Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka
Oheinen otsikko löytyy hakien ”Ekologista klusteria” googlaten tietokoeenltamme jolloin kone löytää ensimmäisten joukosta toisen väitöskirjani. Niinpä kun puhumme tai kirjoitamme klustereista, klusteritaiteesta ja sen menifestistani vuodelta 2005, meidän on sytä tuntea ja myös lainata väitöskirjaanikin. Sanoi kirjojani, jotka on julkaistu tuon kirjan jälkeen. Tämä kirja on järjestyksessään 138. kirjani ja ko. aihetta olen valmistllut myös noin 10 000 artikkelin sivuillani. Samoin vaikkapa julkaisussa: ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnnalinn dilemma” vuodelta 2023. ”Sosilaaisen median talous ja strategia – Algoritmit ja robotiikka” on sekin kirjanaon samalta vuodelta ja siten kohtuullisen tuoressa muistissani. ”Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: Systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa” on vuodelta 2024 ja julkaistu ennen kirjaani ”Homo Nexus ja eksponentiaalinen ihminen – Luovuuden renesanssi” sejä ”Homo Nexus ja uusi tiede”. Kirjani kokoaa kuitenkin laajimmein liki neljännesmiljoonan sanaa sisältävä jättijulkaisuni: ”Liber librorum: Arctic Babylon – Home Nexus – Ex Machina kuluvalta vuodelta 2025. Niinpä kun puhutaan retroversiosta retrofuturistiseen aikaan, kirjoittaja todennäköisesti joutuu lainaamaan samannimistä kirjaan vuodelta 2024 (Luostrainen 2024: Retroversiosta retrofuturistiseen aikaan – Vuosi 2024 haastoi ja kasvatti). Tieteessä tapana on mainita teokset, joita lainataan, kun vaikkapa edes sivutaan aihetta. Ainkin väitöskitrjtasoiset olisi myös syytä tunteakin.
MTT 2005: Matti Luostarinen
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-968-0
Innovaatio ymmärretään usein teknisenä tuotteena, uutuutena tai ideana. Laajemmin innovaatiot ja niiden tuotanto ja kulutus liitetään ihmisten ja yhteisö- jen, organisaatioiden toimintamalleihin, mutta myös alueiden tai valtiokoneiston tapaan toimia. Harppaus tietotekniseen vallankumoukseen toi mukanaan kansalliset ja kansainväliset innovaatiojärjestelmät ja -politiikan sekä laajensi käsitteen kaikki yhteiskuntasuunnittelun lohkot käsittäväksi.
Klusteritaloudella puolestaan kuvataan usein alueen tai kansakunnan kilpailukyvyn ydintä. Klusterilla tarkoitetaan verkostorakennelmaa, jonka osaaminen, voimavarat ja yhteistyösuhteet nostavat verkoston tietyn liiketoiminnan merkittävään asemaan ja on puolestaan osa modernisaatiota, kestävää kehitystä ja sen rakennemuutosta yhteiskuntapolitiikan kaikilla lohkoilla, mutta etenkin ympäristöpolitiikassa ja osana innovaatiopolitiikkaa.
Ekologisen innovaatiopolitiikan ja yrittäjyyden klusteritutkimus selvittää 1) innovaatioprosessien ja -roolien syntytapaa, omaksujatyyppejä sekä eri instituutioiden osuutta innovaatiopolitiikassa. Erityisesti on paneuduttu uuden tiedon luomiseen kansallisena, alueellisena ja maaseudun ekoyrittäjyyttä koskevana prosessina. 2) Toisena tehtävänä on selvittää ekologisen tuotteen ja kulutuksen segmentit ja trendit, joilla on merkitystä maaseudulla sijaiseville ekoyrittäjille ja näiden toiminnan verkostoille. 3) Kolmas tehtävä on hakea ekologisen yrittäjyyden innovatiiviset roolikartat. Tehtävänä on löytää innovaatiotoiminnalle parhaiten soveltuvat roolimallit vastaamaan kulutukseen ja kansainvälisen innovaatiotutkimuksen suosituksiin klusterirakenteissa.
Tiedonhankintamallit ja uuden tuottaminen ovat sidoksissa yksittäisiin tiedon tuottajiin, verkostoihin ja klusterirakenteisiin. Konventiot ovat yleisiä vastaanottoperiaatteitamme ja samalla uuden innovaation toimintamekanismeja; niiden syvempi kieli. Uuden löytäminen ja vastaanottaminen on aina ristiriidassa vallalla olevan konvention kanssa. Innovaattori on siten ristiriidassa vallalla olevaan konventioon ja ajattelussaan divergoiva, maaseudulla usein tulkittu radikaali toisinajattelija.
Maaseudulla innovaatioprosessi on ollut pääsääntöisesti innovaation diffuusiota regionaalisessa ympäristössä. Kyse on ollut uuden tiedon leviämisnopeudesta ja kyvystä vastaanottaa ja soveltaa sitä. Sekä alueet että omaksujat on ollut mahdollista tyypitellä sekä tuotannossa että kulutuksessa. Leviävät innovaatiosyklonit (diffuusioaallot) ovat muodostaneet tunnistettavan sosiokulttuurisen ajallisen jatkumon. Samoin näiden oletettu etenemissuunta keskusalueilta vaikutusalueilleen.
Innovointia on hidastanut etenkin imitaatioon kuuluvat lukuisat isolaatiomekanismit. Moderni verkostoyhteiskunta ja sen klusterirakenteet muuttivat innovaatiopolitiikan aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä ekologinen klusteri edustaa maaseudun kehittämisen ja modernisaation viimeisintä vaihetta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön käsite luova talous ja se sivuaa läheisesti evolutionaarista taloustiedettä.
Tutkimuksessa (Luostarinen 2024) faktoripisteiden ryhmittelyssä kuluttajat on mahdollista jakaa kymmeneen homogeeniseen ryhmään, joista viisi on mahdollista nimetä pääryhmiksi käyttäen sosiologian ja antropologian postmodernin ihmisen elämänstrategian kuvauksia (kuljeskelija (flaneeraaja), turisti, kulkuri, peluri ja telecity .ihminen). Näillä kaikilla on oma erityinen asemansa yrittäjäklusterin rakennetta toteutettaessa. Suomalaisesta ekologisen klusterin yrittäjäryhmästä on mahdollista löytää faktoripisteitä ryhmitellen seitsemän avainroolia ja näiden toimenkuvat.
Näistä konventionaaliset ryhmät paikantuvat nelikentässä lähelle organisoivaa järjestelmää (Organisers). Usein yritysryhmistä tai verkostoista ei muita löydy ja kyse on tuotteiden tekijöistä (Concluder producer). Toisen ryhmän muodostavat monialayrittäjät kokemusvälittäjinä (tuotechampionit). Usein kyseessä ovat maataloudesta juuri irtautuneet yrittäjät ja lukuisten tuotteiden kanssa aloittelevat matkailun monialaosaajat ja myös kiihkeät organisoijat (Thruster organiser). Visionäärit (intrapreneurit) kuuluvat eräänlaiseen sisäisen yrittäjyyden ryhmään ja ovat osa klusterin arvioivaa kehittämisjärjestelmää tai tiedonhankkijoita (Advisers, Reporter advisers). Näiden kyky operoida innovaatioryhmien kanssa on muita parempi ja he ovat korvaamaton klusterin toiminnan integraatiossa (Explorers ryhmät). Vapaamatkustajat ovat suurehko ekologista imagoa hyödyntävä ryhmä. Passiivisuudestaan huolimatta ryhmä on tärkeä monissa portinvartija (gateway) tehtävissä (=teknologian siirto ja markkinointi). Itselliset yrittäjät (entrepreneur) ovat lähellä konventionaalista ryhmää ja toimivat lähinnä promoottorijärjestelmässä (Explorer promoter). Varsinaiseen innovaattoriryhmään (Creator Innovators) kuuluu noin 10 %:n osuus oppositioasemaan usein ajautuneita maaseudun yrittäjiä. Heidän tuekseen kaivataan klusterissa teknologian ja markkinoiden portinvartijoita, joiden tehtävä on lähinnä palkitsevien järjestelmien ylläpito (Upholder maintainer), mutta samalla myös koko klusterin kontrollointi (Controllers) rinnan organisoivien ryhmien kanssa (konventionaaliset yrittäjät).
Ekologisen klusterin verkostorakenteissa korostuvat joko huipputeollisen kasvu-uran valinneet mallit tai humanistis-ekologiset rakenteet. Molemmissa verkostorakenteissa avoimuus on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan ja lähettää sosiaalisen pääoman edellyttämiä globaaleja innovaatioita. Tällöin korostuvat pikemminkin monikansalliset klusterit ja näiden kyky innovoida kuin puhtaasti alueelliset tai kansalliset klusterit. Tämä koskee sekä tiedon tuottajia (tutkimus), hallintoa, rahoittajia, koulutusorganisaatioita, että pienyrittäjien sisäistä kykyä verkostoitua ja vastaanottaa oikealta tasolta tulevaa informaatiota innovaatiopolitiikkansa hoidossa.
Näin siis jo vuodelta 2004 väitöskirjaani lainaten. Samassa teoksessa on luokiteltu myös ko. yrittäjien tuotteiden kuluttajatkin. Olen palannut heihin lukuisia kertoja myöhemmässä kirjallisuudessani. Taustalla on jo hyvin varhain ja ehkä eniten lainatuin sekä luetuin kirjani ”Social media economy and strategy”. Moni on joutunut sen myös yliopistossaan tenttimäänkin. Pahoittelen vaivannäöstä. Edes suomalainen toimittaja ja sosiaalisen median kirjoittelija ei pääse kirjoistani irti niitä myös tietämättään lainaten. Innovaatioden diffuusuo kun tapahtuu tavalla, jossa jokainen meistä on osa jotain jo aiemmin kirjoitettua ja ensimmäisenä aihetta on käsitelty alan tieteessä, joista myös väitöskirjatkin tunnetaan. Jälkiomaksujat hyvin harvoin tietävät tai tunnistavat mistä ilmiö on alkujaan syntynyt ja kuka tai ketkä sitä ovat ensimmäisenä tutkineet ja jopa sen nimenneetkin.