08.10.2022
Maailma on juhlinut Venäjän johtajan täyttäessä 70-vuotta. Hän on syntynyt siten liki samaan aikaan kuin Helsinki käynnisti komeat olympialaisensa. Itse täytin silloin vuoden.
Moni meistä askaroi nyt sen kysymyksen kanssa, miten asennoitua Venäjään ja valtio päämiehen, presidentin vuosijuhlaan. Kuinka häntä muistetaan Ukrainassa.
Näkyvin lahja oli maailman pisimmän sillan räjäytys ja Venäjän huoltotien katkaiseminen Krimille. Tuon liki 20 kilometriä pitkän komeuden synnystä ja sen juhlinnasta on kulunut aikaa vain muutama vuosi.
Putin itse oli sitä avaamassa ajaen sen itse ohjaamallaan rekalla. Hän jos kuka on rekkamies, sellainen, jolle menestys on vain viivästynyttä epäonnistumista. Voittajat eivät usko sattumaan ja viisaat syntyvät kuoleman jälkeen, lainaten Friedrich Nietzschen sanomaksi kerrottuja viisauksia. Suuret ovat suuria vain koska muut ovat polvillaan.
Sota Ukrainassa ja sen kärsimykset jättävät jälkeensä suuren määrän kysymyksiä. Miksi ihmiset ylipäätään tavoittelevat kunniaa? Aristoteleen mukaan vain saadakseen vahvistuksen sille edulliselle käsitykselle, jonka he itse ovat muodostaneet itsestään. Eivät he pohdi sen hintaa.
Olisiko Putin ryhtynyt sotaan Ukrainassa, jos hän olisi tiennyt, millaiset ovat 70-vuotijuhlat. Ei hän olisi. Kun näin on, nyt on pohdittava, miten perääntyä ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Kun se ei ole mahdollista, on hyväksyttävä kuinka suurimmat ja mahtavimmat putoavat pisimmän matkan. Valta oli hänellekin tärkeämpää kuin suosio. Tai sitten hänen on muutettava asennoitumistaan valtaan ja hyväksyttävä ikivanhat viisaudet.
Onneton on maa, joka tarvitsee sankareita. Ei se riitä, että menestyy, toisten on epäonnistuttava. Voidakseen johtaa kansaa on käännettävä sille selkänsä. Juuri nyt Putin elää vaihetta, jossa hänen on muutettava asenteensa ja hyväksyttävä epäonnistuneensa. Pääosalla suuria sotia käyneillä johtajilla on ollut myös kyky kestää tappioita tai huonoa onneaan.
Viisas johtaja antaa erehdyksensä kansalleen anteeksi. Ha ovat aloittaneet huipulta ja uurastaneet tiensä pohjalle saakka. Putin sai virkansa vaikeasti alkoholisoituneelta edeltäjältään vaikeaan aikaan. Neuvostoliitto oli hajonnut.
Menestyksestä oppii vähän, epäonnistumisesta paljon. Politiikassa on hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja hävittävä. Näitä viisauksia löytyy Putinin edeltäjiltä pilvin pimein, mutta onko niistä hänelle käyttöä? Eipä juuri. Ja miksi ei?
Hallitukset eivät koskaan opi. Vain ihmiset oppivat. Paksu nahka on Jumalan lahja. Aikamme tosi häviäjä on se, jonka odotettiin voittavan. Näillä eväin kohti uusia pettymyksiä.
Putin on kovan koulun käynyt ja syntynyt todella vaatimattomista oloista. Hän ymmärtää myös, ettei Venäjä ja sen edeltäjät koskaan oppineet virheistään. Eivät kansakunnat ja niiden hallitukset todellakaan opi vaan pelkästään ihmiset.
Putin sai tehtävän itselleen ikään kuin Jumalan lahjana eikä kukaan odottanut häneltä mitään erityistä. Ainut tapa, jolla hänen lähtökohdistaan voitiin tehdä ihmisiin vaikutus, oli suututtaa ihmiset. Tausta oli kuten aikanaan Adolf Hitlerillä. Putin tullaan muistamaan lukusista sodistaan ja lopulta epäonnisesta retkestään muuta Eurooppaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Siitä me muistamme Putinin.
Oscar Wilde huomautti aikanaan, kuinka suosiossa pysyäkseen ihmisen on oltava keskinkertainen. Vahvoja kun ei auta kukaan, ei rohkaise kukaan, ei säälittele kukaan.
Kun he lopulta kaatuvat, heihin suhtaudutaan ilman sääliä ja pikemminkin iloitaan tapahtumasta, jota pidetään ilman muuta oikeudenmukaisena. Putinin keino kestää huonoa onneaan on jo lapsuudessa saatu perintö. Olen siitä aiemmin kirjoittanut. Jopa verrannut omaani ja todennut, kuinka pienellä sattumuksella lisäten olisin voinut tavata hänet Turun yliopiston kampuksella ja kuulla, kuinka hän on kiinnostunut biotaloudesta, maataloudesta nyt etenkin.
Olin ohjannut hänet Lounais-Hämeeseen, Maatalouden tutkimuskeskukseen Jokioisten kunnassa, esitellyt ideani ja kirjani agropoliksesta sekä sen jälkeen Muistialan ammattikorkeakoulun.
Hänestä olisi tullut mitä mainioin alan tutkija tai ainakin kohtuullinen opettaja ja varmaan hän olisi viihtynyt traktorin tai leikkuupuimurin ratissa, siinä missä ylittäen komeaa siltaa rekkakuskina Krimillä.
Ikävä kyllä turkulaiset eivät esitelleet meitä toisillemme. Sen sijaan hänen edeltäjänsä tuolloin vielä Neuvostoliiton johdossa ja Suomessa vieraillen, Oulun yliopistossa ja sen teknopoliksessa piipahtaen, tuli ja kätteli meitä saatuaan puhua ensin uudesta Nokian kännykästään Kremlin puhelinkeskuksen vastaajalle. Elimme Mauno Koiviston presidenttikautta.
Senecan mukaan ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat. Idealismi ja paksu nahka eivät oikein kulje samoissa vaatteissa tai univormuissa. Putin ja idealismi eivät oikein pue toisiaan.
Adolf Hitlerin kerrotaan tokaisseen, kuinka etenkin suurimmat valheet ovat niitä, joita uskotaan helpommin. Lisäksi ihmiset on helpompi saada taistelemaan periaatteiden puolesta kuin elämään niitä myös noudattaen.
Nämä nyt kirjatut lauseet on haettu Hannu Tarmion kokoamasta yli 5000 merkittävien ihmisten lausumista sanoista ja liki tuhat sivuisesta Elämän Viisauden Kirjasta. Olen niitä vain hivenen muunnellut ja oletan, että valtaosa noista viisauksista on myös monen muun sanomia.
Tarmio on ymmärtänyt kuinka sanonnat, merkkimiesten sanomiksi kerrotut, ovat painavampia kuin kenen tahansa kapakassa tokaisemina totuuksinamme esitellen. Näin oletan, että myös Putin jättää myöhemmin jälkeensä viisauksia, jotka liittyvät juuri nyt elettävään aikaan ja joiden sisältö on joko satiirin tai sarkasmin asuun muuteltuja. Ehkä mukana on myös jotain ironiaankin viittaavaa. Sarkasmia suomalaiset eivät oikein tahdo ymmärtää.