16.07.2022
Kirjoitin eilen 1990-luvusta palauttaaksemme meidät ja itseni aikaan, joka edelsi 2000-luvun alkua ja vuosituhannen vaihtumista. Se kun merkitsi etenkin omilta oppilailtani, nuorilta koulutettavilta, palauttamista heidät ensi aikaan, jolloin aika oli olemassa ja sillä oli heidän vanhemmilleen omalaatuinen merkityskin. Hieman samaan tapaan kuin silloin, jolloin maapallo oli kaiken keskus ja muut tähdet, auringosta alkaen, kiersivät Tellusta.
Jos joku alkoi tätä epäillä ja tuoda esille todisteitakin, hänet poltettiin roviolla tai todistettiin olevan nuoria harhauttava, seksuaalisestikin poikkeava tapaus, eikä siten sopiva ihminen esittämään kirkon opeista irtautuvia maailmankuviaan. Näin paloivat noitaroviot ympäri Eurooppaa.
Oikeastaan tässä ei ollut tarvis mennä sen kauemmas historiassa kuin tietokoneen keksimiseen. Hänet kun samalla leimattiin brittien toimesta homoksi ja heterot toimittivat miljoonien ihmisten hengen pelastaneen homoseksuaalin vankilaan ja samalla hän päätti itse oman käden kautta epäonnisen elämänsäkin.
Toki oman aikanamme kultivoituneet britit antoivat hänelle anteeksi takautuvasti ja joku oivalsi tehdä aiheesta myös elokuvankin. Aihe kun on narsistiseen tarkoitukseen ja rahojen keräämiseen yhtä koskettava, kuin esitellä yhtenään onnettomia taulujaan maalaavaa Vincent van Goghia, kertoen samalla, miten yksikään taulu ei kelvannut kenellekään, mutta nyt niillä on uskomaton hinta alan sijoittajalla. Tuskin kukaan niitä kotinsa seinille hankkisi pelkästään värejä rakastavana, oman aikamme keskiluokkaisena kotinsa sisustajana. Täydellisen mustan metsästäjä, öljyvärejä käyttäen, on lopulta käsittänyt väärin värien synnyn ja mustan ”värin” luonteenkin.
Vuosituhannen vaihe oli juuri tällaisen ilmiön oivaltamista osana ajatonta maailmaa, jossa myös lasten tuli oivaltaa kuinka kosmos ja aika sekä matka ovat vaikeita aiheita, eikä niitä tule tekoälyn tapaan käsitellä väärillä käsitteillä ja aineilla, hankkiutuen huumeiden aiheuttamaan horrokseen maailmankuvaansa näin avartaen.
Aika käsitettiin nyt reaaliaikaisena ja historia imeytyi siihen kiinni, eikä sitä ollut olemassakaan. Samaan aikaan tulevaisuus oli epävarma, mutta Suomessa se hoidettiin pragmaattisesti, jolloin ”sotea” keitettiin kymmenessä eri hallituksessa ja kaikki päättyi lopulta pandemiaan ja globaaliin yhteiseen onnettomuuteen sekä myöhemmin rajaan, joka railona aukesi. Kun muulla Euroopalla ei vastaavaa ollut, Itämeren tytär otti ja erosi entisestä suomettumiseksi kutsutusta maailmankuvasta ja päätti liittyä Natoon.
Enää koskaan se ei tulisi kohtaamaan suurta itäistä naapuriaan ja sen liittolaisia yksin sodassa eikä rauhassa vaan osana Eurooppaa, EU:n ja Naton kautta ”natottuen” jossa tekoäly tulisi hoitamaan myös virheemme ja niiden tulkinnan. Näillä sanoilla Yhdysvaltain presidentti kuvasi prosessia Suomen liittymistä Natoon kuvatessaan vuonna 2022 keväällä.
