Onko sillä mitään merkitystä?
Samaan aikaan kun seuraamme yhtä tapahtumaa, sotaa Ukrainassa, me emme seuraa muita tapahtumia, ikäviäkään. Ellet sitten kirjaa niitä muistelmiisi tai esseisiin, joka päivä sellaista kirjoittaen. Et vain omaa päiväkirjaasi narsistisesti täytellen.
Muistatko mitä tapahtui vuonna 2015?
No minäpä palautan mieliin muutaman tapauksen joka kuukaudelta. En päivittäin kuten päiväkirjassa.
Tammikuussa 2015 Lavia, Maaninka ja Tervasjoki lakkasivat olemasta ja liitettiin Poriin, Kuopioon ja Lietoon. Niin loppui näiden kuntien luottamusmiesten ja -naisten puuhastelu. Ellei nyt sitten valittu kaupunginvaltuustoon.
Aika harva maalaispitäjän edustaja valitaan eduskuntaan tai edes maakuntavaltuustoomme, aluehallintoon. Näin siitä huolimatta, että pienet seutukaupunkien ja niiden maalaiskuntien asukasmäärä on noin miljoona suomalaista. Mutta he nyt ovat maantieteellisesti hajallaan.
Heistä valtaosa on täyttänyt jo 70 vuotta. Kuinka suuri prosentti näistä valitaan eduskuntaan tai kaupunginvaltuustoon, maakuntavaltuustoon?
Noin miljoona suomalaisista on tuon ikärajan jo ylittänyt. Kuka ajaa heidän asiaansa ja etenkin maaseudulla? Entä kaupungeissamme? Kuinka monta prosenttia kansanedustajistamme on täyttänyt 70 vuotta? Pitäisi olla liki 25 %:n puolue ja jopa ylikin. Siis ilman muuta suurin. Sillä olisi jo merkitystä, kun pohditaan minkä ikäinen on presidenttimme tai monen muun valtion tärkeimmät avainhenkilöt.
Olisiko mahdollista, että rasismiin taipuvainen ihminen on myös ikärasisti? Onko ikääntyvä Suomi joutunut ikärasismin kohteeksi?
Satiirilehti Charlie Hebdon 12 toimittajaa surmattiin Pariisissa, useita ihmisiä kuoli Ukrainassa Mariupolin kaupungissa raketti-iskussa, radikaali Syriza voitti vaalit Kreikassa, Sergio Mattarella valittiin Italian presidentiksi niin ikään tammikuussa 2017. Muistitko?
Helmikuussa Taiwanissa lento-onnettomuus vaati 40 ihmisen hengen, Kööpenhaminaan iski terrori ja Moskovassa surmattiin oppositiopoliitikko Boris Nemtsov. Suomalaiset seurasivat Falunin MM-kisoja. Muistatko millaisella menestyksellä?
Maaliskuussa 2015 terrorismi iski ensin Tunisian Bardon kansallismuseoon ja Jemenissä šiialaiseen moskeijaan. Edellisessä kuoli 21 ihmistä, jälkimmäisessä 126 ihmistä. Eniten, 150 ihmistä, kuoli kuitenkin Ranskan Alpeilla perämiehen ajaessa tahallaan Germanwingsin lennon koneensa päin vuoren rinnettä. Suomalaiset muistavat auringonpimennyksen ja Tapanilan joukkoraiskauksen sekä sote sopan päättymisen, jälleen kerran, nyt perustuslakivaliokunnan hylkäykseen. Vai muistavatko?
Huhtikuu alkoi Keniassa Garissan yliopiston terroriteolla, jossa kuoli 150 nuorta ihmistä. Emme me tätä muista, mutta sen sijaan Baltimoren afrikkalaisamerikkalaisen Freddi Grayn vammat ja lopulta kuoleman poliisin käsittelyssä sekä myöhemmät mielenosoitukset muistamme.
Nepalin maanjäristys vaati 5000 kuolonuhria. Suomea kuohutti kuitenkin Seinäjoen teinisurma ja tietysti myös eduskuntavaalimme. Keskusta ja Vihreät voittivat, Demarit hävisivät eniten. Perussuomalaiset nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoomuksen.
Tänään Keskusta asemat ovat aivan toiset ja niin taitaa olla Vihreittenkin. Kokoomuksella ja Perusuomalaisille menee ihan hyvin muista ennusteista ja puoluehajaannuksesta huolimatta. Kuka muistaa mitä perussuomalaisille ennustettiin puoluehajaannuksen jälkeen? Entä Keskustalle ja Vihreille? Onko jotkut toimittajat kaukana todellisen maailman arjesta? Poliittisesti ikuisia lapsia.
Toukokuussa mellakoitiin Makedoniassa ja Burundissa, Euroviisut voitti Ruotsin kappale ”Heroes”, jääkiekon MM -titteli meni Kanadalle ja Milanon maailmannäyttely ”Planeetalle ravintoa, elämälle energiaa” ei tainnut osua suomalaisittain oikeaan aikaan. Stubbin hallitus erosi ja Juha Sipilän hallitus aloitti. Sipilän lennot ja immelmannit, Sinisen puolueen hallitus olivat sen ajan omituisia parlamentaarisia tekojamme.
Kesäkuussa Yhdysvalloissa mellakat jatkuivat mm. Charlestonin kirkkoammuskeluna Etelä-Carolinassa. Uhreina oli mmm. neljä kirkon pastoria ja osavaltion senaattori. Tunisia ja Kuwaitin iskuissa kuoli molemmissa yli 20 ihmistä. ISIS otti vastuun jälkimmäisestä iskusta. Kesäkuu 2015 oli peräti kolmen suuremman ilmailuonnettomuuden kuukausi. Terrori-iskuja oli niitäkin sama määrä. Me emme muista niitä enää. Ranskaa, Tunisiaa ja Kuwaitia terrori-iskujen kohteina.
Heinäkuun terrori-iskun vuoro osui Turkkiin. Turkki käynnisti oman operaationsa ilmaiskuina Syyriassa sekä Irakissa. Samalla Yhdysvallat sai luvan lentotukikohdalleen iskuissaan Syyriaan. Kuuba ja Yhdysvallat solmivat diplomaattiset suhteet 54 vuoden vihollisuuksien jälkeen. Suomalaiset muistavat ehkä Kehäradan valmistumisen ja Microsoftin uuden käyttöjärjestelmän. Heinäkuun Suomi oli suljettu. Maahan virtasi Torniosta outoja vieraita.
Elokuussa Kreikka julistettiin ERVV:n toimesta maksukyvyttömäksi. Kreikka oli ensimmäisenä teollisuusmaana laiminlyönyt maksueränsä IMF:lle. ERVV:n lainan suuruus oli 131 miljardia euroa. Ilmailuonnettomuuksia tapahtui kolme, joista tuhoisin Indonesiassa.
Kuningatar Elisabet II ohitti syyskuussa 2015 kuningatar Viktorian Yhdistyneen kuningaskunnan pisimpään hallinneena monarkkina. Tämä kausi jatkui aina vuoden 2022 syyskesään saakka. Näin vuosia ehti tulla vielä seitsemän lisääkin.
Hänen kuolemansa ja hautajaisseremonia muistetaan varmasti vuoden 2022 yhtenä merkittävimmistä tapahtumistamme. Rinnan Ukrainan sodan kanssa. Vuosi 2015 oli suomalaisille erityisen merkittävä pakolaistilanteen kärjistyessä ja olen kirjoittanut tuosta vuodesta myös kirjan ”Arctic Babylon 2015”. Se oli jatkoa kirjalleni ”Arctic Babylon 2011”. Jotkut tapahtumat toteutuvat ennusteitten mukaan liki päivälleen kuten on aiemmin kerrottukin.
Pääministerimme Juha Sipilä ei voinut majoittaa kotiinsa kaikkia maahanmuuttajia ja hän piti erikseen puheen vedoten mm. työmarkkinaosapuoliimme.
Suomessa nähtiin täydellinen kuunpimennys. Saudi Arabiassa sai surmansa 700 pyhiinvaeltajaa. Afganistanin ja Yhdysvaltain tilanne kärjistyi Talibanin surmatöihin ja Syyriassa Venäjä pommitti kohteita, jotka saivat aikaan ankaraa arvostelua Yhdysvalloissa.
Lokakuun ruotsalaiset muistavat maan tuhoisimmasta Trollhättanin koulusurmista, Kiina ilmoitti luopuvansa yhden lapsen politiikasta, Romania koki pahimman yökerho tulipalonsa ja valtaisa asteroidi ohitti Telluksen vain 500 000 kilometrin etäisyydeltä. Isisin vuoden tuhoisin isku kohdistui Kolavianin lennolle Siinain niemimaalla. Uhreja oli kaikkiaan 225 lentomatkustajaa. Guatemala koki kuun alussa maanvyöryn, jossa surmansa sain kaikkiaan 280 ihmistä.
Marraskuussa otsikoissa oli etenkin Turkki vaaleineen ja ammuttuaan alas venäläisen su-25-koneen. Pariisin terrori-isku surmasi 120 ihmistä ja Manner-Kiinan ja Taiwanin Kiinan johtajat kohtasivat ensi kertaa Singaporessa. IAAF sulki Venäjän pois toistaiseksi yleisurheilusta systemaattisen doping käytön seurauksena.
Pariisin ilmastokokouksessa allekirjoitettiin joulukuussa sopimus, jossa globaalin lämpötilan nousu rajoitettaisiin alle kahteen asteeseen. Espanja järjesti parlamenttivaalinsa ja Kalifornia koki terrori-iskun kehitysvammaisten palvelukeskukseen. Saudi-Arabiassa naiset saivat asettua ehdolle ja myös äänestää paikallisvaaleissa.
Vuosi 2015 oli mukana myös kirjassani ”Arctic Babylon 2015” sekä fiktiivisenä elokuvassa ”Paluu tulevaisuuteen”. Elokuvan 6. päivän tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2015. Elokuvassa kuvataan myös fiktiivinen kuutukikohta, jonka valmistumisvuosi on juuri 2015.
Kun kirjoitan päivittäin esseitäni, artikkeleja ja blogeja, nyt kuvatut tapahtumat ovat luonnollisesti pysyneet osana omaa päivyriäni. Lisäksi sosiaalinen media tulostaa minulle vuosikymmenen ajalta juuri ko. päivän tapahtumat kirjaaminani tai kuvina vahvistaminani tapahtumina. Se on upeaa palvelua. Lämmin kiitos tästä palvelusta.
Niinpä viikko, jolloin jaetaan vaikkapa Nobelin palkinnot, ovat aina esillä silloin kun Ruotsi ja Nobel Akatemia kokoontuu ko. tarkoitukseen ja julistaa voittajat.
Niinpä kysynkin, kuka voitti Nobelin taloustieteen ja kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015?
Etkö muista? Eikö sinulla ole sosiaalisen median päivyriä, joka kertoisi kuinka olet heistä kirjoittanut vuonna 2015? Jos ei ole, ala ihmeessä hoitaa laiminlyöntisi ja lopeta sellainen kirjoittelu, joka on turhanaikaista.
Angus Deaton taloustieteen nerona on syytä tunnistaa ja muistaa vuosi 2015 hänen Nobel vuotenaan sekä Svetlana Aleksijevits kirjailijana, joka voitti tämän palkinnon juuri vuonna 2015. Monesko venäläinen hän oli ko. palkinnon saajana ja keitä ovat nämä muut palkinnon saajat? Montako ruotsalaiset ovat itse saaneet ko. palkintoja ja ketkä heistä?
Ruotsin Akatemialla on erikoinen tarve jakaa Nobeleja myös ja etenkin ruotsalaisille kirjailijoillekin. Enemmän Nobeleja ovat saaneet kielialueittain vain ranskalaiset, saksalaiset ja englantilaiset. Nyt alkaa avautua miksi lapsemme lukevat ns. pakkoruotsia. Se on globaali kieli ja hyvä osata.
Lopuksi mukaan yksi artikkeli kirjoitettuna juuri tälle päivälle ja vuodelta 2015. Ikään kuin tätä mahdollisuutta silloin odottaen ja ennustaen.
Vuonna 2015 täsmälleen 15.10. 2015 kirjoitin omasta ajastamme tänään. Mediayhteiskunnastamme, joka on hajonnut. Ei vain meillä vaan nyt myös Ruotsissa.
Se oli tarkoitus julkaista uudelleen juuri tänään. Sanakaan siitä muuttamatta ja siihen lisäämättä. Sen voi varmistaa avaamalla kotisivuni www.clusterart.org ja sieltä päivä 15.10.2015. Toki se löytyy myös Perussuomalaisten blogeista mutta myös Facebookin ylläpitämänä.
Hajonneen mediayhteiskunnan riita
On 15 Oct, 2015
Poliittinen kenttämme ja samalla mediamme elää murrosta, joka näkyy myös paikallisessa tiedottamisessa. Juttuja tehdään asettaen ikääntyvät poliitikkomme haukkumaan toisiaan ja tehden siitä vielä sepitteellisiä lisäyksiä poliittisen viihteenä ne henkilöiden.
Vielä takavuosina medioihimme puolueiden äänenkannattajina luotettiin tai oli pakko luottaa hammasta purren, kun sosiaalista mediaa ei ollut. Kun sana vapautui muillekin kuin toimittajille myös kritiikki poliittista mediaamme kohtaan alkoi kasvaa ja Yhdysvalloissa enää vajaa 40 % luottaa medioihinsa. Tiedekin on saanut osakseen kritiikkiä ja mittausten mukaan sen tuloksiin luottaa enää 50–60 % amerikkalaisista. Sellainen uhkaa muutakin kuin median ja tieteen rahoitusta.
Medioitten välinen sotatila
Mediayhteiskunnan sisällissota on hajottanut todellisuuden ja samalla myös poliittisen päätöksenteon perusta on vaikeutunut. Yhdysvalloissa tämä koettiin 1960-luvulla, jolloin Vietnamin sota ja hippiliike pani Archie Bunkerin koville. Konservatiivinen perheenpää joutui antamaan monessa periksi radikaalisukupolven kumoukselle. Tuloksena oli konservatiivien vastareaktio. Näin näyttää käyvän myös nyt, olkoonkin ettei Donald Trumpin kaltaisiin hahmoihin tehoa mikään teoria. Heidän kannattajansa toimivat aivan omilla aaltopituuksillaan.
Tänään kirjoittaessani blogeihini maahanmuutosta, islamista, sukupuolten tasa-arvosta, ilmastomuutoksesta, kehitysavusta suomenruotsalaisista tai Venäjästä, lounaishämäläisten kuntaliitoksista nyt puhumattakaan, saan verkkoyhteisön trollit, kampanjoijat liikkeelle omassa asiassaan ja myös likaisin tempuin asiaansa hoitaen.
Lounais-Hämeen vaaleja koskeva kirjani on parhaillaan kustantajalla. Aivan kaikkea rötöstelyä siinä ei kehdannut paljastaa. Se kun kuuluisi hallinnossamme tähän tehtävään palkatuille virkamiehillemme. Elleivät sitten ole sitoneet käsiään mandaattivirkoihin jäsenkirjallaan.
Mallia tutkijoiden työmoraalista
Tutkijat toivovat medioitten oppivan uutta, sen sijaan että toimittajina haikailevat menneitten aikojen perään. Muutos kun on peruuttamaton ja siihen joko sopeudutaan tai perinteinen media kuolee pois. Tutkijat toivovat, että mediat siirtyvät riippumattomuuden kuvitelmasta läpinäkyvyyteen. Yhteistä totuutta kun ei enää ole, saati että sitä edustaisi yksi taso – toimittajat. Mallia voi hakea tutkijoilta.
Tutkija joutuu aina avaamaan työnsä lähtökohdat, käytetyt lähteet, työprosessin vaiheet ja korjaa nöyrästi virheensä ja aloittaa myös usein alusta. Juuri tämä on tutkijan työn arkea, työn toistaminen ja siihen kykeneminen.
Tulokset kun ovat joko oikein tai väärin tehdyn työn tulosta. Ei likimain tai sinne päin huitaistuja, saati vääristeltyjä saksalaisen autoteollisuuden kanssa päästömittauksia manipuloiden. Raha ja kilpailu ovat houkuttimia, jotka vievät myös tieteen usein harhapoluille.
Virheiden myöntäminen ei vähennä luottamusta vaan lisää ja vahvistaa sitä. Enää ei haastatella mielipideautomaatteja ja faktat tarkistetaan osaavissa medioissakin.
Suomessa kulttuurisota on vasta käynnistymässä ja poliittinen kenttämme ei jakaudu sekään enää vasemmiston ja oikeiston välille.
Vanhat jakolinjat muuttuneet nekin
Sen on korvannut sosiokulttuurinen jakolinja, jossa vaikkapa sukupuolineutraalista avioliittolaista tai maahanmuutosta kerrotaan selkeimmin perussuomalaisten ja vihreitten politiikassa. Sen sijaan demareitten, kokoomuksen ja etenkin keskustan kohdalla mielipiteet jakautuvat enemmän ja turvaudutaan vanhoihin linjajakoihin ja riitoihin, opportunismiin.
Väliportaan hallinnon kohdalla keskustan ja kokoomuksen linjat eivät ole aivan yksiselitteisiä nekään, kun sen sijaan perussuomalaisten kohdalla ohjelman toteutuksesta tuskin syntyy suurtakaan suukopua hallituksessa.
Kun nuo rajat ja rahoitus ovat selvillä, uudet vaalitkin käyty liki samaan aikaan tulevien kuntavaalien kanssa tai viimeistään eduskuntavaalien vuonna, silloin olemme paljon kypsempiä pohtimaan myös uudelleen lounaishämäläistä yhteistyötä ja sen tarpeita.
Muutoshan on kuntahallinnolle ja sen hoitajille verokertymineen ja tehtävineen valtaisa eikä siitä sovi riidellä muutama hetki ennen itsehallintouudistusta koskevan uuden lainsäädännön syntymistä ja mennen jopa henkilötasolla tapahtuvaan ilveilyyn.
Siinä media ja paikallinen lehti toimittajineen on vain jakanut hulluille puuroa, ja nämä ovat tuohon puuroon tarttuneet.