Euromaiden lainat eivät oikein kelpaa turvasatamaksi ja rahat alkoivat liikkua pois myös verokeinottelulla rikastuneesta Irlannista. Espanja myy valtion omaisuuttaan ja koko Eurooppa keikkuu, EKP jatkaa tasaustoimiaan. Pienten reunavaltioiden kriisit ovat leviämässä koko euroalueen ja EU:n kriisiksi. Suomen eduskunnan saama selonteko, television välittämä keskustelu siitä oli surkea näytelmä, jossa pisteitä pyrkivät keräämään ne, jotka alunalkujaan olivat ajaneet maan emuun ja euroalueeseen selvittämättä kenen kanssa ja millä ehdoin tai riskein. Nyt se on myöhäistä kun tuli on irti ja talo vakuuttamatta.
Tervetuloa Wikileaks -maailmaan
Poliittinen päätös ei ole rahaliiton kohdalla koskaan kestävä ja asiantuntijat ovat aina erimielisiä, puhuvat omaan pussiinsa tai ovat jälkiviisaita, pääsevät esille koska ovat näkevinään jotain mediaa kiinnostavaa kohun aihetta, toisen näkökulman joka voi olla täyttä roskaa. Tässä Wikileaks taustoittaa nyt mitä diplomatia oikeasti on, surkeaa vakoilua ja uhkailua, ja miten mediasirkusta pyöritetään australialaisen Julian Assagnen toimesta mediayhteiskunnassa ja internetin tarjoamassa yhden miehen sirkuksessa.
On omituista miten avoimessa yhteiskunnassa ei voi kertoa kuinka Kiina painostaa kansakuntia ja samaan aikaan uutisoidaan pääministerin tuppilaudoista pääuutisena. Ja ettei ulkoministeri niitä kommentoi, koska ne eivät tule häneltä saatuna virallisena tiedotteena vaan salaa hankittuna kuten Nixonin kohdalla. Nixon sentään otti ja erosi ja vain Kekkonen saattoi vastata median kysymyksiin, jotka itse myös teki. Kekkosessa ja Stubbissa alkaa näky yhä enemmän samoja piirteitä. Kannattaa avoimmuutta mutta omin ehdoin ja syytää mediaa kohta kaunaiseksi, kaunamediaksi, tomittajia sopuleiksi. Valta muuttaa ihmistä ja hän alkaa kuvitella vallan kuuluvan hänelle Jumalan antamana siinä missä varallisuuden ja palkan, joka voi lähestyä satojen ihmisten työsuoritetta.
Se että joku henkilö on hölösuu diplomaattina tai vainoharhainen hallinnossa tai politiikassa ei ole uutinen, mutta kiinnostavaahan se on jos valtiojohto tilaa jossain pommeja naapurinsa niskaan tai herjaa suurvaltion päämiestä vähä-älyiseksi tai lahjattomaksi, toista kuninkaaksi ilman vaatteita.
Kuka tahansa ymmärtää Putinin loukkaantuvan häneen ja Medvedeviin suuntautuneista herjoista Batman ja Robin asetelmana. Suurvaltapolitiikassa näytetään käytettävän muutenkin lapsekkaita allegorioita ja meitä hallitaan harvinaisen vähillä lahjoilla, Wikileaksin välittämiä tiedotteita seuraten. Lisäksi vähättely ja vakoilu on suorastaan naurettavalla asteella, alaisten kyykyttäminen koomista ja vakoilu ja sen luonne tuo mieleen paranoijaan taipuvan persoonallisuuden, liki psykoottisen ihmisen.
Latinorytmien ja fadon aika
Kun aiemmin opiskelimme Kreikan ja Irlannin maantiedettä alkaen kansallistansseista, nyt on aika siirtyä latinorytmeihin Iberian niemimaalle ja samalla Euroopan vanhimpaan ja pitkäikäisimpään siirtomaaimperiumiin Portugaliin. Imperialisimin aika alkoi jo vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja jatkui vuoteen 1999 jolloin Macao luovutettiin Kiinalle. Portugalilta loppuivat pelimerkit pitää yllä uuvuttavien sotien aikana valloituksiaan, ja ne menivät muiden ahneisiin käsiin. Syntyi syvä taantuma, sotilasjuntan ylläpitämä näennäinen rauha ja vasta omana aikanamme käynnistetty modernisaatio, surumielinen fado.
