Luovien innovaatioympäristöjen piilaaksot
Kun on vuosia ja vuosikymmeniä seurannut maantieteilijänä tai yhteiskuntatieteilijänä niitä globaaleja alueitamme, joilta omat lukijani löytyvät, kiusaus tulkita lukijoitaan on ymmärrettävä. Kirjailija ja toimittaja kirjoittaa nähtävästi tietyntyyppisille ihmisille, ja naistenlehtiin kirjoitat ehkä hieman eri tavalla kuin miestenlehtiin hyvin yhtenäiskulttuurisessa Suomessakin.
Jos valtaosa kiinalaisista lukijoistani tulee Shanghaista ja sen rinnalla Henan maakunnasta, mikä näitä mahtaisi yhdistää toisiinsa? Tai jos Yhdysvaltain lukijat ovat Kalifornian San Josesta tai Newarkista, läheltä New Yorkia, mutta myös samaan aikaan New Jerseystä ja Chicagosta, kiusaus mennä San Josen ja sen sisälle kasvaa rinnan Newarkista saatavien tietojen kanssa. Jos olet jopa liikkunut ja työskennellyt näillä alueilla, oletat lukijasi edustavan yliopistoalueiden kampuksen piilaakson väestöä. Varmaan näin onkin, mutta ei nyt toki pelkästään ensimmäisen vaiheen innovaattoreitamme.
Vielä ennen mobiililaitteittemme ja kännyköiden aikaa, lukijoiden jäljittäminen oli paljon helpompaa jopa yksilötasolle ja heidän taustojaan avaten tutkijan intohimolla, ja innovaatioiden syntyä ja leviämistä tulkiten. Tänään se ei oikein onnistu, jolloin tutkijan työ vaikeutuu. Oleellista kuitenkin on, että taustat ovat edelleenkin joltisenkin samankaltaisia kuin lähimpien vuosien ja vuosikymmenten aikana ja edustavat todellakin San Josen kaltaista huipputekniikan piilaaksoa ja sen väestöä, maailman vanhinta piilaaksoa teknologiayrityksineen ja innovaatioympäristöineen. Erot ovat lähinnä vain suurkulttuureissamme. Ja ne ovat edelleen suuria.
San Jose on myös kulttuurikaupunki, jossa tarjolla on musiikkia, tanssia, teatteriorganisaatioita, taidemuseoita vaatimattomalla 457 neliökilometrin alueella yli miljoonalle ihmiselle. Lempinimi ”Capital of Silicon Valley” kertoo paljon sen myös historiasta. Se sijaitsee Santa Claran laaksossa San Franciscon lahden kaakkoisrannalla, ilmasto on välimereinen, siis selkeät erot kuivan ja kostean kauden välillä, talvisateitten aluetta eurooppalaisittain ilmaisten marraskuulta maaliskuulle. Kesä-elokuussa sateen kokonaismäärä jää alle viiden millimetrin ja keskikesällä lähestyttää 30 asteen helteitä. Ilmastomuutos näkyy ja kuuluu kun puhutaan Kalifornian metsäpaloista.
Kiinan Shanghai poikkeaa luonnollisesti Kalifornian rannikosta, mutta onhan siellä paljon yhteistäkin. Jangtsejoen suun ja Hangzhounlahden väliin syntynyt valtava Song-dynastian aikainen, ydinalueeltaan vain noin 2000 km2 laaja alue, josta 300 km2 tiheään rakennettua ja suttua megaluokan metropolia. Toki näin on myös San Josen kohdalla kun mukaan lasketaan koko San Franciscon lahden ympäristön metropolialue, jonka merkittävimmät kaupungit ovat San Josen lisäksi San Francisco ja Oakland. Yhteensä alue on Yhdysvaltain kuudenneksi suurin metropolialue, jossa asuu liki kymmenen miljoonaa ihmistä.
San Jose on jaettu 19 koulupiiriin ja siellä opiskelee liki 35 000 opiskelijaa. Se on seitsemän yliopiston ja collegen kampusaluetta. Siellä on Yhdysvaltain länsirannikon vanhin yliopisto ja alue markkinoi itseään piilaakson huipputekniikan työntekijöiden kouluttajana.
Vastaava alue löytyy myös Chicagosta ja totta kai myös New Yorkia lähellä olevasta Newarkista ja New Jerseystä. Osavaltion pääkaupunki on Trenton ja suurin kaupunki Newark. Sadat tuhannet käyvät töissä New Yorkissa ja Pennsylvaniassa. Vapaa-ajan viettäjiä virtaa New Hereyn rannoille Atlantille. Ensimmäiset asukkaat olivat Lenni Lenape -intiaanit 10 000 vuotta sitten.
1600-luvun alkupuolella hollantilaiset ja ruotsalaiset perustivat alueelle siirtokuntiaan. Se oli viimeinen pohjoinen valtio, joka kielsi alueellaan orjuuden. Tänään tulot asukasta kohden ovat 126 % Yhdysvaltain keskiarvon yläpuolella, mutta erot kasvavat siirryttäessä lähemmäs San Josen kaupunkia ja piilaaksoa. Moni luonnehtisi sitä maanpäälliseksi paratiisiksi Willow Glenin kaupunginosassa, jossa ovat San Josen kauneimmat asunnot, viihdekeskukset sekä muotiliikkeet. Aasialaisväestö asuu Japantawnissa ja Little Saigonissa. Kaupunkia luonnehtivat puistoverkostot, eläintarha, 290 hehtaarin laajuinen Alun Rockin puisto. Alue muistetaan myös vaikkapa 1864 kultaryntäyksestään ja maatalouskeskuksenakin. Se kun oli maailman suurin säilykkeiden ja kuvahedelmien tuottaja sekä maatalouslaitteiden ja koneitten valmistaja.
1950-luku muutti sen lopullisesti huipputeknologian piilaaksoksi. Pinta-ala kolmikertaistui ja väkiluku nelinkertaistui. 1990-luvun internet-yritysten nousu oli sen lopullinen läpilyönti maailmalla, jota mekin Suomessa seurasimme muutakin kuin Nokiaa rakentaen. Oli vaihdettava yliopistoja, tutkimuslaitoksia, kierrettävä maailmalla luennoimassa ja kongresseissa, luotava suhteita näihin luovuuden lähteisiimme. Opittava heidän kulttuurinsa, poikkitieteinen ajattelu sekä istuttava putkessa (lue lentokoneessa), ikäännyttävä lentokentillä työtään tehden.
Shanghain valtteja olivat niin ikään liikenteen luonnolliset solmukohdat ja itsenäinen hallinto. Huangpujoki ja matalat suistotasangot, kanaalit ja vesiväylät merelle ja samalla sisämaahan tekivät tulevasta monikulttuurisesta Tyynenmeren helmestä Pekingin kanssa kilpailevan metropoliakin komeamman keskittymän. Sellaisen, josta Japani oli opittu jo tuntemaan.
Ajan oloon kaupungista tuli valtio valtion sisälle ja se sai länsimaisia piirteitä mutta kiinalaisella kulttuurilla sitä hoitaen. Tätä vauhdittivat britit, ranskalaiset ja amerikkalaiset, mutta myös japanilaiset. Jangtse, reitti sisämaahan ja satamapaikka vei kehitystä kohti hyvin itsenäistä tulevaa metropolia.
Sodat toivat mukaan ulkolaista sijoitustoimintaa. Taloudellinen menestys nosti myös kasvavaa kulttuuria. Sulkeutunut sisämaa ja avoin Shanghai lisäsi tätä kasvavaa eroa Hongkongin tapaan. Länsimaiden hallitsemasta siirtokunnasta tuli pakolaisten turvapaikka. Shanghaista tuli johtava pankkialan ja talouden keskus Kiinassa. Nykyisin kilpailu Pekingin kanssa maan johtavasta metropolista on leimannut aluetta, jonka vauraus näkyy vaikkapa kansalaisten palkoissa ja bruttokansantuotteessa, joka on noin 215 % korkeampi kuin Kiinassa keskimäärin.
Perinteisitä raskasta teollisuutta on siirrytty kevyempään suuntaan ja tiedepuistomainen toiminta on levinnyt koko laajalle rannikkokaistalle Shanghaista kohti Hongkongia. Monilla ulkomaalaisilla pankeilla on konttorinsa kaupungissa. Konttiliikenne on maailman ylivoimaisesti suurinta ja innovatiivinen teknologia näkyy kaikkialla. Nykyinen väkiluku on noin 25 miljoonaa ja taustana usein han-kiinalaisuus. Yleiskielenä on mandariinin kiina. Kuten Pekingissä myös Shanghaissa pärjää englannilla.
Kaupungissa on 66 korkeakoulua, jotka työllistävät noin 45 000 opettajaa. Ylioppilaita on puoli miljoonaa ja jatko-opiskelijoita runsas 100 000, joista ulkomaalaisia noin 16 000. Näin kaupunkikuva ja kulttuuri eivät juurikaan poikkea vaikkapa Yhdysvaltain, Kalifornian, Chicagon piilaaksoista tai kulttuurin klustereista.
Käsite Cluster art and Art of Clusters on tuttu niin Pekingissä kuin Shanghaissa, mutta myös pienemmissä Henan tai New Jerseyn kaltaisissa uusissa oman aikamme tiedeyhteisöjen kampusalueiden innovaatiokeskuksissa.
Mukana ovat myös suomalaiset ja tätä kautta peilaten koko rannikkoalue muistuttaa vastaavaa Kaliforniassa. Itse piilaakson tai tiedepuiston sisällä omat keskuksemme yhdyskuntarakenteineen ja asuinympäristön viihtyvyyttä korostavine elementteineen ei poikkea muusta kuin mahdollisuuksistamme operoida myös maaseudulla tai maaseutumaisissa pientaajamissamme. On mitä hoitaa ja ylläpitää tuhansine järvineen, jokineen ja puistomaisine teineen matkaten Helsingistä Ivaloon tapaamatta yhtäkään ihmistä matkalla.
Sen matkan voi tehdä puolivälissä Suomea myös jalkaisin idästä pohjoiseen. Koko ajan kaupungissa pysyen mutta tapaamatta yhtäkään ihmistä tuolla matkallaan. Se kun on liki koskematonta maaseutua ja metsää Venäjän rajalta Pohjanlahdelle, teknopoliksen kääntöpuolta, ekopolista, jota joku agropolis hieman nyhtökauroineen ja luomuviljelmineen rikkoo ja kertoo sivistyskansan elintavoistamme täysin automatisoidussa parinsadan lehmän teollisessa maidontuotannossa.