Miten selvitä marraskuisesta synkkyydestämme

15.11. 2022

Kuka muistaa marraskuun 2013? Mitä tapahtui Suomessa ja maailmalla siirryttäessä eilen kuvaamastani marraskuusta 2012 vuosi eteenpäin? Ketä meillä medioissamme tuona marraskuisena pöllytimme keskellä taantumaa ja suomalaista surkeuttamme?

Me puhuimme himastutkimuksista ja löylytimme yhtä tutkijaa medioissamme ja myös poliitikkojemme avustamana sekä kutsuimme Manuell Castellsin tutkijatovereineen pelastamaan maatamme syvästä kurimuksestamme.

Itse esitin ja tarjosin suomalaisille ratkaisuksi tuohon synkkyyteen ja marraskuuhun 2012 liki verrattavaan Hermann Rorschchin apua. Kuka hän oli ja miten hänestä olisi ollut apua tuolloin marraskuussa ja voisiko hänestä olla apua myös tänään, jälleen kerran marraskuuhun helpotusta hakien.

Kokeillaan ja katsotaan, kuinka nämä mainiot musteläiskät voisivat avata taas kerran meidät näkemään kurjuutemme sisälle ja niiden läpi kohti valoisampaa aikaa ja tulevan viikonlopun kansainvälistä miestenpäivää sekä lasten oikeuksien päivää matkalla kohti adventin aikaa ja itsenäisyyspäivää, valoisampaa edes ledvalojen käytön sallimaa aikaa sähkön kulutusta samalla varoen.  

Rorschachin musteläiskät

08.11.2013 – 15.11.2022

Marraskuun kahdeksas, jolloin tämän tekstin kirjoitan, on Hermann Rorschachin syntymäpäivä vuonna 1884 Sveitsissä taiteilijaperheeseen, jossa luovuus kukoisti. Äidin kuolema, pojan ollessa vasta 12 vuoden ikäinen, oli kipeä kokemus. Hän jäi kuvataiteilijan ja opettajaisänsä hoitoon. Alkoi valmentautuminen elämään, jossa mukana oli useita yliopistoja ja poikkitieteistä opiskelua päätyen lopulta Berliiniin. Psykologia ja sen kehittely kohti psykiatriaa ja irtautuminen filosofiasta oli alkanut jo jonkin verran aikaisemmin tiedeyhteisössä. Ihmistieteet olivat ottamassa merkittäviä uusia askelmerkkejä tietokoneen tullessa suurten aineistojen tulkintaan.

Pilailua suomalaisten kustannuksella

Rorschach on Googlen kotisivun hahmona tänään suomalaisille esiteltävää ironiaa. Me muistamme hänet kymmenestä musteläiskätestistä, joilla mitataan, ei niinkään assosiaatiota, kuin ihmisen persoonallisuuden piirteitä, ajatusmalleja, emootiota, hallintakeinoja, reagointityylejä, kontrollikapasiteettia, stressinsietoa, minäkäsitystä, vuorovaikutussuhteita ja ylipäätään informaation prosessointia sekä ajattelua vaikkapa himastutkimuksesta ja jonkun pamfletiksi kuvaamasta työstä, kuntarakenne selvityksistä ja sote -sotkuistamme, Talvivaaran tilasta ja kainuulaisten ahdingosta, suomalaisesta synkkämielisyydestä ja marraskuun ankeudesta Euroopan persläpenä. Olkoonkin että marraskuun ja vuoden 2022 tapahtumat Euroopassa ja Ukrainassa ovat monin verroin synkempiä kuin marraskuun 2013 tapahtumat. Ei nykyisenkaltaiseen voinut edes varautua, nähdä pahimmissa painajaisissaankaan marraskuussa vuosikymmen takaperin.

Eniten yleistyksiä ja mustatahroja näemme kansakunnissa, niiden stereotyypeissä, kunnissa, maakunnissa, salaliitoissa, maalauksissa, kirjoissa, joita luemme, medioiden viihteessä ja uutisissa, mutta etenkin niiden markkinoinnissa ikään kuin ilmoituksina ja mainoksissa. Ne ovat samaa asiaa ja kytketty yhteen mustetahroiksemme. Tosin ei niin julmalla tavalla kuin seuraten päivä päivältä sotaa Euroopassa, Ukrainassa.

Kun robotit yhdistävät omia tietojamme, se tapahtuu miljoonien ja miljardien tietojen ja ihmisten massoista sekä yhdistäen ne ryhmiksi, joista saamme myös tietomme. Meille jaetaan sitä mitä mustetahroina maailmalta haemme ja silloin ratkaisee reaktiotapamme, emootio, pinttyneet ajatusmallimme, kontrollikapasiteettimme, minäkäsityksemme ja koneiden havaitsemat vuorovaikutussuhteemme sekä tapamme prosessoida informaatiota. Olkoonkin että se on synkkää kuin kuvat Njeprjoen varresta venäläisten perääntyessä kohti Venäjän aroja sekä hävittäessä reitiltään kaiken sen kauneuden, jota nuo rannat ovat meille edustaneet.

Pelkkä järki ja ajattelu, rationaalisena kuvittelemamme elämä, eivät ole sama kuin persoonallisuus ja ihmisen tapa nähdä “mustetahransa” maailmalla. Kun kansakunta ja puolue on mustatahra, silloin tauti on jo aika paha siinä missä hakea kateudelleen yhteistä kohdetta työpaikan kiusattuna. Kun kansakunta hakee kiusattuja Talvivaarasta, poliitikoista, median esittelemistä tiedemiehistä, sairaus on jo pitkälle ehtinyt ja muistuttaa 1930-luvun lopun alkua ja Euroopan hullua vuotta 2022. Edellisen ja viimeisimmän kirjan otsikkoa.

Manuell Castells ja informaatioyhteiskunnan jälkilöylyt

Manuell Castells kokoamassa maailman huippuja kirjoittamassa suomalaisten tilasta ja puolustamassa Himasta tapanamme “tappaa” hänet (HS.8.1. 2013), on melkoisen pitkälle mennyttä tieteen yhteistä näkemystä sairauden diagnoosina. Lama on jatkunut jo kauan ja sen merkit näkyvät. Olkoonkin, että pamfletiksi muuttunut kirja on kevyttä luettavaa ja jo menneen ajan merkeistä koottua höpinää sekin. Täytyy sietää joskus vanhahtavaakin tekstiä ja pamflettia. Etenkin, jos uusi ei mene perille ollenkaan jälkiomaksujan lukemana. Informaation prosessointia tapahtuu reaaliaikaisesti ja nyt hyvin eri tasoilla. Lisäksi kontrollikapasiteetti on joillakin hyvinkin rajallinen uuden tiedon ymmärtämiseen ja sulattamiseen ennen sen läpikäyntiä, vanhan maailman tapaan, hierarkkisena tiedon märehdintänä. Diffuusinen, hitaasti leviävä tieto, on mennyttä maailmaa ja sitä ikääntyvä jälkiomaksuja ei tiedä. Hän ei osaa arvata millainen vuosi ja vuosikymmen häntä on odottamassa alkaen pandemiasta ja sodasta Euroopassa.

Rorschach havaitsi, kuinka terveinäkin pidetyt henkilöt reagoivat hyvin eri tavalla kymmeneen testikuvaan kuvaten persoonallisuuden eri ominaisuuksia. Hänen koulutuksensa oli poikkitieteinen. Hän aloitti biologina ja geologina, mutta jatkoi myöhemmin ihmistieteisiin ja analyyttisen tutkintajärjestelmän kehittämiseen siirtyen lopulta myös Berliiniin yliopistoon. Siis täsmälleen sama tie kuin itselläni mutta koko ajan Saksassa pysyen. Itse siirryin sinne kirjoineni vähän myöhemmin antaen suomaalisille periksi. Pyytäen enteeksi käyntiäni. Pitäkää musteläiskänne, tyyliin.

Tapa edetä oli oikeassa järjestyksessä tapahtuva. Ensin luonnontieteet, välineellinen oppiminen ja vasta tämän jälkeen ihmistieteitten pariin niitä soveltamaan. Hermannin minäkäsitys kehittyi rinnan stressinsietokyvyn kanssa ja vuorovaikutussuhteet kasvoivat prosessoimaan vaativia ja suuria informaatiovirtoja Bernin yliopistossa enne Berliiniin siirtymistä.

