Puurot ja vellit helteessä sekaisin.
Kuntien tapa hoitaa aluetalouttaan kääntyi Helsingissä seuraten pormestarivaaliksi, jonka voitti joku kokoomus, toinen oli joku demarit ja kolmas joukkue päihitti Jyväskylässä syntyneen joukkueen, jossa pelaa omituisia savolaisen Simo Puupposen ja Aapeliksi kutsutun kirjailijatoimittajan siunatusti hulluja juopottelevia, maailman onnellisimman kansakunnan pelintekijöitä Forssassa heitä seuraten ja biljardia tai golfia pelaten.
Samoja kansalaisia, joita tapasit 1950-luvun kansakouluaikana ja jotka eivät oppineet oikein Seitsemän Veljeksen tapaan ihmisten tavoille, mutta muodostivat ihan oikean ”puolueen” korvaamaan perinteiseksi kutsuttua hämäläisen maalaiselämän savolaisen eukonkannon karkeaa vastinetta. Osassa Hämettä ilmiö muistuttaa myös niitä sosiaalisia rakenteita, joita tapaat jalostettuna jalkapalloilijoiksemme Tanskan samaan aikaan voittaen kiitos sydänkohtauksen ja tehden yhden onnistuneen hyökkäyksen juuttien maalille.
Maailman onnellisimman kansan eläjät ovat uskomattoman veikeitä seurattavia luonnossa heitä tavaten ja maailmalla pieninä laumoina tai yksin eksyksissä harhaillen. Heidät tunnistaa heti suomalaisiksi. Eikä toista suomalaista erota toisesta kuin jne jne. Jorma Ettoa lainaten.
Luojan kiitos nämä vaalit ovat ohi ja yhdyskuntapalvelu omalta kohdalta samalla hoidettu kaksi vaalikautta lusimalla. Näistä kokemuksista ei muistelmia synny muiden vastaavien rinnalle. Hämeessä ja Forssassa näillä narratioilla ovat liki samat menot kirjattuna sosiaaliseen pääomaan kuin Laatokan-Karjalassa tai Etelä-Savossa. Pohjois-Savossa ovat sen muuttaneet Sonkajärvellä eukon kannoksi tai tavaksi istua kusiaispesässä.
Hämäläisten vaaleissa tämä ilmiö on Pirkanmaalla ja Tampereella syntyen liki sama kuin Lahdessa ilmiötä seuraten. Hämeenlinnassa ilmiötä ei oikein enää tunneta ja Forssassa ymmärretään oudolla tavalla väärin ”politiikkaa” matkien. Jos et itse ymmärrä ajoissa poistua pelistä, muutut myöhemmin jenkkileffojen kuvaamaksi ihmispedoksi, muita ihmisiä lasittavin silmin ja verta valuvana vampyyrinä saalistaen ja nekin muuttaen kaltaisekseen ”poliitikoksi”.
Vaalien kuvaamisessa käytetään samoja termejä Suomessa kuin urheilukisoissa. Poliittinen viihde mediakisailuna hybridissä on vain koomisempaa kuin kisailu jalkapalloa tai jääkiekkoa pelaillen nerojen lajina se samalla kuvaten. Nerous piilee kyvyssä poistua stadionilta hyvässä järjestyksessä ja näytellen surevaa ja järkyttynyttä yhden pelaajan menettäessä tajuntansa.
Jos peli olisi jääkiekko tai muu kamppailulaji, tätä samaa ilmiötä ei esiinny lainkaan. Tajuton vastustaja kun on silloin pelin tavoitteita ja formulakisoissa niiden seuraamisen ainoita kohokohtiakin.
Karrelle kertaalleen palaneita entisiä formulakuskeja kutsutaankin legendoiksi. Poliitikkoina heillä on samaan tapaan omat nimensäkin, kuten lemmikkikoirilla ja jokaisessa puolueessa hiven eri tavalla hoivatenkin. Historian kirjoittajat hoitavat heitä palvoen ja Aasiassa, Yhdysvalloissa, Euroopan niemellä nämä palvontamenot ovat toisistaan vain hivenen poikkeavia. Pyramideja ei kuitenkaan enää mieluusti rakenneta. Muita paaseja ja rakennelmia kylläkin.
Edellä kirjoitettu oli tarkoitettu Forssan Lehdessä julkaistavaksi, heti vaalien jälkeen, mutta nyt se ei onnistunut. Tämän voin korjata julkaisemalla Forssan Lehden tämän päivän (20.6. 2021) sunnuntain numeron hiven tiivistäen maailman laajimmin leviävässä sosiaalisen median sivuillani.
Lehden kansisivulla parrakas mies pelaa biljadia lehden otsikon mukaan ”hyvässä seurassa”. Hän on perustanut seuralaisineen uuden biljardiseuran WaBiSe. Tunnistan miehen aiemmin vaaleista perussuomalaisten ehdokkaana ja Jyväskylän kokouksesta siirtämässä Timo Soinin ja Veikko Vennamon perillisten puolueen oman aikamme ilmiölle, parrakkaille keski-iän kriisiin ajautuneille äijille etsimässä paikkaansa muuttuvassa maailmassa.
”Harrastusten haastava hinku” onkin lehden ensimmäisen aukeaman otsikko ja se osuu siinä oikeaan. Lapsille ei enää kerrota, eikä ikääntyville äijille, mitä he tarvitsevat, vaan he kertovat meille, opastaa forssalainen koordinaattori Samuli Laine. Sama aukeama kertoo ajokiellossa ajaneesta ja poliisia paenneesta miehestä, toinen juttu törmäilevästä rattijuoposta parkkipaikalla muita kolhien sekä kolmas poliisipartiota pakoon ajaneesta Jänhijoentiellä Jokioisissa. Kaikki he ovat usein keski-ikää lähestyviä tai jo sen ohittaneita parrakkaita miehiä, metsärosvon näköisiä tai sitten heidän lapsiaan.
Pääkirjoitus onkin tehty tämän ilmiön kuvaamiseen. Viime vuonna rattijuopumuksia kirjattiin 20200 kappaletta ja se on vain jäävuoren huippu, kiinni jääneet. Päihteitä käyttämättömänä viikonlopun liikenteeseen joutuessasi tapaat autoilijoita, joiden kunto ei edellytä muuta kuin julkista liikennettä ja sen käyttöä, jos sitäkään. Ilmiö on koko ajan vaikeutunut ja kasvu edellisestä vuodesta on 9,3 prosenttia. Mikä tahansa puolue ottaisi tuollaisen kasvujytkyn ilolla vastaan. Tosin vain toinen puoli meistä vaivautuu enää vaaleihin. Usko demokratiaan ja sen liikkeisiin, puolueisiimme, on mennyt.
Professori Martti Vastamäki kirjoittaa kuinka kannabikselle ja sen viljelylle ratkaisuna maaseudun pientilojen ongelmille on sanottava jyrkkääkin tiukempi ei. Koululaisista jo yli 11 % on käyttänyt tai käyttää kannabista ja sen kotikasvatus on lisääntynyt. Noin miljoona suomalaista on THC:tä kokeillut ja marihuana on kannabiksen koukuttava osa. MTK:n puheenjohtaja Juha Mattila innostui ”turvallisesta” kannabislajikkeista ja on matkalla kohti Kiinan ja Intian takavuosien brittejä ruokkineesta tuotteesta. Kansanedustaja Mikko Kärnä ei hänkään nähnyt tässä uudessa Nokiassa mitään ongelmaa, kirjoittaa Forssan Lehti.
Sirkka-Liisa Anttila kirjoittaa kolumnissaan vaalit voittaneen puolueen HYKYSTÄ, SOTESTA ja VATESTA. Kehotin häntä keskittymään muistelmiensa kirjoittamiseen. Se olisi arvokasta antia ja itse tein näin sanoen itseni irti Forssan kaupungin poliittisista tehtävistäni. Romaani kun syö kuin sika ja muistelmat on vielä varallisempi sikana kuin viihteeksi tarkoitettu romaani. Vanha koira ei kuitenkaan opi uusia temppuja ja lehden ”sana sunnuntaiksi” onkin otsikoitukin ”riisipuuroksi ja sopaksi vain ovea raottamalla”. Jos itse onnistutkin pysymään asiassa, kirjan kustantaja lisää siihen tekstiä ja kuvia, jotka ovat muiden hengentöitä. Lapsille tai lapsenmielisille tarkoitettuja.
Lehden toinen aukeama, kuolinilmoituksesta oikealla, kertoo kahden professorin, Vesa Vareksen ja Mikko Karjalaisen mietteistä, oliko sotamme talvisodan tai Suomen sodan jälkeen jatkosota, sota natsi-Saksan liittolaisena vai erillissota tai ehkä joku neljäs vaihtoehtokin löytyisi. Nämä teoriat kun ovat syntyneet omiin tarpeisiimme ja vaihdelleet kuten forssalaisten tapa hoitaa talouttaan ja kuntansa aina yhtä ongelmallisia koskiveneteorioita ja kielellisiä kummajaisiaan.
Lappia tuntien siellä ei luonnollisestikaan käyty erillissotaa ja näin meillä edetään aina tilanteen mukaan ja viisas asettaa sanansa vastapuolta kuunnellen. Kaikki mallit sopivat, kolikolla on kaksi puolta ja sen voi panna myös kyljelleen ja kiertämäänkin. Näin jatkosotaa ei voi kuvata vain yhdellä määritelmällä, jos silläkään.