Näin kaikki perinteiset eettiset ongelmamme oli ratkaistu ennenkin ikään kuin digitalisoimalla ne ja jättäen manuaalinen ohjaus liikennesääntöineen jumalten huomaan. Kun oma ymmärrys päättyy, vastuu siirtyy ei vain teoistamme vaan myös puheistamme savolaiseen tapaan kuulijalle. Jos hän ei kuulemaansa tai lukemaansa ymmärrä, se on hänen huolensa, tässä tapauksessa digiajan ajattoman ja paikattoman maailman sekä tekoälyn vastuulla. Jos robottiautomme törmää jatkossa eettisiin pulmiin, se on vakuutusyhtiön tulkinta ja kaikki tietävät jo etukäteen, miten siellä juristit toimivat leipänsä ansaitakseen.
Nämä 2000-luvun alun ajopuuteorioista ja suomettumisesta lainatut moraaliopit kuvattiin myöhemmin luovuutena, jossa mennyt aika sai tilaa vain hippusellisen verran historianamme ja tulevaan ei ollut lupa koskea ilman autonomisen teknologian, monelle etenkin sen tuoman taloudellisen tuoton ottamaa vastuuta myös kartasta.
Jos ohjukset sotaan joutuneessa Euroopassa olivat tällä samalla koneistolla, samalla kartalla, rinnalle tuli hämmentävä kaksinaismoraali. Kulutussodaksi muuttuvaa ilmiötä on vaikea lopettaa etenkin, jos sen aiheuttama taloudellinen tulos ja korkeasuhdanne on jo pitkään jatkunutta.
Tämä sama koettiin aikanaan markkinatalouden ja kapitalismin harhaillessa kohti kommunismia Karl Marxin oppeja lukien ja myöhemmin liberalismin joutuessa omaan kaaokseen vuosituhannen vaihteen valheittemme muuttuessa mytomaniasta eskapismin kautta sen kevytversioihimme lapsillemme sen näin selittäen.
Keinot ovat hyvinkin kaukaa historiasta tuttuja, filosofien selittämiä, usein myös sekavia, mutta ikävä kyllä jo silloin tehottomiksi havaittuja. Näin sodalle on löydettävä ainakin nimityksiä, jotka vastaavat paremmin muuttuvan ajan ja sen teknologian vaatimuksia.
torstai 7. heinäkuuta 2011
2000-luku ja ajattoman ajan alku
Kirjoitin jo 1970-luvulla ja uudelleen vuosikymmenen vaihtuessa 2000-luvusta ja sen merkittävimmistä tapahtumista vuodesta 2011 (Arctic Babylon 2011). Vuosituhannen vaihtumistahan odotettiin jännityksellä. Suurimmat pelot kohdistuivat tietokoneisiimme: ymmärtävätkö koneet ollenkaan siirtymää? Tietotekniikka ja tiedonsiirtojärjestelmät olivat jo kehittyneet liki reaaliaikaiseen ja paikasta piittaamattomaan telepaattiseen tapaan manipuloida vanhaa maailmaamme. Oikein aikaa manipuloiva voisi jopa vaurastua tuolla hetkellä leikkien.
Surun vuosikymmen
Tietojärjestelmämme eivät toki romahtaneet vuosituhannen vaihtuessa. Välitön tiedonvälitys oli läsnä kaikissa vuosikymmenen uutisissa ja näistä mieleenpainuvimmat olivat terroristien ohjaamien koneiden iskeytymien WTC:n torneihin 11.9. 2001. Ihmiset ympäri maailma tiesivät sen, mitä ihmiset torneissa ja pelastajat New Yorkin kaduilla eivät tienneet. Aiheesta oli tehty jo etukäteen elokuvakin.
Internetin mahti näkyi myös tsunamin iskiessä tapaninpäivänä 2004 Intian valtamerellä Etelä-Aasian ja Kaukoidän rannikoilla, 300 000 ihmistä menehtyi. Tieto tsunamista ja sen vaatimista uhreista levisi epävirallisia reittejä myös Suomeen ennen viranomaistiedotusta. Sain myös itse tietoja onnettomuudesta ja menehtyneistä oululaisista ystävistäni internetin kautta pian onnettomuuden jälkeen. Suru levisi Suomeen hiljaisena kuten niin monesti aiemmin.
Suomi osasi virtuaalisen suremisen ja yksin surijan lahja on suureksi kasvavien puiden ainut tapa kasvaa. Tuleva presidenttimme oli mukana tuossa onnettomuudessa lapsineen. Sellainen presidentti on suurten tekojen mies ja saa uskomattoman kannatuksen kansaltaankin.
Netti mahdollisti myös kääntöpuolella ikävät uutiset. Sellaisia Suomessa oli Myrmannin pommi-isku ja siihen syyllistyneen nuorukaisen yhteydet erilaisille pommikeskustelupalstoille. Verkkoyhteisö selvitti samalla hetkessä, kuka oli iskun takana. Vastaavasti Jokelan ja Kauhajoen kouluampujat varoittivat teoistaan ennalta internetissä. Suomi jatkoi suremistaan.
Naamakirjat ja visertäjät
“Tavallinen kansa” alkoi osallistua verkkoyhteisöihin vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kun vuosikymmenen alussa opiskelijafoorumilla käynnistynyt Facebook avattiin yleiseen käyttöön, sähköistyi ihmisten reaaliaikainen kommunikaatio hetkessä, ja se imi mukaansa lopulta kaikki median käyttämät tekniset välineet. Syntyi määrätön määrä uusia symboleja ja niiden käyttäjiä. Joku pelkäsi jopa kielemme puolesta, turhaan. Suomen kieli on lopulta suuri ja yhtenäinen, vahvan kulttuurin ja kirjallisuuden perusta. Ei se mihinkään katoa, päinvastoin, rikastuu ja vahvistuu globalisaatiossa.
Rajanveto yleisen ja yksityisen tiedonvälityksen välillä hämärtyi ja katosi lopulta kokonaan. Suomessa pääministeri Vanhanen pyrki vielä puolustamaan yksityisyydensuojaansa oikeudessa. Vastassa oli nettideittipalvelun kautta hankittu naisystävä ja hänen julkaisemansa kirja. Se oli tapahtumana tärkeämpi kuin tuppilautasekoilut ja vaalirahat. Matti Vanhanen jäi historiaan sankarina, joka vei romantiikan käräjille. Sekin on hyvin suomalainen tapa jäädä historiaan. Presidentiksi saakka tämä tapa ei enää riitä. Hollywood elämä kaipaa jotain dramaattisempaa.
Pandemiasta tosi- TV:n pudotuspeleihin
Vastaavasti Yhdysvalloissa valittiin ensimmäinen sosiaalisen median ja internetin liki globaalisti valtion päämieheksi huutama Barack Obama ensimmäiselle virkaudelleen. Hänen ihonvärinsä oli toissijainen asia, jos asia lainkaan. Netti toimi myös viruksia nopeammin pyrittäessä pysäyttämään pandemioiksi muuten leviävät epidemiat ja niiden uhkakuvat muuttuivat perinteisessä mediassa turhankin näkyviksi. Näin kävi lintuinfluenssan kohdalla, mutta sikainfluenssan taltuttamisessa varovaisuus oli varmasti myös viisautta. Pandemian globaalia luonnetta ja leviämistä tämä ei kuitenkaan poistanut. Siihen törmäämme jatkossakin.
Populaarikulttuurissa netti toi mukanaan tosielämää kuvaavat pudotuspelit ja tosi-TV sarjat. Lyhytaikaista julkisuutta tavoittelevat ihmiset olivat ajan tuote. Samalla syntyi käsite, joka kuvasi ajan egoismia ja narsistisia häiriöitä, minulle tässä ja nyt -syndrooma. Tässä raja-aitoja rikottiin vanhaan tapaan ja Suomessa parhaiten onnistui uusi Tuntematon sotilas -tulkinta sekä poliittinen satiirimme. Poliitikot alkoivat seurata omaa kuvaansa satiireista sekä muuttua sen oloisiksi ja näköisiksi. Kirjani ”Social media economy and strategy” oli oikeassa sekin. Odottiko joku ehkä jotain muutakin?
Politiikka joutui vuosikymmenen jälkeen ottaman kantaa moraaliin, eettisiin arvokysymyksiin ja “maan tapaan”, puolueiden tapaan hankkia vaalirahoitustaan, sekä aiemmin käynnistyneeseen 2000-luvun Yhdysvalloista lähteneeseen finanssikriisiin.
Hyvä, paha globalisaatio ja euro
Globalisaatiosta mellakoitiin Göteborgissa vuonna 2001 ja kymmenen vuotta myöhemmin emme tienneet, kummat olivat lopulta oikeassa, sen puolesta puhujatko vaiko vastustajat ja kehittyvien talouksien asianhoitajat. Argumentit kun puhuivat globalisaation edistäneen juuri kehitysmaiden taloutta huimin hyppäyksin ja kiinalaiset toimivat Afrikassa aivan omin säännöin ihmisoikeuksien loukkauksista kyselemättä. Protektionismista ja nationalismista alkoivat puhua tahot, jotka olivat ennen puhuneet globalisaation puolesta.
Suomeen tulivat käsitteet eristäminen ja kapselointi ja sillä tarkoitettiin kiusattujen ihmisten sijasta nyt Kreikkaa, Portugalia ja Irlantia. Kun valuuttaunioni rakennettiin pelkän unelman pohjalla, ilman talousunionia, se johti Välimeren maat hätätilaan.
Ilmiö kertoi europoliitikkojen raukkamaisesta pelkuruudesta, epäpätevyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Ongelmien kieltäminen oli epä-älyllistä jargonia ja sitä jatkui vuosikaudet. Valuuttaunioni ilman talousunionia oli mahdoton ja eliitti halusi paeta ikävää kriisiä kohti liittovaltiota. Tähän eurooppalaiset eivät olleet antaneet juridista oikeutusta poliitikoilleen ja Suomessa käytiin “jytkyvaalit”.
Ennen vaaleja perinteinen mediamme kertoi, kuinka kyseessä on 1970-luvun vennamolaisesta populismista. Perussuomalaisia äänestäneet leimattiin epäihmisiksi eliitin toimesta. Vaalien jälkeen äänestäjät olivat joko impivaaralaisia maalaisia tai äärioikeistolaisia fasisteja ja rasisteja. Jos puolue olisi osallistunut hallitukseen, se olisi tuomittu takinkääntäjänä, ja kun puolue ei voinut hyväksyä hallituksen EU-politiikkaa, se katsottiin vastuun pakoilijaksi. Perinteinen media muistutti 1970-luvun mediaamme, ei toki sen lukijat sosiaalisen median käyttäjinä. Tästä syntyy ongelma, jota on mahdoton 2010-luvulla oikaista. Menetämme tulevan vuosikymmenen.
Eurooppaa joutui euromaita kohdanneeseen Irlannin, Kreikan ja Portugalin rahoitusongelmiin ja omat vaalimme odottivat vuoden 2011 kevättä. Koko vuosi 2011 oli ollut suurten internetuutisten aikaa, jossa mukana oli niin luonnonkatastrofeja kuin islamilaisten maiden kansannousuja Euroopan naapurissa. Maailman kirjat olivat sekaisin. Suomessa vanha poliittinen eliitti, konsensuspolitiikka ja puolueinstituutio eli syvässä kriisissä.
Sosiaalisen median talous
Mistä tämä kaikki alkoi? Miten on mahdollista, että maaliman kirjat menivät sekaisin vuoden 2011 alussa? Mitä oli tapahtunut aiemmin sotiemme jälkeen 1950–1980-luvuilla ja miten tämä kaikki kulminoitui 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä? Miksi kaikki tämä muistutti niin tutulla tavalla kertomusta 1920- ja 1930-luvusta? Miksi “Arktinen Babylon” kulminoitui vuoteen 2011?
Vuosikymmenen suurimpia keskustelun aiheita olivat ilmastonmuutos, terrorismi, Irakin sota, liikakansoitus ja 2000-vuosikymmenen lopun finanssikriisi. Olimme asuttaneet planeettaamme jo vuosituhansia, ehkä liki 100 000 vuotta, mutta vasta 1900 -luvulla aloimme todella ottaa sen haltuumme, moninkertaistaa lukumäärämme ja samalla hankkia välineitä, jotka olivat muuttamassa kaikki vanhat käsityksemme tiedon kulussa ja teknologiassa, ihmisen tavassa hankkia tietoa ja käsitellä sitä pienen yhteisönsä sisällä ja samaan aikaan globaalissa virtuaalitodellisuudessa.
Nämä kaksi asiaa eivät olleet enää samaa todellisuutta ja se vaivasi tulkitsijoitamme. Kumpi oli todellisempi; lähiyhteisön kertoma kuvitteellinen “miltä maailma näyttää” -todellisuus vaiko miljoonien viestimä globaali viestintä ja sen välittämä todellisuus.
Yhden miehen studio
Kun Pekingin olympialaiset käynnistettiin, seurasin niitä suorana lähetyksenä sekä perinteistä mediaa käyttäen televisiosta, että internetin välityksellä ja ystävieni kuvatessa tapahtumaa sekä katsomosta että osallistuen suomalaisen urheilijajoukon kulkueeseen stadionilla. Tällaiseen reaaliaikaiseen raportointiin kykeni kuka tahansa ja osana sosiaalista mediaa sinne samalla tietonsa siirtäen.
Kesken tämän kokeilun sain uutisen Georgiasta, jossa venäläiset panssarit olivat osallistumassa olympialaisten avajaisiin liki perinteiseen tapaan rauhoittaen uhkaavasta konfliktista. Olin raportoinut tästä venäläisestä tavasta jo 1980-luvulla Georgiassa vieraillessani. Venäjä otti YK-joukkojen tapaan poliittisen vastuun kansakuntien välisistä sisäisistä riidoista ne ennalta ehkäisten.
Reaaliaikainen viestini avajaisista sai uuden käänteen ja artikkeli uuden otsikon. Se syntyi odottamatta ja puhtaasti sattumalta. Kaukasia oli tullut minulle tutuksi jo vuosikymmenten varrella ja minulla oli siellä tuttuja, jotka olivat myös osa sosiaalista verkostoani, globaalista sosiaalista mediaa. Samalla tunsin maantieteilijänä alueen geopoliittisen kireyden ja taustan vuosikymmenten takaa. Sosiaalinen media taas mahdollisti tiedon saannin mistä tahansa maailman kolkasta. Omat tutkimukseni ja tutkimusverkostoni, -tutkimusaineistot, ulottuivat yli 30 miljoonaan blogiin jo 2000-luvun puolivälissä.
Sosiaalisen median paradigma
Suomalainen media reagoi uutiseen myöhässä reaaliaikaisesta ja omituisella painotuksella, suomalaisella. Sama koski ulkoministeriötä ja oikaisu tuli vasta paljon myöhemmin. Ensimmäinen reaktio ei ole aina oikea ja luotettavin tieto syntyy juuri paikan päällä asuen ja eläen. Näin käsite sosiaalisen median paradigmasta ja uudesta mediayhteiskunnasta sekä sen taloudesta ja sosiaalisista rakenteista alkoi syventyä Suomessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Sekin oli ennustettavissa jo hyvin varhain.
Tuo aika oli Suomessa murroskulttuuria, mutta jo selvästi havaittavissa ja osa nuorison käyttämää luonnollista tiedonhankintaa toimintaympäristöstään. Vuoteen 2010 tultaessa liki kaikilla kansanedustajillamme oli toki facebook ja twitter sekä tapa päivittää kotisivunsa blokin kautta ja moni teki sen moitteettomasti, mutta kaikki eivät lainkaan. Ero kansanedustajienkin välillä oli hyvin suuri.
Bloggerit olivat merkittävä osa tiedon hankintaa ja Wikipediaa pidettiin sitäkin reaaliaikaisesti yhteisön tiedonlähteenä siinä missä Wikileaks jakoi salaisia poliittisia ja muita dokumentteja. Avoin yhteiskunta haki rajojaan ja siinä oli vielä suuria kulttuurisia ja yhteiskunnallisia eroja. Näitä eroja ei mitattu kuitenkaan enää ajassa.
Innovaatioiden ja niiden leviämisen, diffuusion, näkökulmasta tärkein leviäjä oli nyt symbolinen ja kulttuurinen prosessi ja se ohitti tekniset ja taloudelliset innovaatiot. Samalla reaaliaikaisuus teki uudesta ilmiöstä paikkaan ja aikaan sitomattoman ja se hämmensi tulkitsijoita sekä teki analysoinnista hankalan ja työlään, ammattitaitoa vaativan prosessin. Näin 2000 -vuosikymmen oli vuosikymmen, jonka alkua ei voi enää rajata eikä sen loppua osoittaa. Se jatkuu myös tänään kesällä 2022. Aika ei ole enää vuosia ja numeroita vaan tapa kuvata valon kulkema matka vuoden aikana, valovuotena.
Ajankohtainen Einstein
Kun sata vuotta täyttänyt Einsteinin suhteellisuus tuli elämäämme konkreettisena todellisuutena, newtonilainen maailmankuva väistyi. Terrorismin vastainen sota sai aikaan tulosta, Saddam Hussein telotettiin siinä missä Al-Quaidan johtaja Osama bin Laden.
Sosiaalinen media vei islamilaiset valtiot kohti portaittain etenevää kansannousua ja pelot läntisen kulttuurin ja islamilaisen kulttuurin törmäyksestä olivat liioiteltuja, 1980-luvulla syntyneitä, jolloin sosiaalinen media ja internet olivat tuntemattomia. Toki terroristit iskivät vielä Madridissa 2004, Lontoossa 2005 ja Mumbaissa 2006.
Eurooppa yhdentyi
Euroopan unionin laajeneminen jatkui vuonna 2004 12 maalla: uudet jäsenmaat olivat Puola, Slovakia, Tšekki, Unkari, Latvia, Liettua, Viro, Slovenia, Kypros ja Malta. Vuonna 2007 jäseniksi hyväksyttiin Bulgaria ja Romania. Näin jäsenmaiden joukkoon oli tullut suuri määrä aiemmin maatalousvaltaisia Itä-Euroopan blokkiin kuuluneita Varsovan liiton jäseniä. Varsovan liitto vaihtuu samalla Natoksi. Se on myös Itämeren alueen ja silloin myös Suomen tulevaisuus.
Baltian maiden tulo yhteiseen unioniin oli luonnollisesti Suomen näkökulmasta mieluisin. Samalla joulukuussa 2009 tuli voimaan uusi Lissabonin perussopimus ja Herman Van Rompuy valittiin unionin ensimmäiseksi presidentiksi.
Venäjä puuttui Georgian sisäiseen konfliktiin ja Etelä-Ossetian sota alkoi samalla kun Kaukasuksella Tšetšenian konflikti osoitti jo laantumisen merkkejä. Lähi-Idässä levottomuudet jatkuivat läpi koko vuosikymmenen ja kärjistyivät Gazan sotaan 2009. Itä-Ukraina odottaa vuoroaan ja siihen on hyvä ajoissa varautuakin.
Afrikassa sisällissodat jatkuivat ja murheellisin oli Darfurin konflikti, jossa menehtyi lähes puli miljoonaa ihmistä. Uutisotsikoihin näkyvimmin ylsivät Tsad, Keski-Afrikka sekä Somalia, jonka sotaan myös Etiopia osallistui.
Kiina sisään Eurooppa ulos
Vuosituhannen alun suurin uutinen oli kuitenkin Kiinan kohoaminen Yhdysvaltain rinnalle talousmahtina. Kun Kiinan valuuttavaranto vuosikymmenen alussa oli alle 100 miljardia dollaria, kymmenen vuotta myöhemmin se oli 2300 miljardia dollaria.
Samaan aikaan Yhdysvalloista tuli maailman velkaisin valtio ja Kiinasta vastaavasti maailman suurin investoija. Yli neljäsosa Yhdysvaltain valtionvelasta päätyi kiinalaisten haltuun. Eurooppa oli jäämässä sivuun kolmen suuren viestiessä keskenään. Venäjä pitää tätä heikkouden osoituksena. Sitä testataan.
Euroopan unioni otti käyttöön vuonna 2002 yhteisen valuutan euron, joka syrjäytti 12 valtion kansalliset valuutat mukana myös Suomen markka siinä missä Ranskan frangi ja Saksan markka. Myöhemmin valuutta-alueeseen liittyivät myös Slovenia, Kypros, Malta ja Slovakia.
Finanssijärjestelmä romahti
Syksyllä 2008 kansainvälinen finanssijärjestelmä romahti ja tästä oli varoiteltu myös Suomessa hyvissä ajoin. Teollisuustuotanto ja kansantulo laskivat teollisuusmaissa 1930-luvun suuren laman malliin ja Yhdysvallat joutui tukemaan pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja suuria teollisuusyrityksiään.
Vuotta aiemmin globaalia taloutta koetteli öljykriisi ja samalla alkoi kansainvälinen ruokakriisi ja ruoalla keinottelu. Kriisissä ruuan hinta nousi korkeimmalle 30 vuoteen ja ruokamellakoita syntyi lähes 40 valtiossa.
Ruokakriisi
Öljyn hinnan ja biopolttoaineiden lasku pudottivat ruuan hinnan vuonna 2009 mutta samalla saatiin synkkä varoitus vähenevistä luonnonvaroistamme ja ilmastomuutoksen tuhoista ympäri maailmaa. Puutetta on viljelymaasta, vedestä, lannoitteista, osaamisesta ja viime kädessä myös oikein ohjatusta elintarviketuotannon suuntaamisesta ja kulutuksesta. Tähänkään Eurooppa ei reagoinut.
Väheneviä luonnonvarojamme on voitava käyttää humanitaarisesti oikein ja hyväksyttävällä tavalla. Tämä koskee myös meriä trooppisten alueiden rinnalla ja meillä pohjolassa jatkossa etenkin arktisia alueitamme ja Itämerta. Itämeri nousee esille Naton toimesta ellemme tee omia ratkaisuja aiemmin. Venäjä ei odota vuosikymmeniä. Yleensä laukaisijana toimii globaali pandemia.
Ilmastomuutos ja luonnonkatastrofit
Ilmastomuutos ilmoitti itsestään Yhdysvaltain New Orleansissa, jossa Hurrikaani Katariinan jäljet vuodelta 2005 näkyvät vielä tänä päivänäkin. Japanin valtava tsunamionnettomuus keväällä 2011 vei meidät pohtimaan uudelleen myös ydinvoiman käyttöä ja ensimmäisten joukossa reagoi Saksa.
Haitin maanjäristys järkytti suomalaisia vuonna 2010 ja mukana olivat myös yksittäiset perheet ja apu kohdistettiin maailman köyhimmän talouden tukemiseen käyttäen internetin apua ja kummiperheitämme, heidän lapsiaan. Haitissa netin käyttäjät ovat pääsääntöisesti hyvin nuoria. Pohjois-Afrikassa vastaavasti nettinuoriso on sielläkin paljon meitä nuorempaa ja nuoret ovat työttömiä siinä missä lähes puolet Espanjan nuorista.
Tämä sukupolvien välinen ero tulee harvoin esille eikä siihen kiinnitetä riittävää huomiota. Sukupuolten väliset kulttuuriset erot sen sijaan pystytään jo ymmärtämään. Islamilaisissa valtioissa kansannousuja ja vallankumouksia eivät tee vanhukset.
Sinisilmäisyys katosi
Suomalainen sinisilmäisyys alkoi kadota vuosikymmenen myötä ja samalla muutokset omassa poliittisessa järjestelmässämme horjuivat nekin. Euroalueen kriisi sai kansalaiset aktivoitumaan ja kevään 2011 vaalit muistuttivat kuinka arvot ja poliittinen uskottavuus olivat palanneet vanhan marinadin ja konsensuspolitiikan sisälle.
Kun kirjoitan tätä tekstiä perussuomalaiset ovat gallupeissa Suomen suurin puolue ja sixpackiksi kutsuttu kuuden puolueen hallitus pyrkii löytämään yhteistä ratkaisua Kreikan tukemiseen, mutta ei enää ilman vakuuksia.
Samalla pelkäämme kuinka Portugal selviää veloistaan ja miten muut Välimeren maat onnistuvat vakauttamaan taloutensa. Suomalaisten muistissa on oma kriisimme ja 1990-luvun alun matokuuri ja siitä selviäminen.
Pelikonsolit ja todellisuuden pako – mytomania ja eskapismi
Viihde ja kulttuuri, urheilu tuottivat uusina niminä tenniksen supertähdet, Michael Phelpsin uimarina sekä Berliinin ja Pekingin pikajuoksun ihmemiehen Usain Boltin. Formuloissa Michael Schumacher voitti viisi mestaruutta aiempien mestaruuksiensa jatkoksi, mutta suomalaiset tähdet alkoivat hiipua Kimi Räikkösen mestaruuden jälkeen. Kiinnostus formuloihin oli vähenemässä ja haettiin jotain uutta. Doping käräjöinti kulminoitui Mika Myllylän kuolemaan heinäkuussa 2011.
Uusi kansakunnan viihdyttäjä löytyi etenkin lukuisten innovatiivisten pelikonsolien maailmasta, vuosikymmenen lopussa markkinoitiin jo seitsemännen sukupolven uutuuksia. Syntyi suosittuja myös riippuvuuksia aiheuttavia massiivisia nettiroolipelejä. Niiden merkitystä ei Suomessa ymmärretty lainkaan.
Soitto- ja karaokepelit keräsivät nekin huomiota ja Nokian kompastukseksi muodostuivat uudet helppokäyttöiset älypuhelimet.
Elettiin uutta superherooista aikaa, jossa elokuvien sankareina olivat Hämähäkkimies, Daredevil, Elektra, Fantastic Four, Tuomari ja Hulk sekä Matrix -elokuvien jatko-osat. Taru sormusten herrasta -trilogia ja Harry Potter tahkosivat tuottajilleen miljoonia. Pirates of the Caribbean -sarja oli vuosikymmenen suosituimpia.
Aika oli erikoistehosteitten ja animoidut elokuvat tehtiin kokonaan tietokoneella Ice Age of Shrek -tapaan. Iäkkäämmille tarjottiin vielä Daniel Craigin tähdittämää James Bondia ja Indiana Jones saatiin mukaan vielä eläkepäivillään viimeisimpään seikkailuunsa. Näitä seuraten syntyi Suomessa suuri nukkuvien puolue.
Eloon jäävät ja elossa pitävät tapahtumat
Moni muistaa menneen vuosikymmenen Bushin perheestä tai Barack Obamasta, Vladimir Putinista ja Dimitri Medvedevistä, Gerhard Schröderistä ja Angela Merkelistä, Romano Prodista ja Jose Manuel Barrososta. Varmaan myös Tony Blairista, Gordon Brownista ja miksei YK:n pääsihteereistä.
Varmaa on, että poplaulaja Micheal Jacksonin kuolema kosketti monia, Fidel Castron kuihtuneet kasvot, Puolan presidentin Lech Kaczynskin traaginen lento-onnettomuus, Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus, joka piti turkkilaisia vieraitani Suomessa ylimääräisen viikon keväällä 2010. Tarja Halosen valinta presidentiksi vuonna 2000 oli merkittävä suomalainen merkkipaalu siinä missä presidentti Martti Ahtisaaren teot ja Nobelin palkinto.
Tulin itse vuosikymmenen aikana kahteen otteeseen isoisäksi ja pidän sitä omalla kohdallani ylivoimaisesti kirkkaimpana saavutuksenani, ilon ja onnen lähteenä, vaikka oma osuuteni siinä olisikin ollut vähäinen. Vähäinen se oli toki myös oman syntymäni järjestelyissä kuusi vuosikymmentä aiemmin. Ajalle tyypillistä oli kuitenkin kuvata miljardien siittiöiden huimaa taistelua kohti munasolua ja sen tuloksena ainutlaatuista ihmiselämän syntyä. Luontodokumenteissa elämä kuvattiin juuri alinomaisena taisteluna ja darvinistisena tapana selviytyä tai karsiutua.
Isäksi tuleminen ei ole sama asia kuin isosiäksi siunautuminen, jolloin ymmärrys elämän ihmettä ja sen jatkumista kohtaan kasvaa parhaiten juuri näiden kokemusten myötä. Tieteelliset, taiteelliset tai muut inhimilliset saavutukset ovat lähinnä pikemminkin tulosta elämän välttämättömyydestä ja sen vaatimuksesta, tavasta ymmärtää Tommy Tabermanin kaltaisen ihmisen poismenoa, hyväksyä se, ja kirjoittaa siitä nekrologi, vaatimaton kiitos ihmisille, jotka tuottavat sellaista, joka ei vain jää elämään, vaan samalla pitää meitä elossa.