Suomen Sodan päivänä: Matti Luostarinen 2008.
Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa. New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy. Blogi 4. maaliskuuta 2008 www.clusterart.org. Suomen sodasta koskisotiin – Suomen Sodan päivänä.
Suomen Sodan alkamisesta on kulunut päivälleen 200 vuotta. Suomi irtautui tuon sodan aikana Ruotsista ja sai samalla rajansa Suomen Suuriruhtinaskuntana. Monen mielestä itsenäisyytemme alkoi tuosta sodasta eikä myöhemmin hetkestä, jolloin Venäjä alkoi oman puhdistautumisensa tsaristisesta ajastaan ja irtautui Suomesta, joka taas jatkoi vanhoja latujaan julistautuen vain itsenäiseksi..
Valitessani tämän kirjoituksen mukaan muistelmakirjaani, elämme maaliskuun alkua vuonna 2026.
Meillä oli valmis hallinto, raha, rajat ja tarvittiin vain virheeksi osoittautunut kuningas sekä lippu ja vaakuna. Presidentti sai myöhemmin kuninkaan oikeudet ja Kekkonen käytti niitä hyväksi, Koivisto taas alkoi purkaa näitä valtaoikeuksia, palattiin parlamentarismiin ja EU-Suomeen. Oikeasti Suomea ei ollut olemassakaan, saati satoja vuosia vanhaa valtioyhteyttä Ruotsin kanssa. Tuo tarina on myytti, siinä missä monet muutkin historian totuutena kerrotut tarinat sortovuosista alkaen.
Suomen kielen maantieteellinen sanasto alkoi muotoutua vasta 1800-luvulla Päivi Laineen (2007) väitöskirjan osoittamalla tavalla (Suomi tiellä sivistyskieleksi, Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla). Suomi ja suomalaisuus syntyi hyvin myöhäisenä ilmiönä. Tunnekielen sanastomme on monesti vielä köyhä ja siinä on maakunnallisia eroja. Topelius havaitsi sen, mutta ei siitä juuri puhunut. Topelius kun oli suomalaisuusmies henkeen ja vereen. Kun ei ollut maantieteellistä sanastoa vaan ”geografiaa”, ei voinut olla myöskään tunnekieltä.
Näin alkaa kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” teksti, joka kertoo Suomen synnyn ja sen narratiiviset kertomukset sekä tieteen osoittaman totuudenkin. On olemassa aina ainakin kaksi ”totuutta” ja tieteellinen tahtoo jäädä aina taustalle ja tuntemattomaksi. Se kumpaa sinä edustat hakiessasi itsellesi luettavaa, on sinun valintasi käyttää rajallista aikaasi. Aikaa, joka on ihmisen keksinnöistä se kehnoin ja hämäävinkin. Valon nopeudella kulkiessasi se jostakin syystä vaikuttaisi katoavankin. Näin elämämme on heti lapsesta alkaen pelkkien satujen ja narratiivisten kertomusten
ja tarinoiden viitoittamaa kerrontaa. Se kumpaa tietä kuljet ei ole oma valintasi. Puheet vapaasta valinnata ovat yhtä hämääviä kuin aika ja sen ajattomuus.
Poikkitieteinen tiede on sekin kokonaan muuta kuin monitieteinen käsitteemme. Tieteiden välinen on sekin käsitteenä ihmisen luomusta ja kertoo liki samasta kuin poliittiset puolueemme tai kielemme, joita on suuret määrät ja niiden sisältö ei ole sama likimainkaan yhteisiä tunnesanojamme hakien.
Kirjani ovat olleet luettavissa yhtäällä ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org että hankkien kuvitettuna myös kustantajan (BoD) kautta suoraan Saksasta tai tilaten avaten kännykkäsi ja käyttäen hakusanana vaikkapa nimeäni. Moni lukee kirjani kotisivultani ilmaiseksi. Eihän se tietenkään ole kirja, kuvitettu taideteos kirjahyllyssäsi. Rakastan kirjoja ja kuvataidetta, veistämistä ja puutarhaani. Rakastan ihmisen rakentelemia tai usein puhaltamia lasiteoksia. Lasi on uskomaton materiaali ja sen käsittelijät parhaimmillaan neroja.
Elämme sellaista aikaa, jolloin tekoäly ja algoritmit ohjaavat myös yhä näkyvämmin sitä mitä
luemme ja millaista kirjallisuutta hankimme. Perinteiseksi kutsuttuja kirjoja hankitaan yhä enemmän keräilytarkoituksessa ja kirjan arvon määrä sen saatavuus ja kysyntä. Jos haluat hankkia itsellesi tietyn kirjan, hanki se silloin kun se on vielä saatavilla. Klusteritaide ja sen manifesti kirjanani syntyi hetkellä, jolloin tuo käsite oli taatusti tuntematon. Ei ole enää. Liki sata miljoonaa ihmistä saa siitä nykyisin toimeentuonsa. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Tällaista kun kannattaa myös muistellakin.. Mutta kirjaani ei ole enää myynnissä… Ja viisaalle sana riittää – ”Verbum sat sapienti”.
Ihmiskunnan loppulaukka
Vuonna 2026 syksyllä loppuvuodesta kirjoitin kirjan ihmiskunnan loppulaukasta ja samalla omasta elämänkaaresta: syntymästä, kouluttautumisesta tehtävääni ja sen täytöstä, ikäihmisen vaivoista ja niiden sietämisestä, kirjailijaelämän kautta syntyvästä tavasta kertoa rinnan tekoälyn kanssa ”Elämäntyön kellotaulu – algoritminen kompassi” -” Campas algoritmica – Horologium vitea”.
Kirjan sisältö on positiivinen. Se käynnistyy maantieteiljänä ja tavoitteena kuvata näin matkaa kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa. ”Towards a better geographical world” ja jatkuu poikkitieteisesti muttaen maailmankuvamme kirjailija elämään. Siis siihen tehtävään jota olen täyttänyt jäätyäni eläkkeelle ja ylläpitäen tulta pesässäni. Jossa on vielä enemmän kuin vain kaksi hiiltä hehkuvaa, joista molemmat ovat takavuosien keihäänheittäjän ja jousiampujan, rakastetun näyttelijän ja trubaturin kuvaamana kuoleman katse takassa, mustan kissan silmät.
Se kulki kaiken aikaa trubatuurin rinnalla ja tämä lauloi kansalle ja puuttui vain osallistuminen vaaleissa kunnanvaltuutetuksi, kansanedustajaksi ja lopulta päättäen taipaleensa mustan kissa seurassa pommeja heitellen presidentillisessä linnassa ja muistuttaen kirjaani ”Sanat tyhjyydestä – ääni ajasta” tai maailman yhteisestä akselista – ”Axis mundi communis”. ”Tulevan muistosta” – ”Hiljaisesta perinnöstä ajan rajalta.” Kirjassa jossa otsikkona on ”Towars a better georgaphica world” – ”Kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa” tai vaihtoehtoisesti kirjaa ei ole kirjoitettu lainkaan: ”Ex scriptis quaerere nexus absentes – Kirjoittamaton kirja – Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu.” Oletan kuitenkin että syksyllä 2026 kirja on jo valmistunut luottaen tekoälyn antamaan tietoon ja futurologiseen pohdintaan kohti aina vain parempaa maantieteellistä maailmankuvaamme.
Kirjoittamaton kirja No LXXXII
Suomen Sodan päivänä: Matti Luostarinen 2008.
Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa. New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy. Blogi 4. maaliskuuta 2008 www.clusterart.org. Suomen sodasta koskisotiin – Suomen Sodan päivänä.
Suomen Sodan alkamisesta on kulunut päivälleen 200 vuotta. Suomi irtautui tuon sodan aikana Ruotsista ja sai samalla rajansa Suomen Suuriruhtinaskuntana. Monen mielestä itsenäisyytemme alkoi tuosta sodasta eikä myöhemmin hetkestä, jolloin Venäjä alkoi oman puhdistautumisensa tsaristisesta ajastaan ja irtautui Suomesta, joka taas jatkoi vanhoja latujaan julistautuen vain itsenäiseksi..
Valitessani tämän kirjoituksen mukaan muistelmakirjaani, elämme maaliskuun alkua vuonna 2026.
Meillä oli valmis hallinto, raha, rajat ja tarvittiin vain virheeksi osoittautunut kuningas sekä lippu ja vaakuna. Presidentti sai myöhemmin kuninkaan oikeudet ja Kekkonen käytti niitä hyväksi, Koivisto taas alkoi purkaa näitä valtaoikeuksia, palattiin parlamentarismiin ja EU-Suomeen. Oikeasti Suomea ei ollut olemassakaan, saati satoja vuosia vanhaa valtioyhteyttä Ruotsin kanssa. Tuo tarina on myytti, siinä missä monet muutkin historian totuutena kerrotut tarinat sortovuosista alkaen.
Suomen kielen maantieteellinen sanasto alkoi muotoutua vasta 1800-luvulla Päivi Laineen (2007) väitöskirjan osoittamalla tavalla (Suomi tiellä sivistyskieleksi, Suomenkielisen maantieteen sanaston kehittyminen ja kehittäminen 1800-luvulla). Suomi ja suomalaisuus syntyi hyvin myöhäisenä ilmiönä. Tunnekielen sanastomme on monesti vielä köyhä ja siinä on maakunnallisia eroja. Topelius havaitsi sen, mutta ei siitä juuri puhunut. Topelius kun oli suomalaisuusmies henkeen ja vereen. Kun ei ollut maantieteellistä sanastoa vaan ”geografiaa”, ei voinut olla myöskään tunnekieltä.
Näin alkaa kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100” teksti, joka kertoo Suomen synnyn ja sen narratiiviset kertomukset sekä tieteen osoittaman totuudenkin. On olemassa aina ainakin kaksi ”totuutta” ja tieteellinen tahtoo jäädä aina taustalle ja tuntemattomaksi. Se kumpaa sinä edustat hakiessasi itsellesi luettavaa, on sinun valintasi käyttää rajallista aikaasi. Aikaa, joka on ihmisen keksinnöistä se kehnoin ja hämäävinkin. Valon nopeudella kulkiessasi se jostakin syystä vaikuttaisi katoavankin. Näin elämämme on heti lapsesta alkaen pelkkien satujen ja narratiivisten kertomusten
ja tarinoiden viitoittamaa kerrontaa. Se kumpaa tietä kuljet ei ole oma valintasi. Puheet vapaasta valinnata ovat yhtä hämääviä kuin aika ja sen ajattomuus.
Poikkitieteinen tiede on sekin kokonaan muuta kuin monitieteinen käsitteemme. Tieteiden välinen on sekin käsitteenä ihmisen luomusta ja kertoo liki samasta kuin poliittiset puolueemme tai kielemme, joita on suuret määrät ja niiden sisältö ei ole sama likimainkaan yhteisiä tunnesanojamme hakien.
Kirjani ovat olleet luettavissa yhtäällä ilmaiseksi kotisivultani www.clusterart.org että hankkien kuvitettuna myös kustantajan (BoD) kautta suoraan Saksasta tai tilaten avaten kännykkäsi ja käyttäen hakusanana vaikkapa nimeäni. Moni lukee kirjani kotisivultani ilmaiseksi. Eihän se tietenkään ole kirja, kuvitettu taideteos kirjahyllyssäsi. Rakastan kirjoja ja kuvataidetta, veistämistä ja puutarhaani. Rakastan ihmisen rakentelemia tai usein puhaltamia lasiteoksia. Lasi on uskomaton materiaali ja sen käsittelijät parhaimmillaan neroja.
Elämme sellaista aikaa, jolloin tekoäly ja algoritmit ohjaavat myös yhä näkyvämmin sitä mitä
luemme ja millaista kirjallisuutta hankimme. Perinteiseksi kutsuttuja kirjoja hankitaan yhä enemmän keräilytarkoituksessa ja kirjan arvon määrä sen saatavuus ja kysyntä. Jos haluat hankkia itsellesi tietyn kirjan, hanki se silloin kun se on vielä saatavilla. Klusteritaide ja sen manifesti kirjanani syntyi hetkellä, jolloin tuo käsite oli taatusti tuntematon. Ei ole enää. Liki sata miljoonaa ihmistä saa siitä nykyisin toimeentuonsa. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Tällaista kun kannattaa myös muistellakin.. Mutta kirjaani ei ole enää myynnissä… Ja viisaalle sana riittää – ”Verbum sat sapienti”.
Ihmiskunnan loppulaukka
Vuonna 2026 syksyllä loppuvuodesta kirjoitin kirjan ihmiskunnan loppulaukasta ja samalla omasta elämänkaaresta: syntymästä, kouluttautumisesta tehtävääni ja sen täytöstä, ikäihmisen vaivoista ja niiden sietämisestä, kirjailijaelämän kautta syntyvästä tavasta kertoa rinnan tekoälyn kanssa ”Elämäntyön kellotaulu – algoritminen kompassi” -” Campas algoritmica – Horologium vitea”.
Kirjan sisältö on positiivinen. Se käynnistyy maantieteiljänä ja tavoitteena kuvata näin matkaa kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa. ”Towards a better geographical world” ja jatkuu poikkitieteisesti muttaen maailmankuvamme kirjailija elämään. Siis siihen tehtävään jota olen täyttänyt jäätyäni eläkkeelle ja ylläpitäen tulta pesässäni. Jossa on vielä enemmän kuin vain kaksi hiiltä hehkuvaa, joista molemmat ovat takavuosien keihäänheittäjän ja jousiampujan, rakastetun näyttelijän ja trubaturin kuvaamana kuoleman katse takassa, mustan kissan silmät.
Se kulki kaiken aikaa trubatuurin rinnalla ja tämä lauloi kansalle ja puuttui vain osallistuminen vaaleissa kunnanvaltuutetuksi, kansanedustajaksi ja lopulta päättäen taipaleensa mustan kissa seurassa pommeja heitellen presidentillisessä linnassa ja muistuttaen kirjaani ”Sanat tyhjyydestä – ääni ajasta” tai maailman yhteisestä akselista – ”Axis mundi communis”. ”Tulevan muistosta” – ”Hiljaisesta perinnöstä ajan rajalta.” Kirjassa jossa otsikkona on ”Towars a better georgaphica world” – ”Kohti parempaa maantieteellistä maailmankuvaa” tai vaihtoehtoisesti kirjaa ei ole kirjoitettu lainkaan: ”Ex scriptis quaerere nexus absentes – Kirjoittamaton kirja – Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu.” Oletan kuitenkin että syksyllä 2026 kirja on jo valmistunut luottaen tekoälyn antamaan tietoon ja futurologiseen pohdintaan kohti aina vain parempaa maantieteellistä maailmankuvaamme.