Tutkimusmenetelmä kehittyvät

Rorschach havaitsi, miten symboliset ärsykearvot saivat aikaan prosesseja, joita voitiin tulkita pisteyttämällä ihmisten kokemuksia ja näin syntyi myöhemmin 1970-luvulla ECS ja CS (Exner Comprehensive System) tulkintajärjestelmä sekä myöhemmin tietokoneet niiden tulkintaan. Eri objektit herättivät erilaisia ärsykkeitä ja niitä alettiin yhdistellä ja pisteyttää siinä missä taiteilijat väriä ja varjoja. Hermannin isä oli tehnyt tätä ammatikseen ja myös opettajana, jolloin se oli itsestäänselvyys pojalle, Hermannille. Reagointikyky ja minäkäsitys tukivat havaintoja sekä informaation prosessointi, ajatusmallit ja emootio ajatteluna, jossa tuleva nero haki ratkaisua kuvista, musteläiskistä.

Psykologinen ja psykososiaalinen tulkintajärjestelmä on tänään käytössä liki kaikessa mitä teemme ja mediat käyttävät niitä markkinoidessaan meille tietojaan tai ilmoituksiaan, mainoksia, mutta myös yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden kokemista.

Niinpä vaikkapa Talvivaara herättää meissä hyvin erilaisia ajatusmalleja ja reagointityylejä siinä missä filosofi Pekka Himasen tutkimukset myös silloin, kun emme ole niitä ikinä lukeneet, saati edes kiinnostuneet alan tutkimuksesta ja tieteestä. Se on kuin uusimman maantieteilijöitten aikakauskirja Terra (2022/3), jossa joensuulainen Pertti Rannikko käsittele koskien valjastamista ja jättää varalta kaikki tutkimukseni maantieteilijänä mainitsematta. Mutta mainitsee sentään Timo Järvikosken osoittaen syvää alan tieteen tuntemustaan sosiologina. Musteläiskänä patologian taivaalla ja Hiitolanjoen maisemissa liikkuen.     

Meillä on mielipide kaikesta ja se on persoonallinen, mutta ei toki tieteellinen. Kuka tahansa voi arvioida nyt Castellsin keräämien maailman huippujen tiedettä aivan kuten mustatahroja tuijotellen. Ratkaisevaa on tietokoneen löytämä kontrollikapasiteetti, minäkäsitys ja vuorovaikutussuhteet, joilla tutkitaan nyt meitä.

Kun minä käsitys on vahva, joskus narsistinen, vuorovaikutus politiikan huipulla ja itsekontrolli ei pelaa lainkaan, syntyy uusia maistereista ja tohtoreita sekä kaikkien alojen professoreita kertomaan, minne mennä sotealueella, globaalin maailman kierrossa ja ikääntyvän ihmisen huonomuistisessa elämässä. Oleellista on stressinsietokyky mustetahroja tuijotellessa. Vanhalla poliitikolla tämä lahja on kuin selkärankana ja parkkiintuneesta nahasta tehtynä.

Kun psykososiaalinen trauma ja kiusaaminen kohdistuu kateutena yhteen ihmiseen, Himaseen tai Talvivaaran johtajaan vihana, yhteen puolueeseen, kansakuntaan, rotuun tai heimoon, ryhmään, kyse on jo taudin pitkälle kehittyneestä vaiheesta, johon osallistuu myös ympäröivä yhdyskunta ja sen hoitajat, hyväksi kutsuttu hallinto. Kirjani ”Teesi, Antiteesi ja Synteesi – Mytomania, Eskapismi ja Putinismi” saa siinä tukea myös tutkijoiden maailmankuvana ja ammuttaessa kollegat kilpaa Karjalan ja Mainilan laukaisten kanssa tiedesotia käynnistäen. Se ei tuo synkkään maailmankuvaamme yhtään lisää valoa ja musteläiskät ovat ainut tapamme tarkkailla tulevaa.

Taantuman frustraatio – turhaumat

Kun aiemmin vaikeat asiat ovat nyt meille ikään kuin mustatahroja ja niistä tehtävää informaation prosessointia ilman kritiikin häivää, elämä on muuttunut ulos asianmukaisesta normaalin elämän tulkinnasta.

Himasta iäkkäämpi, maailmankuulu professori ja informaatioyhteiskunnan tutkimuksen kärkihahmo Manuel Castells, suomalaisille tarkoitetun tutkimuksen kirjoittajat hankkinut ammattilainen, oli jopa Suomessa käydessään huolissaan reagointityyleistämme ja käytti kuvausta “miehen taposta” tai ainakin sen yrittämisestä psykososiaalisena kateutenamme.

Samaa koki nuori ylioppilaskokelas, joka oli hakkeroinut itsensä ylioppilastutkintojen koppalakkisten tutkintolautakunnan salattuihin tietoihin ja kuvasi ilmiön mustahattuisten kateudeksi valkolakkien edessä (HS 8.11). Varmaan hänen kokemuksessaan ja minäkäsityksessä oli samaa kuin aikanaan hattujen ja myssyjen yhteenotoissa informaatiota prosessoitaessa.

Kun taantuma syvenee, se pysähtyy yleensä historian solmukohtiin ja yksilöiden persoonallisuushäiriöt alkavat näkyä kaikkialla. Uutiset alkavat kertoa silloin objektisuhteiden laadusta, tunne-elämän epävakaudesta sekä itsetuhoisuudestamme, aggressioista, päihteistä ja huumeistamme sekä sodasta Euroopassa.

Salaisuus ja salaliitot

Kun ihmisten persoonallista tapaa reagoida tiettyihin ärsykkeisiin tutkitaan, oleellista on säilyttää testisalaisuus. Tämä sama koskee vaikkapa poliittista päätöksentekoa ja Talvivaaran kaivoksen kykyä toimia liiketaloudellisin perustein joutumatta vararikkoon. Toki myös omaa maatamme ja hallituksemme riitoja sekä tapa syyllistää siitä saamelaiset käräjineen. Se kun on riittävän etäällä Helsingistä ja ollut toki ennenkin pääkulttuurin syntipukiksi sopiva. Vaalien jälkeen on haettava taas ystävät ja hallituskumppanit teatraalisen käyttäytymisen samasta näyttelijäjoukostamme. Vaalikarja olisi kuitenkin pidettävä lämpimänä oli sitten pandemia tai sota Ukrainassa.   

Jos kaikki kerrotaan medioissa, yhtiöllä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa emootioon, persoonallisiin ajatusmalleihin ja niiden hallintakeinoihimme. Nehän ovat kaukana rationaalisesta tiedemiehen elämästä. Tiedemiesten tapa osoittaa raivonsa on musteläiskänä liki huomaamaton suhteessa oikeisiin sotiimme ja tapahtumiin Njeprjoen varressa ja siellä patoja räjäytellen.

Syntipukiksi joutuminen työpaikan psykososiaalisessa ja sairaudeksi muuttuneessa kateuden ahdingossa on toki sekin pelottava ilmiönä ja siellä on vaarallista viipyä kauan. Silloin on huolehdittava mahdollisimman nopeasti omasta terveydestään Himasen tapaan toimien ja piilotuen Kaliforniaan. Ellei sitten Saksa tai Ruotsi kelpaa. Moni pakenee Britanniaan ja toki piilaaksot Yhdysvalloissa kelpaavat nekin. Eläkevuosiaan voi toki viettää myös Euroopan aurinkorannoilla, jos kykenee sietämään kesäkaudet ja kohtuuttomaksi äityvät helteet kuitenkin Suomessa piipahtaen. Mustallemerelle ei pidä nyt mennä. Sen nimikin enteilee musteläiskiin.

Työyhteisöstä tehdyt kantelut eivät auta nekään, kun koko yhteiskunta potee samaa tautia ja tukee kulttuurina kiusaajaa. Mikään dokumentti tai tieteellinen näyttö ei silloin auta, kun yhteiskunta suistuu normeistaan ja moraali rapautuu, eettinen ohjeistus jää hallintakeinoista viimeiseksi. Sota ja pandemiat tummentavat jopa varjot ja tunnelinpäässä näkyvä valo on vain kohti tulevan junan lyhdyt.  

Talvivaaran johtaja ei ollut hänkään käytettävissä musteläiskänä suomalaisessa emootioiden hallintakeinojen mittauksessa. Etenkin, kun poliittinen kiima alkaa vaivata kansakuntaa, lama syvenee ja talous hiipuu, minäkäsitys ja vuorovaikutussuhteet eivät ole informaation prosessointiin parhaimmillaan työpaikoilla, kunnissa, maakunnassa, kansallisesti eikä netin sisällä globaalisti. Silloin on parempi poistua näyttämöltä sairastuneen yhteisön viettäessä juhliaan omalla persoonallisella tavallaan.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts