Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä – Tempora aspera vivimus, amice bone.

Kevätpäiväntasaus

20.03.2023

Eduskuntavaalien puolueittemme ensimmäiset yhteiset esiintymiset puheenjohtajineen on nähty, ja niistä on jäänyt ensimmäisenä mieleen naispuheenjohtajien dominointi. Heitä kun on jo lukumääräisesti ylivertainen enemmistö. Pari miestä ja seitsemän naista. Välillä toinen miehistä häipyy kesken poiskin ja kokoomuksen puheenjohtaja jää yksin puolustamaan miesten aiemmin hallitsemaa poliittista kenttää ja samalla maailmankuvaamme.

Pidän Suomea, paitsi maailman onnellisimpana maana nyt jo kuudetta kertaa peräkkäin näin valiten, myös kieleltään ja maailmakuvaltaan sukupuolettomana. Kieli ja sanat ovat niitä, joilla viestitämme, ajattelemme ja näemme unemmekin. Niinpä tämän asian tiimoilta nostettava meteli on Suomen kohdalla kansakuntana ja poliittisen eliitin kokoontumisissa turhaa. Naiset saivat äänioikeuden samaan aikaan kuin miehetkin ja oudolta se Suomessa tuntuisi, jos toisin olisi.

Elämme kuitenkin globaalissa todellisuudessa ja tosiasioilta ei voi sulkea silmiään. Meistä poikkeavia kulttuureja ei voi velvoittaa mahdottomaan. Ad impossibilia nemo tenetur. Kun teemme tässä virheitä, yritämme muuttaa meistä poikkeavia kulttuureja mieleiseksemme, laulamme varmasti kuuroille korville. Ad surdas aures canere.

Politiikassa jos missä menestyminen edellyttää kompromisseja. Suomi on perinteisesti monipuoluejärjestelmään sopeutunut kulttuuri ja lisäksi meillä on taipumusta hakea myös perinteisten puolueitten rinnalle kilpailijoita. Kynnys saada edustajansa eduskuntaan on kuitenkin kohtuullisen korkea. Oma ajattelumme edellyttää työtä ja vaivaa, jotta paikka vallankäyttäjänä avautuisi. Vaivaa vaatii voitto – Amat victoria curam.  

Politiikka ei saisi olla helppo tie menestykseen. Paheksumme menestystä, joka saavutetaan ilman kovaa työtä ja vastoinkäymisiäkin. Taas kerran ikivanhat latinankieliset sananlaskut sopivat suomalaiseen, onnellisimman kansakunnan maailmakuvaan. Vaikeuksien kautta tähtiin – Per aspera ad astra. Samalla olemme väheksymässä menestystämme ja monella tapaa maailman luterilaisin kansakunta. Olemme tomua ja varjoa Pulvis et umbra sumus.

Oletamme myös, kuinka kansakunta on tavalla tai toisella päällikkönsä oloinen ja ansaitsee johtajansa. Se on samalla meille kunnia-asia ja presidentin on hänenkin oltava, tavalla tai toisella, tuota vaatimatonta protestanttista maailmankuvaamme tukevakin. Millainen kuningas, sellainen lauma – Qualis rex – talis grex.

Yhdysvalloissa luterilaisuus ei oikein menesty vaaleissa. Turha vaatimattomuus ja värittömyys, protestanttisuus, ei erotu monikulttuurisessa maailmassa. Hollywood maailmassa vaatimattomuus ei ole hyve ensinkään. Ritari-Ässä on liki ainut luterilaisen protestantismin näkyvämpi tähti ja hänenkin kohdallaan auto on se, joka loistaa parrasvaloissa, ei toki sen kuljettaja.

Niinpä suomalaiset menestyvät hekin paremmin välineurheilussa, formuloissa tai rallissa autonsa avustamana maineeseen kohoten. Yleisurheilijallakin saisi olla keihäs tai seiväs, kiekko tai kuula sekä talvella sukset ja luistimet, mailat, joilla tehdä tulosta ja mieluiten joukkueenakin. Pesäpallo on tyypillinen suomalainen peli, palvellen sotaa ja sen käsitteitä. Tahko Pihkalan tarkoitusperistä ei voi erehtyä.

Tärkein on kuitenkin konsuli Appius Claudius Caecusin oppi: Jokainen on oman onnensa seppä – Faber est suae quisque fortunae. Tuontitavaraa siis tämäkin.

Miehet Marsista, naiset Venuksesta – myös politiikassa

Matti Luostarinen

Suomen Kuvalehti 14.03. 2013 – 20.03.2023

Perussuomalaista kansanliikettä on luonnehdittu äijäliikkeeksi. Nyt se on myös gallupien ja aiempien tutkimusten kautta sellaiseksi vahvistettu. Näin kirjoitin ainakin vielä vuonna 2013. Tänään, 20 vuotta myöhemmin, voi olla jo toisinkin.

Jos naiset eivät saisi äänestää, perussuomalaiset olisivat kirkkaasti Suomen suurin puolue. Tällä hetkellä noin joka neljäs mies äänestäisi perussuomalaisia ja eduskuntavaalien jälkeen puolueen kannatus kävi jopa 30 prosentin rajan yläpuolella.

Naisista vain runsas 10 prosenttia äänestäisi perussuomalaisia (2013). Naisten puolueita ovat etenkin vihreät ja kokoomus. Miesten äänillä vihreät taistelisivat Rkp:n kanssa samassa sarjassa. Naisten äänillä taas he ohittaisivat jopa perussuomalaiset (2013). Menetetyn vuosikymmenen aikana on tapahtunut kuitenkin merkittäviä muutoksia. Muutakin kuin tiuhaan vaihtuneita hallituksia.

Miksi suomalainen mies ja nainen eroavat toisistaan näinkin jyrkästi poliittisessa käyttäytymisessään? Eivätkö yhteiskunnalliset muutokset ja rajut rakenteelliset vääristymät koettele molempia samalla tavalla? Miksi naiset hakevat erilaisia poliittisia ratkaisuja ja valintoja yhteiskunnallisille ilmiöille? Painottavatko naiset erilaisia asetelmia ja ilmiöitä kuin miehet? Elävätkö miehet sellaisessa kriisissä, joita naiset eivät ole ehkä tunnistaneet tai vaikenevat tahallaan?

Psykologi John Gray kirjoitti maailmanlaajuisen menestyksen saaneen kirjansa Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta ja korosti teoksessaan miehen vetäytymiskäyttäytymistä ja narsismia. Miehellä on ongelmatilanteissa taipumusta vetäytyä ja vaieta. Naiset taas hakevat seuraa, avautuvat ja puhuvat. Gray antaa kirjassaan naisille runsaasti ohjeita kohdata luolaansa vetäytynyt mies. Keisari Augustuksen oppi: ”Kiirehdi hitaasti” – ”Festina lente”, sopii suomalaiseen kulttuuriin. Sotea valmistellaan vuosikymmenet ja lopputulos on lopulta susi.

Kaikilla meillä on ”narsismin haava”. Tällä tarkoitetaan sisäistä kalvavaa alemmuudentunnetta, joka vaatii osakseen ulkoisia näyttöjä ja omanarvontunnon nostatusta. Suomalaiselle miehelle sopivat latinalaiset neuvot: ”Henki elämä” ja ”Tee samalla lailla.” – ”Fac ut vivas” , ”Fac simile.”

Politiikassa ja johtajuutta haettaessa narsismin taustalla on pääsääntöisesti alemmuuden tunne – epätasapainoinen suhde pienen lapsen ja suuren aikuisen välillä. Alainen, joka ei lähde pomon ihailuun ja itsetunnon pönkittäjäksi, on Suomessa vaikeuksissa.

Narsisti haluaa johtajaksi ja kokee poliitikkona tai johtajana itsensä täydelliseksi, kaikkivoivaksi ja virheettömäksi. Hän tavoittelee mahdottomia päämääriä ja raivoaa kritiikille. Tehtävän mielenkiintoisuus ei ole motiivina vaan johtajuuden mukanaan tuoma valta. Samalla toistellaan, kuinka ihminen on ihmiselle susi. ”Homo homini lupus est.”

Tällaisia johtajavalintoja ja poliitikkoja olisi varottava. He muuttavat organisaation ja yhteiskunnan tunneilmaston kylmäksi ja motiivi katoaa, syntyy oleskeluyhteiskunta, yleistä pahoinvointia. Parhaiten latinankielisistä entisaikojen latinistien ilon aiheita muistetaan satamassa oleva vasikka: ”In porto perse vitulus est.” – ”Satamassa on vasikka.”

Narsismin palvonta toi mukanaan yhteiskuntaamme kylmän, tunteettoman ja epäonnistumista sallimattoman kulttuuriin. Syntyi kiusaamista, joka vaikutti työilmapiiriin. Rakenteelliset muutokset suosivat narsismia, empatiasta vieraantunutta saneeraajaa, jolloin poliittinen sekä taloudellinen työilmapiiri koveni etenkin miehille, joiden selviytymiskeinot olivat naisia kehnompia.

Näin olikin vuonna 2013, mutta onko näin myös tänään vuonna 2023?  Kun seuraa poliittista keskustelua, syntyy vaikutelma poliitikosta, jolla on oltava hyvä muisti. ”Mendacem memorem esse oportere.” – ”Valehtelijalla on oltava hyvä muisti.”

Koko yhteiskuntakoneisto alkoi suosia akateemisia naisia ja heidän tapaansa ohjata myös muuta poliittista elinympäristöämme myös perheen ja yhteisöjen sisällä. Tunneilmasto muuttui eliitin ja uuden mediayhteiskunnan kautta miehelle työpaikkamenetyksineen sietämättömäksi myös kouluissa ja kotona, paineet purkautuivat aggressiivisesti perhekunnittain ja etenkin nepotistisesti rakentuneissa organisaatioissamme. Mies ei ollutkaan enää isänmaan toivo. Spes patriae. Paitsi tietysti sodassa. Miksi Euroopassa soditaan vuonna 2023?

Kriisiin ajautunut mies etsii ongelmilleen ratkaisua vetäytymällä luolaansa ja pragmaattisella tavalla, käytäntöön tukeutumalla. Kun miehellä ei ole vastausta, häntä ei ole opetettu myöntämään tietämättömyyttään. Luolassaan stressaantunut ja vihainen mies haki ratkaisua hylkäämällä vanhan poliittisen kotinsa, eikä se enää periytynyt isältä pojalle. Syntyi äijäliike. Enää ei opiskeltu koulua vaan elämää varten. ”Non scholae, sed vitae discimus.”

Syyllinen löytyi vanhoista puolueista, poliittisesta historiastamme, eikä sitä voinut korjata tyrkyttämällä miehelle feministisiä ratkaisumalleja kyselemällä hänen tunteistaan, perustamalla rakkauspuolueita ja puhumalla ekologisesti kestävästä ja epämääräisestä. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. – Tempora aspera vivimus, amice bone.

Kun luottamus miehen kykyyn ratkaista itse ongelmansa katosi, se vain pahensi hänen loukattua kunniaansa, ylpeyttä ja itsetuntoa. Miehen järkeä voi hoivata, mutta ei hänen tunteitaan tyrkyttämällä ratkaisuja, jotka olivat luolan suulla istuvan naisen ja rationaalisesti miehen mielestä absurdeja. Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kitaristeja. – ”Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt.”

Hylätty mies, työtön Nokian insinööri, ei kaivannut sääliä vaan oman puolueen, jota vihreitä tai kokoomusta äänestävä nainen ei ymmärtänyt tai ymmärsi liiankin hyvin.

Suomalainen nainen ei osannut, tai halunnut, tukea miestä Marsista oikealla tavalla ja yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyivät naisvalta-aloille kuntatyönantajan sote- ja kuntarakenneuudistuksiin, Euroopan finanssikriisiin, kainuulaisten kaivosmiesten ja turkulaisten telakkatyöläisten rautakouriin. Samat ongelmat toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Yhdentekevää, onko kirjoitus vuodelta 2013 tai 2023.

Pojat ovat poika, ja pojilla on poikien huvit. – Sunt pueri pueri et pueri puerilia tractant.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts