Totalitarismi alistaa kielen masentaakseen mielen
Richard Gavels ja ”Vilnan Pokeri” kertoo saman, jonka itse kerroin kirjani otsikossa ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania – eskapismi – putinismi.” Hegelin viisautta siinä jäljiteltiin hakemalla ensin teesi ja sitä kritisoiva antiteesi sekä päätyen synteesiin. Totalitarismi vain alistaa kielen tarkoituksena alistaa myös mieli. Mytomania totalitarismissa tarkoittaa tapaa vakuuttaa musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Tämän jälkeen astuu kuvaan pelon maantiede ja totalitarismin uhkakuvat, kielen avulla harhauttaminen ja höynäyttäminen. Jos se ei auta, vankileirit auttavat varmasti. Siellä kerrotaan mikä on totta, mikä kuvitelmaa ja mikä valhetta.
Vilnan pokeria ei voi julkaista muuten kuin pöytälaatikkoon. Kun romaani ilmestyi vuonna 1989, Berliinin muuri oli juuri murtunut ja neuvostovallan loppu häämötti. Eskapismin lukemattomiin muotoihin paenneet ihmiset alkoivat herätä painajaisestaan. Sen kuvaaminen on samalla helvetin kuvaamista, sielua tuhoavan systeemin avaamista.
Suomessa sitä paettiin piiloutumalla suomettumisen synkkyyteen. Siirtymä kartalla Neuvostoliiton luoteiskulmasta Euroopan ja lännen koilliskulmaan ja samalla Itämeren ja Jäämeren tyttäreksi, oli ja on jatkossa loikka tuntemattomaan. Muutkin kuin Turkki tai Unkari ovat tätä vaihetta käyttämässä ikään kuin eläen edellisen vuosituhannen puolella ja siitä meitä muistuttaenkin.
Pahasti nyrjähtänyttä maailmaa on vaikea tavoitta perinteisen realismin keinoin tai tukeutuen Hegelin filosofiaan. Ei riitä, että kuvaamme järjestelmän ulkoisten toimijoiden helvettiä. On päästävä psyyken tasolle, ihmisen sielun labyrinttimäiseen kehikkoon. Joko perinteisen proosan keinoin tai avustaen sitä oman aikamme tieteen ja taiteen meille vieraammassa kehikossa.
”Vilnan pokeri” ei ole taidetta siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme. Se ei ole läntisen maailman yhteiskuntakritiikkiä ensinkään. Vainoharhaisuus on vaikeasti taiteeksi muutettavaa kieltämme, elämää, jossa ahdistavaa mytomaniaa pakoilevaa sielua amputoidaan, mutta sitä samaan aikaan paeten, tämä ahdistus proosaksi muuttaen, silmät ummistavan eskapismin tuomiin outoihin näkyihimme turvautuen. Se ei meiltä oikein onnistu ilman päihteitä, huumeitamme. Venäjällä ilmiö oli hurja Neuvostoliiton hajottua. En suosittele malliksi muille.
Uutisvuosi 2022 on ollut ahdistava. Venäjän panssarit vyöryivät kohti Kiovaa 24. helmikuutta. Ukrainalaiset torjuivat tuon hyökkäyksen ja kaikkien yllätykseksi vihollinen perääntyi. Samalla sotarikokset paljastuivat. Maailma auttoi toimittamalla puolustajalla aseita. Siviilikohteita pommitettiin kaiken aikaa ja evakuontijunat veivät lähes kahdeksan miljoonaa ukrainalaista pois kodeistaan. Valtaosa jäi raunioituneisiin kyliinsä ja kaupunkeihin. Ilman lämpöä ja sähköä, infrastruktuuri oli tuhottu sekin. Terroristipommitukset eivät horjuttaneet ukrainalaisten yhtenäisyyttä. Ukrainalaiset pelkäsivät, kuinka Euroopan maiden halu auttaa hiipuu talven myötä ja energialaskujen sekä talouden ja inflaation lamauttaessa eurooppalaisten humanitaarisen hengen.
Suomalaiset allekirjoittivat 17. toukokuuta presidentin esittelyn jälkeen kirjeen, jossa kerrottiin Suomen haluavan aloittaa neuvottelut puolustusliitto Naton jäsenyydestä. Eduskunta oli aiemmin samana päivänä asettunut äänin 188–8 jäsenyyden kannalle. Jäsenyys eteni pikavauhdilla rinnan Ruotsalaisten kanssa. Vain kaksi maata 30 joukossa – Turkki ja Unkari – alkoivat hidastaa jäsenyyden muuten ennätyksellisellä vauhdilla edennyttä toteutumista. Taustalla kerrottiin olevan asenteet kurdeihin sekä aseiden vienti Turkkiin.
Kirjoitin ko. tapahtumista esseekokoelman nimellä: ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022. Europe’s crazy year 2022.” En palaa siihen enää tuon kesän tapahtumia kuvaten. Yksi kirja riittäköön tämän tallentajaksi tuleville sukupolville minun kohdaltani. Sen kun löytää myös sähköisenä ja vielä reaaliaikaisesti essee kerrallaan päivittäenkin, taustoittaen samalla. Näin oli jatkunut hetkestä, jolloin sosiaalinen media syntyi.
Alkanutta syksyä edustivat vaikkapa Elisabet II:n hautajaiset, ahkeran, vakaan ja vähäeleisen naisen poismeno ilman käytännön poliittista valtaa. Nyt monet kuningashuoneen hänestä riippumattomat katastrofit, kansansuosikki Dianan kuolemasta prinssi Andrewn seksiskandaaleihin, olivat liki enemmän oman aikamme mediahuomiota saaneita, kuin samaan aikaan vallassa käyneet 15 eri brittiläistä pääministeriä tekoineen.
Asiakysymykset jäivät varjoon myös Suomessa, kun Sanna Marinin juhlimisvideot varastivat kaiken huomiomme. Pääministeri joutui mm. torjumaan huumeitten käytön ja sai samalla poikkeuksellista myös kansainvälistä huomiota. ”Jatka tanssimista” Hillary Clinton kannusti samalla kun sähkön, ruoan ja bensan hinnat nousivat pilviin yhdessä inflaation kanssa. Alkoi säästäminen ja tätä kirjoittaessani joulukuun 17. päivänä 2022 Venäjän pommitukset jatkuvat ja eilen niiden lukumäärä on ollut suurin tähänastisista. Kohteet ohjuksilla ovat siviilikohteita, tärkeitä infrastruktuurikohteita, ja valtaosa lähes sadasta ohjuksesta on kyetty tänäänkin torjumaan. Tuhot ovat kuitenkin suuria.
Sähkön hinta, ruoan hinta, bensan hinta ja inflaatio olivat vuoden 2022 myös ruoan tuottajan ongelmia. Ei vain kuluttajien ja jauhoistaan liki kaksinkertaista hintaa maksaen. Useimmat viljelijät jättivät kasvihuoneet pimeiksi säästäen sähköä, ja maidon tuottajien määrä väheni sekin useammalla tuottajalla joka päivä.
Samaan aikaan kun Eurooppa on sodassa, Länsi-Balkan on hakemassa EU:n jäsenyyttä. Alban, Pohjois-Makedonia ja Serbia ovat kiirehtineet liittymistään ja heille viestitetään, kuinka ovi on uusille jäsenhakemuksille auki. Tosin heidän on omaksuttava ensin eurooppalaiset tavoitteet ja henki. Mikä se sitten onkin. Me, jotka sen tiedämme, voisimme avata heidän silmiään ja varoa lupaamasta mitään sellaista, jota haetaan tavoitellen lähinnä mielenrauhaa tai totalitarismin täysin alistavaa ja hakijoiden mielen lopullisesti masentavaa maailmankuvaa. Kosovo aikoo jättää oman hakemuksensa lähiaikoina.
Tosin ensin olisi suotavaa, että muut EU-maat tunnustavat ensin sen itsenäisyyden. Lähimpänä jäsenyyttä lienee kuitenkin Montenegro. Neljä vuotta sitten maan oletettiin olevan EU:n jäsen jo vuonna 2025. EU-maiden epämääräiset puheet ja lupaukset tuottavat pääsääntöisesti kokoontumisia, seuraten paikallisten tanssiryhmien esiintymisiä, sekä tilanteen rauhoittelua, ei niinkään uudistuksia ja niiden syntyä rohkaisten ja niitä myös edellyttäenkin.
Suomen liittyminen aikanaan EU:n jäseneksi ja nyt osaksi Natoa yhdessä Ruotsin kanssa, olivat ja ovat nekin oman aikansa vieviä tapahtumia. Samalla meille alkavat selvitä ne aiemmin luoteista Venäjää koskevat odotukset, jotka tarkoittavat nyt kokonaan toista aluetta, kaakkoista Natoa ja sen Itämeren ja Jäämeren ulottuvuuksia. Meiltä odotetaan turvatakuiden rinnalla aktiviteetteja, jotka avautuvat kyllä meille myöhemmin osana tätä globaalia läntistä liittoumaa. Emme ole yksin mutta emme myöskään ilman omaa panostamme sotilasliiton jäsenenä, ja muistaen strategisesti erityisen merkittävä paikkamme globaalilla kartalla.
Se vie oman aikansa ja puolustusministerimme voi kaikessa rauhassa keskittyä nyt hoitamaan isyyslomansa, miehen tehtävistä sen ehkä tärkeimmän äidin hoitaessa lopulta kaiken muun. Tykin ruuaksi ai auta lapsiamme enää kasvattaa.