Se ei ole uutinen että Parker lopettaa Forssassa ja Urjalassa ja samalla 200 ihmistä jää perheineen ilman työtä. Näin on tapahtunut jo vuosikymmen aikana tuhansille niin Forssassa kuin muualla Suomessa. Siitä on tullut pikemminkin luonnonlakia muistuttava sääntö, ei poikkeus.
Se olisi uutinen, jos Nokian entinen johtaja Steven Elop Ontariosta siirtäisi Urjalaan tai Forssaan muutaman työpaikan Microsoftilta.
Sekään ei ole uutinen, että hänelle maksettu 20 miljoonaa oli luvattu järjestelyistä, jossa Nokian puhelimet siirretään Microsoftille. Sen sijaan uutinen olisi, jos tämä raha olisi maksettu Nokian osakkeiden noususta itsenäisenä yrityksenä ja ilman Microsoftin tukea.
Sateenkaari solmiossa johtaa Heinäluoman syleilyyn
Uutinen ei ole se, että Guggenheim tahtoo Etelärantaan ja yrittää tätä aina uudelleen ja uudelleen. Näin kaikki suuremmat hankkeet etenevät monen yrityksen kautta ja ei vähiten Forssassa, jossa kakkostie ja muut investointiyritykset ovat vuosikymmenien aikana toistettuja ja lopulta ne toteutuvat, kun ne ovat kaupungin tai valtion infrastruktuurihankkeiden listan kärjessä muutenkin.
Näin Forssan työpaikat ovat pääkonttorialueensa ulkopuolella olevia ja epävarmoja. Eivät forssalaisten tai hämäläisten oman aktiviteetin tuotetta. Näin niiden synty ja katoaminen ovat osa ulkopuolisen maailman menoa, kuten kaupungin syntyminenkin muiden tekeleenä ja pihtisynnytyksellä väärään paikkaan.
Sen sijaan uutinen olisi, jos sateenkaaren väreissä esiintyvä väki olisi puoltamassa kulttuurihankkeita eikä muuttuisi myöhemmin radikaalista vasemmistolaisesta stalinistista konservatiiviseksi pankinjohtajaksi Björn Wahlroosin tapaan eläen ja siitä kirjansa saaden, hoitaen sillä narsisminsa syviä haavoja ja lapsekasta kapinaansa.
Iäkäs idealisti ja kapinoija olisi jo koominen kokemus. Hän elää, kuten lähiympäistönsä edellyttikin, Wahlroosin poikana. Maailma nyt on sellainen kuin millaisena lapsi sen lähiympäritössään kokee ja näkee. Mitä muuta se voisikaan olla? Näin kuninkaan pojasta tulee hovinsa odottama ja koulima isänsä työn jatkaja. Se ei ole uutinen. Uutinen olisi jos talonpojasta tulisi kunigas. On sekin koettu.
Se ei ole uutinen, että kunnilla on edessä kipeitä päätöksiä ja että ne osuvat päivähoitoon, terveydenhuoltoon ja opetukseen. Sen sijaan se olisi uutinen jos Casimir Ehnrooth ja 20 muuta veropakolaista sijoittaisivat suomalaisilta keräämänsä varat Lounais-Hämeen pankkeihin, maksaisivat veronsa rehellisesti, eivätkä siirtäisi niitä veroparatiiseihin.
Se, että ihminen on parantumattomasti ahne ja ahneus on kuolemansynneistä viimeinen, vanhuksenkin kokemana joskus ainut, ei ole uutinen.
Jos tähän joukkoon liittyisi myös Jorma Ollila luovuttaen palkkansa ja palkkiot hyväntekeväisyyteen, hakisi palkkansa ja avustajien palkat MTT:n kehitysjohtajan esittämällä tavalla valtiolle, päästäkseen opettajaksi tai lääkäriksi, hoitajaksi, julkishallinnon työpaikkaansa, eläisi kuin emerituspastori kansaedustaja Anssi Joutsenlahti luovuttaen palkkansa ja palkkiot hyväntekeväisyyteen, se olisi ei vain uutinen, vaan myös paradigmainen ja maailmakuvia muuttava ihme.
MTT elää kuin luottaen ihmeisiin ja kääntäen kapitalismin päälaelleen. Pakkomuutto maalle teki siitä valtion valtiossa ja Helsingin ylopiston 1970-luvun tsaristisin opein ja niitä noudattaen, unenomaisesti eläen, ei 2000-luvun suomalaisen valtion tavalla ja siihen sopeutuen ja sen lakeja noudattaen.
MTT on iso uutinen. Hämäläinen museoitu elämä ei kuitenkaan ole uutinen. Suuret uutiset voivat olla aivan naapurissa, kuten omituiset rikoset pysyen piilossa jopa tekijän omalta perheeltä tai naapureilta pitäen talossa ihmisiä vuosikymmenet vangittuina, kiusattuina, sadistisesti heidät raiskaten, kuten Itävallasta havaitsimme jne.
Sovinnaisen elämän, normit ja lain rikkova tapahtuma, rikos, on uutinen Hämeessäkin. Nepotismi on sekin rikos ja iso uutinen. Nepotismi lopetettiin Paavin kirkossa 1600-luvulla jolloin kirkkoa ja Paavia kiellettiin ottamasta työhönsä sukulaisiaan.
Yöpakkashallitus täyttää 55 vuotta
Ei sekään ole uutinen, että eduskunta antaa luottamuksensa pääministeri Kataiselle filosofi Pekka Himasen kohurahoituksessa. Se taas olisi uutinen, jos pääministeri tai eduskunta kaatuisi välikysymykseen.
Viimeksi näin on Suomessa tapahtunut vuonna 1958. Tällöinkin kyseessä oli poikkeuksellinen ns. yöpakkaskriisin hallitus, jonka ulkoministeri Johannes Virolainen erosi hyvin muistamistamme syistä. Fagerholmin hallitusvuosi oli puolueille vaikea muutenkin.
Aiemmin kesällä SDP oli hajonnut sekin ja syksyllä Veikko Vennamo erosi puolueestaan, maalaisliitosta. Oli syntyt hajaannus, jonka seurausta on vaikkapa Timo Soinin työpaikka ja perussuomalainen puolue, jytky.
Tuona vuonna Juhani Aho sai Iisalmeen muistomerkkinsä eikä Boris Pasternak huolinut Nobelin palkintoaan. Suomi sai ensimmäisen tietokoneensa Postipankkiin.
Ne olivat uutisia, oikeita, siinä missä Alvar Aallon uusien julkisten rakennusten vihkiminen, Walesin Prinssin saama arvo odottamaan kuninkuuttaan. Hän onkin saanut odottaa kauan ja saa odottaa loppuun saakka. Se olisi ollut uutinen kuten tietokoneen tulevaisuus. Kristillinen liitto perustettiin sekin tuona vuonna 1958.
Tästä huolimatta välikysymystä ja epäluottamuslausetta pidetään suurena asiana ja aseena opposition käytössä. Osin muistellen kai noita aikoja. Nyt sitä oppositio on käyttänyt Kataisen hallitukseen 14 eri kertaa ja seuraava tulee lähipäivinä.
Näin aiempi uutinen alkaa muuttua viihteeksi ja elämme oman aikamme illuusioyhteiskunnassa ja mediayhteiskunnan horroksessa. Emme muista tai tiedä mikä on uutinen. Näin suuret uutiset jäävät huomaamatta ja pidämme uutisena sellaista, joka ei sitä ole. Näin myös taloutemme ja sosiaalinen elämä, kulttuurimme, rapautuu. Kehno uutisten tekjä on syy epäonniseen elämäämme myös talousalueena ja kansakuntana.
Ennustajaeukot eivät tee uutisia
Se ei ole uutinen, että itsevarmat ennustajat ja asiantuntijat epäonnistuvat useammin kuin epävarmat ja varovaiset ennustajat. Silti päätöksiä on tehtävä ja siinä mennyttä arvioidaan usein ylimielisesti ja nykyhetken valossa sekä tulevaa ennustettaessa sattumia ja arvaamattomia tekijöitä ei voida arvioida lainkaan.
Niinpä uutinen olisi jos saksalainen Angela Merkel kertoisi luopuvansa vallasta tai hän muuttuisi konservatiivisesta käsijarrujen käyttäjästä visionääriseksi uudistajaksi. Suuri maa pärjää Euroopan veturina pysymällä pragmaatikkona ja varovaisena sekä luottaen kuinka Euroalueen ongelmista pääosa on jo hoidettu ja saldo saksalaisten näkökulmasta on positiivinen.
Hoitaja oli Merkeliä edeltänyt aika ja visioiva johto. Merkel on kuin Paavi kirkossaan, turvallinen äitihamo kodissaan ja varoo korjaamasta sellaista joka ei korjaamista kaipaa. Suomea tämä ei auta tippaakaan. Emme voi seurata kädet ristissä Merkeliä.
Se ei ole uutinen että Timo Soini on jälleen kerran tähtivieraana Ukip-puolueen kokouksessa Britanniassa. Ukip hätyyttelee paikallisvaaleissa suosiossa valtapuolue konservatiiveja. David Cameron on joutunut painotuksen alla lupaamaan kansanäänestystä Britannian EU-jäsenyydestä 2017.
Sen sijaan uutinen olisi, jos omat puolueemme muuttuisivat tavalla, joka olisi dramaattinen. Säännönmukaisten valtiopäivien alkamisesta, 150 vuotta sitten, puolueemme ovat muuttuneet vain vähän ja mukana ovat käytännössä samat kieli- ja valtiomuotopuolueet, intressipuolueet sekä rakennemuutospuolueet kuin itsenäisyytemme alusta.
Vain pieniä muutoksia on sallittu ja ne koskevat pääsääntöisesti puoluehajaannusta, josta tuli aikanaan myös kirosana ja sitä on maassamme vältelty viimeiseen saakka. Pienten muutosten jälkeen on palattu vanhaan konservatiiviseen konsensukseen ja seuraillen mitä Saksassa ja Ruotsissa tapahtuu tai mitä itäinen naapurimme meistä ajattelee.
Itsestäänselvyys ei ole uutinen
Se ei ole uutinen, että lento- tai koripalloilijamme menestyvät kymmenen parhaan joukossa oman maanosan kisatessa mestaruudesta.
Sen sijaan se olisi jo uutinen jos pituudessa keskimitaltaan eurooppalaiseen kärkeen kuuluva kansakunta ei osallistuisi maanosan kisoihin lainkaan tai yksikään suomalainen ei olisi mukana pitkäselkäisten ja -raajaisten lajeissa maailman valioita haettaessa keihäänheitossa tai huonoja teitä vaativassa rallipolkujen maastoissa.
Jokainen laji valitsee harrastajansa ja menestyjät tulevat sieltä, missä geenit ovat sille lajille otollisia tai ympäristö edellyttää massoittain sen harrastamista, tahdottiin sitä sitten tai ei, kuten lumikinokset norjalaisten vuonojen vaikeasti saavutettavissa taajamissa.