea siis tavoitella? Kyllä, sanovat tutkijat nykyään. Vaikka täydelliset onnen tunteet olisivat ohikiitäviä, ja onnellisuutemme pysyisi samalla tasolla luonnostaan, on mahdollista lisätä ilon ja hyvinvoinnin tunteita elämään. Nämä myönteiset tunteet tekevät meidät onnellisemmiksi pitkällä tähtäimellä. Harjoittamalla hyvinvoinnin taitoja, on mahdollista rakentaa kestävää onnea, joka ei häviä vaikka elämässä olosuhteet muuttuisivat.