Suomalaisen politiikan kasvot
26.05.2023
Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan hallitussopua kaivetaan nyt syvältä. Erimielisyyksistä huolimatta hallituksen syntymistä pidetään todennäköisenä. Oikeistohallituksen taustavoimiin luottava media olettaa järki-ihmisten ja siis perussuomalaisten johtajineen kykenevän hakemaan sellaisen tuloksen, joka sopii myös ulosmarsseista vähemmän tunnetulle Rkp:n johdolle. Aina jokin ahdistaa niskassa – Faucibus urget
Lämpöä ja läheisyyttä hallituspuolueitten välille tuskin kukaan odottaakaan neuvottelujen jatkuessa, olivat puolueet sitten oikealta tai vasemmalta haettuja. Tuleva pääministeri ei voi odottaa sellaista myöskään Sdp:n suunnalta käynnistämällä hallitusneuvottelut sinipunasta. Miehen mielestä naisen mielen ohjailu on ajanhukkaa – Feminae naturam regere desperare est otium (Publius Syrus).
Suomalaisilla on muista kansakunnista poiketen enemmän epigeneettistä perimää ja samalla traumaattisia geenejäkin. Kari Suomalainen hallitsi nämä geenimme poikkeuksellisen hyvin ja kuvitti ne poliittisiksi liikkeiksemme. Mukana oli myös suomettumisen ilmiöt ja Urho Kekkosen vahva persoonallisuus. Ilman pilapiirtäjää, hovinarrina esiintynyttä Kari Suomalaista, Urho Kekkosen kyky hallita traumaattisia ilmiöitä komiikan keinoin olisi jäänyt vaille hoitajaansa. Hetken Suomi muistutti ikään kuin taiteiden tiedekuntaa – Facultas artium.
Mistä epigenetiikassa ja traumaattisissa geeneissä on kysymys? Olen kirjoittanut tästä usein ja hyvin erilaisissa yhteyksissä, hakien näin selitystä sellaisille poikkitieteisille ilmiöille, joiden selittäminen on etenkin traumaattisten kokemusten kohdalla muuten niin aikatieteilijöille (historia) kuin aluetieteilijöille (maantiede) vaikeaa. Ilmiöt kyllä pystytän kuvaamaan, mutta niiden synty ja selittäminen on usein jätetty hoitamatta. Luotetaan siihen, kuinka aika hoitaa, on hoitanut ennenkin, olkoonkin että aikaa on kulunut useiden sukupolvien verran, usein vielä turhaan. Elämme suu soukemmalla, Horatiusta kuunnellen ja odotamme onnen päivää – Favete linguis! Faustus dies.
Kun syyt ja niiden hoito ovat tuntemattomia, luotetaan aikaan hoitajana. Näin korologiset ja kronologiset tieteet ovat ottaneet etäisyyttä toisiinsa, siinä missä vertikaaliset ja horisontaalisetkin. Kun sukupolvien kierto ja yksilöiden ikä ovat kovin rajallisia, seurauksena on menetetty mahdollisuus, usein vielä virhetoiminnata, kuten nyt Venäjän kohdalla Ukrainassa. Sen kääntäminen vahinkoineen voitoksi on nyt mahdotonta. Traumaattiset, epigeneettiset ilmiöt, eivät korjaudu, ellei niitä tunneta, tunnusteta, sekä hoideta. Sodat ovat suurin syy näille ilmiöille ja ihmispopulaatioiden lukumäärän kasvaessa eksponentiaalisesti, suurten vahinkojen mahdollisuus kasvaa sekin. Ovidus varoitti, kuinka rautasormus kuluu jatkuvassa käytössä – Ferreus adsiduo consumitur anulus usu.
