Kultainen Ordan ja Euroopan hullut vuosisadat
Neuvostovenäjän varhaista taustaa
29.05.2022
Elämme genomikeskusten ja nanoteknologian uutta uljasta aikaa. Samaan aikaan tekoäly helpottaa elämämme ja tuottaa käyttöämme sellaista, joka muuttaa elämämme sisällön uudella tavalla käsiteltäväksi. Eilen kirjoitin muutaman sivun Neuvostoliitosta ja siitä 1990-luvun alussa irtautuneista uusista valtioistamme. Niitä syntyi kaikkiaan 15 ja Suomi oli irtautunut jo liki vuosisata aikaisemmin.
Kun Suomi täytti vuosisadan kirjoitin sadannen monografisen kirjan, jonka alussa kävin läpi lyhyesti Suomen kaikki kuninkaat ja keisarit, presidenttimme vuosituhannen ajalta. Osa heistä kohtasi oman valtionsa rajojen sisällä myös käsitteitä, jotka olivat juuri tuolloin syntyneitä tai vanhempia.
Esittelen niistä pelkästään yhtä vanhan mantereen sisälle syntynyttä ilmiötä. Toki se voisi olla kokonaan jotain muutakin mutta rajaan kerronnan vain tähän yhteen ja käytän kuvauksessa oman aikamme Ensyklopediaa, Wikipedian tekstiä. Sitä kun on helpompi lukea kuin tiedemiesten popularisoimaa takavuoisen työläämpää luettavaa ja vielä ilman netin apua.
Olemme laiskistuneet ja haemme tietomme mahdollisimman vaivattomasti ja uskomme siihen vähän heppoisempienkin Ensyklopedian kokoajien tekeminä. Oleellista on tiivis muoto, lyhyet lauseet ja vieraiden käsitteiden välttely. Siis mahdollisimman populaari ja epätieteellinen tekstiasu, jossa tärkeimmän työn suorittaa robotiikka. Se valikoin tekstin lukijoilleen sopivaan asuun ja kuvittaakin sen helposti ymmärrettäväksi. Usein mukana on myös viihdettä.
Samalla palaan pari päivää sitten kirjoittamaani ja esseen muotoon saatettuun tekstiin, jossa yhdistin kymmenen vuoden tapahtumat omalta kohdaltani kokien ja sosiaalisen median sivuille siirtäen YHDEN päivän ajalta ja juuri ko. päivältä vain vuosia vaihdellen. Siis läpileikkaus vuosikymmenestä samalla Helatorstain aattona.
Vastaava työ tehtynä tänään veisi aikaa puoli tuntia ja alkaisi luonnollisesti tähän aikaan jääkiekolla. Ensimmäinen juttu olisi siis vastaava kuin Tampereella nyt pelattavat ottelut ja suomalaiset sen finaalissa. Kymmene vuoden aikana ne toistuvat ja tämä on esimerkki tältä päivältä, mutta mikä mahtaisi olla vuosi:
”Suomen joukkueen matka kohti jääkiekon maailmanmestaruutta huipentui oikeaan hetkeen, Euroopan vaalipäivän iltaan. Onnittelut hyvin valitusta hetkestä tehdä historiaa, joka jää varmasti monen nuoren tulevan mestarin mieleen. Ruotsin, Venäjän ja Kanadan voitot, yhdeksän voittoa eivät jätä mahdollisuutta sellaiselle väheksynnälle, jota näihin voittoihin on usein myöhemmin liitetty. Suomen kolmas mestaruus tuli joukkueelle, joka sen varmasti pelillisesti myös ansaitsi. Joukkuepeli ja turnauskestävyys oli sitä, mitä tulos osoittaa. Kiitos ja onnittelut taustahenkilöille ja huikean näytelmän ohjaajille. Spektaakkelin eteen oli nähty vaivaa ja se näkyi jo nuorisojoukkueissamme. Tämän pelin suomalaiset osaavat. Varmasti osaavat myös monta muuta vastaavaa peliä ja menestyvät missä tahansa kisoissa.”
Aivan oikein muistettu, vuosi oli 2019 ja teksti muistutti urheiluselostajan fanaattista asennetta lajiaan kohtaan, olkoonkin että kirjoitus oli omaani. Tänään seuraamme puolestaan finaaliotteluna myöhään illalla Suomen ja Pohjois-Amerikasta meille matkustaneen jääkiekon mahtimaan välillä. Samaan aikaan alan huiput pelaavat omia pelejään uudella mantereella ykkösmiehistöineen. Niinpä Suomi saa järjestettäväkseen myös ensi vuoden MM-finaaliottelut.
Niistä kun ei näyttänyt syntyvän erityisen räyhäkkää kilpailua. Kunhan nyt joku lupautui hoitamaan. Eilinen jalkapallon huipentuma ikivanhojen seurojen ja niiden, kirjavan kissan näköisten pelaajien kesken, oli luonnollisesti valtava spektaakkeli ja satojen miljoonien seuraama. Itse nukahdin kesken spektaakkelin. Olkoonkin että molemmat joukkueet olivat olleet joskus nuoruudessani suosikkijoukkueita. Vielä tuolloin pelaajien siirtomarkkinat olivat paljon vaatimattomammat. Hiilikaivosalueen joukkue saattoi hyvinkin edustaa jopa oma duunariporukan lapsiakin. Ei nyt enää.
Eilen Neuvostovenäjän hajoamisen taustoitus jäi kesken koskien mantereemme syntyä ja sen kirjavaa taustaa. Koska Putin on historiansa lukenut ja tuntee myös Ukrainan alueen historiaa pidemmältä aikaa, palaan siihen vielä hyvin kapeana kurkistuksena ja avaten käsitettä, joka jo lapsena herätti minussa mielenkiintoa ei vain sen nimestä johtuen.
Kyse on ilmiöstä nimeltä ”Kultainen Ordan”. Luin siitä jopa kirjan, jonka tarunhohtoinen tarina oli lapselle tarkoitettu. Mikä oli tämä ilmiö ja kuinka se mahtaisi liittyä vielä tänään Euroopan historiaan. Lainaan sen avaamiseen lapselle tarkoitetun kertomuksen sijaan oman aikamme Wikipediaa, tietokirjaa. En väitä, että tämä Wikipedian suomalainen kertomus olisi yhtään sen parempi tai huonompi kuin lapsille tehdyt sadut.
Olen itsekin joutunut Wikipedian kirjoittajien maalittamisen kohteeksi ja sen arvovalta on siten vähintäänkin epäilyttävä. Venäjällä sitä viljellen kirjoittajat varmasti vaihtuvat. Brittin ylläpitämä antaa sekin vaikkapa maamme lähihistoriastatoisella tavalla rakennellun totuuden kuin omamme. Urho Kekkosta nimenä on vältelty. Kun näin menetellään, jotain oleellista jää huomaamatta.
” Eurooppalaisessa geopoliittisessa keskustelussa käsite ”orda” tulee turkkilais-mongolilaisesta sanasta ordu, joka tarkoitti lähinnä leiriä. Ihmiset kun asustelivat usein suurissa leirimäisissä olosuhteissa. Etenkin kun kyseessä oli liikkuva ja paimentolaismaista elämää viettävä kulttuuri. Usein se oli samalla dynaaminen, aggressiivinenkin paikalleen jo pysähtyneitten ja agraariyhteisöjen kaupungistuessakin.
Syntyi yhteenottoja, sotia, jotka eivät ole kuitenkaan nyt Ukrainassa käytävän kaltaisia. Sodalla on monet kasvot ja omamme ovat hyvinkin omalaatuiset ja voiva vaihdella runsaasti. Liikkuvan paimentolaiskulttuurin kohdalla oli toisin.
Turkin kielessä sana ordu tarkoittaa armeijaa. Nimessä esiintyvän sanan ”kultainen” uskotaan tulleen mongolien käyttämästä suuntajärjestelmästä, jossa musta oli pohjoinen, sininen itä, punainen etelä, valkoinen länsi ja keltainen (tai kultainen) keskusta. Toisen version mukaan nimi tuli Batun upeasta kultaisesta teltasta.
Nimelle ”Kultainen orda” ei ole kirjoitettua lähdettä ennen 1600-lukua. Tänään Wikipedian poliisit olisivat sitä kirjoittajalta vaatineet. Se on kohtuuton ja luisuotsainen vaatimus. Jotkut kannattavat vaihtoehtoista nimeä kiptšakkien kaanikunnan mukaan. Tähänkin Wikipedian poliisit olisivat vaatineet lähdeteosta. Niitä on useitakin eikä tähän pidä kompastua. Ilmiöllä kun on mongolijuuret ja siellä kirjanpito oli erilista kuin lännessä tänään.
Mongolijuuret
Mongolivaltakunnan perustajan Tšingis-kaanin kuoltua valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä eteläisellä Venäjällä saivat hänen poikansa Batu (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja). Tässä kohden ei ole vaadittu lähteitä, miksi? Koska lukija lähdevaatimusten takana ei ole alansa ammattilainen ensinkään. Todennäköisesti hän on pelkkä tyhjäntoimittaja tai maalittaja.
Batu valloitti Volgan Bulgarian 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistaneen pääkaupungin Kiovan.
Me ehkä muistamme missä Kiova sijaitsee, ja kuinka sitä pommitetaan Venäläisten toimesta tänäänkin. Siihen on varmaan joku syy, ehkä useitakin, joista jonkun Putin voisi valaista meille omana näkemyksenään juuri historiasta haettuna. Varmaa on, että hänen lähteensä eivät ole samat kuin useimpien alan tiedemiesten. Syy pommituksille on haettu vääristellyistä tiedoista ja palvelemaan vain tavoitetta pommittaa Ukrainaa ja Kiovaa.
Batu valloitti Novgorodia lukuun ottamatta kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myönsi mongolien ylivallan. Tästäkin puuttuvat lähteet mutta Putin niiden kirjoittajana olisi oman aikamme venäläisenä taitava ja kykenisi löytämään syyt ilman lähteitäkin.
Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batulle, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla. Näin alamme olla lähellä niitä syitä, jotka saavat Putinin veren kiehumaan.
Kukoistusaika
Batun kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbegin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma. Tämä alue olisi hyvä nähdä myös kartalla ja havaita millainen geopoliittinen lahjakkuus kultaien ordan rakentaja lopulta olikaan. Tämän Putin varmaan myöntäisi hänkin.
Sisäinen organisaatio
Ordan yksinvaltias oli kaani, jonka valitsi mongolien perinteinen kurultai-kokous Batun jälkeläisten joukossa. Pääministeriä, joka myös oli etninen mongoli, nimitettiin ”ruhtinaiden ruhtinaaksi”. Ministerejä sanottiin visiireiksi. Paikallishallitsijat, baskakit, keräsivät veroja, joutuen kansan tyytymättömyyden maalitauluksi. Tätä samaa mallia on käytetty myöhemminkin. Tosin Putin vaihtoi virkaansa vuoroin pääministerinä ja presidenttinä Medvedevin kanssa.
Siviili- ja sotilashallintoa ei yleensä eroteltu. Sitä Venäjä käytti myöhemminkin. Samalla alistaen samaan byrokratiaan myös ortodoksisen kirkonkin. Myöhemmin käynnistettiin kristittyjen vainot.
Orda menetti nopeasti mongolilaisen identiteettinsä. Vaikka mongolit muodostivat yläluokan, oli suurin osa väestöstä turkinsukuisia ja muita alueen alkuperäisiä paimentolaisheimoja. Juuret oligarkkien valtiolle olivat kuitenkin jo varhain olemassa. Niinpä ne myös hyväksyttiin osana sosiaalista pääomaa ja muistia. Kommunismin juuret syntyivät samasta historista.
Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio: Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Käsite uskonnosta osana valtiota ja sen hallintoa syntyi varhain. Ei toki Pietari Suuren aikoina ensinkään. Hän vain kopio vanha sosiaalista pääomaa ja se hyväksyttiin Venäjällä helposti.
Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat todellisuudessa olla pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja jopa vapauttivat ortodoksikirkon veroista. Kirkko oli tärkeä yhdistäjä mutta myös tulevan suurvallan omaan hallintoonsa alistama ja siten poikkesi lännestä. Muutosta ei tehty vuosisatoihin. Kirkkoa alettiin jopa vainota kommunistien noustua valtaan.
Vasallit ja liittolaiset
Orda keräsi veroja alamaisilta kansoiltaan – venäläisiltä, armenialaisilta, georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta. Kristittyjen toiminta omilla alueillaan ei kaaneja häirinnyt, kunhan veroa maksettiin. Vasallivaltioita ei koskaan suoraan liitetty Ordaan, ja venäläisruhtinaat saivat pian oikeuden kerätä mongoliveron itse. Näin syntyi perusta, jolle rakentaa vauras Neuvostovaltio ja kommunistinen uskonto sen tukena. Jopa lapsille kommunismia opetettiin kouluissa ikään kuin taivaallisena oppina jumalineen. Käykää läpi virolaisten lasten tuon ajan kouluvihkoja. Ne kelpaavat nyt tutkijan lähteeksi.
Verot olivat kuitenkin raskaat, niiden laiminlyönnistä rangaistiin ankarasti ja vasallivaltioiden sivistysarvoille ja kehitykselle Ordan aika oli tuhoisa.
Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. Tästä ei osattu ottaa oppia ennen Putinin aikakautta.
1300-luvulla Liettuan nousu suurvallaksi merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suurruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusjin vanhoista alueista. Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Olemme nyt lähellä Putinin tapaa pohtia miten toimia vuonna 2020.
Moskovan Iivana I:lle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroa muilta venäläisruhtinailta.
Sarain kautta käytiin vilkasta kauppaa genovalaisten Mustanmeren tukikohdista. Mamelukkien Egypti oli Ordan pitkäaikainen kauppakumppani ja liittolainen Välimerellä. Ordan ja sen rakenteet ovat Putinille luonnollisesti tuttuja.
Hajaannus ja luhistuminen
1340-luvun Musta surma heikensi merkittävästi Kultaista ordaa. Vuonna 1357, kun kaani Jani Beg murhattiin, Orda joutui pitkään sisällissotaan, jossa kaani vaihtui seuraavan viiden vuosikymmenen aikana keskimäärin vuoden välein. Tänä aikana Moskova, Astrahan ja Kovaresmia pyrkivät eroon Ordasta, ja Dnepr-joen alajuoksun alue siirtyi Puola-Liettualle. Nykyvenäjän hajaannus ja Neuvostoliiton romahdus ovat tätä samaa ilmiötä.
Mamai – kenraali, joka ei ollut muodollinen hallitsija – pyrki palauttamaan Ordan vallan Venäjällä. Dimitri Donskoi löi hänen komentamansa tataarit Kulikovon taistelussa vuonna 1380. Mamaita seurannut Tokhtamysh valloitti Sinisen ordan alueen ja palautti Kultaisen ordan hetkeksi alueelliseksi mahdiksi. Hän hävitti Moskovan kostona kapinasta vuonna 1382. Tämä on traumaattinen kokemus jonka Putin luonnollisesti muistaa.
Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. Kun tämän kaiken siirtää kartoille ja omaan aikaamme ymmärrämme miten taitavasti Neuvostovaltaa on aikanaan koottu etenkin idässä ja Euroopan satelliittivaltiossamme.
1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja se irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti noin 1480. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Ottomaanien imperiumin vasallivaltio 1475 kunnes se liitettiin Venäjään 1783. Näin olemme siirtyneet uuden ajan historiaan ja lopun me jo tunnemmekin alkaen 1800-luvulta ja jatkuen 1900-luvun tapahtumiin sekä omaan aikaamme Ukrainan sodassa.