Koulutustilaisuus Perniössä vuonna 2008

Mitä kerran on ollut, sitä vastakin on

Palaan takaisin kirjoittamaani Suomen saaristoa koskevaa blogiini ja samalla aiheeseen, joka on lähinnä sydäntäni. Se koskee suomalaista maaseutu ja sen elinvoimaisuutta sekä samalla kulttuurimaisemaamme. Maailman saaristoisemman maan kohdalla saaret ovat keskeisin osa suunnitteluamme. Emme sitä aina vain huomaa tai tule ajatelleeksi. Tämä koskee etenkin suomalaista maaseutua ja sen maisemaa.

Kirjotimme aiheesta kirjan yhdessä Anja Yli-Viikari kanssa vuonna 1998 otsikolla ”Maaseudun kulttuurimaisemat”. Saimme mukaan kirjoittajiksi lukuisia alasta huolta kantaneita kollegoja.

Kun tuosta hetkestä on nyt aikaa jo neljännesvuosisata, on hyvä pysähtyä katsomaan, mitä maassamme on tapahtunut sen jälkeen. Oletan että maassa ja maaseudulla on edelleen auttamishalua ja talkookulttuuria. Muistamme kuinka Varsinais-Suomen saaristo on ollut asuttua aina myöhäisestä kivikaudesta (noin 2000-1300 eaa.) lähtien. Taustalla olivat runsaat luonnonantimet ja tarjolla oli runsaasti turskaa, hylkeet elivät alueella suurina parvina.

Kalastuksen ja peruselinkeinojen ohella saaristolaiset harjoittivat kauppaa, käsitöitä ja merenkulkua. Pronssikaudelle tultaessa purjehtiminen oli yleistynyt koko Itämerelle. Maanviljelyä oli jo rautakaudella ja hautalöydöt paljastavat kulttuurimme luonteen ja rikkauden. Väkiluku kohosi nopeasti etenkin 1200-luvun loppupuolella. Isoviha ja rutto vaivasivat etenin1700-luvulla. Kiintoisia löydöksistä ovat etenkin ns. munkinkehät (munkring). Kökarissa asui tiettävästi jo varhain fransiskaaniveljiä 1300–1530-luvulle saakka. Se kertoo kulttuurin luonteesta.

Muutto saaristosta kaupunkeihin käynnistyi jo 1900-luvun alussa. Kuten muuallakin mantereella ensimmäisen autioituivat syrjäisimmät kylät tai saaret. Ulkosaaristo pysyi asuttuna aina 1950-luvulle saakka. Mökkiläiset kiinnostuivat saaristosta 1970-luvun alusta. Saariston muodostumista on tutkittu etenkin Turun yliopiston Geologian laitoksella. Luontohan on Saaristomerellä ja etenkin sen kansallispuistossa hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää.

Olosuhteet voivat vaihdella saarilla riippuen etenkin maaperästä mutta toki näin on myös sisämaassa asuen. Pääsääntöisesti saaristossa biodiversiteetti on matala verrattuna sisämaahan. Leuto ja merellinen ilmasto on kuitenkin suurin erottaja. Yön ja päivän väliset lämpötilaerot ovat pienempiä.

Saaristomeren kesä on Suomea pidempi, mutta se alkaa hieman muuta Etelä-Suomen myöhemmin. Merellisestä ilmastosta kertoo sekin, että kesäkuu on vasta vuoden neljänneksi lämpimin kuukausi. Ilmastomuutos on sekin juuri nyt muuttamassa elinoloja, jolloin vaihtelut ovat aiemmasta poikkeavia. Se miten reagoimme muutoksiin, on meitä ihmisistä kiinni.

1800-luvulla tekniset uudistukset

Kuten missä tahansa oman aikamme asiassa, myös tässä kyse on kilpailusta ihmisten ajankäytöstä. Perinteinen naapuriapu on aiempaa harvinaisempaa ja tutkimusten mukaan valtaosa (53 %) meistä ei ole ollut mukana vapaaehtoistyössä.

Tämä näkyy myös vaikkapa poliittisissa liikkeissämme, joiden jäsenmäärä vähenee ja pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Kilpailu ihmisten ajankäytöstä on kiristynyt.

Maaseudulla tämä näkyy ruoantuotannon huoltovarmuudessa mutta myös maaseutumaiseman muutoksessa. Meillä on vaikeuksia toteuttaa sellaisia uudistuksia, joihin kyllä teknologiamme ja tieteellinen osaamisemme on löytänyt toki ratkaisut mutta tekijöitä puuttuu.

Yksi tällainen konkreettinen esimerkki on vaikkapa kierrätyslannoitevalmisteet, jossa typen ja fosforin kierto toimijalta (maanviljelijältä) tai alueelta (Häme ja Varsinais-Suomi – Savo ja Pohjois-Suomi) hoituisi lannoitetarpeen mukaan sekä samalla säästäen ympäristömme ohella omia pääomiamme ja suoraan käteen jäävää puhdasta rahaa.

Kierrätyslannoitevalmisteiden tuotanto ja käyttö sikataloudesta kohti maitotiloja vähentäisi ylijäämäravinteiden valumista mereen vaikkapa Hämeen sikatiloilta Loimijokeen ja hillitsisi samalla ilmastomuutosta mineraalilannoitteiden käytön vähentyessä vaikkapa Ylä-Savossa. Siirto vaatisi vain veden poistoa lannoitteista niitä säkitettäessä, hyvin lyhyesti sen kuvaten.

Meillä on kaikilla soluissa fosforia mutta ainut alan kaivos Euroopassa sijaitsee Pohjois-Savossa Siilinjärvellä. Sen tuotantoa ei ole viisasta heittää harakoille ja huuhtoa mereen, kun energiaintensiivisen mineraalilannoitteen voi korvata myös vaihtoehdoilla.

Se tarkoittaa kotieläintilojen lannan lisäksi yhdyskuntien jätevesilietettä, jonka ravinteiden (typen) talteenottoa voidaan sitäkin huomattavasti tehostaa. Lisäksi kotitalouksien biojätteet ja elintarviketeollisuuden sivuvirrat voitaisiin jalostettuina kierrätyslannoitevalmisteina käyttää peltoihimme kasvien typpilannoitteena. Eikä kukaan estä metsiemme vastaavaa hoitamista.

Samalla tehostetaan etenkin fosforin kierrätystä ja biokaasutuotannon myös energiaomavaraisuutta. Kyse on myös muiden tarvikkeiden mineraalien talteenotosta. Orgaanisia happoja kun voidaan käyttää eristettyinä myös vaikkapa biomuovien valmistukseen.

Ilmiö ei ole uusi ja koulutusta on tarjottu ja tyrkytetty vuosikymmenet biopajoineen. Jostakin syystä ne eivät vain ota onnistuakseen silloin, kun käytössä on myös helpommaksi koettuja ratkaisuja ja siihen on myös varoja.

Onko sitten järjestetty koulutusta tai kirjoitettu aiheesta riittävästi? Otan esimerkin lainaten omaa tekstiäni ja koulutustapahtumia 1990-luvun lopulta ja 2000-luvun puolelta. On näitä järjestetty ja järjestetään edelleen. Tutkijat joutuvat vain käyttämään omaa aikaansa myös kouluttajan ja neuvojan tehtäviin sekä yrityspajojen hoitoonkin. Käsite ja kirjani agropolis strategia (Agropolis Strategy) ja sen klusterit levisi Suomesta ympäri maailmaa, mutta ei toiminut Hämeessä lainkaan.

Tiede ja tutkimus on ollut mukana ja järjestänyt myös itse koulutustapahtumansakin, tehnyt myös kirjansa ja hankkinut näihin kustantajat. Kun Suomi ei auta, haetaan apua maan rajojen takaa. Niin tänäänkin eläkepäivinä.

Hävitetäänkö suomalainen maaseutu ja sen kulttuurimaisema?

Katoaako monikerroksinen maalaismaisema? Vai onko se jo pilattu? Tätä kysyin yhdessä tutkijakollegani Anja Yli-Viikarin kanssa toimittamassamme kirjassa “Maaseudun kulttuurimaisemat” 1990-luvulla ja nyt siitä on syytä olla todella huolissaan.

Kaikki se vuosisatainen ponnistelu, jota maaseudun ja sen kulttuurin eteen on tehty, on nyt uhattuna. Suomi on ollut aina harvaan asuttu ja maaseutumainen maankäytöltään.

Nyt tähän maankäyttöön on syntymässä paineita, joiden merkitys olisi hetkessä hävittämässä koko vuosituhantinen kulttuurimme ja sen aikaansaama myös identiteettimme perusta.

Koska me heräämme puolustamaan omaa kansallista identiteettiämme ja sen juuria? Voiko ne tuhota yhden sukupolven aikana? Olisiko tällainen mahdollista yhdessäkään tuntemassamme eurooppalaisessa sivistysvaltiossa?

Nyt koko taloutemme rakenteita ja maankäytön suunnittelua ja käyttöä viedään suuntaan, joka hävittäisi koko aiemman, kymmenien sukupolvien aikana syntyneen kulttuurimme.

Sitä ei aiheuttaisi ilmastomuutos, ei luonnon katastrofi, vaan ihminen, muutama henkilö ja hallinto, sekä outo poliittinen liike ja sitä tukeva mediamme.

Oheinen ohjelma teksteineen on yli vuosikymmenen takaa. Se löytyy kotisivultani (www.clusterart.org) ja sitä on luettu myös eilen runsaasti. Se kertoo opiskelijoilleni tehdystä lomakkeesta ja siinä haettiin ratkaisuja maaseutumme tulevaisuutta ennustaen vuoden 2000 alun tiedoillamme.

Kuinka oikeaan mahdoin osua kysymyksieni kanssa? Kuinka oikeita olivat kysymykset silloin? Miksi ne aiheuttivat raivoa tuon ajan poliittisessa johdossamme, mutta myös tutkijayhteisömme johdossa?

Miksi tutkimustyö tuon jälkeen aiheesta KIELLETTIIN kokonaan. Teksti on keväältä 2008, mutta prosessi käynnistyi jo 2000-luvun alussa. Toinen väitöskirjani valmistui samalla.

Strategiapäivä pidetiin kesäkuussa Perniössä. Kiellot jatkaa tutkimusohjelmaa tulivat samaan aikaan. Ketkä olivat sen taustalla ja takana? Samalla minulle annettiin varoitus jatkaa ko. tutkimusta, jossa mukana oli sosiaalinen media ja sen strategia sekä mediayhteiskunnan tuleva muutos ja sen vaikutukset maaseudulle ja kuvaukset klusterirakenteistamme sekä internetin käytöstä uudessa digiajan kulttuurissamme.

Strategiapäivät, Uusmedia, kommenttipyyntö:

Kiitos runsaasta palautteesta eiliseen tekstiini

Maaseudun määrittelyyn ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) työhön voi tutustua sivulta www.maaseutupolitiikka.fi. Kyseessä on eurooppalaisittainkin ajatellen ainutlaatuinen yhteistyöfoorumi ylittäen julkishallinnon kaikki sektorirajat.

Maaseutua koskevaa tutkimusta Suomessa tehdään miltei kaikissa yliopistoissa ja lukuisissa ammattikorkeakouluissamme. Samoin tutkimuslaitoksissa, joista vanhin ja kattavin tutkimusaloittain on MTT/LUKE. Kahdeksassa yliopistossa on maaseutuprofessorin virka.

Seuraava samaan strategiapäivään liittyvä esitelmärunko kommentoitavaksi. Kyseessä on jälleen laaja aihe. “Uusmedia ja se käyttö”. Ohessa siis muutamia otsikkoja ja tekstiä aihetta lähestyen ja kommentteja hakien. Mieluiten maaseudun näkökulmasta. Sikäli kun maaseutu nyt eroaa kaupunkiympäristöstä uusmedian käyttäjänä.

Jälleen kiitos kommenteista jo etukäteen!

STRATEGIAPÄIVÄT, ELE-TIIMI 2008 5-6.6 PERNIÖ

Matti Luostarinen

UUSMEDIAN KÄYTTÖ

Mikä on uusmedia?

1) 1990-luvulla syntynyt retrofuturistinen nimike vuorovaikutteiselle medialle

2) Ei viittaa mihinkään erityisen median muotoon, vaan kaikkiin medioihin digitaalisen median sisällä

3) Tyypillisiä ovat verkkosivut, verkkopalvelut, multimedia, mobiilipalvelut, vuorovaikutteiset tietokoneohjelmistot, tietokonepelit ja mediataide, blogit ja blogosfääri, sosiaalinen mediamme

4) Pyrkimyksenä on tehdä ero perinteisen painettuun sanaan ja sähköiseen mediaan (=sanomalehdet, radio, televisio)

5) Uusmedia on tutkimus- ja opetusala sekä suuri teollisuuden haara. Sellaisena monialainen ja koko ajan muuttuva, poikkitieteinen (monitieteinen) sekä innovatiivinen.

6) Kuuluu läheisesti viestintätieteisiin, mutta myös taiteen ja teknologian piiriin. Oikeammin se on monitieteinen kattaen kaikki tieteenalat ja poikkitieteinen saman tutkija (kouluttajan) hoitamana.

Uusmedian eritysluonne

1) Muuttuva viestinnän väline, innovatiivisuus ja reaaliaikaisuus

2) Vuorovaikutteisuus verkottuneessa todellisuudessa.

3) Virtuaalisen ”keskustelun” myötä vaikuttaa identiteetin muotoutumiseen mutta muuttaa myös koko innovaatiokentän tai organisaatioiden (alueiden, yhdyskuntien, yhteisöjen) tavan työskennellä. Suurin yhteiskunnan muuttaja.

4) Synnyttää kokonaan uuden talousmallin (-teorian) muuttaen vanhat sijaintiteoriat tai talousmallit, mutta myös sosiaaliset tai psykologiset rakenteet. Luo uutta yhteisöllisyyttä (myös virtuaaliyhteisöt)

5) Ehkä eniten onkin puhuttu aiheen yhteydessä mediapsykologiasta -sosiologiasta tai -taloudesta. Ei niinkään taiteesta tai teknologiasta (Cluster art, Cluster policy, Cluster articles, Cluster analysis, Cluster economy, Cluster mitä tahansa)

6) Uusmedian viestinnällisiä pirteitä ovat multimediaalisuus, hyperlinkitys, personointi, monikanavaisuus, paikkariippumattomuus ja -herkkyys, laajentunut aikajänne, maailmanlaajuisuus, vuorovaikutteisuus

7) Vaatii uudenlaista lukutaitoa johtuen mm. multimediasta (tekstin, äänen, liikkuva kuvan ja grafiikan yhdistäminen sekä hyperlinkitys (=tietoesitysten linkitys toisiinsa siten, että jokin kohta esityksessä toimii porttina toiseen esitykseen lisäten kerronnan syvyyttä jne.).

8) Mobiiliviestintä ja navigointijärjestelmät (=sijaintikohtaan liittyvää informaatiota ja tietolähteiden käyttöä paikasta riippumatta)

9) Vuorovaikutteisuus ja virtuaalisuus (mahdollisuus valita reitit, sisällöt, manipuloida kuvaa ja tekstiä, pelata, vaihtaa ajatuksia koko ajan, luoda kuvitteellinen todellisuus, simuloida tilanteita ja ympäristöjä, kuvitteellisen identiteetin luominen, multimodaalisuus, multisensorimotorisuus)

10) Psykologisesti illuusio samassa tilassa tai paikassa olemisesta, jaettu läsnäolon tunne, reaaliaikainen vuorovaikutus ja kommunikointi.

11) Sosiologisesti (psykologisesti) mahdollistaa voimakkaamman eläytymisen mediasisältöihin (IMMERSIO= sulautuminen tai uppoaminen mediamaisemaan, TELEPRESENCE/PRESENCE, koettu läsnäolo virtuaalitodellisuudessa, yhdistetään useita aisteja vuorovaikutteiseen stimulaatioon ja näyttöjen dynaamisuuteen)

MIHIN TULISI KIINNITTÄÄ HUOMIOTA?

1) Maaseudulla markkinointi vähäistä, koulutus ja teknologia kirjavaa

2) Yritysverkostot ja niiden riippuvuus toisistaan, asiakasryhmät

3) Internetin integrointi liiketoimintaprosesseihin, työvoiman saatavuus

4) Vanhusväestön palvelut ja uusmedian mahdollisuudet valtaisat

5) Teknologiapainotteisista tuotteista kokonaisvaltaisiin tuotteisiin

6) Uusmedian uudet talouden lainalaisuudet tunnettava sekä kuluttajina että yrittäjinä ja organisaatioina

7) Digitaalisen median läheiset toimialat yhdistettävä (klusterit = laitevalmistajat, tietoliikenneoperaattorit, AV-tuottajat, perinteiset mediayritykset, ohjelmisto- ja järjestelmätuottajat, mainostoimistot ja konsultointiyritykset)

8) Käyttäjäkokemuksen lisääminen (mitä käyttäjä tekee, mitä saavuttaa, miltä käyttäjästä tuntuu, maalla usein vanhusväestöä ja pelkäävät uusmediaa)

9) Uusmediaan suhteudutaan kuin toiseen ihmiseen (tietokone ikään kuin ihminen)

10) Tunnetiloja tunnistavat tai tunteita ilmaisevat mediat (tietokoneet) (tunteelliset elektroniset ”lelut”, tunnetilan huomioivat kuuntelijat, tunteita ilmaisevat tietokoneopettajat (terapeutti)

11) Vanhusten hyvinvoinnin kohentaja, tehokas kuntoutuskeino, parantuva avaruuden hahmottamisen kyky, virtuaaliterapia, EDUTAINMENT (education + entertainment), vuorovaikutteiset opetusmultimediat

12) Myös kielteiset vaikutukset (riippuvuudet, mediaväkivalta, turtuminen (desensitaatio) ja elämyskierre, samaistuminen (väkivalta?), passivoituminen, sosiaalisen oppimisen mallit (faktan ja fiktio rajat)

Blogi ja blogosfääri

1) Uusmedian yksi osa, jonka avainsanoja vuorovaikutteisuus ja verkostoituminen

2) Blogi oli alunperin päiväkirja, josta irtautui suuri määrä ismejä, käyttömuotoja ja -tapoja.

3) Blogaaja seuraa kaiken aikaa muiden kirjoittajien blogeja, laatii sähköisiä artikkeleja, mutta myös johdonmukaisia ”tutkielmia”, jossa mukana viitteet ja artikkelit. Blogaaminen on reaaliaikainen ja vuorovaikutteinen globaali prosessi.

4) Blogien kirjottajien yhteisöä kutsutaan blogistaniksi tai blogosfääriksi (eng. blogosphere)

5) Yhtä hyvin voisi kutsua innovaatioympäristöksi ja sen diffuusiota kuvaavaksi prosessiksi uusmedian sisällä. Valtava yhteiskuntaa muuttava tietotekniikan käyttäjien aktiivisimman osan yhteinen globaali prosessi.

6) Kirjoittajien määrä kasvaa joka päivä 10-20000 (nykyisin ylitetty jo 100 miljoonan blogaajan raja)

7) Prosessi on monitieteinen, webympäristön vallankumouksellisin muuttaja. Muutokset koskevat sekä yhteiskunnallisia, taloudellisia, sosiaalisia, psykologisia, mutta luonnollisesti myös teknisiä prosesseja. Mukana on miljoonia insinöörejä. Mutta myös lääkäreitä, kirjailijoita, filosofeja, poliitikkoja kaikkia elämän osa-alueita ja kulttuureja edustavia prosessoijia, tiedon tuottajia ja käyttäjiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.

8) Suomessa noin 3-4 % tietokoneen käyttäjistä pitää blogia, esim. Ranskassa taso oli yli 10 % jo vuonna 2006.

9) Bogi työkaluna ei vaadi minkään työkalun tai palvelun käyttöä. Suurin osa ylläpidetään blogipalvelun tai itse asennetun ohjelmisto kautta.

10) Yritysblogit ja suurten mediatalojen blogit eroavat yksityisten pitämistä ja kuuluvat lähinnä perinteisempään osaan mediapalveluja. Toimittaja blogaajana ei poikkea paljoakaan mistä tahansa kolumnistista. Sähköinen lehti toimittajineen ei ole sama kuin uusmedian blogosfääri.

Webympäristöstä innovaatioita ja taloutta sekä yhteiskuntaa ja organisaatioita muuttavana prosessina katso tutkimus www.mtt.fi/met/pdf/met102 yhteenvetosivut 360-447 ( English Summary 448-481).

Kirjassa Matti Luostarinen 2007. ”Webympäristön blogit ja innovaatioprosessit. Webympäristö tutkimuksen ja tiedottamisen haasteena”, aineistona käytetty globaalia blogosfääriä ja delfitekniikan sovelluksia. Aineisto käsitelty faktoripisteitä klusteroiden, joista ryhmistä delfiblogaajat luokiteltu ja valittu uusmedian välinein (vrt. tietokoneagentti = ohjelmallinen automaatio, joka suorittaa erilaisia tehtäviä isäntänsä puolesta tehden ihminen-kone vuorovaikutuksesta esim. miellyttävämmän ja tuotteliaamman)

posted by Matti Luostarinen # 6:19 PM

maanantai, kesäkuu 02, 2008

Strategiapäivät

Oheinen teksti liittyy tiimin strategiapäivään. Yhtenä sen kymmenistä esitelmistä. Oheinen tekstirunko liittyy aiheeseen “Maatalouden tulevaisuus ja maaseudun kehittäminen”. Pyytäisin kommentteja aiheeseen, jossa minulla on käytettävissä 30 minuuttia.

Lämmin kiitos jo etukäteen.

Maatalouden tulevaisuus ja maaseudun kehittäminen

Ele-tiimin STRATEGIAPÄIVÄT 2008 5-6.6 Perniö

Matti Luostarinen

Maatalouden tulevaisuus luonnonvarojen tuottajana jakautuu

1) Rakenteellisiin muutoksiin

2) Pysyvimpiin ja globaaleihin muutoksiin

Rakenteelliset muutokset etenevät politiikkamuutoksina ja niihin kuuluvat mm. maatalouden tukipolitiikka.

Rakenteellisiin kuuluvat myös vaikkapa kilpailu pellon käytöstä energian ja ravinnon tuotossa.

Rakenteellisia muutoksia on syytä tutkia koska

1) Perinteinen poliittinen luottamus on muuttumassa.

Aiemmin poliittiseen rakenteeseen on luotettu eikä tutkimusta ole juurikaan edes aina käytetty. Politiikka ja demokratia ovat kriisissä, samoin politiikan teon välineet, puoluelaitos.

2) Ympäristölainsääntö ja ruoan tuotanto sekä pellon käyttö ovat myös Suomessa muuttumassa osaksi vapaita markkinoita.

Aiemmin kaikki ohjautui joko voimakkaan kunnallisen itsehallinnon kautta tai kolmikannassa (MTK).

Kun kaava oli kunnassa tehty (kaavamonopoli), loppu oli lobbareille Helsingissä helppoa tai

kun MTK oli sopinut talonpojan tuotteen hinnasta loppu oli työnantajan ja tekijän välillä helppoa, kunhan ruoka pysyi halpana

Ulkomailla ihmeteltiin, miksi meillä hankkeet menivät niin helposti läpi!

Syy oli kuntasektorin käden vääntö ja siellä saavutettu voitto riitti (David ja Goljat)

Yhteiskunnallista keskustelua ei käyty valtakunnallisesti, käytiin vain paikallinen keskustelu.

Ympäristökysymyksissä omituinen kuulemiskäytäntö, jossa hankkeita ei juurikaan koskaan muutettu (Pekka Hokkasen väitöskirja)

3) Teknologinen hybridis.

Aiempi usko valtioon ja asiaintuntijoihin. Samasta tuutista saatu raha ja yhteinen konsensus.

Jatkossa kriittisyys kasvaa, mukaan tulee myös poikkipuoleisia ajatuksia. Innovaatioaste nousee aidosti ja toisinajattelua aletaan hyväksyä ja jopa suosia myös maaseudulla.

4) Psykologinen ja moraalinen eetos

Aiemmin maatalous kollektiivisen kokemuksen historiaa. Kovista kokemuksista syntyvää jääräpäisyyttä ja samojen mallien toistoa. Tärkeintä on ollut kokemuksen siirto (innovaation diffuusio). On toistettu omavaraisuutta, puhtautta, suomalaisuutta, raivaajahenkeä, teknologiauskoa, villin luonnon voittamista, suota kuokkaa ja Jussia.

On oletettu että meillä on rohkeutta, vaadittavaa osaamista ja vakautta niin peruskalliossa kuin politiikassa.

Jatkossa nämä seireenilaulut ja myytit, uskomukset suomalaiseen osaamiseen ja poliitikkojen eriomaisuuteen joutuvat valinkauhaan. Urhea ja asiantuntijoihin luottava kansa ei toimi kuten ennen vaan mukaan tulee kolme uutta määrittäjää järjestyksessä

1) Uusmoraali ja eettisyys, läpinäkyvyys kaikessa

2) Yksilöllisyys ja kritiikki, asiaintuntemus, joka hankitaan myös itse ja vuorovaikutuksessa uusmedian kanssa

3) Asia tulee vasta kolmantena. Samoin politiikka ja asiantuntijan mielipide, osaaminen. Se on tärkeä mutta ei enää kärjessä. Reaaliaikaista taloutta ei oivalleta eikä edes ymmärretä.

Tästä kaikesta seuraa maaseudulla

1) Ruoan hinnan nousu on sekä katastrofi että helpotus

Ruoan hinnan nousu on pysyvänä ilmiönä katastrofi maailman köyhille ja näkyy myös Suomessa. Kun aiemmin kyse oli ylituotannosta ja varastoista, jatkossa maaseutu on pohtimassa koko tuotantonsa suuntaamista oikeisiin tuotteisiin kuluttajan arvonäkökohtia kunnioittaen

2) Kumpi tuhoutuu ensin, maapallo vai ihminen?

Maapallon globaalit muutokset näkyvät muussakin kuin ilmastomuutoksen biologisissa prosesseissa. Kun aiemmin pohdittiin ihmistä luonnon käyttäjänä ja haettiin siihen teknisiä ratkaisuja (innovaatioita, luonnon kesytystä) jatkossa vanhat myytit katoavat kokonaan (environmentalismi, determinismi)

Maaseudun kulttuurit pohtivat yhteisiä juuria ihmisen ja luonnon välisessä suhteessa ja syntyy uusia ammatteja ja elämäntapoja (possiblisitisia, osin romanttisia kuvitelmia)

Monet vanhat oppisuunnat kokevat renesanssin. Reaaliaikaisuus antaa kokonaan uuden näkökulman vanhalle diffuusiselle maailmankuvalle.

