Portugalin Fadosta Irlannin Riverdance tanssiesityksiin.
Eurooppa on painumassa unohduksen suohon, jossa mennyt vuosikymmen on ollut myös suomalaisille menetetyn maailman muistelemista. Seuraamme olympian kisoja ja olemme kadehtivinamme naapureillemme, joiden yhdysvaltalainen seiväshyppääjä ja kenialaiset juoksijat menestyvät siinä missä turkulainen kiekkojätti heilauttaa kättään tervehtien turkulaista mummoaan. Omat mitalimme ovat saman nyrkkeilevän naisen epätoivoista itkua pitelevää tuskaa. Venäläiset seisovat korkeimmalla pallilla kuunnellen hymniä, joka ei ole heidän omansa sekä katselle lippua, joka on jotain muuta kuin meille niin tutuksi tullut suuren ja mahtavan itäisen naapurimme ominta patrioottista elämää.
Korona-ajan elämä Euroopassa on paljastanut sen heikkoudet rinnan suurten ja vahvojen valtioiden kisailussa. Samalla olemme liki unohtaneet ne Euroopan kansat ja omiemme kaltaiset pienet valtiot, joiden olemassaolo on ollut kaiken aikaa omamme kaltaista ponnistelua kehässä, jossa olympialaisten kaltaiset kisat paljastavat aina neljän vuoden välein mammuttina, mitä on olla pieni kansakunta suurten puristuksessa.
Vuosikymmenen saatossa olen kirjoitellut sivuilleni näistä pienistä maantieteilijänä ja ottaen mukaan myös todella vaatimattomia ja merten takaisia sekä merenpinnan noustessa myös hukkuvia saarivaltiotamme. Hekin kun ovat mukana olympialaisen maailman kansakuntien kohtaamisissa ja saavat nyt saman mitalimäärän kuin mekin. Yhden tai pari pronssia tai sitten ei yhtään mitään. Sellainen kun nostaa meidän itsetuntoamme ja alamme odotella lisää Pariisin kisoista tai ehkä sittenkin paraolympialaisten mittelöistä. Jotenkinhan omaa horjuvaa itsetuntoamme tulisi pönkittää ennen pimeän kaamoksen alkua ja liki lumettoman marraskuun jatkuessa seuraavaan kevääseen. Välissä ovat vain maakuntavaalit ja ne nostavat luonnollisesti pienten seutukuntiemme yli miljoonan ihmisen itsetuntoa sotea maaliin soudettaessa.
Otan esimerkkinä lukijoilleni kaksi vuosikymmen sitten kirjoittamaani eurooppalaista oman kohtalomme liki jakavaa ja monelle turistina niin tuttua kohtalotoveriamme.
torstai 2. joulukuuta 2010
Euromaiden lainat eivät oikein kelpaa turvasatamaksi, ja rahat alkoivat liikkua pois myös verokeinottelulla rikastuneesta Irlannista. Espanja myy valtion omaisuuttaan ja koko Eurooppa keikkuu, EKP jatkaa tasaustoimiaan. Pienten reunavaltioiden kriisit ovat leviämässä koko euroalueen ja EU:n kriisiksi. Suomen eduskunnan saama selonteko, television välittämä keskustelu siitä oli surkea näytelmä, jossa pisteitä pyrkivät keräämään ne, jotka alunalkujaan olivat ajaneet maan emuun ja euroalueeseen selvittämättä ensin, kenen kanssa ja millä ehdoin tai riskein. Nyt se on myöhäistä, kun tuli on irti ja talo vakuuttamatta.
Tervetuloa Wikileaks -maailmaan
Poliittinen päätös ei ole rahaliiton kohdalla koskaan kestävä ja asiantuntijat ovat aina erimielisiä, puhuvat omaan pussiinsa tai ovat jälkiviisaita, pääsevät esille koska ovat näkevinään jotain mediaa kiinnostavaa kohun aihetta, toisen näkökulman, joka voi olla täyttä roskaa. Tässä Wikileaks taustoittaa nyt mitä diplomatia oikeasti on, surkeaa vakoilua ja uhkailua, ja miten mediasirkusta pyöritetään australialaisen Julian Assagnen toimesta mediayhteiskunnassa ja internetin tarjoamassa yhden miehen sirkuksessa.
On omituista miten avoimessa yhteiskunnassa ei voi kertoa, kuinka Kiina painostaa kansakuntia ja samaan aikaan uutisoidaan pääministerin tuppilaudoista pääuutisena. Ja ettei ulkoministeri niitä kommentoi, koska ne eivät tule häneltä saatuna virallisena tiedotteena vaan salaa hankittuna kuten Nixonin kohdalla. Nixon sentään otti ja erosi ja vain Kekkonen saattoi vastata median kysymyksiin, jotka itse myös teki. Kekkosessa ja Stubbissa alkaa näkyä yhä enemmän samoja piirteitä. Kannatetaan avoimuutta omin ehdoin ja puhutaan kaunamediasta, sopuleista ja kuvitellaan vallan olevan Jumalan lahjan, mahdottomien palkkojen, satojen ihmisten työsuoritteen kokoisen, juuri oikealle ihmiselle tarkoitetunkin.
Se että joku henkilö on hölösuu diplomaattina, vainoharhainen hallinnossa tai politiikassa ei ole uutinen, mutta kiinnostavaahan se on jos valtiojohto kerää pommeja naapurivaltion niskaan tai herjaa suurvaltion päämiestä tapaamisen jälkeen vähä-älyiseksi tai lahjattomaksi, toista kuninkaaksi ilman vaatteita.
Kuka tahansa ymmärtää Putinin loukkaantuvan häneen ja Medvedeviin suuntautuneista herjoista Batman ja Robin asetelmana. Suurvaltapolitiikassa näytetään käytettävän muutenkin lapsekkaita allegorioita ja meitä hallitaan harvinaisen vähillä lahjoilla, Wikileaksin välittämiä tiedotteita seuraten. Lisäksi vähättely ja vakoilu on suorastaan naurettavalla asteella, alaisten kyykyttäminen koomista ja vakoilun laatu tuo mieleen paranoijaan taipuvan persoonallisuuden, liki psykoottisen ihmisen.
Latinorytmien ja fadon aika
Kun aiemmin opiskelimme Kreikan ja Irlannin maantiedettä alkaen kansallistansseista, nyt on aika siirtyä latino rytmeihin Iberian niemimaalle ja samalla Euroopan vanhimpaan ja pitkäikäisimpään siirtomaaimperiumiin Portugaliin. Imperialismin aika alkoi jo vuonna 1415 Ceutan valloituksesta ja jatkui vuoteen 1999 jolloin Macao luovutettiin Kiinalle. Portugalilta loppuivat pelimerkit pitää yllä uuvuttavien sotien aikana valloituksiaan, ja ne menivät muiden ahneisiin käsiin. Syntyi syvä taantuma, sotilasjuntan ylläpitämä näennäinen rauha ja vasta omana aikanamme käynnistetty modernisaatio, surumielinen fado.
Jälkikäteen, emuun ja euroon liityttyämme ja ilman kunnon valmistelua, Kreikan ja Irlannin jälkeen esiteltävä tuettavamme on Portugali, surumieliseen kansanmusiikkiin fadoon, kohtaloon uskova kansakunta (fado=kohtalo). Fado on musiikkina latinorytmeistä hitaampaa, melankolista kitaran säestämää Portugalin kansallismusiikkia. Se luonnehtii maan pirstaleista kulttuuria, taloutta, koulutusta, hallintoa ja innovaatiopolitiikan puutetta Vira, Chula, Corridinho, Tirana, Fandango sen tunnuksina.
Lusitania ja käärmeiden maa
Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania Tangusjoen laaksossa asuneiden lusitaanien mukaan ja aiemmin kreikkalaiset kutsuivat maata Ophiussaksi, käärmeiden maaksi, paikallisten heimojen palvontamenojen vuoksi. Käärme oli merkittävä kulttieläin iberien ja kelttien, keltinerien, uskonnollisissa riiteissä. Jo edellisen kertomuksemme vararikosta tutut keltit saapuivat alueelle ensimmäisen vuosituhannen aikana ennen Kristusta ja Lusitanian alueella asui toki ihmisiä jo paleoliittisella kaudella. On hyvä tuntea jo etukäteen keltit ja Lusitania ennen kuin alkaa käydä kauppaa näiden kanssa samalla valuutalla.
Rooman jälkeen alueelle rantautuivat germaanit ja tämän jälkeen vielä islaminuskoiset maurit. Sen huomaa kielessä, jossa on runsaasti arabialaisperäisiä sanoja. 1200-luvulla maurit karkotettiin ja alkoi Portucalen kreivikunnan aika, joka vaihtui myöhemmin kuningaskunnaksi. Tuohon hetkeen paikantuu myös mm. Temppeliherran ritarikunnan mystinen aika ja tuki taisteltaessa irti islaminuskoisista. Lusitaanit ovat hakeneet apua aina sieltä, mistä kulloinkin sitä on tarjottu, ja ryöstelleet maailman merillä muita ponnekkaammin. Ei se hupsu ole, joka pyytää, vaan se joka antaa ja Portugalin historiaan kuuluu myös raaka väkivalta ja ryöstäminen.
Imperiumin aika
Varsinainen Portugalin valtio syntyi vuonna 1128 ja noihin aikoihin liittyy myös runsaasti sotia, joissa Kastilia oli toisena osapuolena maurien ohella. Lipussa oli täsmälleen samat värit ja siniristi kuin omassa lipussamme Portugalin irtautuessa Kastilian holhouksesta. Imperiumin rakentaminen alkoi vuonna 1415 rikkaan islamilaisen kauppakaupungin Ceutan valloituksella Pohjois-Afrikassa. Samalla käynnistyivät löytöretkien ajat, matkat kohti Intiaa ja Afrikan länsirannikkoa. Näitä matkoja Temppeliherrat tukivat ja Henrik Purjehtija sai arveluttavan maineensa ja nimen. Jopa merta pelkäävät kuninkaat saivat suuren purjehtijan maineen myöhempänä historian hengenlentona. Älä usko kaikkea sitä, mitä historiasta sinulle opetetaan. Maantiede on monella tavalla karttoineen vaihtanut oppinsa sekin.
Vasco da Cama purjehti kuitenkin ensimmäisenä eurooppalaisena Intiaan ja Alvares Cabral saapui Brasiliaan pari vuotta myöhemmin vuonna 1500. Pari vuosisataa kului perimyssotien ja avioliittojen kautta Espanjan liki maakuntana. Portugali jatkoi valloituksiaan Etelä-Amerikan, etenkin Brasilian suunnalla sekä Afrikan ja Aasian rannikolla. Se oli veristä ryöstelyä ja vallattujen alueiden uudisasuttamisen aikaa konkistadorien toimesta. Iberiassa opittiin jotain sellaista, jota suomalainen ei voi geeneillään ymmärtää eikä sosiaalinen pääomamme sitä meille ikinä tule avaamaankaan.
Konkistadorien hallintoa ja valuuttaa
Konkistadori (Conquistador “valloittaja, valtaaja”) ymmärretään usein kapeasti Amerikan mantereen valtaajana ja etenkin espanjalaisena. Suurin osa konkisdatoreista oli kuitenkin parista provinssista Andalusian ja Extremaduran alueilta. Merta kiertävät valloittajat olivat raakoja ryöstelijöitä ajan tavan mukaan, köyhiä merirosvoja. Toki olihan meilläkin omat viikinkimme mutta heistä enemmän myöhemmin.
Liikkuessani etenkin Barsiliassa ja Meksikossa, pitäessäni esitelmää Brasilian valtion vuosijuhlassa ja Meksikon pankin vastaavassa tilaisuudessa Maailmanpankin järjestämänä, jouduin varomaan puuttumasta sellaiseen, joka oli skandinaaville vaikeasti sisäistettävää ja hyvin arka asia edelleenkin etenkin konkistadorien juurilla Portugalissa ja Brasiliassa. Samoin kun konsultoin vuosia kiertäen joko juuri Etelä-Amerikkaa ja Väli-Amerikan alueita. Brasilia ratkaisi oman pankkikriisinsä jo etukäteen myös Eurooppaan soveltuvalla tavalla. Vastuuta on siirrettävä myös riskin ottajalle, jolloin nyt kokemaamme eurooppalaista kaaosta ei olisi päässyt syntymään. Meidän on oltava tarkkoja silloin, kun teemme sopimuksia maailmaa kiertäneitten valloittajakansojen kanssa.
Vuonna 1693 Paavi puuttui bullassaan jakaen pakanoiden maat Espanjan ja Portugalin kesken. Portugalin kuningas Juhana II ei ollut tähän jakoon tyytyväinen vaan halusi konkistadorien rikkauksista itselleen enemmän. Kun maailma jaettiin uudelleen Iberian niemimaan toimesta Ranska, Englanti ja Alankomaat jäivät paitsi uusista valloituksista. Nämä alkoivat rajoittamattoman merirosvouksen päästäkseen osalliseksi etenkin kullasta. Suomi ei kuulunut näihin unionimme suurvaltioihin ensinkään ja se on hyvä muistaa meidän tänäänkin. Kulttuuri ja sosiaalinen pääoma eivät katoa hetkessä.
Uskonpuhdistuksen yhteydessä Paavin määräys mitätöitiin ja tilanne paheni. Kun puhutaan uskonpuhdistuksesta, puhutaan myös Paavin vallasta, konkistadoreista ja tavasta käsitellä meren takaisia alusmaita. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä Paaviin ja katoliseen vallankäyttöön maailman vesillä ja tuon ajan globalisaatiossa. Kristittyjen kirkko hajosi ja syntyi uusia vallankäytön välineitä, jotka kohtasivat idästä ja lännestä tuotuna juuri Suomessa. Se oli meille vallan omituinen kohtaaminen.
Arctic Babylon
Kun kirjoitin romaanin “Arctic Babylon 2011” ja siihen liittyvän Maya-kansan omalaatuisen ennusteen, pyrin siirtämään tuon ajan tähän aikaan ja sen merkityksen tulevaan rahaliittoon osana tätä vanhaa historiaa, jossa juuret ovat sittenkin Etelä-Amerikasta ja Aasista katsoen tuoreet.
Se mitä Saksassa tai Ranskassa, Britanniassa nyt tapahtuu, on voitava nähdä ikään kuin tuhat vuotiaan ihmisen silmin ja samalla yhdistäen siihen konkistadorien aika ja etenkin Kreikka, Portugali, Hollanti, ja myös Irlannin keltit, Aasian nouseva talous sekä vanha historia, jossa vain muutaman vuosisadan takainen yhdistyy nyt reaaliaikaisesti ja tuo ne kokemuksena ikään kuin nyt ja tässä tapahtuvana yhteisenä ymmärryksenä.
Wikileaks ja sen paljastukset on osa tätä samaa prosessia sosiaalisen median kanssa ja rinnatusten esiintyen. Sen paljastaman diplomatian tason havaitseminen on masentavaa ja surullista, kaukana diplomatian korukielestä. Se on kuin konkistadorien ja merirosvojen käyttämää kieltä ja on noloa seurattavaa nyt medioittemme kertomana. Samaan aikaan Intrepol etsii Julian Assangea ruotsalaisten toimesta ja sama Ruotsi on suojellut omaa kuningastaan ja tämän rötöksiä vuosikymmenet. Kiina tarjoaa suojaansa molemmille pakolaisille ja toinen heistä on Lontoon kupeessa turvassa. Ruotsalaiset ovat tehneet pyynnössään hallinnollisen virheen. Vanhat virheet tahtovat kertautua myöhemmin.
Euroopan globaali historia
Eurooppalaisilta puuttuu kyky tajuta oma globaali historiansa, joka on säilötty vain noin kymmenen sukupolven taakse. Se on jopa kieleltään muuttumaton ja palauttaa sosiaalisen ja kulttuurisen, taloudellisen pääomamme uusien nyt elävien sukupolvien käsittelyyn. Tätä prosessia ei ole Euroopan niemimaalla käsitelty ja se tulee nyt internetin ja sosiaalisten medioittemme kautta elettäväksi nololla tavalla. Internetin synty ja digiaika muutti kaiken reaaliaikaseksi ja avasi näin myös vanhan historiammekin. Pandoran lipas avautui sekin.
Suomi on kansakuntana käynyt vastaavan prosessin läpi Ruotsin vallan ajasta tähän päivään moneen kertaan ja se on meille päivänselvä asia, emmekä usko enää valheita tai puolitotuuksia historiastamme. Tämä on hyvä muistaa mediayhteiskunnan kirjoittelijoidenkin. Ei historia tai maantiede ole mihinkään kadonnut vaan tullut reaaliaikaiseksi ja osaksi ymmärrystämmekin.
Sen sijaan Portugalin ja Espanjan, Irlannin kohdalla näin ei uskota tai haluta olevan ja Kreikka käy tätä prosessia parhaillaan sopeutuen samalla uuteen maailmanjärjestykseen. Ei sellaisen kanssa voi pelata samalla valuutalla, jolla on niin paljon velkaa siirtomaihinsa ja se lankeaa nyt maksettavaksi. Aasia ja Etelä-Amerikka, Afrikka pitävät siitä taatusti huolen ja meille sopii maabrändi, jossa yritämme ratkoa tätä mahdotonta mylläkkää niin Ahtisaaren kuin nyt Olli Rehnin toimesta. Se on samalla savolaista diplomatiaa, jonka kieltä ei tarvitse hävetä Wikileaksin siitä tiedottaessa milloin tahansa.
Samaan aikaan kun muinaisen Meksikon pääkaupunki hävitettiin, Tenochtitlan katosi kultaisena kaupunkina, syntyi ennuste, joka liitettiin myöhemmin Lissabonin täydelliseen tuhoon maanjärsityksen ja tsunamin seurauksena. Näistä ensimmäinen sattui pian Tenochtitlanin hävittämisen jälkeen ja seuraava tuli 1700-luvun puolella ja se oli tuhona täydellinen.
Kohtalo ja ennustukset
Kohtalo ja ennustukset kuuluvat iberialaiseen elämään ja tähtiin kirjoitetut tarinat merimiesten tapaan. Se on osa tätä maailmankuvaa eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa rationaalisella järjellä ja tieteestä puhuen. Sosiaalisissa medioissa tiedeuskovaisia on pieni vähemmistö ja maailma on täynnä taikauskoa ja puppusanojamme, puppusanageneraattoreitamme niitä koko ajan lisää tuottaen.
Tästä saa kuulla usein Väli-Amerikassa, Cortesin retkistä ja verilöylystä, kansojen hävittämisestä seinämaalauksina, mutta myös Brasiliassa, kuten Napoleonin sotiin kuluneen Iberian niemimaan taisteluista. Rio de Janeiro oli jopa väliaikainen Portugalin imperiumin pääkaupunki kuningasperheen jouduttua pakenemaan Ranskan miehittäessä maan.
Eurooppa on aina käynyt sotaansa merten takana eikä vain omalla mantereella, kuten Suomalaiset uskottelevat itselleen. Globalisaatio ja sosiaaliset mediat ovat monelle kansakunnalle hyvin erilainen tapahtuma kuin meille suljetun Suomen kansalaisille. Australialainen maalimankansalainen Julian Assange Wikileaksin pomona ymmärtää tämän hyvin. Me luemme viesteistä vain meitä kiinnostavia asioita ja niitä on vähän. Kreikan, Portugalin, Irlannin ja Espanjan kohdalla tilanne on kokonaan toinen.
Salazarin juntta
Portugali menetti 1800-luvulla siirtomaansa Etelä-Amerikassa ja pääosan Aasiassa sekä keskittyi Afrikan-siirtomaihinsa, jotka itsenäistyivät vasta 1970-luvulle tultaessa (Kap Verden, Sao Tome, Principen, Guinea-Bissau, Angola, Mosambik)
Portugalin nykyaikaa on mahdoton ymmärtää ilman konkistadoreja. Vuosisadan alku oli kaoottinen ja muistutti vallankumouksineen ja maailmasotaan osallistumisineen Suomen itsenäistymistä. Erona oli jälleen asema vanhana imperiumina ja maan puolueettomuus hävisi brittien ja saksalaisten viedessä maan sotaan ja kaaokseen.
Syntyi Antonio de Oliveira Salazarin “uusi valtio” ja liki 50 vuotta kestänyt sortohallinto. Sitä voitiin luonnehtia katoliseksi, nationalistiseksi ja fasistiseksi. Portugali pyrki pysymään ulkona toisesta maailmansodasta, antoi liittotutuneille alusmaissaan tukikohtia, ja kun NATO perustettiin, oli sen perustajajäsen.
Marcello Caetanon aikana maata köyhdyttivät toivottomat tavoitteet säilyttää rippeet siirtomaista, ja lopulta päädyttiin verettömään Neilikkavallankumoukseen ja kolmanteen tasavaltaan. Portugalin ensimmäiset demokraattiset vaalit pidettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1975. Olin tuolloin hoitamassa virkaani Oulun yliopistossa. Pari vuosikymmentä ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin ja myöhemmin emuun ja meille tuli yhteinen valuutta euro. Länsi-Euroopan köyhin ja maatalousvaltainen Portugali tuli mukaan EEC:n kautta Euroopan unioniin vuonna 1986 suoraan paraatiovesta ja mitenkään valmistautumatta. Olin tuolloin Suomen Akatemian tutkijana ja hetken vapaa opetuksestakin.
Unionin ongelmalapsi myös aluehallinnossa
Tänään Portugali myy velkakirjojaan, Espanja valtio omaisuuttaan, sijoittajat pakenevat näiltä alueilta ja toivomme, että vuonna 2002 escudosta luopunut valtio selviää jotenkin kriisistään parlamentissa, jossa on 230 jäsentä ja kaksi pääpuoluetta, keskustaoikeistolainen Partido Social Democrata (PSD) ja keskustavasemmistolainen PCP (Partido Communista Portugues). Pienempiä puolueita ovat kansanpuolue, kommunistinen puolue, vihreät ja vasemmistoblokki. Puolueita on kuten Suomessa ja niiden ohjelmatkin yhtä uskottavia äänestäjille.
Portugalin aluehallinto on oma lukunsa. Se on levinnyt osin myös muualle sen siirtomaihin ja niiden kirjavuus on osa maan kulttuurista rikkonaista taustaa. Maassa on läänityksinä 18 piiriä ja nämä jakautuvat edelleen kuntiin ja kaupunkeihin sekä erilaisia oikeuksia saaneisiin kuntia pienempiin alueisiin. Lisäksi Azorit ja Madeira ovat autonomisia alueita. Alueet menevät rajoineen päällekkäin ja niitä on turha yrittää edes ymmärtää aluetalouden ja hallinnon näkökulmasta suomalaisena. Oleellista on, että maa on saanut runsaasti tukea ja siihen on käytetty omituista alueellista tapaa ja luokituksia hakea EU-tukia. Alueiden Eurooppaa on lähestyttävä unohtaen ensin valtiot. Suomalaisille tämä on mahdottoman vaikeaa.
Välimereinen ilmasto
Portugalin maa-alasta vajaa kolmannes on viljeltyä. Manner-Portugalin jakaa kahtia sen suurin joki Tejo ja maan korkein kohta Ponta de Pico sijaitsee Azoreilla. Lissabonin piirissä sijaitsee Manner-Euroopan läntisin kohta, Cabo da Roca. Jokiohjelmamme yhteydessä, sitä vetäessäni, tutustuimme Espanjan puolelta vetensä saaviin jokiin Zezere, Lima, Vouga ja Sado sekä Rio Montergoon, joka saa vetensä Serra da Estrelan vuoristosta. Tämä joki virtaa kaiken aikaan Portugalin puolella. Jokien latvavedet ovat kirkkaita, liki tunturipuromaisia, ja tulvivat rajusti sateiden ylittäessä joskus 2500 millimetrin ja keskimäärinkin Portugalissa sataa noin 1000 milliä vuodessa. Vastaavasti lämpötila nousee kesällä jopa 45 asteen tuntumaan ja metsäpalot ovat tunnettu vitsaus tällä välimereisen ilmasto nahkealehtisen kasvillisuuden maakaistalla.
Pohjoisessa metsät ovat tyypillisempiä ja talvella kirsikkapuut ja metsätammet, pähkinäpensas, varistavat lehtensä ja joskus sataa myös lunta vuorisilla rinteillä. Portugali on maailman 15 tärkeimmän matkailumaan maineessa ja pohjoisessa on myös kaivostoimintaa ja teollisuutta. Kuudenneksen väestöstä työllistää maatalous.
Algarve, Madeira ja Etelä-Portugali ovat kuitenkin pohjoista suositumpia matkailukohteita ja myös suomalaisille tuttuja. Alueelliset kehityserot ovat suuria ja maan talous on ollut alijäämäinen jo kauan. Vientiin menee lähinnä koneita, maataloustuotteita, kemian teollisuutta ja EU on tässä keskeinen kauppakumppani, nytkin kriisissä juuri sen tärkeimmät rahoittajat pankkeineen. Siis Britannia, Ranska, Espanja ja Saksa, joista Espanja on nyt samassa veneessä omine ongelmineen.
Satumaisen kauniita lehtoja
Maan kauneinta aluetta ovat aina vihannat Iberian ylängöt, koillisosan kosteat metsät, aina vihantien metsien orkideat ja kastanjapuulehdot, korkki- ja rautatammimetsiköt, oliivi- ja mansikkapuuviljelmät. Korkki- ja pinjametsät ovat suojeltuja etenkin maan eteläosissa, ja niissä näkee usein metsäpalojen jäljet. Maa tunnetaan juuri korkista ja korkkitammesta. Unohtaa ei pidä tietenkään kalastusta, sardiinia, turskaa ja sardellia, Pohjois-Portugalin äyriäisiä ja luonnonsuojelualueiden villivuohia, villisikoja ja peuroja, muutamaa sutta Serra da Estrelan syrjäseuduilla ulvomassa.
Voimakkaasta talouden kasvusta huolimatta Portugali on pysyt Euroopan köyhimpien maiden joukossa ja etenkin maaseudun köyhimmät alueet Alentejon tapaisissa kehitysmaakunnissa ovat elintasoltaan kaukana suomalaisten kokemasta ja eroavat suurten kaupunkien läheisyydestä nauttivista EU:n tukialueista. Elintaso nousi vielä viime vuosikymmenen puolella muuta Eurooppaa nopeammin, mutta pysähtyi uudelle vuosituhannelle tultaessa ja on nyt vakavassa kriisissä.
Halvan työvoiman valtioita
Maa oli kauan halvan työvoiman maa mutta hävisi kilpailussa lopulta omille vanhoille alusmailleen niin Aasiassa, Etelä-Amerikassa kuin Afrikassakin. Innovaatiotoiminta on vaatimatonta ja tuotteet puolijalosteita, usein maatalouden vientituotteita ja tunnetaan meillä Suomessa viineinä ja kalajalosteina. Portugalin sisäinen muuttoliike on aiheuttanut jo kauan ongelmia ja poismuutto muistuttaa Irlannin ja Kreikan saarialueiden tyhjenevää maaseutua tai Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutukyliä ja kuntia monine noidankehämäisesti toisiaan ruokkivine kiroineen.
Toki Portugaliin myös muutetaan. Aiemmin halvan työvoiman vuoksi, nykyisin myös ilmaston ja kulttuurin houkuttelemana. Suurimmat muuttajaryhmät tulevat Itä-Euroopasta, mutta myös vanhoista siirtomaista Brasiliasta, Kap Verdeltä, Angolasta. Noin 5 miljoonaa portugalilaista asuu siirtolaisina, kun emämaassa heitä on runsas 10 miljoonaa. Lissabon on kooltaan Helsingin kokoinen pieni metropoli, kaupunkina turistien suosima kohde. Vuosittain maassa vierailee noin 13 miljoonaa turistia ja moni elinkeino palvelee ikään kuin tukielinkeinona matkailulle. Tämä on hidastanut mm. maatalouden kehittämistä omana elinkeinonaan.
Irlannin kaltainen katolinen maa
Portugali on Irlannin tapaan harras katolinen maa. Tai kuten Brasiliassa asia usein ilmaistaan: “Olemme katolisia, mutta emme aina niin hartaita ja hyviä kuin voisi pyhien paikkojen ja juhlapyhien määrästä olettaa.” Joka kunnalla on omat juhlansa, jatkuvat juhlapyhänsä, omat tapansa ja kulttuurinsa, ruokakulttuuri, tapa tanssia ja soittaa. Tomaatti, kaali ja sipuli, valkosipuli ja sardiini ovat yleisiä portugalilaisessa ruuassa käytettyjä ainesosia hedelmien ja oliivin, viinin ohella. Arabien ja maurien vaikutus näkyy etenkin etelässä tarjoillussa ruuassa ja juuri paikallisuus, samalla lähiruoka ja usein luomu, on portugalilainen erikoisuus. Toki näin on usein myös Irlannissa ja Kreikassa liikuttaessa etenkin syvällä maaseudulla ja tutustuen maahan turistikeskusten ulkopuolella.
Portugalin vanhin kirkko on Lissabonin vuonna 1147 rakennettu tuomiokirkko ja iäkkäitä ovat myös Coimbran vuonna 1290 perustettu yliopisto tai Evoran 1559 käynnistynyt akateeminen oppilaitos aikansa yliopistona. Viime vuosisadalla, Suomen maakuntayliopistojen tapaan, perustettiin liki kymmenen uutta yliopistotasoista opinahjoa, mutta vain Lissabonin yliopisto yltää Shanghain Jiag Tong -yliopiston vuosittain tekemän arvion mukaan juuri ja juuri viidensadan parhaan ylipiston joukkoon sijaluvulla 472. Suomalaista yliopistoista tämän luvun paremmalle puolelle sijoittuvat käytännössä liki kaikki yliopistomme Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa.
Meille niin menestyksekkäissä PISA tutkimuksessa 15-vuotiaiden koulutaidot matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä ovat noin 30. valtion kohdalla, kun itse sijoitumme kärkeen tai hyvin lähelle sitä. Koulutus, yliopistot ja innovaatiotoiminta ovat keskeisimpiä Irlannin, Kreikan ja Portugalin yhteisiä pitkän aikavälin välttämättä hoidettavia investointikohteita.
Roomalainen vaikutus näkyvin
Arkkitehtuurissa Portugalissa näkyy roomalaisten vaikutus. Julkiset rakennukset, tiet, sillat, teatterit, temppelit, areenat ovat tältä ajalta tai maurien rakentamia linnoja, temppeleitä, kalkittuja taloja. Lissabonin maanjäristys ja tsunami tuhosi kaupungin liki kokonaan, noin 80 % sen rakennuskannasta, ja kun kaupunki rakennettiin uudelleen, vaikutteita saatiin luonnollisesti myös löytöretkiltä ja valloitetuilta siirtomaa-alueilta.
Arkkitehdeista Viviera sai portugalilaisena vuonna 1992 Pritzker-palkinnon kuten Jose Saramago kirjallisuuden Nobelin vuonna 1998.
Runous on Portugalissa ollut aina proosaa yleisempää ja kansalliseepos Os Lusiados on 1500-luvulta. Kansanmusiikki ja tanssi on espanjalaista menoa rauhallisempaa ja tyylilajina 1800-luvulla kehittynyt fado (=kohtalo). Siitä on kaksi pääsuuntausta ja jokaisella alueella on omat niin fadon kuin tanssinkin leimalliset piirteensä. Fado kuningatar on eittämättä vuonna 1999 kuollut Amalia Rodrigues.
Melankolinen fado
Fado muistuttaa melankoliassaan ja kitaran säestyksellä suomalaista mentaliteettia. Popmusiikissa portugalilaiset ovat menestyneet euroviisujen tasolla suomalaiseen tapaan kehnosti, paras sijoitus on vuoden 1996 kuudes sija. Portugalissa tehty musiikki ei menesty lainkaan sillä tasolla maailmalla kuin irlantilainen ja syyt ovat kielessä, melankolisessa esityksessä, sulkeutuneessa ja tuntemattomassa Euroopan ulkopuolelle jättäytyneessä elämässä. Maa on kulkenut noin pari vuosikymmentä muuta Eurooppaa jäljessä ja se osasyy talouden kurjaan tilaan. Suomessa tällainen kahden vuosikymmenen viive on tuttua pienten seutukuntiemme sisällä.
Kuvataiteessa esittelisi tässä yhteydessä mieluusti Andalusian eteläosaa tai Kataloniaa, Salvador Dalia ja luovaa surrealismia, mutta tässäkin raja avautuu railona ja vain muutama nimi nousee kansainväliseen maineeseen kuten Paulo Rego tai Maria Helene Vieira da Silva.
Maailmanperinnön ylläpito
Kuvataide oli kauan sidoksissa kirkko-, luostari- ja palatsitaiteeseen siinä missä mikä tahansa Portugalia kuvaava kulttuuri ja sen tämän ajan lukuisat meille kaikille arvokkaat maailmanperintökohteet. Me tuemme Portugalia usein juuri näiden kulttuuristen syiden seurauksena ja samalla humanitaarisista syistä. Irlanti on hieman erilainen tapaus, rikas maa myös meidän tavallamme punniten, mutta samalla sekin kulttuurinsa puolesta suojeltava ja hoidettava valtio osana imperiumin keräämää varallisuutta ja sen yhteistä ylläpitoa. Pieni ja köyhä kansakunta ei kykene tähän maailmanperinnön ylläpitoon pelkän turistien tuoman tulovirran avulla.
Urheiluhullu Suomi tunnistaa Portugalin parhaiten tietysti jalkapallosta, liki Euroopan mestareina tai liki maailman mestareina ja nimistä Eusebio, Cristiano Ronaldo, Luis Figo, Rui Costa, Deco, Pauleta, Nani sekä menestyneistä seuroistaan SL Benfica, FC Porto, Sportling CP jne. Vuonna 2004 Portugali järjesti jalkapallon EM-kilpailut suurena taloudellisena ponnistuksena ja oli loppuottelussa sen häviävänä osapuolena. Kansallinen kepeillä pelattava jogo do pau vastaa suosiossa suomalaista pesäpalloa ja sitten ovat tietysti härät ja niiden julkinen teurastus, johon Espanja on perehtynyt paremmin eikä oikein istu suomalaiseen kulttuuriin. Kyseessä on kuitenkin jälleen yhteinen Eurooppamme ja sen moninaisuus ja tapamme ylläpitää yhteistä kulttuurien diversiteettiä unionimme sisällä.
Lähettänyt Matti Luostarinen 2.12. 2010.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Riverdance-ryhmän vuoro esiintyä
Kirjoittaessani Kreikasta, sen kriisistä, teksti käynnistyi kulttuurista ja tanssista kulttuurimaantieteilijän välinein. Jatkoin sitä maan monimuotoiseen ja ankaraan luontoon, luonnonmaantieteilijänä, ja talouden kuvaaminen oli jo kansainvälisen valuuttaluotorahaston IMF:n raporttien lukua valtiotieteilijänä. Maaseutua ja biologiaa tutkivalle Irlanti on satujen saari, sumuinen ja mystinen paikka turmella luontoa ja ihmismieltä kenenkään siihen kajoamatta.
Suoraselkäinen tanssi
Irlannin kohdalla painotukset kulkevat samoja tuttuja latuja kuin Kreikassa. Ensin olisi kuvattava irlantilaisten käyttämät tanssikengät, joko pehmeämmät gillies -tossut tai kovat steppikenkämäiset jig -jalkineet. Miesten pehmeissä kengissä on lasikuitukanta, jolla saadaan aikaan kovia koputusrytmejä. Kovakengät ovat miehillä ja naisilla molemmilla samanlaiset. Reel, slip jig, hornpipe sujuvat ylävartalo ryhdikkäänä, kädet sivuilla, jalat ristissä ja aukikierrossa, viulun, huilun, tinapillin tai bodhran-rumpujen säestäessä, harvemmin Irlannin vaakunassa nähdyn kultaisen harpun. Nyt ei ole kultaisen harpun aika.
Irlantilainen kansantanssi on tullut tutuksi Riverdance-ryhmistään ja läpimurtonsa Euroopassa tanssi teki Eurovision laulukilpailujen väliaikanumerona. Toisin kuin Suomi, Irlanti menestyy näissä kisoissa ja on musikaalinen maa, voittoja on tullut euroviisuista seitsemän kappaletta. Irlantilaista musiikkiyhtyeistä tunnemme harrastuksestamme riippuen kymmenittäin alkaen nimistä U2, The Canberries, The Lizzy, The Script, The Corrs, The Understones, Damien Rice, Christy Moore, Snow Patrol, Clannad, Boomtown Rats ja artisteina vaikkapa Bob Geldof, Enya, Gary Moore tai Roman Keating.
Eikä kehnoja ole kelttien kirjailijatkaan kuten James Joyce, Oscar Wilde, Jonathan Swift, Samuel Beckett, Gerorge Bernard Shaw, Seamus Heaney, Brendan Behan, Roddy Doyle, Cecelia Ahern, ja kaikkein draculojen ystävien Bram Stoker. Ja löytyy maasta nobelistejakin ja paljon muutakin Suomea pienemmän kansakunnan hengentuotteeksi.
Sherwoodin sateenvarjot
Irlanti on alankoinen ja alakuloinen maa siellä pitempään asuen ja maata kierrellen maantieteilijänä, biologina tai yhteiskuntatieteilijänä, tutkijan silmin vihreän saaren elämää tarkkaillen. Pääosa maasta muistuttaa Suomen ankeita vedenjakajaseutuja, jääkauden muokkaamia kivisiä peltoja ja takavuosien niittyjä, soita ja nummia, ankaraa taistelua leivästä Irlanninmeren kylmyydessä, jolloin heinäkuukin tahtoo jäädä väliin viileänä kuukautena ja talvella sataa kuten kaiken aikaa, ja rankasti, 700-1500 milliä vuodessa on painajasmainen määrä suomalaisenkin siedettäväksi. Ilmastomuutos näkyy ja kuuluu sekin. Jotain pitäisi tehdä mutta nopeasti sittenkin.
Takavuosina väki kaikkosi maasta tai ruuhkautui lähelle Dublinia ja maaseudun ongelmat olivat samoja kuin Suomessa kaiken aikaa. Ideoita haettiin yhdessä poismuuton korjaamiseksi ja mukaan tuli myös EU:n tukia jo Suomea reippaasti aikaisemmin. Provinsseissa ja kreivikunnissa tehtiin ohjelmapapereita ja kaksikamarinen parlamentti, Oireachtas, niitä tuki ja avusti, presidenttikin tuli tutkijoille tutuksi. Pienessä maassa kaikki tuntevat toisensa ja vielä merten takana Yhdysvalloissa. Etenkin Etelä-Amerikassa tähän ilmiöön törmää tuon tuosta ja se hämmästyttää suomalaista. Aasiassa tällaista kotikenttäetua ei enää löydy, ja se on meille melkoinen etu, eikä sitä pidä aliarvioida. Saati venäläisiä ystäviä rajan takana. Suomalainen naiivius on ilmiönä epämiellyttävää seurattavaa. Tietämättömyys taas jokaisen oma asia maassa, jossa koulutus on liki koko ajan ilmaista korkeakouluissakin. Tiedettä on arvostettava kun puhutaan menestyksestä.
Nykyisin presidentin nimenä on Mary McAleese ja lähes koko itsenäisyyden ajan suurin puolue on ollut Fianna Fail. Puolue on nationalistinen, kuten toki muutkin, eräänlainen keskustaoikeistolainen ryhmittymä. Ei toki mikään maalaisliitto-keskusta, mutta ehkä jotain yhteistä voisi ollakin, jos oikein hakemalla hakee. Muita tänään vallasta taistelevia ovat kristillisdemokraattinen Fine Gael, Työväenpuolue, Progressive Democrats ja Sinne Fein. Suomesta katsoen tämä taistelu vaikuttaa nyt surulliselta ja turhalta, siinä Pohjois-Irlannin asemakin alkaa unohtua terrorismin riitakapulana.
Irlannissa ei järjestetä kirkollisvaaleja pohtien homojen vihkimisseremoniaa. Maa on Euroopan katolisin, joskin jo 1970-luvulla katolisen kirkon erityisasema sentään poistettiin perustuslaista. Avioeron keltit sallivat samana vuonna, jolloin Suomi liittyi EU:n jäseneksi.
Karua ja kivistä suota ja nummea
Irlannin läpi kulkee matala keskusvuoristo ja kukkuloiden väliin on salpautunut jääkauden harjujen ja drumliinien pirstomia, maisemaa hallitsevia tummansinisiä järviä. Ne näkyvät selvemmin kuin Suomessa metsien usein puuttuessa. Metsät hakattiin jo aikoja ja niitä on nyt yritetty palauttaa soisille ja nummisille moreenimaille. Korkeimmat kohdat kohoavat yli tuhannen metrin tasolle ja kokoavat sadepilviä, tiivistävät sumun sateeksi. Lähes 70 % maan pinta-alasta on niittynä, peltona ja laitumena lampaiden ja nautojen käyskennellä. Kasvillisuus viheriö läpi vuoden ja kasvillisuusvyöhyke on lehtimetsää; tammea, koivua, ylempänä nummilla leppää ja pajua. Hyvällä tahdolla siinä voi nähdä suomalaisen vaaramaiseman jälkiä.
Eläimet ovat kadonneet ihmisten tieltä metsiäkin enemmän, merilintuja toki näkee valtoimenaan pesimäalueita suojellen, myös meri- ja maakotkaa, ja joistakin nisäkkäistä löytyy omat irlantilaiset rodut, kuten vaikkapa kärpästä, villikaniinista tai närhestä. Sen sijaan jopa käärmeille saari on aivan liian kylmä paikka Irlanninmereltä puhaltavien hyisten tuulten seurauksena. Muuten tuuli kulkee lännestä ja kuljettaa sumun paljastaen tähtitaivaan, keinuttaa mastoja ja viilentää turistin poskia tuttua iskelmää hyräillen, aika on todellakin pysähtynyt.
Sumun jälkeen tähdet jälleen välkähtää
Vielä 1900-luvun alkupuolella Irlanti oli Euroopan köyhimpiä maita. Sisällissodan kautta eteläisimmät kreivikunnat muodostivat Irlannin vapaavaltion ja kuusi maakuntaa jäi Ulsterin maakuntana Yhdistyneen kuningaskunnan haltuun. Toisessa maailmasodassa maa pysyi puolueettomana ja irtautui Brittiläisestä kansanyhteisöstä lopullisesti vuonna 1948. Hiertämään jäi Pohjois-Irlannin kysymys ja välit Isoon-Britanniaan ovat tämän tutun terrorin tulosta. Toki takana on pitkä historia, jossa kelttiläiseen alkuperäisväestöön on sekoittunut englantilaisia, pohjoismaalaisia ja iberialaisia, aivan viime vuosina puolalaisia, latvialaisia ja liettualaisia.
Irlantilaiset puhuvat toki englantia, mutta melkoinen osa vielä tänään myös alkuperäiskieltä iiriä etenkin maan länsiosissa ns. Gaeltacht-alueilla. Lähes 90 % väestöstä on katolisia ja protestantit pääosin anglikaaneja. Toki presbyteerikirkkojakin maasta löytyy runsaasti ja kirkot paljastuvat sumussa lähinnä suojaisilta vesistöjen suvantokohdilta, jossa asutus on keskittynyt Norjan tapaan vuonomaisen maiseman perukoille. Lännessä rannikko on jyrkkäpiirteistä ja syöksyy suoraan mereen, toisin kuin etelämpänä riasrannikkona, ja länsirannikko on jo ehyempi ja laakeampaa tasankoa. Ei nyt sellaista, jota tapaat Pohjanmaalla tai Hämeen Härkätietä hakien ja eksyen yllättäen Forssaan, punatiilisten rakennusten siististi hoidettuun seutukuntansa Loimijoen metropoliin. Suomalainen siisteys ja tuhannet järvemme jokineen ovat aivan oma lukunsa maailmalla. Kevättulvan aikaan kaikki huuhtoutuu lumien sulettua mereen.
EU:n apu aina merkittävä
Muun Euroopan ja EU:n eurot ovat olleet Irlannille Suomen kokemaa oleellisesti merkittävämpi taloudellinen tukija. Meidän on vaikea sijoittaa itseämme Irlannin ahdinkoon ja ymmärtää sen taustoja. Maailman onnellisin kansakunta on sitä aivan uskottavalla tavalla maailmaa kiertäen. Vain jotkut osavaltiot maailmalla voivat kilpailla suomalaisten kanssa samasta asemasta.
Brittien hallinnon jäljet näkyvät Irlannissa hieman samoin kuin omalla kohdallamme Ruotsin pitkäaikainen vaikutus. Meillä on kuitenkin lisänä itäinen vaikutus ja sellaiset itsenäisen maan politiikan hoidon juuret jo 1800-luvun alusta, joita Irlannissa ei ole. Irlanti on suljettu saarivaltio ja sen yhteydet pienenä suljettuna kansakuntana muuhun maailmaan ovat syntyneet aivan viime vuosina. Irlannin ja Islannin tavalla hoitaa maansa taloutta on samoja liki lapsekkaita piirteitä, eikä niistä pidä etsiä meille sopivaa mallia.
Kun Suomi oli liittymässä unioniin, meitä kehotettiin seurailemaan etenkin EU-rahoituksessa, maaseudun ja maatalouden ohjelmapolitiikassa, Irlantia. Jotkut neuvoivat katselemaan jopa Kreikan suuntaan. Nämä neuvojat ovat nyt hiljentyneet ja selittelevät virheitään, osa medioissamme esiintyen ja näkyvästi, häpeilemättä. Poliitikkoina ja heidän nimeäminään virkamiehinä me äänestämme heitä muistamatta enää miksi. Näin syntyi myös puolueita, joita alettiin kutsua populistisiksi (populus=kansa).
Ikivanha imperialismin aikainen politiikka
Samaan aikaan, kun Aasian talous alkoi kasvunsa, Irlanti käynnisti oman liberaalin talouspolitiikkansa. Sen tiet ja lentokentät ovat kunnossa, brittiläisen hallinnon ja EU -tuen myötä hoidettuja. Ei toki niiltä pelloilta ja luonnonvaroilla, joita saari itse tarjoaisi eikä sellaisilla yliopistoilla, joita Suomessa löydämme jo pitkän koulutuspolitiikkamme tuloksena. Omasta sijainnistamme idän ja lännen välissä on ollut toki myös paljon apua ja hyötyä.
Suomessa ovat maailman vanhimmat teknologiakeskukset ja innovaatiopolitiikka, joka käynnistyi pohjoisesta jo 1970-luvulla. Meillä ei ole katolista kirkkoa ja suomalaiset naiset ovat miehiä jopa paremmin koulutettuja. Syntyvyys laski jo aika päiviä, kun se Irlannissa pysyi korkeana ja maa säilyi omalaatuisena suljettuna yhteisönään aivan viime vuosiin saakka.
Meitä yhdisti vain yhteinen tapa käyttää alkoholia ja äänekäs tapa esiintyä juovuksissa. Irlannissa on pakko puhua lujaa ja huutaa eksyessään sumussa ja taistellessaan meren mylvintää vastaan. Jatkuvassa sumussa ja sateessa eläminen tekee alkoholistin kenestä tahansa katolisessa köyhyydessä ja ankeudessa, eriarvoisessa yhteiskunnassa. Lumessa ja pakkasessa tarpova suomalainen muistuttaa kelttikansan eurooppalaista kollegaansa.
Kun globaali maailman talous muutti luonnettaan, irlantilaiset alkoivat pankkeineen pelin politiikan. Siihen kuului alhaiset yritysverot, matalat palkat, EU-tukien käyttö kaikkeen mahdolliseen koulutuksesta infrastruktuuriin ja tuloksena oli pienessä saarivaltiossa länsimaiden korkein talouskasvu, ylikuumeneminen, mutta ilman omia ansioita, pikavoittoja hakevien tapa sijoittaa maahan pääomiaan. EU:ssa on helppo kierrättää rahoja taskusta toiseen ja hankkia tätä kautta pikavoittoja. Tämä vanha imperialismista tutuu politiikka toimi silloin Irlannissa moitteetta.
Kelttiläinen tiikeri
Jo 2000 -luvulle tultaessa Irlanti oli noussut Euroopan köyhimmästä maasta Euroopan rikkaimmaksi talouskasvulla se laskien, vääriin lukuihin ja pettävään totuuteen tuijottaen. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi Irlannille annettiin nimi “Kelttiläinen tiikeri” ja se säily vuoteen 2008 saakka. Kelttiläinen tiikeri oli kuin sotien jälkeinen “Lapin -markka” ja eli yli varojensa, oli keinotekoinen ilmiö. Finanssipolitiikka ei ole sama kuin kulttuurinen ja sosiaalinen muutos.
Kun asuntojen hinnat nousivat, kelttiläinen tiikeri sai oman asuntokuplansa. Epätasa-arvo oli hetkessä noussut länsimaiden suurimmaksi heti Yhdysvaltain jälkeen. Kelttiläinen tiikeri odotti omaa Obamaansa oikaisemaan tämä vääryys.
Kun Brittiläinen Northern Rock -pankki kaatui, irlantilaiset antoivat sijoituksille täydet takausvastuut. Käytännössä tämä tarkoitti liki 500 miljardin vastuita, eli kymmenkertainen summa verrattuna vaikkapa omaan valtiomme vuosibudjettiin. Kun tämä takausohjelma alkoi loppua, valuutta maasta pakeni satojen miljoonien viikkovauhdilla.
Kelttiläinen tiikeri oli osoittautunut pelkäksi kuplaksi ja puhkesi odotetusti heti Kreikan jälkeen, olkoonkin että moni odotti sen tulevan jopa Kreikkaa aikaisemmin. Marraskuussa 2010 Irlannin viranomaiset sitten ilmoittavat valtion tarvitsevan noin sadan miljoona euron tukirahoitusta maan pankkien pelastamiseksi ja valtion pitämiseksi pystyssä.
Asiantuntijan puhetta suomalaisille
Suomalaisessa suorassa Tv:n välittämässä pääuutislähetyksessämme toimittaja kysyi uutisankkurina suomalaiselta asiantuntijalta, kuinka tässä nyt näin kävi? Vastaus oli odotettu. Seuraavaksi uutisankkuri tiedusteli asiantuntijalta, mitä tapahtuisi, jos Suomi ei olisi mukana tukemassa Irlantia. Vastaus oli odotettu. Kun hän lopuksi kysyi, miten välttämätöntä meidän on olla mukana tässä pelissä, voisiko siitä irtautua, vastaus oli yllättävä ja odottamaton.
Asiantuntijan vastauksen mukaan me voimme toki erota, mutta se työllistäisi vain kallispalkkaisia juristeja. Ja se vasta kallista olisikin. Sama asiantuntija kirjoittaa tämän päivän Helsingin Sanomiin (31.8. 2021) kolumnistina.
Tänään, vuosikymmen myöhemmin ja menetetyn vuosikymmenen jälkeen, Sixten Korkmanin kolumnin otsikkona on: ”Onko valistuksen aika ohi?” ja sisältönä valistuksen aika ja John Locken, Voltairen, Immanuel Kantin sekä Anders Chydeniuksen opit. Suoraan häntä lainaten: ”Liberalismi ja markkinatalous ovat valistuksen lapsia ja loivat sen perustan, jonka varaan moderni yhteiskunta on rakennettu.”
Tosin hän ei määrittele, mikä on tämä moderni yhteiskunta ja löytyykö sellainen muualtakin kuin tulevaisuudesta sekä etsien syntipukkeja omasta ajastamme? Jos valistus todellakin syntyi Euroopassa ja EU on valistuksen aatteisiin nojaava arvoyhteisö, kuten Korkman kirjoittaa, miten on selitettävä nämä omat surulliset tapahtumamme, Irlannin ja Portugalin historia ja tämän ajan onnettomuudet juuri Euroopassa tai Silkkitien varrella? Miten eurooppalainen imperialismi selittää muun maailman kohtaloita ja tämän päivän köyhyyttä?
Kun kirkkovaltaa ei ole olemassakaan, miten voisi olla kerettiläiseksi tuomittavaa vainoa tai suvaitsematonta sosiaalista pääomaakaan? Mutta ei myöskään Korkmanin kaipaamaa liberaalista puoluettakaan. Käsitteet oikeasta ja vasemmasta, porvarista ja kommunismista katosivat samaan aikaan nekin. Sen sijaan käsitteet spatiaalinen ja regionaalinen alue säilyivät, siinä missä politiikka joko käsitteen ”politics” tai ”policy” alle kätkeytyneinä. Näin tämä puolueemme jakanut ikivanha nelikenttä muuttui sekin. Vain Sixten Korkman ja hänen narraatio sekä maailmankuva säilyi ja pysyy hamaan hautaan saakka. Se ei merkitse sitä, etteikö hänen työnsä olisi ollut arvokasta ja ansaitsee kiitoksemme.
Tällainen vastaus olisi ollut kohdallaan, jos kyseessä olisi avioero, hometalon myynnistä syntyneet ongelmat tai perintäriidat, tavallisen ihmisen pienet murheet. Populismissa suuret asiat tehdään pieniksi, ihmisen mittaiseksi, ymmärrettäviksi, vaikeasta asiasta tehdään helppo, ja samalla koko asia argumentoidaan aliarvioiden sekä toimittajaa että pääuutislähetyksen seuraajia. Kun tästä moititaan osoittaen populisteja sormella, kolme sormea osoittaa silloin moittijaa itseään. Putin käytti tätä samaa vanhaa totuutta ja miksi se olisi siitä muuttunut?
Uutisankkuri ei voinut kysyä suorassa lähetyksessä, mitä tekemistä kallispalkkaisilla juristeilla on juuri nyt pankeissa, luottolaitoksissa, vakuutusyhtiöissä, Suomen Pankissa ja eläkelaitoksissa kuin juuri hankkia palkalleen vastinetta. Sama koskee koko poliittista järjestelmäämme ja sen ylläpitämiä instituutiota, valtion maksamia palkkoja niin ikään kallispalkkaisille ekonomisteille ja juristeille, ministereistä alkaen. Sixten Korkman kuuluu juuri tähän elitismiin. Meillä on tähän varaa.
Eurooppalainen peli
Me emme ole enää yksimielisiä miten fatalistisesti, moraalittomasti, ja ylimieleisesti kansantaloutta ja sen yhteisiä asioitamme hoidetaan, on hoidettu aiemmin, ja miten käytetään vääriä argumentteja eurooppalaisen talous- ja sosiaalipolitiikan, valuuttajärjestelmämme merkityksen kuvaamisessa tämän politiikan välineenä. Sumun takaa näkyy kyllä myös tähdet, se mistä sumutuksessa on kyse. Eurooppa ei sovi tällaisen pelin koeruudukoksi eikä eurooppalainen sen pelinappulaksi.
Kallispalkkaiset ihmiset oli maksettu Brysseliin valvomaan myös Suomen etua ja tarkkailemaan, mitä muut tekevät ja millaista vahinkoa saavat saarillaan aikaan samaan aikaan rahoitusinstrumenttien pyörittäessä omia rahojamme vanhan imperialismin malliin, pitäen köyhät köyhinä ja kyykyssä, varmistaen riskien kautta tuotot myös silloin, kun kupla puhkeaa pienessä Kreikassa, Irlannissa ja seuraavana Portugalissa ja Espanjassa, Italiassa. Vain korona pandemiana pani meidät hetkeksi pohtimaan järjestelmän tai systeemin mielekkyyttä, ja osa avasi myös silmänsä. Se oli korkea hinta noista pandemian aiheuttamista kärsimyksistämme. Kaikkea tätä valmisteltiin vuosikymmen ja meillä Suomessa menetetty sellainen.
Päivän mietelauseet:
Vain moraaliton olento voi olla luomisen lopullisena tarkoituksena (Immanuel Kant)
Toimi niin, että kohtelet ihmisyyttä sekä omassa itsessäsi että toisissa aina myös päämääränä eikä koskaan pelkästään välineenä (Immanuel Kant)
Se joka alinomaa puhuu hyveestä on turmeltunut (Immanuel Kant)
Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa (Karl Marx)
Jokainen joka luo on kova (Friedrich Nietzsche)
Omantunnon pisto opettaa ihmistä pistämään (Friedrich Nietzsche)
Ken pilviin asti kohoaa hän vartoo ensi salamaa (Friedrich Nietzsche)
Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin ja kuitenkin sitä on elettävä eteenpäin (Sören Kierkegaard )
Elämä on kaikkien sota kaikkia vastaan (Thomas Hobbles)
Luonto ei koskaan petä meitä; me petämme aina itseämme (Jean-Jacques Rousseau)
Lähettänyt Matti Luostarinen 24.11. 2010