Sana apostoli tulee kreikan kielen sanasta apostolos, joka tarkoittaa ”lähettiä”, ”lähettilästä” (kirjaimellisesti ”hän, joka lähetettiin”). Raamatussa sanaa apostoli ei mainita kuin kaksi kertaa (Mark. 3:16–19 ja Matt. 10:2–4); useammin heitä kutsutaan opetuslapsiksi. Apostoleiksi heitä alettiin virallisesti kutsumaan vasta Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen.
Apostolien tehtävänä oli levittää sanaa Jumalasta ja Jeesuksesta ympäri maailman. Raamatun mukaan he pystyivät tähän siksi, koska he olivat helluntaina saaneet Pyhän Hengen kasteen. Matteuksen evankeliumista löytyy monien tuntema lähetyskäsky, joka tiivistää hyvin opetuslapsien tehtävän:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”
(Matt. 28:19–20)
Suomalaisia Pietarin ja Paavalin päivän perinteitä
Nykyisessä suomalaisessa kalenterissa Pietarin ja Paavalin päivästä ei ole muuta jäljellä kuin Pietarin ja Pekan nimipäivät. Vanha kansa tosin ”tiputti” Paavalin nimen jossain vaiheessa pois; olisiko syynä liian pitkä nimi, tästä ei ole tietoa. Päivää siis kutsuttiin perinteisesti Pietarin päiväksi (myös Pedron päivä).
Keskiajan katoliseen aikaan Pietarin ja Paavalin päivänä järjestettiin vielä suuria pyhäpäivän juhlia ja kirkollisia tapahtumia heidän muistokseen. Päivää pidettiin tuolloin erittäin pyhänä eikä silloin saanut tehdä töitä, jotka olisivat aiheuttaneet ääntä tai mitään rikkirepimistä. Kalastaminen kyseisenä päivänä oli kuitenkin sallittua; olihan Pietarikin alun perin kalastaja. Päivään liitettiinkin sanonta ”Hei onki ottamaan, väkileuka vääntämään. Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja”.
Vaikka pyhäpäivällä työkielto olikin, sitä myös pidettiin useiden askareiden määräpäivänä. Kyseisenä päivänä oli esimerkiksi Etelä-Suomen emännillä tapana viedä villavaatteet ulos tuulettumaan, koska uskomuksen mukaan näin toimiessa niihin ei koi tarttuisi vuosien varrella. Tämän lisäksi oli tapana kylvää nauris Pietarina: tällöin niitä eivät söisi madot eivätkä maakirput eikä niiden tällöin kylvetty maa kasvaisi pahoin rikkaruohoa. Pietarina kylvetyistä nauriista tuli uskomuksen mukaan myös maukkaampia.
Toisaalta uskomuksena oli myös, että nauriin täytyi olla Pietarina jo sen verran kasvanut, että ”mies hevosen selästä erottaa taimen maasta”. Tämä tarkoitti sitä, että nauris piti kylvää viimeistään Eskona (12.6.). Vanha kansa piti myös juhannuksen jälkeistä perjantaita erinomaisena nauriinkylvöpäivänä ja se tunnettiinkin kansan parissa nimillä itu- tai hikiperjantai.
Pietarin päivästä katsottiin myös tulevaa satokautta. Päivään liitettiin esimerkiksi sanonta, jonka mukaan kaura odottaa Pietariin asti sadetta ja alkaa sen jälkeen kasvamaan, jos kasvaa lainkaan. Samaa sanottiin myös ohrasta, jonka sanottiin odottavan poikasiaan Pietariin asti, jonka jälkeen se vasta alkaa kasvamaan kunnolla. Herneittenkin toivottiin kukkivan Pietariin mennessä, koska ”Jos papu ei Pietarina kuki, niin ei laskiaisena pata puti”. Eli talonväki jäisi ilman laskiaisen hernerokkaa.