Epigeneettinen torjunta ja traumaattiset geenit
08.09. 2008 – 26.05.2023
Traumatisoitujen geenien muistin jäljillä
Ad surdas aures canere – Laulaa kuuroille korville
Epigenetiikalla tarkoitetaan uutta tulkintaa geeneistämme. Geenit eivät vain tallennat elämän koodia sukupolvesta toiseen muuttumattomana tai vain hyvin hitaasti muuntuvana ketjuna ja DNA-emäsjaksoina. Epigenetiikan mukaan geeneihimme näyttäisivätkin vaikuttavan ihmisen elinolot ja ympäristömme muutokset, kokemamme traumat hyvinkin läheisestä menneisyydestä. Geenit menevät näiden kautta lukkoon ja tätä geenien epäaktiivista tai aktiivista tilaa jälkeläisemme jatkavat. Se on kuin laulua kuuroille korville – Ad surdas aures canere
Näin geneettiset muutokset perimässämme ovatkin nopeita ja kertovat epigeneettisestä torjunnasta tai geenien muistijäljestä, epigeenisestä traumasta. Tiededokumenttina britti Marcus Pembrey ja ruotsalainen Lars-Olov Bygen esittelivät ilmiötä BBC:n tiededokumentissa ”The Ghost in Your Genes”. Ruotsalainen aineisto oli meillekin tutusta Överkalixin kylästä ja sen kirkonkirjoista. Siellä nälänhätä ja kirkonkirjojen isovanhempien kuolinsyyt sekä lasten ja lastenlasten kuolinsyyt ja elinajat näyttivät osoittavan epigeneettista perimää. Löydös oli todella merkittävä maallikkotutkijoiden tekemäksi. Se oli vaatinut heiltä paljon vaivaa. Amat victoria curam – Vaivaa vaatii voitto.
Tällaisia kyliä ja niiden kohtaloita löytyy myös Suomesta ja olen sellaisia tavannut lukuisia ns. kylätutkimusten yhteydessä. Näitä kyliä tapasi myös vaikka suurten tekoaltaiden rakentamisen jälkitunnelmissa ja pakkomuuttojen yhteydessä. Olen niistä julkaissut myös kirjoja, en vain lyhyitä tiedejulkaisuja. Oma tutkijan uranikin käynnistyi juuri tekoaltaiden tutkimusta selvittäen myös otsikolla ”Man made lakes and human helth”. Jotain merkittävää oli tapahtunut, eikä siitä selvinnyt vain syyttelemällä voimalaitosinsinöörejämme. Syyttelemällä kun ei saa tehtyä tekemättömäksi ja vältellen uusia vahinkoja. Accuando fieri infectum non potest,
Itseäni kiinnosti nyt vaikkapa webympäristö (blogosfääri) ja siinä toisensa löytäneet lääkärit. Havainnot eivät olleet tiedemaailman julkaisuista tai kongresseista. Lääkäreiden aineistot ja tutkimukset sekä mediaympäristö (BBC) olivat ohittaneet tieteen tavan operoida luovasti ja vertailla aineistoja myös laboratoriokokeisiin hiiren alkioilla. Tiede oli nyt vaiheessa: ”Näkemänsä, kuulemansa, haistamansa” – De visu; de auditu; de olfactu.
Traumaattiset kokemukset näyttivät periytyvän myös hiirten kohdalla ja tukivat lääkäreiden tekemiä havaintoja. Eteneekö innovaatio jatkossa yhä näkyvämmin webympäristössä ja tiedeyhteisön ulkopuolella? Onko tiedeyhteisö ja kouluopetus jopa monen tutkijan ympäristönä traumaattinen? Onko nerous pimeiksi menneiden geenien tuotetta muiden lahjojen ja geenien korvatessa niiden valon? Tyhjästä ei synny kuitenkaan mitään – Ex nihilo nihil fit.
Kun seuraa suomalaista keskustelua kuntien rakennemuutoksesta, syntyy vaikutelma epigeenisestä ilmiöstä. Aivan kuin joillakin geenit olisivat sulkeutuneet ja kieltäytyvät avautumasta uuden ajan sarastukselle. Sama näky tulee eteemme, kun alamme keskustella Euroopan Unionista ja vaikkapa maataloudesta. Jälleen joillakin näyttäisi menevän geenit pimeäksi ja maaseudusta tulee suoranainen trauman ja joskus jopa vihan kohde. Nyt näitä vihan kohteita vaikuttaisi olevan sosiaalisen median tuotteena ja tutkimuksessa uskomaton määrä. Se on oire jostain suuremmasta. Tyhjästä kun ei synny mitään – Ex nihilo nihil fit. Elettiin vaihetta, jossa oli kiirehdittävä hitaasti – Festina lente.
Poismuutto on ollut aina traumaattinen tapahtuma, ja monelle maalla asuvalle taas Unioni on kaiken pahan alkukoti. Pimeitä geenejä voi käyttää populistisesti hyväksi, eikä omaa asiaansa tarvitse mitenkään perustella. Kovin pitkiin perusteluihin eksyvä poliitikko ei ole oikeassa ammatissa epigeenisen ihmisen herättelyssä. Me tunnemme tämän ilmiö hyvin, mutta emme sen tieteellistä syntytapaa. Me saamme aikaan pimeitä geenejä tarkoituksella. Jotkut suorastaan rakastavat pimeitä geenejämme. Niitä suorastaan tehtaillaan oman nopean voiton tavoittelussa ja sähköisen mediamme kirouksena. Ihminen on siinä ihmiselle susi – Homo homisis lupus est.
Ympäristö ja luonto on koettu Pohjolassa aina uhkana ja voitettavana esteenä. Innovaatio on meille kapea tekninen sovellus ja pääsääntöisesti luontoa muuttava ja valtaansa ottava konehirviö. Muualla valoisammassa maailmassa innovaatio käsitetään koko elämän kattavaksi (esprit) eikä sitä tarvitse rajoittaa tai kahlita teknologiaan. Selviytyminen hengissä ei ole ollut traumaattinen tapahtuma kehdosta hautaan ja sukupolvesta toiseen. Suomalaisen kulttuurin sisällä näin on ollut vain vuosisata takaperin siihen tutustuen. Lisäksi ihminen on itselleen ankarin tuomari Suomessakin. – Homo sibi judex durissimus.
Nyt kun joudumme luontoamme suojelemaan keskellä ekokatastrofia, jälleen osalla meistä on pimeä aukko geneettisessä muistissamme. Traumaattinen luontosuhde ei anna epigeeniselle pimeälle DNA-pätkälle valoa. Hyväksymme pitkin hampain sellaisia muutoksia, joita terveen järjen mukaan olisi tullut hoitaa jo vuosikymmenet sitten. Luonnon kanssa kamppailevalle kansakunnalle epigeeninen trauma on vaikeasti poispyyhittävä virhetoiminta. Näitä virheitä ehkä hiven ihmetellään, mutta sivuutetaan sitten omana kansamme erikoisuutenamme. Nerous on lahja ja oppiminen ilo mutta eivät kaikki olen näitä lahjoja saaneita. – Ingenium munus, discere gaudium!
Filosofit ja psykologisoivat tieteet antavat tälle prosessille eri nimen kuin biologit, mutta tarkoittavat samaa asiaa. Synkkä kansakunta ja sen vähäpuheisuus selittyy siis opituilla ja pimeäksi menneillä geeneillämme, epigeenisellä torjunnalla. Tulkoon valkeus – Fiat lux, ei suju pelkkänä huudahduksenamme.
Voisiko näitä pimeitä geenejä avata ja valaista sokean kansan luovaa ja innovatiivista torjuntaa psykologisoimatta? Pragmaattiselle älylle sellainen on välttämätöntä. Sen kohdalla konstruktiivien tai kyberneettinen tiedon haku on pimeiden geenien puolella. Konvergoiva on hyväksyttyä, mutta divergoiva siirtyy jälleen pimeään osaan traumaattista perimäämme. Tästä puhuminenkin herättää osassa meistä raivoa. On siis noudatettava keisari Augustuksen oppeja – kiirehdittävä hitaasti (Festina Lente).
Innovaatioiden kohdalla kyse on avaamisesta ja löytämisestä, ei keksimisestä. Newton tai Einstein eivät keksineet vaan löysivät. Pimeä puoli DNA-emäsjaksosta ei avaa. Vain valoisa. Pimeä puoli ei ikävä kyllä avaa ilmiötä oli se miten valoisa ja ymmärrettävä terveen geenistön kohdalla. Hyväksymme sen kyllä unohtaessamme tai etsiessämme itseämme iän tuoman dementian ja fysiologisten ilmiöiden myötä. Tässä prosessissa aika vain pakenee palaamatta – Fugit irreparadile tempus.
Ihmisten asuminen ja viihtyminen maaseudulla, kulku kirkonmäelle ja sosiaalisen muistin ydinalueille, on meille kesäisin paikkaleimautumisestamme tuttu ilmiö. Monelle se on valoisa kokemus ja kesäinen maaseutu kohokohta valoisille geeneille. Joku pimeämpikin on näkevinään valoa ja kokee jopa hetkellisen tunnekuohun. Epigeneettisesti syntynyt trauma saa näin HOITOA. Lopulta harjoitus tekee mestarin – Fabricando fit faber.
Kunnat ja kuntien rajat ovat meille joko regionaalisia, kartalle piirrettäviä, tai sisäsyntyisiä ja vaikeammin rajattavia asuinympäristömme sielunmaisemia. Yhteistyötä tarvitaan, mutta kunnioittaen naapurikuntien vanhaa historiaa ja loukkaamatta sosiaalista pääomaa ja juuria, usein vielä avoinna olevia geenejä omaan lähiympäristöön. Kun nämä kylät hukutetaan, traumaattiset muutokset alkavat avautua terveellä ihmisellä myöhemmin omista kokemuksista tutkijalle kertoen ja surutyön kautta toipuen. Se on kertomuksena kokonaan muuta kuin tavoitemuuttajien tarinat kotikunnasta metropoliin työn perässä muuttaen. Toki tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja kuolleet opettavat eläviä. Nulla regula sine exceptione – Mortui vivos docent.
Tässäkin osalle meistä toinen geenipareista on mennyt pimeäksi ja vain toinen näyttää avautuvan. Puhumme joko taloudesta ja järjestä tai kotiseuturakkaudesta ja tunteesta, spatiaalisesta identiteetistämme maantieteilijöinä. Geenit ovat takana silloinkin, kun puhumme tunteista tai niiden puuttumisesta, taloudesta ja sen kestävyydestä. Epigeneettinen torjunta on tunnevammaa, jossa toinen emäspareista on pimeänä. Sukupuoleen se ei ole sidottu muuten kuin mahdollisen traumaattisen kasvatuksen kautta. Nämä ovat luonnollisia asioita eivätkä siten häpeällisiä. Naturalia non sunt turpia.
Kansallisesti sama epigeeninen trauma syntyy, kun joku avaa suunsa Natosta. Vasta vuonna 2022 tämä oli mahdollista. Menemme vaaleihin kaikissa tärkeissä ja itsellemme traumaattisissa kokemuksissa sammutetuin lyhdyin. Aivan kuin geenimme olisivat menneet lukusissa sodissamme lukkoon ja haluamme selviytyä kaikessa yksin, kuten sukupolvet aikaisemmin. Poliittinen peli vaalien aikana ja niiden jälkeen on suomalaisten traumojen hoitoa. Kari Suomalainen kevensi tätä taakkaamme taitavana pilapiirtäjänä puoluehahmoineen. Vain suomalaiset nauroivat niille ja ymmärsivät. Ehkä joku loukkaantuikin? Lisäksi valehteli. Hänellä on oltava poliitikkona hyvä muisti. Mendacem memorem esse oportere.
Haemme mutkikkaita selityksiä ymmärtämättä aina itsekään niiden taustoja. Politiikan pimeä ja mitään sanomaton kieli tulee äänestäjän ja politiikan ammattilaisen välille. Tarvitaan työntekijäjärjestöjen ja mainostajien keinoja herättää äänestäjiä ja tehdä itsestään siten tarpeellisia. Vaalit ovat kuin pimeiden geenien herättelyä. Se on samaan aikaan koominen ja toisaalta tarpeellinen tapa hoitaa demokratiaamme. Se mitä me sillä ymmärrämme. Joskus mukana on hitunen poikkeavaa, erinomaistakin. Kaikki erinomainen on harvinaista. Omnia praecclara rara.
Joudumme sukupolvesta toiseen samaan epäaktiiviseen tilaan aina, kun meidän tulisi tehdä sellaisia tärkeitä päätöksiä, joilla on merkitystä myös lastemme elämään. Moni nuori pitää tällaista epä-älyllisenä, eikä jaksa lähteä vaaleihin lainkaan. Monelle se on kokemuksena sama kuin ostaa sika säkissä. Porcum in sacculo comparare.
Monella on niistä vain kielteisiä kokemuksia sukupolvesta toiseen. Verkostot ja webympäristö tarjoaa sellaisia kokemuksia, joiden sisältö ei avaudu heidän vanhemmillensa. Uuden oppimisessa ja poisoppimisessa joku geenipari on mennyt epigeeniseen tilaan. Koulu ei ole rohkaissut heitä oppimaan, vaan sulkenut traumaattisesti luovan innovaatioprosessin sukupolvesta toiseen. Mikä oli todistettava – Quod erat demonstrendum.