Latinankieliset sananlaskut ja Suomen vaalit 2023. Osa VI

Pulvis et umbra sumus – Olemme tomua ja varjoa

Mistä me muistamme kolmannen vuosituhannen toisen vuosikymmenen? Digitaalinen vallankumous jatkui ja kalliit statussymbolit älypuhelimina tulivat kaikkien käyttöön. Ilmiö oli Euroopassa ja Suomessa eläen globaalina koettu. Sitä se ei toki ollut. Väkilukumme kasvoi, etenkin Afrikassa kohti kahdeksatta miljardiaan. Tänään se on jo ohitettu.

Teksti on kirjani ”Menetetty vuosikymmen” muutaman lauseen esitteestä. Tuo vuosikymmen oli mahdollista tiivistää muutamaan sanaan. Tai otsikon latinankieliseen sananlaskuun. Olemme todellakin vain tomua ja varjoa. ”Omina praeclara rara.” ”Kaiken omani kannan mukanani.” Tällä asenteella vaaleihin lähtevä on oikealla tiellä. Horatius oli oikeassa ja me olemme osa tuota kulttuuria eurooppalaisina.

Tuon vuosikymmenen aikana Nokia menetti asemiaan ja taloudessa törmäsimme lamaan, eurooppalaiseen finanssikriisiin. Ilmasto, onnettomuudet ja terrori puhuttivat. Suuret ikäluokat tulivat eläkeikään ja se näkyi ja kuului kaikessa. Virtuaalikulttuuri ja sosiaalinen media – populismi politiikassa, olivat osa samaa ilmiötä. Tässä ei ole tapahtunut mitään merkittävää muutosta. Olemme pikemminkin taantuneet. Me vain kertaamme aiemmin opittua. ”Repetitio mater studiorum est.” ”Kertaus on opintojen äiti.”

Sota Afganistanissa päättyi, mutta jatkui muualla. Turkki siirtyi vahvan Erdoganin johtoon ja Yhdysvallat sai itsensä näköisen presidentin. Kiina ja Venäjä ohittivat monessa kriisiytyvän Euroopan, Ukraina jäädytti myös omia suhteitamme itään ja britit alkoivat pitkän tiensä ulos EU:sta.

Näin minä kirjoitin muutamalla sanalla tuota vuosikymmentä kuvaavan kirjani takakanteen. Menneen maailman viisaudet ja ikivanhat latinankieliset meille säilyneet sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman tuotteet oli esiteltävä tulevalle kansanedustajalle. Ehdokkaalle, joka haki ja levitti neuvojaan sosiaalisen median mölinässä. ”Sero venientibus ossa.”Liian myöhään saapuneille jäävät vain luut.”

Arabikevät puhututti ja islamistinen talvi. Tiede eteni ja Higgsin kenttä sekä mustat aukot tulivat tutuiksi nekin. Elokuvista, musiikista ja kulttuurista löytyi nimi myös kirjalle. Menetetty maa sai neljä Oscaria samaan aikaan kun Ruotsin Akatemia törmäsi monelle yhteiseen skandaaliin.

Ruotsin Akatemia muistutti lasten leikkikehää. Tänään siellä roikotetaan Turkin presidenttiä esittelevää nukkea. Päätös Erdoganin kohdalta oli odotettu, näytös loukkasi häntä. ”Sunt pueri pueri et pueri puerilia tractant.” ”Pojat ovat poikia, ja pojilla on poikien huvit.” Yhdysvaltain presidentti oli unohtanut kansakunnan salaiset paperinsa autotalliin. ”Spes patriae.” ”Isänmaan toivo.”

Repetitio mater studiorum est – Kertaus on opintojen äiti

Kun on seurannut suomalaisten vaaleja jo 1950-luvulta, niitä luonnehtii yhtäällä värittömyys ja toisaalla pysyvyys ja tylsyys. Näin vertaillen vaaleja muualle Eurooppaan.

