21.12. 2022
Karhun sylistä Naton narikkaan
Milloin on vuoden pimein päivä? Tänään, talvipäivänseisauksen merkeissä.
Talvipäivänseisaus toistuu vuodesta toiseen Suomessa joulukuun lopulla, mutta tarkka ajankohta vaihtelee. Vuonna 2022 se on 21. joulukuuta kello 23.48
Pimeää on pörssissäkin, karhun aikaa sielläkin. Siirtymä karhun sylistä Naton narikkaan on sekin osa kuluvan vuoden tapahtumia.
Kevätpäiväntasauksena Aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella.
Vuonna 2023 kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta, täsmälleen kello 23.24 Suomen aikaa. Kevätpäiväntasauksena voidaan tähtitieteen näkökulmasta jättää hyvästit talvelle ja toivottaa kevät, kesä ja aurinko tervetulleiksi. Tästä eteenpäin kevät etenee kohti kesää kukonaskelin. Oletan ettemme puhu tuolloin koko ajan sähköstä ja sen säästämisestä sekä laskutusta seuraten. Hysteria helpottaa, kun Tellus vaihtaa asentoaan ja kylkensä kohti aurinkoa.
Kesäpäivänseisaus on puolestaan vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Silloin Aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan. Päivä kutsutaan mittumaariksi.
Olen kirjoittanut juhannuksesta ja siihen liittyvistä pakanallisista menoistamme enemmän kuin mistään muusta päivästä lukuun ottamatta kirjaa vuodelta 2017, jolloin Suomi täytti täydet sata vuotta (Finland’s big year 2017 – Suomi 100). Toki myös muistelmakirjani täyttäessäni 60 ja 70 vuotta ovat nekin ajoittuneet juuri tietylle päivälle tarkoitetuiksi ”Social media economy and strategy” ja ”Cluster art and art of clusters 70 years”.
Näin ajalla ja sen mittaamisella, maapallon pyörimisellä joko akselinsa ympäri ja asentoaan vaihtaen tai auringon ympäri samalla, on meille erityisen suuri merkitys.
Se on samalla merkinnyt tieteen kehittymiseen joko sellaista edistymistä, josta pidämme päiväkirjaa ja almanakkaa, käytämme kompassiamme, tai samalla uskomuksia ja laskentatapoja päivyreineen, ettemme ole oikein tajunneet ajan merkityksen katoavan siirtyessämme galaksien tutkijoina ulos perinteisestä ajattelustamme. Näin aika ja sen asettamat rajat ovat myös kahle ja kehnoin keksintömme samaan aikaan.
Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan mittumaarina. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä. Eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. joulukuuta, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on talvipäivänseisaus. 21.–22. joulukuuta on eteläisen pallonpuoliskon pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Eteläisen pallonpuoliskon kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella.
Kosmos ja sen tutkimus on usein tieteistämme tunnetuin ja samalla arvostetuinkin. Tieteen tekijöistä tunnemme varmasti nimellä vain yhden, kosmosta tutkivan Esko Valtaojan. Näin siitäkin huolimatta, että uusia tohtoreita eri tiedekuntiin syntyy vuosittain Suomessakin parituhatta. Lisäys on ollut vallankumouksellisen suuri jo omana aikanani.
Kun väittelin ensimmäisen kerran Oulun yliopiston silloisessa filosofisessa tiedekunnassa vuonna 1982 meitä oli tuona vuonna väitelleitä Suomessa reilusti alle sadan tohtorin muta jo toista väitöskirjaani puolustaessa Turun yliopiston silloisessa valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2004 noin pari tuhatta tohtoria. Professorejakin oli liki sama määrä.
Tieto ja tiede uusintaa itseään ja kouluttaa samalla uudet akateemiset jäsenemme lukuisissa yliopistoissamme ja korkeakouluissa. Meillä on suuri määrä erikoistuneita tutkimuslaitoksia ja arvostamme tiedettä muunakin kuin uusien innovaatioiden tuottajana. Vanhojen oppimisessakin, kun on varmasti työtä yllin kyllin koko ajan supistuville ikäluokillemme.
Niinpä me tarvitsemme uudistuaksemme yhä enemmän akateemisesti koulutettavia myös maamme rajojen takaa ja samaan aikaan globaali tiede vaatii omien oppilaittemme opiskelua yhä enemmän kansainvälisesti nimekkäissä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
Tiede on fragmentoitunut, pirstaloitunut, ja tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota nyt vuoden pimeimpänä päivänä. Meillä on kyky jatkaa uuden oppimista läpi koko elämänkaaremme, ja se mahdollistaa tieteiden välisen sekä monitieteisen rinnalla myös poikkitieteisen opiskelun. Jälkimmäisessä sama henkilö hakee osaamista ja on valmis uhraamaan aikaansa opiskeluun hyvinkin kaukana toisistaan olevissa tiedekunnissamme. Tieteen merkittävimmät löydökset tahtovat löytyä nykyisin erikoistieteiden rajapinnoilta.
Ilmiö ei ole uusi. Se on tunnettu vuosituhannet mutta vasta omana aikanamme siihen on alettu kiinnittää yhä enemmän huomioitamme. Samalla tieteen rinnalle on tullut sellaista osaamista, jota kutsumme taiteeksi, oli se sitten kuvataiteita tai musiikkia jne.
Ensimmäinen Yhdysvalloissa taiteesta väitellyt oli filosofisen tiedekunnan kasvatti ja matemaatikko. Toki hänellä oli myös taideaineita mukana ja tukemassa löydöksiään. Tohtorin tutkinto oli kuitenkin filosofisesta tiedekunnasta.
Oulun yliopisto vaihtoi myöhemmin filosofisen tiedekuntansa luonnontieteelliseksi, jota se luonnollisesti edustikin, ja Turun yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta yhteiskuntatieteelliseksi. Molemmat kertovat ehkä paremmin myös maallikolle opintojen ja tutkimuksen sisällöstä.
Se poikkeaa melkoisesti tutkimuslaitoksistamme ja niiden työn jaksottamisesta, laboratorioiden laadusta samalla. Niissä keskitytään vain yhteen asiaan, soveltavaan tieteeseen, ja se edellyttää korkeatasoiset laboratoriotkin. Työrytmi on kuitenkin sama kuin yliopistoissammekin. Arkista aherrusta ja tavalla, jossa sama henkilö on mukana tutkijana useammassa ohjelmassa. Ohjelmat ovat määräaikaisia ja poikkeavat vain hieman perustutkimuksesta. Soveltavan- ja perustutkimuksen välinen ro on veteen piirretty viiva.
Samalla ammattiin valmistumista on kiirehditty ja paineet etenkin alan opettajien työssä kasvoivat. Professori opettajana, tutkijana ja hallintomiehenä sekä samaan aikaan varojen kerääjänä alkoi väsyä hänkin. Hajamielisyyteen ei tuossa tehtävässä ole varaa, oli päivä sitten vaikka kuinka pitkä.
Tiedän että lukuisat kollegat tekevät nyt töitään myös joulupyhinä ja muistamatta, kuinka lauantaina on joulun aatto ja sunnuntaina joulupäivä.
Muistan elävästi, kuinka nuorena parikymppisenä maisterina kävelin asunnoltani Oulun Karjasillalta Kalevan talossa sijaitsevaan yliopiston Maantieteen laitoksen suuntaan ja törmäsin matkalla kuuttakymmentä lähestyvään laitoksemme valovoimaiseen esimieheemme, professori Uuno Varjoon.
Tämä tuli laitokselta päin vihaisen oloisena ja tuiskasi kohdallani kysyen, missä kaikki ovat? Ei edes Paavo Talmania näkynyt talossa. Paavo tunnettiin sekä opettajana että tutkijana poikkeuksellisen tunnolliseksi puurtajaksi. Pohjoinen kasvatti erinomaisia professoreja etelään.
Kerroin professori Varjolle hiljaisemman laitoksen ehkä johtuvat joulun ajasta ja aattoillasta. Paavo oli sentään hänkin perheellinen mies. Tosin talon sisällä ei juurikaan yksityisasioista juoruiltu. Eikä Uuno laiskoja elättänyt.
”Onko nyt joulu?” Tokaisi Uuno kuulemaansa ja jatkoi matkaansa kohti paikoitusaluetta ja autoaan. Itse jatkoin laitokselle valmistelemaan joulun jälkeistä aikaa ja Tapaninpäivälle sopimiani tapaamisia oppilaitteni kanssa. Tuohon aikaan lauantai ja viikonloppu olivat parhaat ajat irtautua opettajan työstään ja keskittyä omaan tutkimustyöhön ja sen edistymiseen. Työmääräykset olivat vuodesta kolmeen vuoteen kerrallaan. Itse hankin hivenen lisätuloja kirjoittamalla lehtiin. Tuohon aikaan siitä jopa maksettiinkin.
Ei elämä ole siitä paljoakaan muuttunut. Jouluaattoa on hivenen muutettu toiseen paikkaan ja talo elää tavallaan, pukki käypi ajallaan. Oikein hyvää joulun valmistelua ja muistakaa sammutella turhat kynttilät ja jouluvalot, kun kello osoittaa sähkön kulutushuippuja.