Ennakkoluulo on tietämättömyyden lapsi

Raja railona aukeaa

17.11.2022

Raja railona aukeaa ja maantiede rajojen tulkitsijana on syytä ottaa vakavasti etenkin nyt, kun käytössämme ovat kokonaan uudet GIS (Geographical Information System) välineet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet palveluiden järjestelyissä. Takavuosien hallinnolliset rajamme eivät saa olla esteenä sille kehitykselle, jossa rajoja aiemmin hoidettiin muistaen, kuinka kaikki muut jumalat ovat kuolleet – paitsi sodan jumala.

Sodan käynnissä ei ole tärkeää oikeus vaan voitto, ymmärsi aikanaan myös Adolf Hitler ja huolehti siitä, kuinka väkivallasta tuli tuon ajan retoriikkaa.

Rajat aiheuttavat syntyessään vihaa ja vaikka viha olisikin joskus jopa luovaa luonteeltaan, sitä ei aina vaadita, jotta uusia ideoita syntyisi. Universaalisti ajatteleviin ja myös toimiviin ihmisiin ei vihaa mahdu. Se kun on henkistä sairautta – myös oman aikamme kuluttavin tauti.

Maailma ei muutu, ei rauhoitu, ennen kuin takavuosien isänmaallisuus on kitketty ihmiskunnasta, saarnasi aikanaan Bernard Shaw. Ukraina on sotinut oranssivallankumoustaan ennen ja sen jälkeen kohta kaksi vuosikymmentä liki yhtäjaksoisesti eikä loppua näy. Tällaisissa sodissa ei tarvitse olla nirso, riittää kun on oikeassa ja voittaja.  Vain voittajat päättävät siitä, mitkä olivat sotarikoksia.

Joukkorikollisuus ei tee yksilöstä rikollista, saarnasi Napoleon Bonaparte ja oli luonnollisesti oikeassa vielä omana aikanammekin. Kaikille liikkeille ja ristiretkille on ominaista, että psykopaattiset ainekset nousevat huipulle.  Eikä sodassa toiseksi jäänyt saa palkintoa.

Voltaire tiesi olevansa sivistyneiden ihmisten parissa, koska he sotivat raakalaisten lailla. Juuri nyt Eurooppa on taas kerran sivistyksensä juurilla ja pyrkii eskaloimaan sen ja hankkimaan myös suuremmalle valtiolle mahdollisuuden ylellisyyteen, johon vain pienemmillä kansoilla ja kuppikunnilla on ollut vuosikymmeniin varaa.   

Jos me todella rakastaisimme lapsiamme, sota ei olisi. John F. Kennedyä lainaten valitettava tosiasia on, että voimme taata rauhan ainoastaan valmistautumalla sotaan. Sotia kun käydään niiden itsensä tähden. Niin kauan kuin tätä ei myönnetä, ei niitä vastaan voida todella taistella. Sodan ääni on ihmisen ääni ja uudet aseet vaativat vasta-aseita.

Kun tätä pohdit, pane ajatuksesi järjestykseen, niin huomaat ettei niitä paljon ole. Nero kun on afrikkalainen Saharan keitaalla ja keksii mielessään lumen. Einsteinin nerous taas johti Hiroshimaan. Tässäkin toimii Laotsen opit: Joka tuntee toiset ihmiset, on oppinut; joka tuntee itsensä, on viisas. Viisas ihminen ei käynnistä sotiamme. Vastatuuli antaa viisautta ja viisas ei tavoittele saavuttamatonta.

Maantiede on tuntenut karta ja rajat sekä tunnistaa miksi niiden paikat ovat sitä mitä ovat. Niiden muuttaminen sujuu kyllä mutta ei kertomalla siitä sinulle. Rajat kun katoavat joka tapauksessa ja niiden ylläpitäjät ovat vain siitä tietämättömiä.

Kun kieli kuolee, kieli väreineen, kieli vivahduksineen, kuolee myös kansa. Raja on sana ja sana on kaikki mitä meillä on. Filosofointi on juuri tämän kuolemisen opiskelua. Tapaat sotia tutkivia filosofian professoreja, asiantuntijoita, muttet yhtään filosofia. Kaikista ihmisen luomuksista kieli on hämmästyttävin ja siihen asetamme rajammekin. Kun se kuolee, raja katoaa.

Robotiikan ja tekoälyn maailmassa rajat ovat jo kadonneet, eikä niitä voi pitää yllä vain siksi, että kaikki ovat tietämättömiä mutta vain eri asioista. Kaikki mikä nyt väitetään uudeksi, on varmasti lyhytikäistä eikä kohokasta saa nousemaan kahdesti. Rajoja ja kansakuntien, maakuntien, kuntien rajoja tutkiessa ole viisaampi muita, jos siihen kykenet, mutta älä kerro siitä heille. Melo omaa kanoottiasi. Tai esitä käsittämättömiä vastauksia ratkaisemattomiin kysymyksiin. Toimi nopeasti, ajattele hitaasti.

