Tieteellinen maailmankuva

Tieteellinen maailmankuva ja asiantuntijuus ei synny hetkessä

Tulevat vuodet pakottavat meidät pohtimaan uudelleen suhteemme venäläiseen energiaan ja ylipäätään kauppaan aiemmin niin merkittävään suuntaan. Samalla esille tulee käsite rauhaan pakottamisesta. Suomalaiset ovat oppineet olemaan tässä ei vain pragmaattisia vaan samaan aikaan inhorealisteja juuri Venäjän suuntaa. Meillä on vuosisatainen tunneyhteys naapureihimme idässä ja lännessä. Nyt se on rajussa muutoksessa.

Kauppa Venäjän suuntaan on toista kuin länteen ja muuttumassa sekin. Moni joutuu opiskelemaan tässäkin Suomen mallista. Sillä kun on vuosisataiset perinteet. Suomi on tässäkin mielessä Natolle taivaan lahja. Hyvä kun huippupoliitikkomme nyt liikkuvat myös lännessä, pääministeri Marin lähtee vuorostaan Washingtoniin. Onnea matkaan, uskon sen matkan tulokseen. Turkissa tulosta on vaikeampi tehdä. Turkkilainen suhtautuminen naiseen on erilainen kuin Yhdysvalloissa ja Euroopassa tai Venäjän lukuisissa federaatioissa.

Ehkä tärkein asia Venäjän ymmärtämiseen on sen laajat ja vaikeasti saavutettavat sekä hallittavat perifeeriset alueet. Lisäksi Neuvostoliitosta erkaantui itsenäisiksi alueiksi 15 valtiota vain muutama hassu kaksi, kolme vuosikymmentä sitten.

Olen niistä kirjoittanut siinä missä Venäjä aluehallinnosta. Se on kaiken aikaan elävässä tilassa ja myös rauhaton suhteessa vanhoihin alusmaihinsa. Venäjähän asennoitui myös Suomeen ikään kuin kolonialisti alusmaahansa.

Tällä ilmiöllä on vuosisatainen tai oikeammin jo varhaisesta keskiajasta löydettävä historiansa. Uusi aika ja sen valtaisat muutokset asettivat Venäjän liki mahdottoman tehtävän eteen.  Se on hyvä ymmärtää ja tuntea myös geopoliittisesti muunakin kuin omina mielikuvinamme.

Venäläiset eivät voi tuntea omaa maataan yhtään sen paremmin kuin vaikkapa amerikkalaiset viittäkymmentä osavaltiotaan tai eurooppalaisten omia EU:n jäsen valtioita ja niiden osavaltioitamme.

Jopa suomalaisilla on tutkimusten mukaan melkoisen vaikea hahmottaa omaa maataan ja sen suuria eroja taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja jopa luonnonmaantieteellisesti. Maantieteen tutkijana ja opettajana yliopistolla siihen joutuu hakemaan lisätietoa ja tukea muista lähitieteistä kaiken aikaa. Se on koko ajan muutoksessa elävä ilmiö.

Aivan lähimenneisyydessä Venäjä miehittää Krimin niemimaata ja on osallinen Itä-Ukrainan sodassa, joka helmikuussa 2022 eskaloitui toistaiseksi vahvimmilleen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vahvemmin voimin.

Venäjän hallinto on salamurhannut vihollisiaan ulkomailla. Esimerkiksi entinen FSB-agentti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin radioaktiivisella aineella Lontoossa vuonna 2006, tutkimuksen mukaan Vladimir Putinin hyväksynnällä. Vuonna 2018 venäläinen tiedustelu-upseeri Sergei Skripal tyttärineen myrkytettiin Britanniassa venäläisellä hermomyrkyllä, ja syylliseksi nimettiin Venäjä. FSB ampui tšetšenialaisen aktivistin Zelimhan Khangošvilin Berliinissä vuonna 2019.

Venäjän mukaan sille “epäystävällisiä maita” ovat Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat, Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Ukraina, Montenegro, Sveitsi, Albania, Andorra, Islanti, Liechtenstein, Monaco, Norja, San Marino, Pohjois-Makedonia, Japani, Etelä-Korea, Australia, Mikronesia, Uusi-Seelanti, Singapore ja Taiwan. Näin siis keskushallinnon näkemyksenä ja pohtimatta miten erilaisia nämä valtiot ovat keskenään ja erikseen. Maantiede ei ole sekään venäläisten vahvuuksia muuten kuin tutustuen sen yliopistoihin.

Sen sijaan tutustuen Venäjän ja takavuosien Neuvostoliiton nykyisiin itsenäisiin valtioihin, tällaista ilmiötä, luokitusta vihamielisiin maihin, ei ole olemassakaan. Se on vain nykyvenäjän keskushallinnon tulkinta ilma vuoasutuhantista historiaa, joka sitä tukisi. Meillä suomalaisillakin on vaikeuksia tunnistaa eri maakuntiemme tai saamelaisalueiden erityisoloja ja niiden hoitoa Helsingissä asuen ja syntyen. Pohjalainen historian professori voi hänkin halveksia avoimesti savolaisia.

Tiede ja oppineisuus ei tee meistä sivistyneitä. Ihmisen ja yksilön persoonallisuus on eri asia kuin oppineisuus niin Suomessa kuin Venäjällä, Yhdysvaltain presidenttejä kuunnellen. Yksi möläytys romuttaa diplomaattien vuosikymmenisen työn.

Venäjä ja sen keskushallinto poikkeaa vaikkapa kiinalaisesta, jossa oman maan tuntemus on mielestäni parempi. Toisaalta emmehän me suomalaisetkaan tunne juurikaan mitään, kun kyseessä on Turkin tai välimerisen Euroopan ja Pohjois-Afrikan historia ja yhteiskunnalliset olot, kulttuuri muuten kuin turisteina jossain aurinkorannoilla piipahtaneena.

Kiista Kuriilien saarten omistuksesta jäytää Venäjän ja Japanin välejä ja on estänyt toisen maailmansodan aikaisten vihollisasetelmien virallisen päättämisen aina näihin päiviin saakka. Venäjän tuki Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäistymiselle Georgiasta on katkeroittanut Venäjän suhteet Georgiaan.

Iran kiistelee Kaspianmeren omistuksesta. Suomessa eräät järjestöt kannattavat Karjalan palautusta, mutta Suomen valtio ei sitä ole virallisesti vaatinut. Venäjän ja Viron välistä rajasopimusta ei ole allekirjoitettu. Duuma ei ole ratifioinut Beringinmeren rajasopimusta Yhdysvaltain kanssa jne. jne.

Näiden ongelmien ilmaantuminen juuri nyt on oman aikamme geopoliittisen viestinnän tulosta ja tapamme matkustella maailman ääriin. Oletamme näiden vuosituhantisten ongelmien ratkeavan sormia napauttamalla.

Federaatiosubjektit

Venäjän federaatio eli liittovaltio koostuu 83 jäsenestä, federaatiosubjektista. Subjektit ovat itsehallinnollisia yksiköitä, joilla on tasavertainen edustus Venäjän liittovaltioneuvostossa (kaksi edustajaa kustakin). Subjektit kuitenkin eroavat toisistaan siinä suhteessa, kuinka paljon autonomiaa niillä on.

Venäjän aluehallinto, federaatiosubjektit, ei ole likimainkaan omamme kaltainen sekään. Olen hieman avannut sitä aiemmin. Oma aluehallintomme on sekin koko ajan muuttumassa, olkoonkin että sen mittakaava on aivan muuta kuin Venäjällä. Meillä on taipumusta tehdä mittakaavavirheitä. Pienikin virhe suunnistaessa kartan ja kompassin kanssa vie sinut kauas rastilta.

Jos et tunne karttaa ja kompassia lainkaan, maailmanpolitiikan kysymykset eivät avaudu vain äänestämällä Brysseliin poliitikkoa, jonka tärkein osaaminen liittyy vaikkapa sahurin ammattiin. Ei demokratia vaaleineen tuota aina parasta mahdollista tulosta.   

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts