Puheenjohtajien tenttiä liioitellaan
Loppu työn kruunaa – Finis koronat opus
27.03. 2023
Suomalaiset vaalit ovat muuttuneet vuosien saatossa, ja ne ovat vaihtuneet yhtäällä arvovaaleiksi ja toisaalla talous- ja sosiaalipolitiikan vaaleiksi. Jälkimmäiset edustavat perinteisempää, kuntapoliitikoille tyypillistä sektorihallinnon suuntausta ja edellinen arvojohtajiksi pyrkivien poliitikkojemme kielenkäyttöä. Kummassakaan suomalaiset poliitikot eivät ole erityisen arvoliberaaleja, menettämättä samalla puolueensa uskottavuuden nukkuvia äänestäjiä ravisteltaessa hereille.
Nyt käytävissä vaaleissa pääministeri ja SDP:n Sanna Marin edustaa enemmän edellistä linjausta, arvovaaleja, kun taas oppositio ja etenkin kokoomuksen Petteri Orpo talousvaalien perinteisempää linjausta. Perussuomalaisten Riika Purra edustaa hänkin enemmän arvovaaleja, olkoonkin että arvot eivät mene nyt yksiin Sanna Marinin aggressiivisen esiintymisen kohdistuessa koko oppositioon, ei vain kokoomukseen. Naispuheenjohtajien puristuksessa yksi mies on korostetun yksinäinen susi arvoineen. Näin arvojohtajuutta on varottava ja pysyttävä tiukasti asialinjalla. Tämän sokea Reettakin ymmärtää.
Puolueuskollisten äänestäjien kohdalla emotionaalinen ja kärjekäs esiintyminen ei ole niin merkityksellistä kuin nukkuvien suurta puoluetta lähestyttäessä. Nukkuvista tiedetään noin neljänneksen olevan liikkuvia äänestäjiä ja näiden kalastelu uurnille on erityisen tärkeää perussuomalaisten kohdalla. Sen sijaan SDP:n kohdalla jo äänestäjien ikärakenne kertoo puolueuskollisuudesta. Näitä ääniä ei voi menettää, jolloin esiintyminen voi olla reippaan aggressiivistakin. Raja tulee vastaa Riikka Purran muodossa. Kun nukkuvat lähtevät äänestämään syntyy jytky.
Sama pätee toki myös Kokoomuksen perusäänestäjiin. Kilpailua käydään lähinnä puolueen sisällä ja ehdokkaiden välillä. Toki näin on kaikissa muissakin puolueissamme. Omat on saatava liikkeelle ja vaaleihin sekä vielä varmistaen oma henkilökohtainen äänimääräkin. Eduskuntavaalit ovat myös paikallisvaalit. Usein tämä tahtoo unohtua televisiota seuraten.
Viimeinen viikko ennen vaaleja on juuri kurkien tanssia, jossa vaalityöhän osallistuvat ja jo varhain sen käynnistäneet varpuset saavat antaa tilaa konkaripoliitikoillemme. Tässä tuskin on tapahtumassa nyt suurtakaan muutosta edellisiin vaaleihimme verrattuna. Kisaa käydään vaalipiirin viimeisestä paikasta ja politiikan tukijat kykenevät osoittamaan hyvinkin tarkkaan, kuinka vaali-illan tulokset lopulta tulevat muotoutumaan. Ennuste on nyt oikea ja Eino Poutiaisen ”roknoosia” ei nyt tarvita. Emme elä 1970-luvun tunnelmissa. Vaikka välillä siltä vaikuttaisikin.
Seitsemän naisen ja yhden miehen esiintyminen on rankkaa seurattavaa kokeneillekin alan tutkijoille. Asetelma on uusi ja huudoksi kääntyvä nokittelu kahden naisjohtajan välillä on uutta suomalaisessa politiikassa ja sen mediatiedottamisessa. Miehet olivat vastaavissa tilanteissa vielä Urho Kekkosen Suomessa koulittuina huomattavan rauhallisia. ”Ei siniset silmät kansaa petä” lausui Veikko Vennamo, tarkoittaen Ele Alniuksen poliittiset johtajat kiusallisen hiljaiseksi puheellaan saanut saarnamies. ”Kyllähän te herrat puhua osaatte, mutta sanokaapa miten lehmä nouse seisomaan” säesti Eino Poutiainen vaali-illan keskustelua.
Hän löi omalla ennusteellaan vaali-illan tulokset professori Risto Sänkiahon tekemine virheineen maan rakoon. Tulos selvisi television katsojille vasta aamun pikkutunneilla. Se oli suomalaista vaali-illan ilottelua ja SMP:n ensimmäinen jytkyvaali. Meni vuosia, vuosikymmeniä, ennen kuin Timo Soini saattoi juhlia omaansa. Kuka juhlii vuoden 2023 palmusunnuntaina?
Viimeisimmän lisän tähän palmusunnuntain keitokseen antoi kokoomuksen kokeneimman kansanedustajan Ben Zyskowiczin joutuminen pahoinpitelyn kohteeksi vaalitilaisuudesta palatessaan Helsingissä. Yli puoluerajojen arvostetun kokeneen edustajamme näkeminen kadulla makaavana oli tämän ajan politiikan henkeä kuvaavana surullista ja häpeällistä samaan aikaan.
Vaaleja eivät pelkät puheenjohtajat kuitenkaan ratkaise. Etenkin perussuomalaisten menestyksen merkittävin tekijä on vaalipäivän tulos ja siis äänestysaktiivisuus. Jos sunnuntai on sään puolesta suotuisa ja muutkin kuin noin 45 % puolueuskollisiksi tiedetyistä käyttävät ääntään ja lähtevät vaaliuurnille, tulos voi olla aktiivisuuden kasvaessa etenkin perussuomalaista jytkyä lähestyvä. Kokoomuksen etumatka kahteen kilpailijaan on nyt vain noin prosenttiyksikön suuruinen. Vaalien tulos voi olla siten mitä tahansa vaali-illan tuloksia seuratessamme palmusunnuntaina. Joku yllätys sinne varmasti mahtuu. Sen selittelyyn käytetään paljon aikaa. Kunnia kuitenkin voitetuille. Gloria victis. Sen me osaamme.
Tämä, vaalien luonne ja vuosikymmenen alun dramaattisuus, selittää myös poikkeuksellisen kiihkeät tunteet juuri kolmen kärkipuolueen kisaillessa suurimman puolueen paikasta ja samalla pääministeripuolueen merkityksestä suomalaisessa monipuoluejärjestelmässämme. Ruotsin kaltaista asetelmaa Suomeen ei voi syntyä, eikä sitä kukaan ole toki tänne rakentamassakaan Sannan Marinin tapaan esiintyen ja samoista äänestäjistä Riika Purran kanssa taistellen. Kiihkeä riitely ei sovi suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja tämän miehet oppivat ennen naisia. Riitelevät naiset televisiossa on ruma näky.
Pienemmille puolueille asetelma on hankala, koskien etenkin maaseutuamme ja luonnonvaroja, sekä aluetaloutemme hoitoa kunnissamme. Toki sotevaaleja voidaan käydä sitäkin uudemman kerran, mutta ei niin menestyksellisesti kuin mitä perinteiset keskustalaiset pitäjämme ovat vaaleissamme edustaneet. Nyt on oltava tarkkana, minne sanansa osoittaa. Kielellisesti lahjakkaat naiset ovat ottamassa mittaa toisistaan, ei toki yhdestä ainoasta miehestä. Television jakama kuva on kyettävä näkemään olohuoneessaan vastaavia kisoja yhtenään seuraavien katsojien silmin. Lyhyt naseva vastaus, ja pisteet ovat kotona, kuten nyrkkeilyottelun tyrmäys.
Päämedioiden kohdalla korostuu pääkaupunkiseudun ja suurten keskustemme rakenteelliset piirteet, jolloin suuret vaalikeskustelut ja niiden luonne on koko ajan kauempana siitä lähtölaskennasta, mistä etäämpänä etelän kasvukeskuksissa edustajiemme paikkalukuja jaetaan. Takavuosien voitot otettiin yhdellä näpäkällä repliikillä ja varoen liian pitkiä vuodatuksia.
Hornet-keskustelu ei vaikuta niihin keskusteluihin, joita edustajamme käyvät Savossa, Karjalassa, Hämeessä, Pohjanmaalla, Satakunnassa, Lapin perukoilla ja etenkin vähemmän väkirikkailla, mutta luonnonvaroiltaan keskusalueita ruokkivilla talousmaantieteellisesti merkittävien maakuntiemme sisällä. Ei perinteinen konservatiivinen puolue voi samaan aikaan toimia Brysselissä liberaalien ryhmässä maksamatta siitä velkaa korkoineen Suomessa ja sen maaseudulla.
Trendi on kuitenkin vaali-iltana ääniä laskettaessa samansuuntainen läpi koko Suomen. Alan tutkimuslaitokset ja niiden ennusteet ovat käytössä ja lopulliset tulokset ovat nekin hyvin lähellä tehtyjä ennusteita. Muutoksen kuvaajana tärkein on tänäänkin äänestysvilkkaus ja nukkuvien puolueen koko. Ihminen on kuitenkin edelleen ihmiselle susi – Homo hominis lupus est. Mutta sama ihminen on myös itselleen ankarin tuomarikin – Homo sibi judex durissimus.