Lotta Saarenmaa pohtii seuraavalla aukeamalla hyvän elämän ikuista pulmaa ja totuus on, että aina joku pääsee tipahtamaan turvaverkoistakin. Häpeä ja syyllisyys, epätoivo syntyvät samasta lähteestä ja lehden tarina asunnottomuudesta on tämän ilmiön esittelyä.
Jos nyt kuitenkin sattuu omistamaan asunnon ja siellä on parveke, sitä voi käyttää myös puutarhana, mutta ei mieluusti kannabista jalostaen saadakseen itselleen hetkeksi sekavan olon. Parveke Suomessa ei ole ranskalainen parveke, ei altaani eikä gladiaattoritaisteluitten maenianum julkisille näytöksille tai ruotsalainen balkongi. Joku raja sentään, vaatisi kunnon perussuomalainen.
Lehden keskiaukeama on pyhitetty Putinin suurelle kuvalle ja avaten hänen aivoituksiaan katsoen miehen pään sisälle. Tämä aihe on toimittajien mielipuuhaa. He rakastavat leikkiä ihmisten pään sisällä etenkin hiven kannabista nauttineina. Venäjän presidentti ei olekaan hankala ihminen ensinkään, vaan myyttisellä tavalla ovela, jonka todellisuus on hänen ikiomansa vahvistettuna mediayhteiskunnan koneistollamme. Ettei vaan muistuta Suomen kuvaa omista sodistaankin? Pitkä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti ja lopulta hän valehtelee taukoamatta itselleenkin. Kuulostaisi ihka tavallisen suomalaisen tai toimittajan maailmankuvalta, johon vain käytetään Putinin aivoja niitä avaten.
Putin on käyty läpi niin usein, että seuraavan aukeaman kirjoitus devalvaatio-Suomesta sekä Osmo Soininvaaran parrakas kuva ilahduttavat lukijaa. Vihreiden tappion syyksi arvioidaan, yllätys yllätys, puolueiden ruuhkaa liberaalivasemmiston nurkkauksessa ja puoluetta puhumassa käsittämätöntä munkkilatinaa. Puolue puhuu ikiomaa agendaansa eikä ole pätkääkään kiinnostunut kaikkien meidän muiden yhteiskunnallisista ongelmistamme, muistakin kuin yhden asian ilmiön esittelystä, pohtii lehti ja sen toimittaja. Perussuomalaisia on moitittu samasta taudista ja samat toimittajat siinä ovat saarnamiehinämme neuvomassa, miten menestyisit vieläkin paremmin.
Somero ei jää Forssasta kotiseutukuvaksissaan ja kotiseutua kuvataan lehden viimeisellä aukeamalla kolmella maalauksella. Hätälän notko muistuttaa siinä kansallismaisemaamme, Levo-Patamon metsäjärvi punaisine lumpeineen järvisen maan maisemia ja Someron pääkatu traktoreineen metropolielämän vilskettä. Kun samalla sää lupaa yli 30 asteen juhannushelteitä, tämä kirjoitus jääköön muistoksi keväästä, jonka pandemia rikkoi toistamiseen ja omat kirjoitukseni ja kirjani pilasi omituinen sensuuri tai painovirhepaholainen Saksassa.
Samoihin kansiin kun mahtui kolmen kirjan sisältö ja näistä kaksi lapsille tarkoitettuina vielä kolmena kappaleenakin ja propagandana. Se mitä lapset ja parrakkaat miehet maaseudulla edellä, sitä suuren maailman ihmeet Saksasta seurattuna. Saksa ja sen toimittajat, kirjapainot ja globaali maailma lukijoinamme, on vain mittakaavaltaan muuta kuin Suomi, saati Forssa ja sen lehti.
Partaiset biljardimiehet ja Ebrahim Raisi samoissa kansissa on kuitenkin vaaleja kuvaten Forssasta ja Iranin äärikonservatiivien johtajana demokratiaa valvovine neuvostoineen mittakaavaltaan ja poliittisia vastustajiaan sekä oppositiota teloittaen jotain kokonaan muuta kuin mihin mielikuvamme meitä johdattelevat saman lehden sivulle ahdettuina. Iranin uskonnollinen johtaja, kesällä 82 -vuotta täyttävä, ja 60-vuotias Raisi hänen mahdollisena seuraajanaan, ovat kokonaan toisesta sarjakuvasta kuin mihin nyt haetaan vastausta Forssassa ja Somerolla puuhastellen.
Kun kirjasi täyttyy Saksassa painaen lasten kirjoja, propagandaa, samoihin kansiin tuoden ja vieläpä jokainen kolmena kappaleena, jokin on pahasti hukassa saksalaisessa uskottavuudessa toimia ilman virheitä tai tahallista provokaatiota, käyttäen siihen suomalaisen kirjantekijän nimeä ja tuotteita maailmalle niitä samalla levittäen. Kärpäset ja härkäset kun painivat kokonaan eri sarjoissa.