Jälkikäteen, emuun ja euroon liityttyämme ja ilman kunnon valmistelua, Kreikan ja Irlannin jälkeen esiteltävä tuettavamme on Portugali, surumieliseen kansanmusiikkiin fadoon, kohtaloon uskova kansakunta (fado=kohtalo). Fado on musiikkina latinorytmeistä hitaampaa, melankolista kitaran säestämää Portugalin kansallismusiikkia. Se luonnehtii maan pirstaleista kulttuuria, taloutta, koulutusta, hallintoa ja innovaatiopolitiikan puutetta Vira, Chula, Corridinho, Tirana, Fandango sen tunnuksina.
Lusitania ja käärmeiden maa
Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania Tangusjoen laaksossa asuneiden lusitaanien mukaan ja aiemmin kreikkalaiset kutsuivat maata Ophiussaksi, käärmeiden maaksi, paikallisten heimojen palvontamenojen vuoksi. Käärme oli merkittävä kulttieläin iberien ja kelttien, keltinerien, uskonnollisissa riiteissä. Jo edellisen kertomuksemme vararikosta tutut keltit saapuivat alueelle ensimmäisen vuosituhannen aikana ennen Kristusta ja Lusitanian alueella asui toki ihmisiä jo paleoliittisella kaudella. On hyvä tuntea jo etukäteen keltit ja Lusitania ennen kuin alkaa käydä kauppaa näiden kanssa samalla valuutalla.
Rooman jälkeen alueelle rantautuivat germaanit ja tämän jälkeen vielä islaminuskoiset maurit. Sen huomaa kielessä, jossa on runsaasti arabialaisperäisiä sanoja. 1200-luvulla maurit karkotettiin ja alkoi Portucalen kreivikunnan aika, joka vaihtui myöhemmin kuningaskunnaksi. Tuohon hetkeen paikantuu myös mm. Temppeliherran ritarikunnan mystinen aika ja tuki taisteltaessa irti islaminuskoisista. Lusitaanit ovat hakeneet apua aina sieltä mistä kulloinkin sitä on tarjottu ja ryöstelleet maailman merillä muita ponnekkaammin. Ei se hupsu ole joka pyytää vaan se joka antaa ja Portugalin historiaan kuuluu myös raaka väkivalta ja ryöstäminen.
Imperiumin aika
Varsinainen Portugalin valtio syntyi vuonna 1128 ja noihin aikoihin liittyy myös runsaasti sotia, joissa Kastilia oli toisena osapuolena maurien ohella. Lipussa oli täsmälleen samat värit ja siniristi kuin omassa lipussamme Portugalin irtautuessa Kastilian holhouksesta. Imperiumin rakentaminen alkoi vuonna 1415 rikkaan islamilaisen kauppakaupungin Ceutan valloituksella Pohjois-Afrikassa. Samalla käynnistyivät löytöretkien ajat, matkat kohti Intiaa ja Afrikan länsirannikkoa. Näitä matkoja Temppeliherrat tukivat ja Henrik Purjehtija sai arveluttavan maineensa ja nimen. Jopa merta pelkäävät kuninkaat saivat suuren purjehtijan maineen myöhempänä historian hengenlentona.
Vasco da Cama purjehti kuitenkin ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja Alvares Cabral saapui Brasiliaan pari vuotta myöhemmin vuonna 1500. Pari vuosisataa kului perimyssotien ja avioliittojen kautta Espanjan liki maakunnaksi välillä muuttuen. Portugali jatkoi valloituksiaan Etelä-Amerikan, etenkin Brasilian suunnalla sekä Afrikan ja Aasian rannikolla. Se oli veristä ryöstelyä ja vallattujen alueiden uudisasuttamisen aikaa konkistadorien toimesta. Iberiassa opittiin jotain sellaista, jota suomalainen ei voi geeneillään ymmärtää eikä sosiaalinen pääomamme sitä meille ikinä tule avaamaankaan.
Konkistadorien hallintoa ja valuuttaa
Konkistadori (Conquistador “valloittaja, valtaaja” ) ymmärretään usein kapeasti Amerikan mantereen valtaajana ja etenkin espanjalaisena. Suurin osa konkisdatoreista oli kuitenkin parista provinssista Andalusian ja Extremaduran alueilta. Merta kiertävät valloittajat olivat raakoja ryöstelijöitä ajan tavan mukaan, köyhiä merirosvoja.
Liikkuessani etenkin Barsiliassa ja Meksikossa, pitäessäni esitelmää Brasilian valtion vuosijuhlassa ja Meksikon pankin vastaavassa tilaisuudessa Maailmanpankin järjestämänä, jouduin varomaan puuttumasta sellaiseen, joka oli skandinaaville vaikeasti sisäistettävää ja hyvin arka asia edelleenkin etenkin konkistadorien juurilla Portugalissa ja Brasiliassa. Samoin kun konsultoin vuosia kiertäen joko juuri Etelä-Amerikkaa ja Väli-Amerikan alueita, Brasilia ratkaisi oman pankkikriisinsä jo etukäteen myös Eurooppaan soveltuvalla tavalla. Vastuuta on siirrettävä myös riskin ottajalle, jolloin nyt kokemaamme eurooppalaista kaaosta ei olisi päässyt syntymään.
Vuonna 1693 Paavi puuttui bullassaan maailmanpolitiikkaan jakaen pakanoiden maat Espanjan ja Portugalin kesken. Portugalin kuningas Juhana II ei ollut tähän jakoon tyytyväinen vaan halusi konkistadorien rikkauksista itselleen enemmän. Kun maailma jaettiin uudelleen Iberian niemimaan toimesta Ranska, Englanti ja Alankomaat jäivät paitsi uusista valloituksista. Nämä alkoivat rajoittamattoman merirosvouksen päästäkseen osalliseksi etenkin kullasta.
Uskonpuhdistuksen yhteydessä Paavin määräys mitätöitiin ja tilanne paheni. Kun puhutaan uskonpuhdistuksesta, puhutaan myös Paavin vallasta, konkistadoreista ja tavasta käsitellä meren takaisia alusmaita. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä Paaviin ja katoliseen vallankäyttöön maailman vesillä ja tuon ajan globalisaatiossa. Kristittyjen kirkko hajosi ja syntyi uusia vallankäytön välineitä, jotka kohtasivat idästä ja lännestä tuotuina juuri Suomessa.
Arctic Babylon
Kun kirjoitin romaanin “Arctic Babylon 2011” ja siihen liittyvän Maya-kansan omalaatuisen ennusteen, pyrin siirtämään tuon ajan tähän aikaan ja sen merkityksen tulevaan rahaliittoon osana tätä vanhaa historiaa, jossa juuret ovat sittenkin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta katsoen tuoreet.
Se mitä Saksassa tai Ranskassa, Britanniassa nyt tapahtuu, on voitava nähdä ikään kuin tuhatvuotiaan ihmisen silmin ja samalla yhdistäen siihen konkostadorien aika ja etenkin Kreikka, Portugali, Hollanti, ja myös Irlannin keltit, Aasian nouseva talous sekä vanha historia, jossa vain muutaman vuosisadan takainen yhdistyy nyt reaaliaikaisesti ja tuo ne kokemuksena ikään kuin nyt ja tässä tapahtuvana yhteisenä ymmärryksenä, reaaliaikaisena prosessina. Wikileaks ja sen paljastukset on osa tätä samaa prosessia sosiaalisen median kanssa ja rinnatusten esiintyen. Sen tason havaitseminen on masentavaa ja surullista, kaukana diplomatian korukielestä.
Se on kuin konkistadorien ja merirosvojen käyttämää kieltä ja on noloa seurattavaa nyt medioittemme paljastamana. Samaan aikaan Intrepol etsii Julian Assangea ruotsalaisten toimesta ja sama Ruotsi on suojellut omaa kuningastaan ja tämän rötöksiä vuosikymmenet. Kiina tarjoaa suojaansa molemmille pakolaisille ja toisen tiedetään olevan nyt lähellä Lontoota.
Euroopan globaali historia
Eurooppalaisilta puuttuu kyky tajuta oma globaali historiansa, joka on säilötty vain noin kymmenen sukupolven taakse. Se on jopa kieleltään muuttumaton ja palauttaa sosiaalisen ja kulttuurisen, taloudellisen pääomamme uusien nyt elävien sukupolvien käsittelyyn. Tätä prosessia ei ole Euroopan niemimaalla käsitelty ja se tulee nyt internetin ja sosiaalisten medioittemme kautta elettäväksi nololla tavalla.
Suomi on kansakuntana käynyt vastaavan prosessin läpi Ruotsin vallan ajasta tähän päivään moneen kertaan ja se on meille päivänselvä asia, emmekä usko enää valheita tai puolitotuuksia historiastamme.
Sen sijaan Portugalin ja Espanjan, Irlannin kohdalla näin ei ole ja Kreikka käy sitä parhaillaan sopeutuen samalla uuteen maailmanjärjestykseen. Ei sellaisen kanssa voi pelata samalla valuutalla, jolla on niin paljon velkaa siirtomaihinsa ja se lankeaa nyt maksettavaksi. Aasia ja Etelä-Amerikka, Afrikka pitävät siitä taatusti huolen ja meille sopii maabrändi, jossa yritämme ratkoa tätä mahdotonta mylläkkää niin Ahtisaaren kuin nyt Olli Rehnin toimesta. Se on samalla savolaista diplomatiaa, jonka kieltä ei tarvitse hävetä Wikileaksin siitä tiedottaessa milloin tahansa.
Samaan aikaan kun muinaisen Meksikon pääkaupunki hävitettiin, Tenochtitlan katosi kultaisena kapunkina, syntyi ennuste joka liitettiin myöhemmin Lissabonin täydelliseen tuhoon maanjärsityksen ja tsunamin seurauksena. Näistä ensimmäinen sattui pian Tenochtitlanin hävittämisen jälkeen ja loppu tuli 1700-luvun puolella ja oli täydellinen.
Kohtalo ja ennustukset
Kohtalo ja ennustukset kuuluvat iberialaiseen elämään ja tähtiin kirjoitetut tarinat merimiesten tapaan. Se on osa tätä maailmankuvaa eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa rationaalisella järjellä ja tieteestä puhuen. Sosiaalisissa medioissa tiedeuskovaisia on pieni vähemmistö ja maailma on täynnä taikauskoa.
Tästä saa kuulla usein Väli-Amerikassa, Cortesin retkistä ja verilöylystä, kansojen hävittämisestä seinämaalauksina, mutta myös Brasiliassa, kuten Napoleonin sotiin kuluneen Iberian niemimaan taisteluista. Rio de Janeiro oli jopa väliaikainen Portugalin imperiumin pääkaupunki kuningasperheen jouduttua pakenemaan Ranskan miehittäessä maan.
Eurooppa on aina käynyt sotaansa merten takana eikä vain omalla mantereella, kuten Suomalaiset uskottelevat itselleen. Globalisaatio ja sosiaaliset mediat ovat monelle kansakunnalle hyvin erilainen tapahtuma kuin meille suljetun Suomen kansalaisille. Australialainen maalimankansalainen Julian Assange Wikileaksin pomona ymmärtää tämän hyvin. Me luemme viesteistä vain meitä kiinnostavia asioita ja niitä on vähän. Kreikan, Portugalin, Irlannin ja Espanjan kohdalla tilanne on kokonaan toinen.
Salazarin juntta
Portugali menetti 1800-luvulla siirtomaansa Etelä-Amerikassa ja pääosan Aasiassa sekä keskittyi Afrikan-siirtomaihinsa, jotka itsenäistyivät vasta 1970-luvulle tultaessa (Kap Verden, Sao Tome, Principen, Guinea-Bissau, Angola, Mosambik)
Portugalin nykyaikaa on mahdoton ymmärtää ilman konkistadoreja. Vuosisadan alku oli kaoottinen ja muistutti vallankumouksineen ja maailmansotaan osallistumisineen Suomen itsenäistymistä. Erona oli jälleen asema vanhana imperiumina ja maan puolueettomuus hävisi brittien ja saksalaisten viedessä maan sotaan ja kaaokseen.
Syntyi Antonio de Oliveira Salazarin “uusi valtio” ja liki 50 vuotta kestänyt sortohallinto. Sitä voitiin luonnehtia katoliseksi, nationalistiseksi ja fasistiseksi. Portugali pyrki pysymään ulkona toisesta maailmansodasta, antoi liittotutuneille alusmaissaan tukikohtia, ja kun NATO perustettiin oli sen perustajajäsen.
Marcello Caetanon aikana maata köyhdyttivät toivottomat tavoitteet säilyttää rippeet siirtomaista ja lopulta päädyttiin verettömään Neilikkavallankumoukseen ja kolmanteen tasavaltaan. Portugalin ensimmäiset demokraattiset vaalit pidettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1975. Pari vuosikymmentä ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin ja myöhemmin emuun ja meille tuli yhteinen valuutta euro. Länsi-Euroopan köyhin ja maatalousvaltainen Portugali tuli mukaan EEC: n kautta Euroopan unioniin vuonna 1986 suoraan paraatiovesta ja mitenkään valmistautumatta.
Unionin ongelmalapsi myös aluehallinnossa
Tänään Portugali myy velkakirjojaan, Espanja valtio omaisuuttaan, sijoittajat pakenevat näiltä alueilta ja toivomme, että vuonna 2002 escudosta luopunut valtio selviää jotenkin kriisistään parlamentissa, jossa on 230 jäsentä ja kaksi pääpuoluetta, keskustaoikeistolainen Partido Social Democrata (PSD) ja keskustavasemmistolainen PCP (Partido Communista Portugues). Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue, kommunistinen puolue, vihreät ja vasemmistoblokki.
Portugalin aluehallinto on oma lukunsa. Se on levinnyt osin myös muualle sen siirtomaihin ja niiden kirjavuus on osa maan kulttuurista rikkonaista taustaa. Maassa on läänityksinä 18 piiriä ja nämä jakautuvat edelleen kuntiin ja kaupunkeihin sekä erilaisia oikeuksia saaneisiin kuntia pienempiin alueisiin. Lisäksi Azorit ja Madeira ovat autonomisia alueita. Alueet menevät rajoineen päällekkäin ja niitä on turha yrittää edes ymmärtää aluetalouden ja hallinnon näkökulmasta suomalaisena. Oleellista on, että maa on saanut runsaasti tukea ja siihen on käytetty omituista alueellista tapaa ja luokituksia hakea EU -tukia.
Välimereinen ilmasto
Portugalin maa-alasta vajaa kolmannes on viljeltyä. Manner-Portugalin jakaa kahtia sen suurin joki Tejo ja maan korkein kohta Ponta de Pico sijaitsee Azoreilla. Lissabonin piirissä sijaitsee Manner-Euroopan läntisin kohta, Cabo da Roca. Jokiohjelmamme yhteydessä tutustuimme Espanjan puolelta vetensä saaviin jokiin Zezere, Lima, Vouga ja Sado sekä Rio Montergoon, joka saa vetensä Serra da Estrelan vuoristosta. Tämä joki virtaa kaiken aikaan Portugalin puolella. Jokien latvavedet ovat kirkkaita, liki tunturipuromaisia, ja tulvivat rajusti sateiden ylittäessä joskus 2500 millimetrin ja keskimäärinkin Portugalissa sataa liki 1000 milliä vuodessa. Vastaavasti lämpötila nousee kesällä jopa 45 asteen tuntumaan ja metsäpalot ovat tunnettu vitsaus tällä välimereisen ilmasto nahkealehtisen kasvillisuuden maakaistalla.
Pohjoisessa metsät ovat tyypillisempiä ja talvella kirsikkapuut ja metsätammet, pähkinäpensas, varistavat lehtensä ja joskus sataa myös lunta vuorisilla rinteillä. Portugali on maailman 15 tärkeimmän matkailumaan maineessa ja pohjoisessa on myös kaivostoimintaa ja teollisuutta. Kuudenneksen väestöstä työllistää maatalous.
Algarve, Madeira ja Etelä-Portugali ovat kuitenkin pohjoista suositumpia matkailukohteita ja myös suomalaisille tuttuja. Alueelliset kehityserot ovat suuria ja maan talous on ollut alijäämäinen jo kauan. Vientiin menee lähinnä koneita, maataloustuotteita, kemian teollisuutta ja EU on tässä keskeinen kauppakumppani, nytkin kriisissä juuri sen tärkeimmät rahoittajat pankkeineen. Siis Britannia, Ranska, Espanja ja Saksa, joista Espanja on nyt samassa veneessä omine ongelmineen.
Satumaisen kauniita lehtoja
Maan kauneinta aluetta ovat aina vihannat Iberian ylängöt, koillisosan kosteat metsät, aina vihantien metsien orkideat ja kastanjapuulehdot, korkki- ja rautatammimetsiköt, oliivi- ja mansikkapuuviljelmät. Korkki- ja pinjametsät ovat suojeltuja etenkin maan eteläosissa ja niissä näkee usein metsäpalojen jäljet. Maa tunnetaan juuri korkista ja korkkitammesta. Unohtaa ei pidä tietenkään kalastusta, sardiinia, turskaa ja sardellia, Pohjois-Portugalin äyriäisiä ja luonnonsuojelualueiden villivuohia, villisikoja ja peuroja, muutamaa sutta Serra da Estrelan syrjäseuduilla ulvomassa.
Voimakkaasta talouden kasvusta huolimatta Portugali on pysyt Euroopan köyhimpien maiden joukossa ja etenkin maaseudun köyhimmät alueet Alentejon tapaisissa kehitysmaakunnissa ovat elintasoltaan kaukana suomalaisten kokemasta ja eroavat suurten kaupunkien läheisyydestä nauttivista EU:n tukialueista. Elintaso nousi vielä viime vuosikymmenen puolella muuta Eurooppaa nopeammin, mutta pysähtyi uudelle vuosituhannelle tultaessa ja on nyt vakavassa kriisissä.
Halvan työvoiman valtioita
Maa oli kauan halvan työvoiman maa mutta hävisi kilpailussa lopulta omille vanhoille alusmailleen niin Aasiassa, Etelä-Amerikassa kuin Afrikassakin. Innovaatiotoiminta on vaatimatonta ja tuotteet puolijalosteita, usein maatalouden vientituotteita ja tunnetaan meillä Suomessa viineinä ja kalajalosteina. Portugalin sisäinen muuttoliike on aiheuttanut jo kauan ongelmia ja poismuutto muistuttaa Irlannin ja Kreikan saarialueiden tyhjenevää maaseutua tai Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutukyliä ja kuntia monine noidankehämäisesti toisiaan ruokkivine kiroineen.
Toki Portugaliin myös muutetaan. Aiemmin halvan työvoiman vuoksi, nykyisin myös ilmaston ja kulttuurin houkuttelemana. Suurimmat muuttajaryhmät tulevat Itä-Euroopasta, mutta myös vanhoista siirtomaista Brasiliasta, Kap Verdeltä, Angolasta. Noin 5 miljoonaa portugalilaista asuu siirtolaisina, kun emämaassa heitä on runsas 10 miljoonaa. Lissabon on kooltaan Helsingin kokoinen pieni metropoli, kaupunkina turistien suosima kohde. Vuosittain maassa vierailee noin 13 miljoonaa turistia ja moni elinkeino palvelee ikään kuin tukielinkeinona matkailulle. Näin myös maatalous, joka on jäänyt toissijaiseksi kehitettäväksi.
Irlannin kaltainen katolinen maa
Portugali on Irlannin tapaan harras katolinen maa. Tai kuten Brasiliassa asia usein ilmaistaan: “Olemme katolisia, mutta emme aina niin hartaita ja hyviä kuin voisi pyhien paikkojen ja juhlapyhien määrästä olettaa“. Joka kunnalla on omat juhlansa, jatkuvat juhlapyhänsä, omat tapansa ja kulttuurinsa, ruokakulttuuri, tapa tanssia ja soittaa. Tomaatti, kaali ja sipuli, valkosipuli ja sardiini ovat yleisiä portugalilaisessa ruuassa käytettyjä ainesosia hedelmien ja oliivin, viinin ohella. Arabien ja maurien vaikutus näkyy etenkin etelässä tarjoillussa ruuassa ja juuri paikallisuus, samalla lähiruoka ja usein luomu, on portugalilainen erikoisuus. Toki näin on usein myös Irlannissa ja Kreikassa liikuttaessa etenkin syvällä maaseudulla ja tutustuen maahan turistikeskusten ulkopuolella.
Portugalin vanhin kirkko on Lissabonin vuonna 1147 rakennettu tuomiokirkko ja iäkkäitä ovat myös Coimbran vuonna 1290 perustettu yliopisto tai Evoran 1559 käynnistynyt akateeminen oppilaitos aikansa yliopistona. Viime vuosisadalla, Suomen maakuntayliopistojen tapaan, perustettiin liki kymmenen uutta yliopistotasoista opinahjoa, mutta vain Lissabonin yliopisto yltää Shanghain Jiag Tong -yliopiston vuosittain tekemän arvion mukaan juuri ja juuri viidensadan parhaan ylipiston joukkoon sijaluvulla 472. Suomalaista yliopistoista tämän luvun paremmalle puolelle sijoittuvat käytännössä liki kaikki yliopistomme Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa.
Meille niin menestyksekkäässä PISA tutkimuksessa 15 -vuotiaiden koulutaidot matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä ovat noin 30. valtion kohdalla, kun itse sijoitumme kärkeen tai hyvin lähelle sitä. Koulutus, yliopistot ja innovaatiotoiminta ovat keskeisimpiä Irlannin, Kreikan ja Portugalin yhteisiä pitkän aikavälin välttämättä hoidettavia investointikohteita.
Roomalainen vaikutus näkyvin
Arkkitehtuurissa Portugalissa näkyy roomalaisten vaikutus. Julkiset rakennukset, tiet, sillat, teatterit, temppelit, areenat ovat tältä ajalta tai maurien rakentamia linnoja, temppeleitä, kalkittuja taloja. Lissabonin maanjäristys ja tsunami tuhosi kaupungin liki kokonaan, noin 80 % sen rakennuskannasta, ja kaupunki rakennettiin uudelleen, jolloin vaikutteita saatiin luonnollisesti myös löytöretkiltä ja valloitetuilta siirtomaa-alueilta.
Arkkitehdeista Viviera sai portugalilaisena vuonna 1992 Pritzker-palkinnon kuten Jose Saramago kirjallisuuden Nobelin vuonna 1998.
Runous on Portugalissa ollut aina proosaa yleisempää ja kansalliseepos Os Lusiados on 1500-luvulta. Kansanmusiikki ja tanssi on espanjalaista menoa rauhallisempaa ja tyylilajina 1800-luvulla kehittynyt fado (=kohtalo). Siitä on kaksi pääsuuntausta ja jokaisella alueella on omat niin fadon kuin tanssinkin leimalliset piirteensä. Fado -kuningatar on eittämättä vuonna 1999 kuollut Amalia Rodrigues.
Melankolinen fado
Fado muistuttaa melankoliassaan ja kitaran säestyksellä suomalaista mentaliteettia. Popmusiikissa portugalilaiset ovat menestyneet euroviisujen tasolla suomalaiseen tapaan kehnosti, paras sijoitus on vuoden 1996 kuudes sija. Portugalissa tehty musiikki ei menesty lainkaan sillä tasolla maailmalla kuin irlantilainen ja syyt ovat kielessä, melankolisessa esityksessä, sulkeutuneessa ja tuntemattomassa Euroopan ulkopuolisessa elämässä. Maa on kulkenut noin pari vuosikymmentä muuta Eurooppaa jäljessä ja se on osasyy talouden kurjaan tilaan.
Kuvataiteessa esittelisi tässä yhteydessä mieluusti Andalusian eteläosaa tai Kataloniaa, Salvador Dalia ja luovaa surrealismia, mutta tässäkin raja avautuu railona ja vain muutama nimi nousee kansainväliseen maineeseen kuten Paulo Rego tai Maria Helene Vieira da Silva.
Maailmanperinnön ylläpito
Kuvataide oli kauan sidoksissa kirkko-, luostari- ja palatsitaiteeseen siinä missä mikä tahansa Portugalia kuvaava kulttuuri ja sen tämän ajan lukuisat meille kaikille arvokkaat maailmanperintökohteet. Me tuemme Portugalia usein juuri näiden kulttuuristen syiden seurauksena ja samalla humanitaarisista syistä. Irlanti on hieman erilainen tapaus, rikas maa myös meidän tavallamme punniten, mutta samalla sekin kulttuurinsa puolesta suojeltava ja hoidettava valtio osana imperiumin keräämää varallisuutta ja sen yhteistä ylläpitoa. Pieni ja köyhä kansakunta ei kykene tähän maailmanperinnön ylläpitoon pelkän turistien tuoman tulovirran avulla.
Urheiluhullu Suomi tunnistaa Portugalin parhaiten tietysti jalkapallosta, liki Euroopan mestareina tai liki maailman mestareina ja nimistä Eusebio, Cristiano Ronaldo, Luis Figo, Rui Costa, Deco, Pauleta, Nani sekä menestyneistä seuroistaan SL Benfica, FC Porto, Sportling CP jne. Vuonna 2004 Portugali järjesti jalkapallon EM-kilpailut suurena taloudellisena ponnistuksena ja oli loppuottelussa sen häviävänä osapuolena. Kansallinen kepeillä pelattava jogo do pau vastaa suosiossa suomalaista pesäpalloa ja sitten ovat tietysti härät ja niiden julkinen teurastus, johon Espanja on perehtynyt paremmin eikä oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Kyseessä on kuitenkin jälleen yhteinen Eurooppamme ja sen moninaisuus ja tapamme ylläpitää yhteistä kulttuurien diversiteettiä unionimme sisällä.