Aika on lopulta suurin laillistaja myös moraalin alueella. Maantieteilijänä ymmärrät, kuinka luonto halveksii hyvettä, se on tietämätön sen olemassaolosta. He, jotka puhuvat geotieteissä ja luonnossa hyveistä, ovat taatusti turmeltuneita. Luonnossa kun ei ole mitään yleispätevää moraalia. Toimivalla ihmisellä ei ole muutenkaan omaatuntoa, vain pohdiskelijoilla on omatunto. Se näkyy rajoissa ja rajariidoissa, sodissamme. 

Palaan jälleen syksyyn lähestyen vuosi vuodelta Euroopan hullua vuotta 2022.

Nyt on vuorossa vuosin 2022 ja tuolloin kirjoittamani pohdinta kartoistamme. Se ei ole tarkoitettu kartografian lopputenttiin valmistuville. Luennot ja kenttämittaukset vievät vuosia. Luonnonmaantieteessä hiven eri tavalla asioita painottaen kuin kulttuurimaantieteessä tai aluesuunnittelijoita kouluttaen.

Oleellista on, että tiedebarometrin mukaan kansalaisten luottamus tieteeseen ja meihin tutkijoihin on lisääntynyt koronapandemian myötä. Toki mukana on myös sosiaalisen median tuntemaamme polarisoitumistakin. Myös luottamus terveysviranomaisiin vahvistui.

Viestinnän professori Esa Väliverrosta lainaten näyttäisi syntyvän kehitystä, jossa aiemmin luottavat luottavan nyt vielä enemmän ja ne, joilla ei aikaisemmi ollut näkemystä tai eivät luottaneet, myös heidän osuutensa kasvoi pandemian myötä. Näin molemmat ääripäät saivat tukea etenkin sosiaalisen median ja toki myös virallisen tiedottamisen ja tutkijoiden kertomana.

Tieteeseen epäluuloisesti suhtautuvien osuus on kuitenkin verrattain pien. Heidän osuutensa on medioitten metelissä ja mölinässä vain kuuluvampi kuin mitä tutkimukset osoittavat lopulliseksi totuudeksi. Kyse on siis äänekkäästä pienestä vähemmistöstä. Verronen ei pidä sitä kovin hälyttävänä, mutta se on trendi, joka on hyvä tiedostaa. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten luottamus vaikkapa rokotteisiin on vahva, noin 90–95 % luottaa.

Instituutioista suomalaiset luottavat etenkin puolustusvoimiin ja sitten poliisiin. Nato-jäsenyys ja sota Euroopassa on nostanut puolustusvoimat poliisin ohi. Nimetyin tutkijamme on tänään Mika Aaltola ja Esko Valtaoja tippui listan kakkoseksi, Mika Salminen sai pronssia. Onnea mitalisteille.

Raja railona aukeaa

15.09. 2014 – 17.11.2022

Forssan Lehdessä (15.9.2014) on kiinnostava artikkeli koskien ISIS äärijärjestön vastaisten toimien järjestelyjä parinkymmenen maan toimesta. Isisi hallitsee laajoja alueita Syyriassa ja Irakissa. Pariisissa pohditaan yhteisten ilmaiskujen mahdollisuutta Syyrian alueella mm. ilman maan hallituksen lupaa.

Yhdysvallat ei lupaa tarvitse, muut empivät. Artikkeli kuvineen on STT-AFP-Reuters tuotetta ja kartan Isisisin hallinnoimista alueista, tukialueista sekä hyökkäysalueista AFP on hankkinut lähteeltä nimeltä “Institute for the Study of War.”

Kartta valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Jos vastaava kartta olisi tehty Suomessa, se olisi rajattu hallinnollisiin rajoihimme ja väritetty noudattaen kuntarajoja.  Kunnat olisi väritetty mustilla ja punaisilla väreillä riippuen äärijärjestön toiminnan laadusta.

Näinhän meillä menetellään myös vaikkapa esiteltäessä poliittisten puolueittemme menestystä ja Suomen kartta on pääosin keskustan vihreää ja joukossa on pinta-alaltaan pieniä kaupunkikeskuksia, joissa väri vaihtuu.

Kartoilla ja kuvilla esiteltäessä dramatiikka ja värien valinta sekä pinnat edustavat symboleina tapaamme kokea alueet ja siellä esiintyvät ilmiöt mahdollisimman helppolukuisesti ja informatiivisesti, musta synkkänä ja punainen aggressiivisena.

