Spes patriae – Isänmaan toivo
03.03. 2023
Vaalit lähestyvät ja eduskunnan jäätyä vaalilomalle kurkien tanssi alkaa jokaisessa vaalipiirissä. Kun kurjet tanssivat, varpusten on aika väistyä. Auriko paistaa toki kaikille – Sol omnibus lucet, mutta karsittaessa vaalipiiriensä parhaita, kärkiehdokkaita, kertaus jo aiemmin käytyihin vaaleihin on nyt kirjoittamieni artikkeleiden kantavana teemana. Kertaus kun on edelleen opintojemme äiti – Repetitio mater studiorumest.
Aloitamme tämän kertauksen vaaleistamme vuodelta 2008, jolloin elimme kovia aikoja, ystävät hyvät. Kuten elämme nytkin, ehkä vielä monin verroin kovempia. Tempora aspera vivimus, amico bone. Lähdemme kuitenkin siitä, että vielä nyt aurinko paistaa kaikille ehdokkaillemme. Ja jos ei paistakaan, elämä on kääntänyt ehdokkaillemme synkemmän puolensa politiikan arjessa. Pimeässä loistaa silloin pienikin kipinä. Ainakin uskoen Grynaeusta. Scintilla etiam exigua in tenebris micat.
Vaalit ja mainonnan riskit – Tulisiko ääniä keskittää?
08.09.2008 – 03.03.2023
Juuri nyt kevään 2023 vaalit näyttäisivät olevan hurja jännitysnäytelmä kolmen suurimman puolueen kannatuksen ollessa parin prosenttiyksikön sisällä. Onko suurin puolue Kokoomus, SDP vaiko Perussuomalaiset on vielä täysin avoin ja äänestäjien valta hakea myös pääministeriä ja ainakin pelin avaajaa hallitusta muodostettaessa.
Suosittu nykyinen pääministerimme ei voi asettua ehdolle kuin omassa vaalipiirissään. Gallupeissa tämä antaa väärän kuvan todellisesta äänestyspäivän päätöksenteosta, lähdetkö vaaleihin ja jos lähdet, ketä näistä vähemmän maailmalla esiintyvistä kansallisista kyvyistämme tai maakunnan parhaista äänestäisit.
Pitäjän parhaat eivät esiinny kansallisissa medioissamme, eivätkä oikein ole samaa luokkaa kuin olympiakisojen näkyvimmät kansalliset huippumme. Tänään vuonna 2023 edes paraatilajimme talviurheilu ei näyttäisi tuottavan yhtään mitalia MM-kisoissa, toisin kuin Ruotsin ja Norjan kärkiurheilijat. Toki viestissä mitataan vielä lajin osaaminen ja sen laajuus. Mitali sieltä ja kuninkuusmatkalta tuo mieleen menneet ajat ja niiden ylistäjät. ”Laudator temporis acti.”
Jotain on siis sielläkin vialla, ei vain politiikassa ja demokratian tuotteissamme, poliittisissa liikkeissämme, puolueissa. Niinpä myös poliittiset viestit eivät tahdo mennä nyt perille, laulamme kuuroille korville. ”Ad surdas aures canere.”
Olisi siis aika vaihtaa kieltä uskottavammaksi ja kun teet jotain, tee se myös niin että siihen uskotaankin. ”Age si quid agis.” Kuuroille korville ei pidä laulaa vaan odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle. ”Ab alio expectes, alteri quod feceris.”
Nämä ikivanhat latinankieliset viisaudet eivät vanhene, päinvastoin, juuri ne nuortuvat vaikka me vanhenemmekin. Kun teet jotain, tee se ja kun olet väsynyt, muista, kuinka juuri väsynyt hakee riitaa. ”A lasso rixa quaeritur.” Kun olet oppinut muutaman kymmenen latinankielistä ikivanhaa sananlaskua, mikä tahansa muukin sanomasi vaikuttaa syvälliseltä. Usko tähän ja uskosi vie sinut jopa eduskuntaan. Alat pitää itseäsi muita viisaampana. ”Quidquid latine dictum sit, altum videtur.”
Vuonna 2008 Forssan lehdessä, Lounais-Hämeen äänenkannattajassa, on ollut useitakin kirjoituksia, joissa on paneuduttu oman alueen ja maakunnan ehdokkaiden äänten keskittämiseen. Näin varmaan tapahtuu jokaisessa maakunnassa ja maakunnallinen media on siinä oman alueensa ensimmäinen edunvalvoja. Se on sen ehkä tärkein tehtävä tiedonjaon ohella kilpaillussa mediakentässä. Toisin toimien se alkaisi pian laulaa kuuroille korville. ”Ad surdas aures canere.”
Oman aikamme media on muutakin kuin sosiaalista mediaa. Vaikka toisinaan on suloista hullutella, ”Aliquando insanire iucundum est,” tai rakastuneet ovat järjettömiä, ”Amantes amentes”, poliitikon on varottava näitä ansoja ja hukkaan heitettyä laulua, poliittisen sanoman levittämistä kuuroille korville.
Lounais-Hämeessä ääniä on vaikea saada ”luonnolliselta” vaalipiiriltämme, jos haluamme kehittää vaikkapa Loimijoen vesistöaluetta tai kakkostietä moottoritieksi Helsingistä Satakuntaan ja Poriin. Tämä sama koskee myös laajemman maaseutualueen yhteistyötä Uudenmaan, Satakunnan ja myös Pirkanmaan suuntaan.
Hallinnolliset rajat eivät seuraa äänestysaluerajoja Hämeessä ja ne suuntautuvat nyt itään ja Päijät-Hämeeseen, Lahteen ja Hämeenlinnaan myös Forssan talousalueella asuenkin.
Lahdesta on sieltäkin turha tulle hakemaan hajaääniä Forssan talousalueelta. Ellet ole poliittinen tähdenlento ja urheilijana olympiavoittaja. Et sinä ole. Niinpä se mitä voit tehdä, on tukea kaikkia puolueesi ehdokkaita ja odottaa samaa itsellesi, mitä teet toiselle. ”Ab alio expectes, alteri quod feceris.”
Omat etenkin kaupunkialueilta äänensä hakevat ehdokkaat joutuvat kalastelemaan niitä Hämeenlinnan ja Lahden suunnalta. Siellä taas paikalliset mediat eivät äänten hajoamista siedä ja ovat kuppikuntaisia. Siitä ei voi heitä moittiakaan. Median toiminta perustuu oman talousalueen rahoittajiin ja asiakkaisiin. Politiikka ja vaalit ei ole kuitenkaan sama asia kuin kaupallinen toiminta, jossa kulta on valtaa. ”Aurum potestas est.”
Lounais-Hämeen, Someron ja Loimaan ongelmana ovat pirstaleiset, luonnollisen talousmaakunnan rajat kadottaneet alueet. Näin myös Satakunnasta ja Porista on tullut onneton pussinperä ja Lounais-Häme pirstottu useammalle vaalipiirille. Näin vaalivoiton hankkiminen vaatii erityisen vaivalloista vaalityötä ”Amat victoria curam.” Ääniä ei osata keskittää omille muutamalle ehdokkaalle. Kaikki käyvät sotaansa kaikkia vastaan. ”Bellum omnium contra omnes.”
Näin se ei ole saanut hoidettua yhteyksiään pääkaupunkiseudun eikä Pietarin vaikutusalueille ja talouden vetureihin. Maantieteelle emme voi mitään, olkoonkin että vuonna 2023 Venäjä ja sen vaikutus talousalueen elämään on dramaattisesti muuttunut. Pietarin sijainti on kuitenkin edelleen metropolina muuttumaton. Pääkaupunkiseutu jatkaa kasvuaan sekin.
Pääkaupunkiseudun kasvun tasainen jakautuminen ja terve ohjautuminen luoteeseen edellyttäisi poliitikoiltamme, siis puolueiltamme, kykyä nähdä nyt rajojen taakse, mutta samalla itsekästä keskittämistä tulevissa vaaleissa omille ehdokkaillemme. Omat yrittäjämme ja opiskelijat, mutta myös suuret ikäluokat ikääntyneinä, katsovat hekin sekä Helsingin, Tampereen ja Turun suuntiin. Olemme tuon kolmion keskipisteessä. Siitä on sijaintietuja mutta myös ongelmia kilpailtaessa lokalisaatioedustamme.
Omien ehdokkaiden kohdalla taas vaaditaan puolueiden rajat ylittävää yhteistyötä liikuttaessa Päijät-Hämeen väkirikkailla kaupunkialueilla. Meillä on tarjota myös kansallisesti näkyviä ja edustavia ehdokkaita tähän työhön. Lounaishämäläisinä meillä on vain kaksi keinoa kaksinkertaistaa edustajiemme määrä eduskunnassa.
Sellaisena se vastaisi väkilukuamme. Ensimmäinen on mennä vaaleihin ja keskittää äänemme omille ehdokkaille. Toinen on omien ehdokkaittemme kyky voittaa äänestäjien luottamus Hämeenlinnassa ja Päijät-Hämeen suurissa asutuskeskuksissa, etenkin Lahdessa. Näkyvin ehdokkaamme, keskustalainen ministeri Sirkka-Liisa Anttila ei ole enää ehdolla vaaleissa ja se merkitsee suurta määrää jaossa olevia ääniämme. Niitä ei voi testamentata kenellekään nuoremmalle. Näin voitto vaatii sielläkin vaivaa. ”Amat victoria curam.”
Kaikki tämä edellyttää oman maakunnan ja alueen identiteetin ylläpitoa ja sen sosiaalisen pääoman oivaltamista omaksi. Siinä Forssa ei ole ”helvetin tulirotko”, vaan oman kotiseutumme ja alueellisen me-hengen keräävä kotikaupunkimme.
Menestymisemme seutukuntana vaatii omilta ehdokkailtamme yli puoluerajojen yltävää yhteistä kampanjointia niillä kaupunkialueilla, joissa tulevat vaalit ratkaistaan. Oman maakunnan strategia vaati myös operatiivista osaamista sekin. Kilpailu Lahden ja Hämeenlinnan välillä on jälleen kerran alkamassa. Kurkien tanssi maakuntakeskusten välillä on puolueitten välistä taistelua ankarampi. Riihimäki on onnistunut tässä kamppailussa hyvin. Se on koulittu kaikkien sotaan kaikkia vastaan kiitos liikenteellisen sijaintinsa. ”Bellum omnium contra omnes.”
Päinvastoin kuin meitä neuvotaan, joskus on syytä ajatella paikallisesti ja toimittava globaalisti. Vaalien jälkeen meidän asiamme eivät kiinnosta edustajia ja ministereitä kolmos- tai nelostien varsilla, Päijänteen vesistöreitillä. Se on luonnollista kotiseutu- ja maakuntahenkeä heiltä, eikä siinä ole mitään paheksuttavaa. Hekin ajattelevat paikallisesti ja sanovat toimivansa globaalisti, kansalliset ja ylimaakunnalliset tarpeet ymmärtäen nyt vaalien alla. Vaalien jälkeen olemme taas yksin siinä missä loimaalaiset, somerolaiset ja Satakunta pussiperällä.
Tätä kirjoittaessani vuonna 2008 blogit kertoivat jo, kuinka SAK on vetänyt omat mainiot mainoksensa pois emmekä saakaan nähdä hauskoja kuvia mänttäläisen Oiva Lohtanderin kulinaarisesta esityksestä. Moni muistaa näyttelijän television sarjoista (Raid) ja toki myös dokumentista, jossa hän esitteli itseään ja synnyin kaupunkiaan, työläiskaupungin pojan sosiaalista nousua ja lihomista, irstasta narsistin elämää. Mielestäni luonnenäyttelijä esitteli tuossa lyhyessä mainoksessa lähinnä itseään ja onnistui siinä hyvin. On vaikea olla kirjoittamatta satiiria, mutta satiirin ja sarkasmin ero on suomalaisille vaikeaa. ”Difficile est satiram non scribere.”
Mainonnan mielikuvaleikit ovat hurja riski politiikan teon viihteellisillä mainosmarkkinoilla. Kun äänestäjien profiilit eivät puolueilla juurikaan voi poiketa toisistaan, vaara ylilyönteihin on olemassa ja loukkaaminen tai epä-älyllinen mainos vie mennessään vuosien poliittisen uurastuksen. Veret seisauttava vaalivoitto kääntyykin veret pysäyttäväksi tappioksi.
Kuinka monessa koulittu poliittinen järjestelmä ja sen monet palkatut edunvalvojat, puolueelle uskolliset byrokraatit ja mainostoimistot, ammattiyhdistysliikkeen korkeapalkkaiset osaajat, voivat epäonnistua näin surkeasti, on varmasti monen kysyjän mielessä.
Voiko heihin luottaa enää muussakaan vakavammassa, kun tunarointi on näin näkyvää ja lapsellista, väärään aikaan ja maailmaan tuotua provosointia? Kuka tästä lopulta vastasi ja mitä ajatteli? Jossakin tippuu päitä. Toisaalla ollaan vahingoniloisia. Näiden vaalien Irak Gate on jo nähty, ja se sai Oiva Lohtanderin ilmeikäät kasvot kuvakseen mässäillessään ruualla. Siitä tuli ajan kuva. Toki erehtyminen on myös inhimillistä. Näin ei vain ääniä kerätä. ”Errare humanum est.”
Alkoiko siitä kuvasta demareiden pitkä korpivaellus, kysyy jo moni. Tuotiinko väärä vuosikymmen niiden ihmisten nähtäväksi, joiden nettiympäristössä työväen presidenttiehdokas oli ja on edelleen kokoomuksen Sauli Niinistö ajaen Fiat Puntolla lapsenkasvoisen puoluejohtajan kanssa. Niinistön imago ei oikein sovi Lohtanderille. Tuskin oikein Kataisenkaan. Matti Vanhaisen imago on taas aivan muuta kuin mitä nyt etsittiin ja epäonnistuttiin. Puolueet kun ovat puheenjohtajansa näköisiä imagomielessä. Elämme uuden paradigman aikaa, maailmankuvat ovat vaihtuneet. ”Hanki elämä ja loppu työn kruunaa.” ”Fac ut vivas” – ”Finis coronat opus.”
Olisiko mahdollista, että suuren ikäluokan kosiskelijat eivät muistaneet mitä aikaa elämme, ja että nettiäänestystä käyttäen virolaisten tapaan, nuorten suurin puolue olisi vihreät ja kokoomus. Muut tulisivat kaukana perässä. Onko se syy siihen, että meillä pelätään käyttää verkostoja äänestyksessä ja vedämme viimeisenä maana maailmassa punaisen viivan paperilapulle? Onko se seurausta sitä, että olimme sen vetäjiä myös ensimmäisten joukossa ainakin naisten kohdalla, ja pelkäämme kohtuuttomasti nuorten äänestäjien äänestävän väärin.
Mitä tekevät 1990-luvulla ja 2000-luvulla syntyneet nuoret naiset? Onko meillä vuonna 2020 hallitus, jossa mukana on vain nuoria naisia? Olen opettajana yliopistossa ja kouluttanut etenkin nuoria lahjakkaita naisia. Oletan että tulee aika, jolloin maata ja maailmaa johdetaan myös naisten voimin ja taidoilla. ”Niin kauan kuin hengitän, toivon” -”Dum spiro, spero”
Verkostodemokratiaan on meillä vielä pitkä matka ja se tapahtuu viimeisenä Euroopassa. Vasta kun SAK ja Oiva Lohtander osaavat avata tietokoneen ja etsiä sieltä oikean numeron, jota kaikkien on syytä oppia painamaan. Me kaikki häpeämme tuota mainospätkää yhteisesti.
Meidänhän piti siirtyä jo Lordin aikaan ja verkostodemokratiaan, nuorekkaaseen osaamiseen, josta ylpeillä. Miten luonto ja ympäristö sekä vihreät arvot voitaisiin tuoda muidenkin kuin punavihreän kansanosan vaaliteemaksi? Viekö se tuon puolueen kannatuksen myöhemmin marginaaliin yhdessä keskustalaisen maailmakuvan kanssa? Miten perussuomalaiset asemoivat itsensä jatkossa, jolloin vanha vennamolainen populismi ei enää toimi? Herrasmies kiirehtii hitaasti ja antaa kunnian voitetuille. ”Festina lente, Gloria victis.”
Tämän päivän yritysjohtajat ovat sporttisia ja hölkkääviä miehiä, juoksukoiran näköisiä. Lohtander toi mieleen veltostuneen valtion virkamiehen menneiltä ajoilta ja Kari Suomalaisen piirtämänä karikatyyrinä tai etanolirotan hyvinvointiyhteiskunnan reunalta. Sellainen puolue on menneen ajan ylistäjä. ”Laudator temporis acti.”
Olisiko käsitteissä ja symboleissa, politiikan marketeissa tapahtunut täyskäännös toiseen suuntaan, ja tämä loukkasi pienipalkkaisia valkokaulusköyhälistön äänestäjiä, pienyrittäjiä, webnuoria, jotka eivät erota, missä on ero työväen ja duunarin puoluerajan ja marketin välillä. Se valehtelee ajan, jossa elämme ja tällaisella valehtelijalla on poliitikkona oltava hyvä muisti. ”Mendacem memorem esse oportere.”
Kovin moni pitää Sauli Niinistöä työväen edustajana. Ja heitähän kokoomuksen äänestäjistä toki pääosa onkin. Käviköhän tämä mainostajan mielessä? Valkokaulusköyhälistö ja pienpalkkaiset naiset, webnuoret ja loukatut yrittäjät työntekijöineen äänestävät Kokoomusta siinä missä vihreitä, demareita ja keskustaa.
Ala-arvoinen ei ole edes poliittisena satiirina hauskaa, jos se osuu omaan nilkkaan. Etenkin silloin kun pilkkaa vaikkapa perussuomalaisia, ja vain siksi, että he ovat entisiä demareita, keskustalaisia ja kokoomuslaisia. Toki poikkeus voi vahvistaa tämänkin säännön. ”Nulla regula sine exceptione.” Jo lapsena poliitikkojen riennoissa runoja lausuneena tiedän, miten raskasta on laulaa tai lausua kuuroille korville. ”Ad surdas aures canere.” Yliopiston opettajana sen kykeni korjaamaan lähettämällä luentonsa netin kautta ympäri maailmaa. Sieltä kun valikoitui myös lukutaitoisimmat. Tämäkin artikkeli on tarkoitettu juuri heille. Siellä tapaat ihmiset, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa viisaus ”De visu, de auditu, de olfactu.” Tai kuinka tieto tuo vaikeudet ja lisää tuskaa. ”Difficultatem facit doctrina.”