Jotta jotain oleellista tästä tylsyydestä jäisi käteen, palataan vaaleihin toinen kesäkuuta 1927 Savonrannassa, Etelä-Savon vaalipiirissä maatalon emännän Aino Lempi Maria Luostarisen vaalitaisteluun. Kerimäkeläinen emäntä oli ehdolla tosissaan nyt ensimmäistä kertaa ja hänet valittiin komealla äänimäärällä edustamaan savolaisia Arkadianmäelle. Elämä muuttui pienellä maatilalla kertaheitolla. ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat.” ”Pimeässä loistaa pienikin kipinä.”

Aino Marian vanhemmat Abraham Östring ja Amalia Hynninen olivat luonnollisesti maanviljelijöitä. Aino kävi kiltisti tyttökoulun 1906 ja suoritti hieman poikkeuksellisesti tuohon aikaan opettajakurssin Helsingissä alan seminaarissa ja jatko-opistossa.

Hän oli maatilan emäntänä siten hyvin koulutettu ja toimi samalla myös Kerimäellä osuuskassan hoitajana. Maalaisliiton kansanedustajana hän toimi kaikkiaan 20 vuotta edustaen siis Mikkelin läänin vaalipiiriä.

Hän toimi lisäksi mm. Yleisradion hallintoneuvostossa, presidentin valitsijamiehenä vuoden 1950 vaaleissa, joista en vielä mitään tiennyt. Synnyin vuotta myöhemmin. Helsingin olympialaisten aattona.

Edelläni olivat 1940-luvun lapset ja häijy sota-ajan suuri ikäluokka, oman aikamme ongelmana pidetty joukko nyt aikamme vanhuksia.

Nuorempana he tekivät kaikkea muuta koulussa ja yliopistossa, mutta ei taatusti vakavasti otettavaa opiskelua. Vallankumouslaulut raikuivat ja isä Leninin sanomaa Marxin rinnalla leviteltiin siinä missä Maon punaista kirjaa. Se oli rankkaa ja raskasta aikaa.”Sero venientibus ossa.” ”Liian myöhään saapuneille jäävät vain luut.” Seuraavalla vuosikymmenellä, 1950-luvulla, syntyneet olivat auttamatta myöhässä. Kiusattu sukupolvi.

Lahjakas ja ahkera Aino Maria kuoli harmiksemme ja suruksemme kesken edustajakautensa 64-vuotiaana heinäkuun alussa vuonna 1953. Olin silloin täyttämässä kaksi vuotta ja jouduin onnettomuuteen mutta selvisin hengissä. Hyvä kun toinen meistä sentään jäi kiusaksi muille ja pyrkii ylläpitämään sukumme liekkiä.

Hänen tilalleen eduskuntaan tuli Onni Mannila. Samalla Kerimäen kunnanvaltuusto joutui hankkimaan uuden puheenjohtajan. Täytettäväksi jäi myös Maalaisliiton keskushallituksen paikka ja naisten puheenjohtajan arvostettu istuin.

Aino oli ollut naimisissa vuodesta 1911 kansanedustaja Alpo Luostarisen kanssa. Minullekin paremmin tuttu maan ainut uskottava Maisema-arkkitehti ja professori Katri Luostarinen oli heidän tyttärensä. Niinpä ympäristötieteet ja samalla maisemointi sekä estetiikka ei ollut vierasta, olkoonkin että vielä tänäänkin se on monelle tuiki tuntematon ala.

Leena Luostarinen taidemaalarina ja professorina tunnetaan jo jonkin verran paremmin, olkoonkin että modernin taiteen tuonti Suomeen ei ole ollut ruusuilla tanssimista etenkään naisena. Akateemisia naisia ei Suomessa tuohon aikaan oikein suvaittu miehisessä ammatissa. Etenkin Helsingissä professorin virka muistutti tsaristisen hallinnon tuotetta ja oli koominen. Tänään on onneksi jo toisin. ”Sol ominbus lucet.” ”Aurinko paistaa kaikille.”

Aliquando insarine iucundum est – Toisinaan on suloista hullutella

Vuoden 1927 vaalit olivat melko laimeat ja värittömät. Mistä minä tämän voisin tietää? Minähän synnyinkin vasta vuonna 1951 seuraamaan Helsingin olympialaisia. Minäpä kerron.

Kokoomus oli ennen vaaleja puuhannut kolmen puolueen yhteistoimintaa kuten Paavo Väyrynen hallitusta. Tällainen puuhastelu on Suomessa hulluttelua. Toinen hulluttelija oli Akateeminen Karjala-Seura ja muut aitosuomalaiset, siis nykyiset perussuomalaiset. Nämä yrittivät tehdä kielikysymyksestä vaaliteemaa. Hulluja nuo suomalaiset sanoisi Asterix ja Obelix olisi samaa mieltä. Tämä sama hulluttelu on jatkunut aina 2020-luvulle saakka. Puuttuu vain, että rinnalle otettaisiin ihmisen sukupuoli ja metsän tapa kasvaa ja menestyä ilman byrokratian tuomia hallinnollisia kasvutapoja. Lopulta väsyttiin ja ”A lasso rixa quaeritur”, väsynyt hakee riitaa.

Suurin voitto näistä perisuomalaisista riidoista olivat tilastollisesti tapahtuvat muutokset. Aina joku hieman voittaa ja toinen joutuu häviämään. Maalaisliitto sai kahdeksan paikan voiton ja Edistyspuolueen kustannuksella. Se oli jo toinen peräkkäinen tappio heille ja enteili vaikeita aikoja tulevissa vaaleissa oman aikamme ”edistyspuolueelle”. ”Aequat omnis cinis”, tuhka tekee kaikista samanlaisia.

Tuosta hetkestä lähtien puolue alkoi kitua vuosikymmenet noin kymmenen edustajan apupuolueena, kunnes Liberaalinen Kanapuolue tuli lopulta tiensä päähän vuoden 1995 eduskuntavaaleissamme. ”Aquam a punice postulare”, yrittää nyhjäistä tyhjästä, vettä hohkakivestä.

Eduskunnan jättivät mm. Väinö Tanner (SDP) ja Wäinö Wuolijoki. Kokoomuksesta Erkki Kaila, Juho Mannermaa ja E.N. Setälä. Anni Huotari ja Anni Savolainen-Tapaninen putosivat hekin (SDP), tuon ajan nimekkäitä harvoja naisedustajiamme.

Uusia nimiä eduskuntaan olivat mm. Mauno Pekkala (SDP), August ja Kalle Valta (SDP). Maalaisliittoon puolestaan Aino Luostarisen ohella Uuno Hannula, Juho Koivisto ja Juho Pilppula. Toki kaikki kunnon keskustalaiset muistavat. Jos eivät muistaisi, eivät ole oikeita keskustalaisia lainkaan. ”Difficile est satiram non scribe”, on vaikeaa olla kirjoittamatta satiiria.

Uusia olivat myös Kokoomuksen Jaakko Ikola, Erkki Kuokkanen, Oskari Lehtonen, Väinö Malmivaara ja Yrjö Puhakka, Sosialistien Yrjö Enne, Lauri Myllymäki, Eino Pekkala, Ervo Riihimäki ja Siina Urpilainen, RKP:n Erik von Frenckell ja Henrik Kullberg sekä Edistyspuolueen Eero Rydman. Eduskuntaan palasivat muun muassa Maalaisliiton Juhani Leppälä ja Juho Torppa, RKP:n Annie Furuhjelm ja August Tåg sekä Edistyspuolueen Risto Ryti, tuleva presidenttimme sekä Elias Sinkko. Tuttuja suomalaisia poliitikkosukuja kaikki. Politiikka ja yhteiskunnallisten asioitten hoito periytyy siinä missä monet muutkin ammatit. Tosin ”Nulla regula sine exceptione”, poikkeus vahvistaa säännön.

Niinpä nyt poikkeus tehtiin hallitusta muodostettaessa. Parlamentarismista poiketen istunut Tannerin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen. ”Qualis rex, talis grex.”Millainen kuningas, sellainen lauma.” Tämä pätee tänäänkin laatiessamme stereotypioita ja olettaen kiinalaisten muistuttavan johtajaansa ja putinismi ilmiönä on jo liki mediayhteiskunnan tuotetta. Olkoonkin että taustalla taitaa olla pikemminkin toisenlainen totuus: ”Orient, dum metuant.” Vihatkoot, kunhan pelkäävät.”

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts