Rottakunigas
Marianne Kurtto kirjoittaa tai pikemminkin runoilee rottakuninkaasta. Olin kuusivuotias kun luin ensimmäiset runoni ja lausuin niitä myös kilpailuissa, joita kutsuttiin henkisiksi. Fyysiset kilpailut edellyttivät ponnisteluja juoksuradoilla tai hyppien ja loikkien, heittäen ja työntäen tai potkien palloa. Suomalaisille pallopeleistä oli tehty oma leikkinsä ja se oli muisto sodistamme tai tapa pitää nuoria valppaina sekä polttaen ja tappaen pesäpallopeliä harrastaen.
Talviset lajit olivat nekin taklaamista ja jäähyjä sekä hiihtämistä tai hyppäämistä harjun laelta vauhtia hakien. Koulun tehtävänä oli valmentaa meistä myös huippuja lajissamme. Sosiaalinen käyttäytyminen ja fyysinen kunto edellytti myös kykyä kärkkyä pallon kanssa ja räpylät kädessä sekä taklata tavalla, jota pelin tuomaroiva ei huomannut.
Maalilla seisominen antoi mahdollisuuden opiskella flow-tilaa ja torjua myös paikoissa, joissa hitaampi havainnointi olisi merkinnyt tappiota viholliselle. Kuuluimme suureen sodan aikana syntyneeseen ikäluokkaan ja elimme maaseudulla tavalla, joka oli tulvillaan nuoria ja kilpailukykyisiäkin. Heitä tuli valmentaa ja valmentajan työ oli opettajan ammattia muistuttava.
Kansakoulusta matka yliopistoon oli samalla tutustumista sekä rottakuninkaaseen että algoritmikuninkaaseenkin. Kirjani rottakuninkaasta valmistui samana keväänä kuin alkgoritmikuningaskin. Niillä pohjustettiin kirjaa ”Dum spiro, spero” sekä ”Retroversiota retrofuturistiseen aikaan”. Vuosi 2024 haastoi ja kasvatti lukijoitani.
Liki kymmenen kirjaa samalle vuodelle, joista jokainen sisältää neljännesmiljoonan sanoja ja suuren määrän näistä robotiikan ja tekoälyn avustamana tehtyjä kuvi, upeita taideteoksia, oli tuon vuoden ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnaliista dilemmaa”. ”Ad surdas aures canere – Laulaa kuuroile korville”. Kirjat kustannettiin Saksassa ja sieltä ne myös myytiin ja markkinoitiin kustantajan kasvaessa Euroopan suurimmaksi. Syntyi ”Home Nexus ja uusi tiede” sekä kulttuurinen ja filosofinen haaste poikkitieteisesti sitä kehitellen. ”Homo Nexus ja eksponentiaalinen ihminen – Luovuuden renessanssi”. Kaikki samana vuona siinä missä ”Botrus art – Arte cluster – Cluster art and Art of clusters.” Kansilehdelle robotiikan tulkintaa taiteillen ne edustivat kahta aivan erilaista maailmaa kuvataiteenamme. ”Liber Librorum: Arctic Babylon – Homo Nexus – Ex Machina” oli saateltu kotipesälle ja maaliin lyöden kunnari tai tehden maali veivikiekon tapaan maalivahti ohittaen.
”Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma” sekä ”Uusi mediayhteiskunta” eli aiemmin kuvaamani tapaan ”Luovan teknologian renessanssia”. Seurasimme kulttuurista kehitystämme teknologian valossa ja kirjoiksi ne muttaen. ”Uusmediaa ja kansalaismediaa verkosto- ja klusteritalouden tuotteinamme innovaatiopolitikassa”.
Kaikki käynnistyi sadasta kirjastani ja niiden yhteenvedosta vuonna 2017: ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Kaikki käynistyi luetuimmasta ja yliopistoissamme tentityimmästä kirjasta ”Social media – Economy and strategy”. Tai oikeammin mayakansan ennusteesta ja kirjoistani ”Arctic Babylon I, II. III.” ”Hybridiyhteiskunnan kouristelusta” kahdesta väitöskirjastani.
Toinen luonnontieteiseen tiedekuntaan ja toinen ihmistieteiseen. Sota näiden välillä (Big Science War) oli päättynyt ja muuttunut algoritmien avustaman rotyakuninkaan häntien aukomiseen solmuistaan ja kertoen myös itäiselle naapurillemme, kuinka ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomaia, eskapismi ja putinismi” on riskinä tuottaa vastaavan imiön länteen ja trumpismin tuloksenaan. Palataan siis rottakuninkaaseen.
Jonka haastajana toimi kirjani ”Algoritmikuningas”. Kirjoja molemmat mutta sisältäen liki neljännesmiljoonan sanoja nämäkin ja nämä vielä oikeaan järjestykseen asemoiden ja latinakielisten viisauksien tukiessa. Algoritmien kuvataiteineen osoittaessa, millaisia eroja näistä kulttuuresta ja kielellisistä tulkinnoistamme syntyy. Me emme käytä samoja sanoja ja niiden tulkintoja vaikka niin olemme olettaneetkin. Tänään robotiikka kertoo myös syyn näihin suuriin eroihin ja tulkintavirheisiinkin. Sota näiden tulkintojen seurauksena on joko tahatonta tai tahallista ”Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa”.
Kurton proosalyriikka saa lukijan pohtimaan elämän keskeisiä kysymyksiä tuodessaan eteemme kuolemattomien meduusojen miljoonien vuosien muistin, millin mittaisten karhukaisten kyvyn selviytyä missä tahansa olosuhteissa, ydinräjähdysten yli, avaruudessa, absoluuttisen nollapisteen lämpötilassa.
Muistuttaessaan muurahaisista, jotka elävät tietokoneiden näppäimistöjen alla ja leviävät paraikaa Yhdysvalloissa, kuvatessaan frisbeemäisesti lentäviä käärmeitä ja merkillistä Rottakuningasta jollaiseksi kutsutaan ilmiötä, jossa miljoonia rottia on takertunut hännistään vyyhdeksi ja muodostanut kruunumaisen, laajan patjan.
Rottakuningas-ilmiö on havaittu vain muutaman kerran ja se saattaa olla myytti, mutta kaikki muu Kurton runoissa on tieteellisesti tutkittua faktaa. Olen kertonut tämän kohta tuhanteen kertaan ja se saa kirjoittajan turhautuneeksi. Kollegat jatkakoot ja auttakoot. Ehkä olemme valmiita hakemaan lopulta ”Algorimikuningasta”. ”Sosiaalisen median ja muttuvan paradigman myötä”.
Kirjojani nekin ovat, vain kirjoja ja neljännesmiljoona sanoja, tekoälyn tulkintana myös ne taiteeksi muuttaen. Mutta vain tekoälyn ja vain taiteeksi. Tiedämme kuinka aseilla ja ammuksilla saa aikaan enemmän ja näkyvääkin medioittemme käyttöön.
”Hybridiyhteiskunnan kouristelu on samalla ”Mediayhteiskunnan kouiristelua”. Teesi johtaa antiteesiin ja synteesiin – Mytomania eskapismiin ja putinismiin, nyt myös trumpismiinkin. Rottakunigas on kokonaan muuta kuin algoritmikuninkaamme. Home Nexus ja uusi tieteemme sekä syntyvä eksponentiaalinen ihminen edustaa luovuuden renessanssia. On varottava ettei sosiaalinen mediamme ja tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma laula kuuroille korville – ”Ad surdas aures canere”.
Rottakuningas on yhtäällä biologinen ilmiö, mutta samalla myös algoritmien tapa pyrkiä ymmärtämään solmuun joutuneet hännät romaanissa tai vankileirillä – suomen kielen suvuttomassa ja onomatopoeettisessa algoritmien leikissä. Jotta ymmärtäisimme, miten rottakuningas eroaa kuningasrotasta, sekä biologisena ilmiönä että poliittisena pelinämme, meidän on tutustuttava poikkitieteiseen kieleemme ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin algoritmien maailmassa.
Dostojevskia lainaten, me kaikki olemme vastuussa kaikesta mitä maailmassa tapahtuu. Hännistään toisiinsa hirttäytyneet rotat eivät voi ratkaista ongelmaansa yksin. Ihmissuvun veljeys ei ole vain runoilijan unelma; valitettavasti se on mitä masentavin ja nöyryyttävin tosiasia, totesi Oscar Wilde. Mitä nuorempana sen opit, sitä rikkaamman ja onnellisemman elämän tulet kohtaamaan.