Samalla ne luonnollisesti vääristyvät ja mukaan tulee valintoja, jotka eivät ole todellisia. Pinta-aloiltaan suuret kunnat Lapissa ovat liki asumattomia, jolloin poliittisina karttoina ja kuntia väritellen ne korostavat suomalaista regionalistista ja rajoihin rakentunutta maailmankuvaamme virheellisesti etenkin hallinnossa ja vallankäytössä, talousmaantieteessä, sosiaalimaantieteessä mutta myös luonnon- ja kulttuurimaantieteessä. Tästä traditiosta on vaikea päästä irti.

Toki tätä aihetta on tieteen sisällä, maantieteessä, pohdittu iät ajat ja korjauksetkin ovat yliopistoissa hoidettu ajan tasalle. Jostakin syystä ne eivät vain näytä siirtyvän oman aikamme mediaan. Keski-Euroopassa suunnittelukartat ovat kyllä ajantasaisia ja niitä käytetään reaaliaikaisesti, mutta Suomessa jokin mättää.

Regionalismi ja rajat ovat tulleet meille jäädäkseen, meillä on vain yksi “alue”, kartalle rajoineen piirrettävä, niistä ei kyetä luopumaan edes silloin, kun suunnittelu- ja viestintävälineet vaatisivat koko maailmankuvan muuttamista digiajan vaatimuksia palveleviksi. Kylmä sotakin näyttää palanneen vanhoja rajoja miekalla puolustaen. Geopolitiikka on sekin koipussista nostettu sotien aikainen tuote.

Rajat palvelevat kahden kerroksen väkeä  

Kun Suomessa rajat ja regionalismi, rajojen kirot, ovat politiikkaa ja päätöksentekoa ohjaavia, ne näkyvät myös aluesuunnittelussa, jossa rajat avautuvat railoina, vaikka pinta-alat eivät äänestäisikään eikä ihmisten toiminta olisi niihin mitenkään sidottua. Vielä vähemmän luonnonilmiöiden käyttäytyminen. Etenkin sodassa rajoja ja karttoja käytetään osana sellaista propagandaa, joka palvelee omia tavoitteita ja niiden saavuttamista. Jopa värit valitaan tätä tarkoitusta palvellen.

Niinpä “Institute for the Study of War” ei käytä tällaisia ikivanhoja regionaalisia hallintorajoja peläten leimaavansa Irakin tai Syyrian hallinnollisia alueita ja kuvaa ISISin hallinnassa olevat “alueet” lähinnä noudatellen asutuksen sijoittumista teitten varsille sekä hyökkäysalueet tämän ohella satelliittikuvista saatavilla täsmällisillä tiedoilla ja strategisilla kohteilla.

Tukialueet ovat laajempia ja amebamaisesti merkittyjä, jollaisia ne luonnossakin esiintyvät Irakin ja Syyrian usein kuivilla aavikkoseuduilla. Samaa käytäntöä palvelevat myös sodasta kertovat kartat Ukrainan itäosissa.

Vastaavat rajat esitellään Suomessa kirjoitellen medioissa, kuinka kunnat ja maakunnat ovat eriarvoistuneet ja saman aikaan esitetään jopa kaupunginosia, joita toisia vaivaavat kaikki mahdolliset kuolemaan johtavat taudit ja vastaavasti löytyy näiden slummien vastapainona paratiisialueita.

Aivan pokkana ja vakavasti puolustaen näitä karttoja ja jopa selitellen syitä niiden synnylle. Varmaan syy on laiskoissa tai ahkerissa ihmisissä, fiksuissa ja vähemmän fiksuissa “alueissa “. No ei taatusti ole. Poliittiset kartamme vasta koomisia ovat keskustan vihreinä, vaikka puoluetta ei äänestä kuin 10 % suomalaisista. Suurinta puoluetta ei kartalta erota. Ahkerimmin vaaleissa vaikuttaisi käyvän asumattomat selkoset.

Kartalle piirretty rasismi on uusin yhteiskunnallinen mediailmiömme kuvineen, regionaalisine karttoineen. Alue aiheuttaa sairautta, syöpää, verisuonitauteja, ruttoa.

Varo näitä alueita. Alueella on satunnaisine rajoineen myös imago, persoonallisuus, kyky selvitä tai taantua, pärjätä urheilussa ja kulttuurissa tai olla tumpelo, helvetin tulirotko. Tässä imagonrakentelussa alue on viety mytologisena taruhahmona naurettavuuksiin. Maantiede tieteenä on kokonaan heitetty romukoppaan.

Takavuosina kouluopetuksessa maat ja kansat esiteltiin tällaisina stereotyyppeinä mutta se lopetettiin rasistisena heti sotien jälkeen. Sotien aikana ja ennen niitä se liittyi sotapropagandaan karttoineen ja karttamerkkeineen.

Nyt on taannuttu takaisin samaan ilmiöön. Epäsosiaalinen huuhaamediamme on tartuttanut tuon taudin myös perinteisen median tiedottamiseen. Kartta on vaikea asia, maantiede tieteistä mutkikkain, sitä ei pidä käyttää koko ajan väärin ja virheellisesti manipuloiden. Kun rinnalle tuodaan vielä aikatieteet, maailmankuvamme on pilattu hetkessä.

Areaalinen elinkeino ei ole lokaalinen eikä spatiaalinen alue regionaalinen, mentaalinen alue ja “mental areas, mental maps” on vallan muuta kuin suomalaiset kuntakarttojen esittelijät sotesoppansa kanssa elämöiden rakenne uudistuksesta. Kun käsitteet ovat virheellisiä jo kielemme takia ja digiajan työssä tuntemattomia, ne on jätettävä asiantuntijoiden hoidettaviksi. Poliitikot pysykööt lestissään.

Uuden koulukunnan kartat

Vastaava aluesuunnitteluun ja -kehittämiseen suuntautunut käytäntö on toki vallalla myös EU:n sisällä esiteltäessä kaupunki-. ja maaseuturakenteen todellisia strategisia linjauksia ja niiden esittelyä visoineen. Ne noudattavat täsmäkarttoina ja dynaamisina jo vallitsevaa toiminnallista alueellista kuvaa vaikkapa Lounais-Hämeestä osana Turun, Tampereen ja pääkaupunkiseudun vaikutusalueita, ei hallinnollisia kuntia väritellen.

Suomeen tämä käytäntö on rantautunut kovin hitaasti ja niinpä meillä käytettiin sote -alueiden esittelyssä karttaharjoitelmia, jotka järkyttivät kuntapoliitikkoja ja antoivat väärää informaatiota alueiden strategisesta luonteesta oman aikamme GIS suunnittelussa ja maankäytön toiminnallisessa ohjauksessa sekä palveluiden sijoittelussa. Lounais-Hämeessä tämä kävi esille vaikkapa elinkeinopoliittisessa suunnittelussa, kehittämispolitiikassa, jossa kuntien nimet ja rajat ovat olleet koko ajan ohjaavia silloinkin, kun funktionaalinen, toiminnallinen, aluerakenne ja sen esittely edellyttäisi kokonaan toisenlaista esitystapaa ja siihen rakentuvaa strategiaa.

Tällöin mukana ovat rajat ylittävät talouden ja liikenteen, tiedon jne.  virrat, ihmisten tosiasialliset asuinpaikat ja ajankäyttö, kartalle siirrettyinä, sekä yritysten tapa operoida maaseudulla ja metropolialueellamme kokonaan toisin, kuin mihin kuntarajojen käyttö esityksissä tahtoo aina viedä joko tahallisesti tai tahtomatta juuri vuosisataisia rajoja esitellen ja niiden sisälle sulkeutuen.

Jos Suomen armeija käyttäisi vastaavaa logiikkaa, sota hävittäisiin varmasti siinä missä mikä tahansa nopeasti muuttuva ja karttojen analytiikkaa edellyttävä strateginen toiminta nykyisin satelliittikarttoineen edellyttää etenkin suurten liikennevirtojen solmukohdissa, jollainen Forssakin on koko ajan ja päivittäisessä asioinnissamme kahden valtaväylän risteyksessä ja niiden rajapinnoilla menestystään hakien. GIS kartan dynamiikka ja sen reaaliaikaisuus voi muuttaa koko aluesuunnittelun perusteet myös poliittisen päättäjän oivaltamana.

Pieni muutos GIS teknologiaa käyttäen ja alamme hahmottaa kaupunkimme ja sen ympäristön tiedolla, joka muuttaa myös käyttäytymisemme etenkin suunnittelijoina ja päättäjinä samaan aikaan. Olemme kaikki samalla kartalla, dynaamisella ja koko ajan muuttuvalla. Ymmärrämme myös mitä varten olemme poliitikkoina mukana suunnittelussa ja kuinka panostukset vaikuttavat talousalueemme menestykseen reaaliaikaisesti. Metropolien suunnittelussa tällainen olisi yhtäällä täysin mahdotonta ja toisaalla koko ajan muuttuvana välttämätöntä. Ratkaisevaa on välineen käytön osaajissa sekä tähän tarkoitukseen laadituista tekniikoistamme.  

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts