Stereotypioden kansakunta – joulupukkia rakastava

22.06.2022

Miksi suomalaiset (eivät nyt kaikki likimainkaan) antavat psykologisoida puolueensa, kuntansa, kaupunkinsa ja kansakunnat – oman maansakin pukien vielä kansallispukuiseksi neidoksi?

Kun avaat suomalaisen Wikipedian ja Googlaat sukunimesi mitä sieltä löytyy?

Oman sukunimeni kohdalla sivukaupalla jääkiekkoa. Eetu Luostarisen pelejä seurataan päivä päivältä NHL kaukalossa. Mihin me sellaista tietoa tarvitsemme? Päivitettyä tietoa jääkiekkoilijan elämästä? Onneksi ei sentään ole formulakuskia suvussa. Tai keihäänheittäjää.

Suvussa on professoreja, yrittäjiä, kouluttajia, lääkäreitä, joka lähtöön niin lapsia kuin vanhuksiakin. Keskisuuri suomalainen suku, joka sai aikanaan nimensä maksamalla veronsa luostarilaitokselle tilalta, joka oli Kallaveden rannalla, noin 5000 hehtaaria ja siis normaalin maalaiskunnan kokoinen järvineen, metsineen, soineen, soraharjuineen, mutta myös kaskipeltoineen sekä erikoisuutena viikinkimallisine suurine veneineen, joita ylläpiti purjekunta.

Niinkin myöhään kuin 1850 purjekunta oli voimissaan ja vain onnettomuus juhannuspäivänä Kallavedellä muutti yli 30 hukkuneen kautta avainhenkilöinä suvun suuremman tarinan ja modernisoi sen samalla. Ei toki pelaaminen jääkiekkoa tai kuljettaen formuloita, keihästä heittäen.

Nyt suku on keskisuuri suomalainen suku ja sen löytäminen Wikipediaa käyttäen tai Googlaten ei onnistu. Miksi? Koska näitä ylläpitää kuka sattuu ja ketkä sattuvat hupsuna harrastuksenaan, joista jääkiekon seuraaminen on heidän leipälajinsa.

Lisäksi psykologisoida Kari Suomalaisen tapaan muutamalla piirroksella myös vaikkapa poliittiset liikkeemme tai vaihtoehtoisesti Kiinan ja Venäjän tapaiset kansakunnat kirjavine kielineen ja kulttuureineen. Ikään kuin Venäjä ei muuta olisi kuin Putin ja sota Ukrainassa. Yhtä miestä seuraten kuten kiekkoleijonaa, jolloin muut voivat tehdä mitä lystää. Matti Nykänen oli aikanaan yhteinen suojamuuri meille Matti nimen saaneille ja se helpotti.

Tuolloin yleisin miehen nimi sai yhteisen syntipukin medioissamme, roskamedioissamme nyt etenkin. Sosiaalista mediaa ei vielä ollut. Lentokentälle Vantaalla laskeutuessa työmatkalta maailmalta näki lööpit Matista ja huokasi helpotuksesta. Oma syntipukkimme kantaa tuhansien muiden Mattien taakkaa stereotyyppinämme. Menee ristille ja häpäistään siellä kunnon kristilliseen tapaan eläen pakanavaltiossa. Käy vankilatkin ja kuolee nuorena alkoholistinakin. Hyvin suomalainen tarina. Vain joku Juice Leskinen tai kaatuileva Vesku Loiri kilpailivat samassa sarjassa.

Juuri tämän vuoksi välttelen oman nimeni käyttöä ja käytän niitä käsitteitä, joita joko tutkin tai joista saan toimeentulonikin, en omaa nimeäni Suomessa, jossa nimet psykologisoidaan muutaman sosiaalisen median alustoilla puuhastelevan toimesta. Kuten Kari Suomalainen aikanaan poliittiset liikkeemme tai Venäjä, Kiina, Japani, Afrikka jne. stereotyypeiksi muuttaen, psykologisoiden 1000 miljoonan kansakunnat näyttäen vain keisari kuvaa  sekä Suomessa vielä NHL jääkiekkoa seuraten. Se saa 99 % hulluille puuroa medioittemme huomiosta etenkin kesäisin leijonan jälkiä hiekasta hakien.

Mitä sitten kirjojen kautta manifestoimani käsite Cluster art tai cluster articles tai cluster policy, cluster economy jne avaavat globaalissa netissä?  Käy avaamassa äläkä avaa kiekkoa pelaavien sivuja tai suomalaisia Wikipedian harrastelijoiden sivujamme. Käytä SUURIA KÄSITTEITÄ, joita ei ole psykologisoitu tai pilattu sosiaalisen median häiriköiden toimesta. Käytä brittien Wikipediaa, jos sellaista avaat. Täytyyhän sillä tiedolla olla jotain uskottavaa ja luotettavaa sisältöäkin.

Omalla kohdallani Cluster art avaa kotisivuni ja 200-500 miljoonaa muuta sivua.

Sieltä avautuu ensimmäisenä esittelynikin ja sen jälkeen päivän artikkelit ja kirjat, kuvat, taide jne. jne. Miljardeja sivuja suomalaisten häiriköiden on mahdoton tärvellä, kuten Suomessa meuhaten ja jääkiekkoa seuraten, yhteiskunnalliset ilmiöt ja jopa kansakunnat sekä puolueet psykologisoiden omalla kehnolla lapsipsykologiallaan vielä kuvittaenkin. Ei Kari Suomalaisen tasoista politiikan pilailijaa ja yhteen kuvaan sen siirtäen, puoluelaitoksen, löydy toista hänen tasoistaan. Tänään tosin se ymmärretään pelkkänä viihteenä, ellei nyt olen aivan lapsenmielinen medioittemme seuraaja. Moni tahtoo olla.

Tämä teksti avautuu, kun haet sen globaalista Cluster Art sivustolta Googlaten:

Professori Matti Luostarinen on syntynyt vuonna 1951 Iisalmessa ja väitellyt Oulun yliopistossa filosofian tohtoriksi (1982) Turun yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi (2005). Tutkijana, tutkimusjohtajana ja professorina sekä dosenttina Luostarinen on työskennellyt lukuisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä luennoinut yli sadassa yliopistossa ympäri maailmaa.

Luottamustehtävistä yliopistohallinnon ja tieteellisten seurojen ohella tärkeimpiä ovat globaalit tiedepuistojärjestöt ja niiden hallitukset ja asiantuntijatehtävät (IASP, AURP). Kansallisesti ja alueellisesti korkeakouluneuvostossa, maakuntahallinnossa (Häme), keskussairaalan valtuustossa ja hallituksessa (Kanta-Häme), valtuustossa ja hallituksessa (Forssa). Ideakilpailuissa hänet on palkittu useita kertoja samoin kuin Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkillä. Kehitysjohtajana hän on työskennellyt sekä alueellisissa että lukuisissa kansainvälisissä suurohjelmissa ja klustereissa. Julkaisuja hänellä on yli 3500 tieteellistä tai popularisoitua, esseemuotoista artikkelia, joista yli 100 monografisia kirjoja, professorin pätevyyksiä yli kymmeneen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen sekä luonnontieteissä (natural science) että ihmistieteissä (human science). Kaikki ideakilpailujen innovaatiot on myös toteutettu pääsääntöisesti globaaleina suurhankkeina.

Pisimpään Luostarinen on työskennellyt kotiyliopistoissaan Turun yliopistossa (sosiologian laitos) ja Oulun yliopistossa (maantieteen laitos) sekä Suomen luonnonvarakeskuksessa (LuKe) ja Suomen Akatemiassa, yhteensä yli 45 vuotta.

Luostarisen ensimmäiset julkaisut liittyvät Pohjois-Suomeen, Lappiin ja sen koskisotiin, joista hän myös väitteli, tuoden samalla uuden spatiaalisen identiteetin käsitteen ympäristötieteittemme käyttöön ja tutkimukseen (Spatial identity in the face on environmental changes).

Julkaisut ovat ensimmäisiä poikkitieteisiä suomalaisia ympäristöpolitiikan ja -talouden sekä sosiologian alaan liittyviä laajoja raportteja ja metodisia suunnittelumaantieteen ja perinteisemmän luonnon-, kulttuuri-, talous- sekä sosiaalimaantieteen menetelmät yhdistäviä, aluemaantieteen lokaaleja ja globaaleja tutkimusohjelmia 1970- ja 1980 -luvun alun rakennemuutoksen tulkinnassa ja uuden suunnitteluvälineistön käyttöönoton murroksessa.

Syntyivät suunnittelumaantiede ja aluesuunnittelu menetelmineen sekä digiajan ensimmäiset metodiset välineet ja megadatan  käsittely rinnan Oulun tiedepuiston kehittymisen kanssa. Ekologinen klusteri (Ecological cluster), innovaatiopolitiikka (Innovation policy) ja klusteritaide (Cluster art) sekä hybridiyhteiskunnan tutkimus (hybrid society) käynnistyivät poikkitieteisenä ja -taiteisena prosessina osana yhteiskuntamme paradigmaista, maailmankuvat muuttavaa vaihetta.  

Kaupungistuminen ja kaupunkilaistuminen muutti koko aluesuunnittelun perustan uuden tietotekniikan myötä ja koskisodat päättyivät nekin koskiensuojelulakeihin ja ympäristöministeriön perustamiseen, muuttaen alan organisaatiot tulevan ympäristöhallinnon perustaksi.

Samalla Lapissa keskityttiin matkailuun ja Oulun yliopistossa oman tiedepuiston (science park) perustamiseen, maaseudulla kylätoiminnan aktivoimiseen ja levittämiseen, yhdyskuntasuunnittelun osallistuvaan tutkimukseen ja tutkimuksen jalkauttamiseen kentälle.

Globaali tiede ja sen sovellukset rantautuivat uuteen yliopistoon ja sen kampusalueelle Ouluun, jolloin Nokia sai perustansa ja innovaatiopolitiikka tehtiin suomalaisille tutuksi rinnan globaalien tiedepuistojärjestöjen kanssa (AURP, IASP).

Tämä kaikki vaati laaja-alaista perustiedettä ja -tutkimusta, monitieteistä yhteistyötä myös hallinnossa, ei vain tutkimuksessa, koulutuksessa, vaan myös verkosto- ja klusteritaloudessa yritysten ja elinkeinoelämä yhteistyönä.

Myöhempi tuotanto liittyy maantieteen ja luonnontieteen rinnalla toisen väitöskirjan aiheisiin, jolloin ekologinen klusteri (Ecological cluster) ja innovaatiopolitiikka (Innovation policy) laajeni mediayhteiskunnan (Media society) tutkimuksiin ja laajoihin sosiaalisen median (Social Media Economy and Strategy) ja hybridiyhteiskunnan (Hybrid Society) suuriin julkaisusarjoihin (Social media, economy and strategy, Ecological cluster and innovation policy, Hybrid society, Agropolis strategy jne.).

Näitä monografisia julkaisuja Luostarisella on yli sata kappaletta, joista viimeisimmät esseekokoelmina ja manifestin “Cluster art tai art of clusters” tuotteina, huolehtien näin myös informaation reaaliaikaisesta levityksestä (Innovation diffusion) sekä alan tutkimuksesta uuden kustannustoiminnan (JIT = Just in Time) kehitystyössä ja osana paradigmaisesti muuttuvan paikallisen (local), alueellisen (regional), kansallisen (national) ja globaalin (global) yhteiskunnan murrosta ja myös sen populistista liikehdintäämme.

Perinteinen media ja sen julkaisutoiminta sekä maantieteen diffuusiset (Spatial Diffusion) menetelmät teorioineen eivät enää sopineet tähän tehtävään. Niiden aika oli ohi myös yhteiskunnallisessa ja politiikan (Politics and Policy) tutkimuksessa.

2000-luvun tuotannossa Luostarinen tunnetaan innovaatiopolitiikan ja mediatutkimuksen ohella etenkin tieteen popularisoijana ja käsitteen “Cluster art” manifestin rakentajana sekä tieteen ja taiteen yhdistäjänä luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajapinnoilla samalla liikkuen. Innovaatiopolitiikka on tieteen rajapinnoilla tapahtuvaa tutkimusta ja sen tuotteita. Tuotannossa painottuvat globaalit ja lokaalit (regional and spatial) sekä poliittisesti ajankohtaiset aiheet EU:n alueella, Amerikassa sekä Aasiassa ja Afrikassa.  

Prosessien visiointi on ollut tulosta modernin yhteiskunta- ja aluetieteiden menetelmällisen kehittämisen vaatimuksessa, EU:n ohjelmapolitiikassa sekä globaalien tiedepuistojärjestöjen sisältä saatu tuki. Ne muuttivat agro- ja ekopoliksien sekä sähköisen median ja modernin maantieteen (GIS) sisältöä ja metodologiaa myös tiedepuistoissamme (teknopolis/ AURP, IASP).

Visuaalisesti toteutetut mammuttisarjat korostavat tutkimuksen tiedekeskusten luomaa uutta ilmettä, mutta myös julkaisuteknisesti median muuttuvaa luonnetta dokumentoiden sähköinen ja reaaliaikaisen tiedon myös taidekirjoissa. Mukana on myös tiedettä ja fiktiota yhdistäviä romaaneja (esim. Arctic Babylon 2011).

Luostarinen on harrastanut koko aikuisikänsä kuvataiteita ja hän pitää visuaalista luovuutta (estetiikka) innovaatiotoiminnan ytimenä, lähtien aina inhimillisen kulttuurin syntysijoilta (moderni antropologia ja strukturalismi). Töissään hän käyttää tieteensä tapaan poikkitieteisiä, rajat ylittäviä keinoja ja materiaaleja, luonnossa luonnollisesti hajoavia.

Aiheet on haettu filosofiasta, antropologiasta, tieteen rajapinnoilta ja mytologiasta  yhdistäen ne luonnontieteiseen sekä myös uuteen teknologiaan materiaalien käytössä. Ekologisen klusterin (Ecological Art) yhdyskuntarakenteita muuttava ja myös arkkitehtoninen (estetiikka) vaikutus näkyy monissa 2000-luvun globaaleissa rakenteissa siinä missä aiemmin Aropolis strategian (Agropolis Strategy) kulttuureihin ja luontoon, yhdyskuntien rakenteisiin sidottu toteutustapakin (Ecopolis Strategy).

Tieteen omassa sisäisessä kielessä (symbolijärjestelmissä ja metodiikassa) käsitteet klusteritaiteesta (cluster art) ja taiteen klusterista (art of clusters) ovat Luostarisen käyttäminä, lähinnä symboli-innovaatioita lähestyviä, kehitettäessä luovaa innovaatioprosessia yhteistyössä tieteen ja taiteen välillä, niiden perinteisiä konventiota samalla yhdistäen.

Tähän tarkoitukseen syntynyt klusteritaiteen manifesti (The Manifest of Cluster Art and Art of Clusters) on professori Luostarisen lanseeraama jo 2000-luvun alussa,  ja levinnyt kaikille mantereillemme ( cluster art ) käsittäen tänään, vuonna 2019, jo yli 300 miljoonaa alan toimijaa, joista merkittävä osa on lapsia.

Näin oli myös tarkoituskin, haettaessa yhteistyökumppaneita ja ilmiön symbolijärjestelmiä, uusinta teknologiaa, osana digiajan innovaatiojärjestelmiä ja luonnontieteiden (natural sciences) tarjoamia teknisiä mahdollisuuksia ihmistieteittemme (human sciences) rinnalla.

Tietoja kirjailijasta (2021)

Matti Ilmari on maantieteen ja sosiologian professori ja dosentti, mutta myös kirjailija, kuvataiteilija, tieteen popularisoija, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkija, innovaattori ja innovaatio- ja mediatutkija, innovaatiopolitiikan kehittäjä. Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys.

Prof. PhD,ScD Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists and research manager over hundred universities, research centres and firms, international organizations and clusters, also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 115 monographics books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy).www.clusterart.org

Matti Luostarinen / Kirjailija ja poikkitieteinen mediatoimija (Cluster Articles, Arts and Policy)

Poikkitieteisyys ei ole pelkkää monitieteistä lukutaitoa vaan perustieteitten yhdistämistä.

Professori, filosofian (PhD) ja valtiotieteitten (ScD) tohtori, dosentti (adjunct professor) sekä D.Art tohtori Matti Luostarinen on kirjoittanut runsaan 500 tieteellistä artikkelia ja julkaisua sekä kymmenkertaisen määrän tiedettä popularisoivaa artikkelia (cluster articles). Tänään 120 laajaa monografiaa, joista vuoden 2007 jälkeen 25 pääosin Saksassa ne kustantaen. Hän on toiminut tutkijana ja opettajana liki sadassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Julkaissut ovat maantieteestä, sosiologiasta, bio- ja geotieteistä, poikkitieteisiä laajoja monografioita mm. ympäristötieteistä (ympäristötalous,-sosiologia, -juridiikka, -maantiede, -biologia, -lääketiede jne.)  käyttäen rinnakkain luonnontieteitä (natural science) ja ihmistieteitä (human science) tehtävänä klusterit ja niiden innovaatiopolitiikka (Cluster policy, Cluster economy, Cluster articles, Cluster art, Cluster science jne).

Paikallinen (lokaali) ja globaali ei ole enää kaksi eri asiaa vaan sama reaaliaikainen ilmiö

Globaali ja paikallinen ovat samaan aikaan läsnä tieteen popularisoinnissa, ihmisen mittaisessa maailmassa, tiedemiestaiteilijan luovassa innovoinnissa, klusteritaiteessa, taloudessa, politiikassa sekä mediatieteitten ja etenkin sosiaalisen median taloudessa ja strategiassa. Professori Luostarisen luetuin kirja kuvasi jo 2000-luvun alussa juuri tulevan uuden median taloutta ja strategiaa (Social media economy and strategy) sekä tulevan hybridiyhteiskunnan kouristelua, geopoliittisia tulevia ongelmiamme ajan ja paikan tieteitten paradigmaisen muutoksen seurauksena.  Tänään nämä ongelmat näkyvät Venäjällä, Ukrainassa mutta myös Kiinassa ja Intiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Ne näkyvät myös viruksissa ja niiden tavassa levitä.  

Perinteinen uutistyö ja uusi media-aktivismi (sosiaalinen media) eivät vain lähesty toisiaan vaan muodostavat jo saman yhteiskunnallisen tehtävän.

Oma uusmedian käsitteistömme vaatii nyt päivittämistä, ja tästä on syntynyt monelle kokonaan uusia harrastuksia tai toimeentulon lähde mutta myös tapa käyttää valtaa. Sosiaaliset mediat, digikulttuurit, uudet aktiiviset kuluttajaryhmät ja niiden kuvaukset, tiedemiehen poikkitieteinen tapa ottaa haltuun globaali ja samalla paikallinen, uusia mediayhteisöjä luova aikamme epäilemättä tärkein ilmiö, on esitelty sekä oman kotisivuston että aiemmin miljoonin bloggaajien tutkimustulosten avulla ja valossa. Media ei ole enää vain keskustelun herättäjä ja tiedon jakaja vaan yhä selvemmin myös uuden tiedon tuottaja ja käsittelijä kaikilla tasoilla, töissä, kotona, lasten ja heidän vanhempiensa elämässä. Asiasisätöiset blogit, sosiaalisen median välineet, ovat vallitsevia ja ne lisääntyvät koko ajan elämämme kaikilla osa-alueilla.

Tähän teemaan on syytä paneutua kunnolla, poikkitieteisesti ja ymmärtäen median muuttuvaa luonnetta yhteiskunnassamme.

Jotta sitä voi ymmärtää oikein on syytä itse olla mukana sen jatkuvassa tiedontuotannossa ja kukin omalla persoonallisella tavallaan lahjojaan näin kartuttaen ja verkottaen, neuvoo monen tiedekunnan tohtori, kuusi kertaa professorin pätevyyden hankkinut poikkitieteinen uuden mediayhteiskunnan varttunut erikoistutkija, professori Matti Luostarinen.

Uudet innovaatiot ja kyky elää niiden ehdoilla tuottaa vaikeuksia ikäihmisille.

Vanhat mediat ovat muuttuneet seuraten uusia ja tämä on pettymys heille. Uutinen ja sen “totuus” ei olekaan sitä mihin on aiemmin opittu. Perinteinen media ei voikaan sitä enää välittää ikään kuin Jumalan sanana uudessa mediaympäristössä, jossa uutinenkin on tehtävä ja sillä on monet kasvot. Uudessa kasvottomassa mediassa olemme sukupuolettomia olentoja ja jopa naisen asema, sukupuolemme, on muuttunut osana uutta digiaikaamme. Käsittelemme sitä väärin ja kovin kapeasta yhden tieteenalan näkökulmasta. Media on syvässä kriisissä osana vallan käyttöä ja mielipidevaikuttamista.

Tutkijan näkökulmasta kuitenkin vain mikromillin päässä totuudesta oleva luonnonlaki on väärä. Niiden käyttö johtaa sovelluksina katastrofiin. Näennäistä tietoa sinkoilee kuitenkin aivan toisella tavalla kuin vuosikymmen sitten ja kaikki on lopulta kyvyssämme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun itsenäisesti äärimmäisen erikoistuneitten tieteitten fragmentteja yhdistellen. Juuri tähän tehtävään me tarvitsemme apua. Mediayhteiskunnan kriisi hybridinä uhkaa myös demokratiaamme ja sen uskottavuutta.

Niinpä meiltä vaaditaan nyt myös kokonaan uutta poikkitieteistä medialukutaitoa. Haemme itse tietomme ja tuotamme sitä, eikä meitä voi sumuttaa kuten takavuosina. Olemme siirtyneet media-aikaan, jossa sekä tuotamme että kulutamme mediamme kilpaillen samalla sen uskottavuudesta.

Sellainen on kuitenkin kenelle tahansa kohtuuton tehtävä koko ajan muuttuvassa ja uutta tietoa luovassa niin paikallisessa kuin globaalissa ympäristössämme. Tarvitsemme apua, jollaista olemme oppineet hankkimaan joko paikallisena, yhden asian ilmiöinä (esim. lääketiede), tai globaalina, stereotyyppisinä yleistyksinä ja harhoinamme (poliittinen puhe), pahimmillaan geopoliittisena sumutuksena ja pelotteluna.

Oikein hyvää juhannusta ja varokaa heikkoja jäitä. Helteet ovat ohi parissa päivässä.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts