Vox et pretera nihil
17.04.2023
Kun tekijöistä on pulaa, palkat nousevat. Jostakin syystä Suomessa näin ei käy. Pula hoitajista hallitsee julkista keskustelua. Se nakertaa jo hyvinvointivaltion perustuksia. Pula on suurinta etenkin pääkaupunkiseudulla. Peräti kuusi avointa työpaikkaa kymmenestä jää täyttämättä. Vielä vuonna 2019 täyttämättä jäi vain yksi neljästä. Mitä on tapahtunut edellisen hallituksemme aikana? Paitsi että hallitus hoiti pandemiaa ja pandemia edellytti hoitajia.
Ongelma vaikuttaa olevan globaali. WHO:n mukaan hoitajia vaadittaisiin maailmanlaajuisesti kymmenen miljoonaa enemmän. Suomen väkiluku tuplattuna. Suomessa lastensairaalasta lähetetään lapsia hoitoon toiseen maahan. Muutama vuosi sitten Ruotsi lähetti riskisynnyttäjiä Turkuun. Mitä on tapahtunut Suomessa? Ruotsalaiset ovat rekrytoineet hoitajia Suomesta.
Suomi on käynnistänyt omat rekrytointinsa. Hoitajia on saatu etenkin Filippiineiltä sekä Espanjasta, Intiasta ja Virosta. Viime vuosina myös yhä enemmän Afrikasta. Kehitysmaista rekrytointi on arveluttavaa. He kun tarvitsevat kipeästi itse omat hoitajansa. Olemme heitä tässä tukeneet kehitysapuna. Nyt hoitajiksi haetaan etenkin eläkeläisiä. Hoitamaan eläkeläisiämme. Joko sinä olet hankkinut itsellesi oman hoitajan? Kerralla omat asiasi kuntoon. ”Illico perfectum”.
Oheinen teksti on lainausta Helsingin Sanomista (HS 17.04. 2023). Kieli on selkokielinen. Lyhyitä lauseita, ei pitkiä virkkeitä. Ei vaikeita sanoja. Toimittaja on saanut koulutuksensa selkokieliseen tekstiin. Se on kaukana takavuosien Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksesta. Lehden lukijat ovat ikäihmisiä. Näkö heikkenee, lukutottumukset pysyvät perinteisinä. Printti saisi olla vielä vähän näkyvämpää, paikoin lihavoituakin. Avainsanat etenkin. Loppu työn kruunaa. ”Finis coronat opus”.
Olen saanut kysymyksiä koskien latinakielisiä sananlaskuja ja niiden runsasta käyttöä tekstini yhteydessä. Syitä on monia. Täkein kuitenkin liittyy niiden sanoman poikkeuksellisen tiivis ja selkokielinen, kulttuureja yhdistävä elämänkokemus. Sellainen, jollaista muutama poliitikko käyttää, tai on joskus käyttänyt myös Suomessa, halutessaan tehdä sanomastaan muutamaan sanaan puetun ja helposti muistettavan. Näin tehtiin jo lapsuudessani. Olemme menneen ajan ylistäjiä. ”Laudator temporis acti”.
Meillä on useita syitä pyrkiä löytämään viestinnälle keinoja tehdä siitä mahdollisimman iskevää ja samalla puhuttelevaa. Tärkein on koko ajan kehittyvä tekoäly ja robotiikka, digitalosoituvan yhteiskunnan Demogleen miekka. Elämme algoritmien maailmassa, jossa tiedon avaaminen ei vielä riitä, jos sen ymmärtäminen on silti vaikeaa, jopa asiantuntijallekin mahdotonta. Tietoon ja sen käyttöön liittyviä riskejä on silloinkin, kun ne mainitaan läpinäkyviksi. Poikkeus vahvistaa säännön. ”Nulla regula sine exceptione”.
Elämme tekoälyn ja teknoylimysten valtaa, jota aikanaan käytti mm. papisto ja myös lääkärit piiloutuen munkkilatinan taakse. Tekoälyn kehittely on liiketoimintaa ja tämä vaatii avukseen tiedettä. Yhteiskunta veronmaksajineen ylläpitää ja maksaa tämä yhteiskunnallisen ilmiön algoritmeineen. Ei Elon Musk ja muut ”teknoylimykset” rahoineen. He ovat huolissaan omista rahoistaan. Anna ikuisen valon loistaa heille. ”Lux perpetula luceat eis”.
Poliittisen valvonnan on kyettävä ylläpitämään rakenteita, jotka ovat avoimia ja kaikkien meidän saatavilla. Tämä koskee myös digitalisoituvaa yhteiskuntaa ja sen tuotteita ”mustine laatikoineen”. Avoin tekoäly ei saa olla lukittu musta laatikko eikä takavuosien tapaan mm. kirkon harrastamaa ”munkkilatinaa”, jota kansa seurasi hartaan tunnelman vallitessa, naisten kyynelehtiessä ja miesten nukkuessa ilman unilukkareita. Rahvas ei saanut sotkea vallanpitäjän ympyröitä. ”Noli turbane circulos meos”
Kyse on samalla selkokielestä ja sen tavasta vahvistaa demokratiaamme. uuden hallituksen on tehtävä oma osuutensa sekä kirjattava selkokielen koulutusvastuun määrittely hallitusohjelmaan. Suomen kielen dosentti Terhi Ainiala ja yleisen kielitieteen dosentti Ulla vanhatalo kirjoittavat vieraskynässään (HS 17.04.2023), kuinka selkokielen asiantuntijoiden koulutus pitää käynnistää heti. Kirjoittajat eivät ole pelkästään mennen ajan ylistäjiä. ”Laudator temporis acti”.
Meillä kun on jo lähes miljoona suomalaista, jotka eivät ymmärrä riittävän hyvin yleiskieltämme. Kieli on se, jolla ilmaisemme itseämmä, ymmärrämme toisiamme, ajattelemme ja näemme unemmekin. Se on lopulta kaiken perusta yhteiskuntamme toiminnassa. Rukoile ja tee työtä. ”Ora et labora”.
Toisin kuin vaikkapa Saksassa, Suomen laki ei velvoita toistaiseksi viranomaisia käyttämään selkokieltä. Seuratessamme vaaliväittelyä, mukaan eksyi sellaista kieltä, joka oli kyllä sormien heristelynä ymmärrettävää, mutta sitten tuli sellaista poliittisissa yhteyksissä käytettävää kieltä, jota olisi tullut yksinkertaistaa ja selkeyttää. Toki poikkeus vahvisti tämänkin säännön. ”Nulla regula sine exceptione”.
Samaan ongelmaan törmää silloin, kun pyritään viestittämään mutkikkaista asioista. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa tiedettä ja sen kieltä, etenkin erityiskieltä pitkälle erikostuneissa tiedeyhteisöissämme. Tätä tapasi nyt etenkin koronan ja pandemian yhteydessä ja jopa kriisiviestinnässämme. Siinä kuolleet opettavat eläviä. ”Mortui vivos docent”.
Tilanne ei korjaudu moittimalla koululaitostamme tai yksilöiden kielitaitoa vahvistamalla. Erikoistieteet ja niiden käyttämä slangi vaikkapa säätiedotuksissa olisi valtaosalle meistä täyttä hepreaa. Onneksi heidät, meteorologimme, on koulutettu ja kasvatettu esiintyjinä ymmärtämään, miten viestiä kenen tahansa ymmärrettävällä tavalla. Heidät jopa palkitaan tästä vaivannäöstä. Kaikki erinomainen on harvinaista. ”Omnia praeclara rara.”
Meillä on toki muitakin viranomaisia, jotka käyttävät selkokieltä. Ainiala ja Vanhatalo mainitsevat esimerkkinä Satakunnan sairaanhoitopiirin, jossa potilasviestintä on selkokielistä, ja Savonia-ammattikorkeakoulussa selkokielinen opiskelu kuuluu kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tutkintoihin. Ovat isänmaan toivoja. ”Spes patriae.”
Poikkitieteistä aihetta esitellen ongelma varmasti kärjistyy. Jo monitieteinen tai tieteiden välinen puhelu ja kirjoittaminen on omalla kielellämme liki mahdotonta. Pahoittelen tästä hyvin tunnetusta ongelmasta myös omalla kohdallani. Tieteen popularisointi ei aina ole mahdollista, jos sanat eivät riitä kertomaan. On otettava käyttöön tiivis latinankielinen sananlasku. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. ”Tempora aspera vivimus, amice bone.”
Se on vuosisadat testattu ja hyväksi havaittu. Selkokielen toimenpideohjelmana ja oman kirjoittamisen kärkenä se saa toimia niin kauan, kunnes viranomaisia velvoitetaan myös Suomessa selkokieliseen viestintään. Nyt pimeässä loistaa pienikin kipinä ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat.”
Meillä ei ole selkokielen käytössä asiantuntijoita. Koulutus on varmasti riittämätöntä. Yliopistoissamme ei ole yhtään alan opetus- tai tutkimustehtävää. Päinvastoin koulutamme yhä enemmän ja yhä sekavampaa kieltä käyttäviä filosofeja ja puppusanageneraattoreitamme. ”En kuule, mitä sanot. Minulla on banaani korvassani.” – ”Te aidiere non possum. Musa sapientum fixa est in aure.” (Musa sapientum ei ole banaanin latinankielinen nimi, vaan tieteellinen nimi)
Poikkitieteisen elämän eläneenä, kahdeksatta vuosikymmentä elävänä tiedän, kuinka tämä ala on tieteidenvälinen tutkimuskohde. Tämä on otettava huomioon myös koulutuksessa. Juuri tällainen tutkimus tuo sellaista tietoa, joka suoraan parantaa meidän suomalaisten arkea ja elämän laatua. Siinä aurinko paistaa kaikille. ”Sol omnibus lucet”.
Tiedän pitkästä kokemuksesta, kuinka juuri tällainen tieto, selkokielen ymmärtämiseen pohjautuva, avaa ihmisten elämän niitä nyt suljettuja ja jopa tarkoituksella salattuja aarteita, jotka edellyttävät tutkittua tietoa siitä, millaista on helppo, ymmärrettävä ja saavutettava kielemme.
Alkujaan jopa luontoa matkiva ja onomatopoeettinen aarre. Tämän kielen opettaminen edellyttää alan asiantuntijoita ja samalla heidän lahjojansa siirtää tietonsa viranomaisten käyttöön. Näin myös jatkossa koko ajan kehittyvä digitaalisuus ja tekoäly avautuu sekin jäämättä mustaksi laatikoksi ja sellaisena monelle kielletyksi hedelmäksi, Aadamille tarjotuksi omenaksi. Ikuiseksi kiroukseksi ja tavaksi jättäytyä näin paratiisin ulkopuolelle.
Ajat muuttuvat, ja me muutumme niiden mukana.”– ”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.”