(ks. julkaisut ekologisesta yrittäjyydestä, yrittäjä- ja kuluttajaryhmien jakaumasta Suomessa: turistit, kuljeskelijat, kulkurit, pelurit, flaneeraajat ja telecity -ryhmät pääryhminä sekä yrittäjistä konventionaaliset yrittäjät, monialayrittäjät ja tuotechampionit, itselliset yrittäjät ja vapaamatkustajat sekä innovaatioryhmät www.mtt.fi/met/pdf/met70.pdf tai www.mtt.fi/met/pdf/met102.pdf

Valistusajan myytit hylätään ja ne korvautuvat uusilla.

 Maaseudulla rakennetaan uuden valituksen projektia, jonka sisältö on usein kulttuurin tuotteistamisessa. Numeron ja rahan tilalle on kuitenkin vaikea tuoda mitään uutta ja positiivista ilman, että uusi myytti ilmestyisi kehiin.

Edellä esiteltyjen yrittäjien välisten klustereiden rakenne auttaa, jolloin mukana ovat sekä verkoston kokemusvälittäjät, organisoiva järjestelmä, toiminnan suuntaajat ja promoottorijärjestelmä sekä välttämätön systeemin innovaatiojärjestelmä.

Niiden puuttuminen osittainkin vie vain vanhan järjestelmän korvautumiseen uudella kopiolla (=Mukan kaikki imitointiin liittyvät epäkohdat). Reaaliaikainen talous pysyy vieraana. Poliittinen järjestelmä rapautuu ja muuttuu kokonaan etenkin perinnepuolueittemme kohdalla (SDP ja Keskusta).

Ongelmana maaseudulla koetaan se, kuinka vanhat instituutiot, johon elämä ja yhteisöllisyys perustettiin (kirkko, sanomalehdet, koulutus jne.) ovat tehneet ajatuksista tavaroita ja kielestä mainontaa.

Tätä vastaan syntyy liikkeitä, joissa vanhan teollisen valistuksen kaavoja kierretään. Syntyy kevyttä hyppelyä, joissa ihmiset etsivät asioiden yhteyksiä itse netissä surffaillen.

Itse lukeminen ja opiskelu on edelleen raskasta. Syntyy maaseudun pintakulttuureja ja saarekkeita, joiden yhteydet eivät ole vanhaan traditioon, vaan joskus hyvinkin kaukaa hankittuja globaaleja lainoja.

Syntyy kulttuurisesti holistisia lainailmiöitä. Matkailu hyödyntää niitä eniten (ks. edellä mainituista julkaisuista kuluttajaryhmien tyypitys ja luonne). Ilmastomuutos koetaan katastrofina ja politiikka polarisoituu.

3) Vanhushoitajien ja -tieteen työsarkaa ja keskittämistä

Jo vuonna 2015 meiltä puuttuu noin 450 000 työntekijää ja pääosin juuri maaseudulta. Monilla suuralueilla mediaani-ikä ylittää reilusti 65 vuotta ja hoitotyö on rakennettava uudelta pohjalta.

Sama koskee koulututusta alkaen peruskoulusta ja lukiosta sekä jatkuen ammattikorkeakouluun.

Kaikkea verkotetaan. Porterismi kirotaan vääränä oppina, jollainen se uusliberalistisena oppina olikin väärin ymmärretty (ks. julkaisu www.mtt.fi/met/pdf/met102.pdf lopuussa yhteenveto klusterin toiminnan todellisesta luonteesta sekä erot porterismin teoriaan)

Kuntien lukumäärä muuttuu ja tehtävät vaihtuvat radikaalisti aluehallinnon talouden ylläpitoon ja kilpailuttamiseen (Paras-hanke etenee substanssitasolle, maakuntahallintoa haetaan).

Alle 50 000 asukkaan kuntaorganisaatiot katoavat tai muuttuvat keskusalueiden ylijäämäalueiksi. Läänit katoavat kokonaan ja 20 maakunnasta tulee yhdeksän palvelualuetta. Verkosto rakenne ei ole enää ”porterilainen”.

Maaseutu luonnonvara-alueena katoaa ja muuttuu asumismaaseuduksi ja hyvin moninaisen toimeliaisuuden ydinmaaseuduksi. Vastakohtana miltei täysin autioituva erämaa-alue kansallispuistoineen.

Näiden alueiden ylläpito, taaten kaikki hyvinvointi yhteiskunnan palvelut, ei ole mahdollista.

Kyse ei ole enää rahasta vaan palvelujen tuottajien katoamisesta. Vaikka joku koululainen tai opiskelija olisikin, ei ole enää koulua tain opettajaa kouluun, vanhusten hoitajaa kiertämään erämaa-alueita. Metropolisoituminen vahvistuu entisestään.

Luonnonvarojen käyttöä näiltä alueilta väestön keskittyminen maakuntakeskuksiin ei mitenkään vaikeuta. Ne otettiin sieltä silloinkin, kun tiet miltei puuttuivat ja työvoima oli haettava siirtotyöläisinä tukin uittoon Lapin jokien latvoille ja Koillismaan kairoille.

4) Uuden kulttuurin tuotteet

Vaikka maaseutu monin paikoin autioituukin, täysi asumattomiksi ne eivät jää. Jo nyt huomattava osa Pohjois- ja Etelä-Karjalaa on venäläisten omistamaa. Sama liike vauhdittuu ekokatastrofin edetessä ja haettaessa hoitotyövoimaa myös Aasista.

Maapallolle ei toki jää asumattomia kolkkia, jotka ovat maapallon rikkaimpia maita asua. Maaseudun kulttuuri muuttuminen monikansalliseksi vauhdittuu ja sitä tuetaan. Poliittinen polarisaatio syvenee.

5) Ilmastomuutos ei odota

Jatkossa ei ole yhdentekevää, miten paljon maaseudulla vähennetään hiilidioksidipäästöjä. Tavaran tuotanto ja siirto ohjaavat sijaintiteorioita (lokalisaatioteoriat).

Se on kokonaan toinen kuin perinteinen, jossa haettiin taloudellisesti parasta paikkaa tehtaalle (optimia/ työvoima, raaka-aine ja energia). Ilmakehällä ei ole kansallisia rajoja.

Maaseudulla joudutaan ottamaan käyttöön Mips-tyyppiset yksiköt (Material Input Per Service unit).

Ekologinen selkäreppu ratkaisee sijoittumisen ja samalla haetaan suljettuja systeemejä maatiloilla ja yhdyskuntarakenteita tiivistäen. Maankäytön suunnittelu ja käyttö hävittää vanhan maaseuturakenteen ja kulttuurimaiseman.

Nykyisin omista mipseistämme (40 tonnia/ asukas) 17 tonnia tulee liikenteestä ja asumisesta 11 tonnia. Ei ole yhdentekevää, miten maalla asutaan ja liikutaan!

Tämä on paljon tärkeämpi kuin se, mitä pelloilla tai metsissä tuotetaan. Ei ole maaseutua vailla vuorovaikutusta taajamiin ja keskittämiseen, palveluja sieltä tarjoten. Syntyy keinotekoisia ratkaisuja ja rakenteita.

Vähäpäästöisen auton takakontissa on jo valmiina odottamassa 25 tonnia auton valmistuksesta syntyneitä mipsejä (syntynyttä hiilidioksidia)

6) Sivusta katsojasta ja marginaalista takaisin keskiöön

Luonnonvara-alueena, asumispaikkana ja liikenteen ohjailijana, energian ja ruoan tuottajana maaseutu nousee kaikessa keskustelussa takaisin politiikan agendan keskiöön sekä globaalisti että Suomessa. Muutos on tapahtunut jo nyt. Oleellista on pitää omat verkostot toimivina myös päätöksenteossa.

Maaseutu ei saa umpioitua ja jäädä saarekkeiksi tai ajopuuksi, kun sen asioista päätetään uusissa keskuksissamme. Laiminlyönnit tässä hävittävät vanhat perinnepuolueemme.

On varottava ratkaisuja, jotka ovat byrokrattisia ja monimutkaisia, eivätkä houkuttele ketään. Narratiivisia kertomuksia ylläpitävä mediamme kilpailee vallasta perinteisen vallanjaon rapauttaen.

Puoluelaitoksen kriisi syvenee ja populismi liikkeenä on yleiseurooppalainen ilmiö, ei vain suomalainen. Normiston purku vaikeuttaa perinteisten arvioihin ja moraaliin perustuneiden yhteisöjen ylläpitoa etenkin Gemeinschaft -tyyppisissä yhdessäolo-organisaatioissamme.

Matti Luostarinen

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts