19.05.2023
Tänään on Emman nimipäivä. Mitä Emma tuo mieleesi? Toki samannimisen Emma-valssin ja Emma-gaalan. Emma-palkinto on Musiikkituottajat – IFPI Finland jakama palkinto Emma Gaalassa musiikkialan henkilöille. Letti- ja sarvipäinen Emma-patsas painaa lähes neljä kiloa. Miksi patsaalla on letti ja samalla sarvet, tarina ei kerro. Se sijaan gaalassa jaetaan uskomaton määrä erilaisia musiikkialan palkintoja vuodesta 1983 alkaen muun muassa vuoden artistille, vuoden yhtyeelle sekä suuri määrä genrekohtaisia palkintoja. Rahaa ei nykyään kerry muille kuin rikkaille. ”Dantur opes nullis nunc nisi divitibus”.
Etenkin genrekohtaisia palkintoja ja niiden määrää seuraten syntyy vaikutelma alasta, jossa erilaiset ”prenikat” palkintoina ovat yhtä suosittuja kuin työnsankarin palkinnot aikanaan Neuvostoliitossa ja nykyvenäjällä. Toki Suomessa jaettavat erilaiset diplomit ja mitalisade vuoden vaihtuessa ovat tätä samaa traditiotamme. Sotilaat rakastavat hekin rinnusta peittäviä arvomerkkejään kantaen ja kauluslaatan pituus ei sekään tahdo riittää ilmiön esittelyssä. Se kun on kaikista ansioista sekä muutamista muista: ”De omnibus rebus et quibusdam aliis” (Voltaire).
Musiikki ja sen tuotanto sekä edullinen tapa hoitaa muuten puhtaalla rahalla korvattavat työsuoritteet sujuvat sopivasti palkitsemalla mitalisateesta humaltuvat komeilla palkinnoilla. Kulttuuriala on pienen rahan ja erilaisten apurahojen kautta elävä kulttuuri, siinä missä tiede ja sen jakamat meriitit. Usein ne on sidottu myös kulttuuriseen taustaansa ja Suomessa sekä idän että lännen kautta hankittuihin tapakulttuureihin. Eläketuloja ne eivät juurikaan lämmitä. Merkit osoittavat, kuinka tarina kertoo juuri sinusta. ”De te fabula narratur” (Horatius).
Näin kulttuurialan duunari jatkaa työtään läpi koko elinkaarensa. Olettaen että elää niin vanhaksi, yli normaalin eläkeiän. Verottomat apurahat ovat kovin pieni lisä kulutukseen, jossa kirjailijan tulot taitavat liikkua parin tonnin tietämissä vuodessa, ei kuukaudessa. Silloin on yhdentekevää luopua siitäkin ja jatkaa kirjoittamista kustantaen se itse. Oleellista on ylläpitää omaa pienen kielialueemme kulttuuria ja lukutottumuksia yllä silloinkin, kun kukaan ei enää kirjahyllyä hanki. Sananmukaisesti – De verbo.
Lauri Tähkä ja Elonkerjuu on saanut peräti viisi kertaa vuoden kotimaisen artistin palkinnon (vuodet 2006–2010). Chisu on ensimmäinen tuottaja-Emman saanut nainen. Vuoden vientituotteen Emman saa englanninkielisestä hengentuotteesta, paitsi kerran Värttinä Pohjois-Karjalasta. Kaikki tämä vaiva vain siksi, että on rumaa kehua itseään – ”Deforme etiam est de se ipsum praedicare” (Cicero).
Olin heitä, Värttinää, joskus myös avustamassa ja hakemassa rahoitusta 1980-luvun päättyessä ja nuorten naisten uran käynnistyessä maamme ainoassa sisämaan saaristokunnassa Rääkkylässä, Kiteen talousalueella. Palkintonsa Värttinä sai muistaakseni vuonna 2012. Se vie siis aikaa jonkin verran uran alkuvuosista ja edellyttää kovaa työtä talousalueen kulttuurityön uurastajilta. Lämmin kiitos heille ja kesän kulttuuriannista jopa välillä Sortavalan laulujuhlatkin ainakin kerran kokien. Valamon herättäminen henkiin säätiönä, oli hyvin suomalainen tapa tukea kulttuuriamme. Tänään se on taas vaikeutunut muuallakin kuin itärajan tuntumassa. Ja vain siksi, että joku loihe lausumaan tyyliin: Karthago on tuhottava! Delenda Carthago! (Cato).
Eniten kulttuurialan palkintoja on kahminut Nightwish, 16 kappaletta. Me muistamme myös kultaiset levyt ja platinat sekä muun rekvisiitan juuri musiikkialan ammattilaisten elämänpiiriä koristellen. Vain urheilijat mitaleineen ovat yhtä persoja tälle rekvisiitalle. Toki tiedekin sisältää miekkoja ja lakituksia muistuttaen sotaisasta luonteesta ja ritariajan traditiostamme. Sitä ei saisi kuitenkaan pilkata. Kaikki alkaa hennosta kynnestä lähtien. ”De tenero ungui” (Horatius).
Valtaosa tieteestä ja taiteesta tuetaan hakematta siitä korvausta. Luonto ja sen ylläpito on niin ikään talkootöinä hoidettavaa ja kulttuurinen tuote Suomessa. Saamme kaikki nauttia siitä ilman erillistä korvausta. Se ei käy näin helposti muualla maailmaa kiertäen. Tässä Suomi on poikkeuksellisen edistyksellinen kansakunta. Vakuutan tätä näkemäni, kuulemani, haistamani kokemuksella ”De visu; de auditu; de olfactu.”
Armeijat ja sodat ovat luonnollisin ympäristö ilmiölle, jossa palkintokategorioita löytyy taistellen tai joskus puhtaasti hallinnollisista syistä niitä hankkien ja kunnioitusta osoittaen palveluvuosia kertyessä. Se on huomattavasti edullisempaa kuin vaikkapa taloudellisin eduin ja palkankorotuksin ihmisiä hoitaen tai vaikkapa juuri hoitoalalle tätä käytäntöä siirtäen. Harkitseminen opettaa viisautta, mutta samalla harkitessa tilaisuus usein tuhoutuu ”Deliberando discitur sapientia” – ”Deliberando saepe perit occasio” (Publilius Syrus).
Vuonna 2022 erilaisia palkintokategorioita musiikkiala oli löytänyt kaikkiaan 24 ja matkan varrella oli poistettu liki sama määrä, yli parikymmentä kevyen musiikin palkintoa. Hyvinkin ne olisi voitu jakaa edelleen. Taustalla on vanhuuden tylsistyminen. ”Dementia senilis”.
Vuoden solistit ovat tyypillisiä jakoperusteitamme, mutta vuoden ”yllättäjä” kategoriana on poikkeuksellisen subjektiivinen tapa jakaa tunnustuksia, joskin mielenkiintoinen. Mistä yllätys syntyy, siitä voisi olla montaa mieltä. Luovan työn tekijät voivat yllättää hyvin monella tavalla, eikä aina niin positiivisella tai rakentavalla. Miten se nyt sitten musiikkipiireissä tulkitaankin. Nyt ainakin euroviisuissa suomalaiset yllättivät varmaan itsensäkin; cha-cha-cha.. Antakaamme siis heille vähän rahaa, ei siksi, millainen hän (he) ovat ihmisinä, vaan siksi, millaisia me olemme ihmisinä.”Demus aliquid aeris tamquam homines, non tamquam homini. (Herodes Atticus).
Mistä suomalainen persous hakea palkintoja, tai tulla palkituksi, syntyy? Onko taustalla ehkä kulttuurinen köyhyys tai sen kapea-alaisuus pohjoisessa, vähälumisessa kesässä aikaansa viettäenkin? Auttavatko tunnustukset ja venäläinen, slaavilainen, tapa palkita ”työn sankaruus” ja siitä hankitut mitalit kestämään muuta elämän harmautta ja arjen julmuutta? ”Antakoot jumalat sen päättyvän hyvin” – ”Di bene vortant” (Plautus, Terentius).
Saiko Emma-valssin säveltänyt aikanaan tunnutusta sävelmästään, sitä pohdin hakiessani juuri tälle päivälle sopivaa aihetta blogini täytteeksi. Epäilen vahvasti. Kyseessä lienee kansansävel ja V. Siikaniemen aikanaan sanoittamana kielellemme. Melkoinen osa sotien aikaisia ja ennen sotia syntyneistä sävellyksistämme olivat lainatavaraa, ja joskus jopa hyvinkin maakuntalaulujen tapaisista kielellemme sanoitettuja, myöhemmin suosittuja viisujamme tai ryyppylauluja cha,cha,cha.. Alkaen Maamme laulusta ja sen sävelistä. Tämä sanottu riittää viisaalle.”Dictum sapienti sat es”.
Emma-valssi suomalainen ks., san. V.Siikaniemi
Oi muistatkos, Emma, sen kuutamoillan,
kun yhdessä tansseista kuljettiin?
Sinä sanasi annoit, ja valasi vannoit,
ja lupasit olla mun omani.
Oi Emma, Emma, oi Emma, Emma,
kun lupasit olla mun omani.
Sinä sanoit vielä senkin, että painappas pääsi
vasten mun palavaa rintaani.
Sinä omistit minut, minä omistin sinut,
ja me tahdoimme lempiä alati.
Oi Emma, Emma, oi Emma, Emma,
kun lupasit olla mun omani.
Sinä estelit minua epäilemästä
et tahtonut minulle petosta
vaan viattoman lempes ja puhtahan rakkautes
lupasit mulle sä uhrata.
Oi Emma, Emma, oi Emma, Emma,
kun lupasit olla mun omani.
Minä uskoin ja vannoin, ja sormuksen annoin,
ja lupasin olla sun omasi.
Sinä valasi taitoit, ja lahjastani laitoit
vain heiluvat renkahat korviisi.
Oi Emma, Emma, oi Emma, Emma,
kun lupasit olla mun omani.
(Sanoitukset vaihtelevat eri esittäjien versioissa)